Suomi ja Venäjä

Venäjällä on historiansa aikana ollut heikkouden kausia - niin kuin on paraikaa - mutta arvoikkaista luonnonrikkauksistaan j asuuresta väestömäärästään tunnettu maa on aina noussut aallon pohjasta uuteen kukoistukseen ja kansainväliseen vaikutusvaltaan. On itsestään selvää, että heikkouden kaudellaan Venäjästä ei ole eurooppalaisten naapurimaittensa uhkaajaksi, koska sillä on täysi tekeminen sisäisten ongelmiensa kanssa. Zhirinovskin uhoaminen ja uusien rajojen piirtely, joissa Suomi on välllä mahtavan imperiumin sisä- ja välillä ulkopuolella, on sisäpoliittisia tarkoituksia palvelevaa huomionherättämisen halua eikä suinkaan ulkopoliittista realismia.

Venäjän ulkopuoliset suurvallat ovat yleensä aina sen heikkouden aikana tehneet saman virheen: pyrkineet sekaantumaan sen sisäisiin asioihin. Leninin johdolla toteutetun sosialistisen vallankumouksen jälkeen puhjenneessa sisällissodassa länsivallat pyrkivät tukemaan "valkoisia", mutta sisällissodan päätyttyä Stalinin politiikka esti tehokkaasti ulkovaltojen Venäjän kehitykseen puuttumisen. Seurauksena tästä oli Neuvostoliiton varsin nopeasti - muusta maailmasta eristäytyneenä tapahtunut jaloilleen nouseminen.

Euroopan unionin taloudellinen tuki Venäjälle on riittävän vähäistä pitääkseen sen heikkouden tilassa, mutta sille silti riittävän tärkeää tehdäkseen Putinin hallinnon EU:ta johtavista länsimaista riippuvaiseksi. Tällainen tilanne ei voi pitkään jatkua entisellään. Putinin sisäpoliittinen asema saattaa heikentyä ja olisi joskus ehkä sotilasvallankaappauksella kaadettavissa. Mutta Venäjä on kaikesta huolimatta lähtenyt demokraattisen kokeilun tielle, eikä kukaan halua mielelllään nousta tätä kokeilua vastaan.

Putinin vaihtoehdot ovat näin ollen vähissä ja hänen päivänsä suurvallan johtajana luetut, ellei yllättäviä ihmeitä tapahdu. Hän joutuu ennen pitkää väistymään uuden presidentin tai diktaattorin tieltä.

Tämän jälken Venäjän hallinto tuskin enään nojautuu Euroopan unionin näennäiseen tukeen, vaan etsii yhteistyökumppaneita muualta, EU:n kilpailijoista, Yhdysvalloista, Japanista, Kiinasta tai Kaakkois-Aasian maista.

Tällaisten näköalojen edessä kuuluminen EU:hun on vakava uhka itsenäisyytensä menettäneen Suomen ja sen kansan turvallisuudelle.
1210
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Mielestäni Putin juuri vahvistaa asemiaan maan johdossa ja Venäjän "demokratia" ei ole kunnollista demokratiaa..esim.riippumattomia tiedotusvälineitä ei enää ole muutamaa poikkeusta lukuunottamatta..varsinkin Jukos yhtiön joutuminen valtion käsiin kertoo erittäin hyvin Venäjän uudesta politiikasta.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


Elmo Kaila kirjoitti:

Venäjällä on historiansa aikana ollut heikkouden kausia - niin kuin on paraikaa - mutta arvoikkaista luonnonrikkauksistaan j asuuresta väestömäärästään tunnettu maa on aina noussut aallon pohjasta uuteen kukoistukseen ja kansainväliseen vaikutusvaltaan. On itsestään selvää, että heikkouden kaudellaan Venäjästä ei ole eurooppalaisten naapurimaittensa uhkaajaksi, koska sillä on täysi tekeminen sisäisten ongelmiensa kanssa. Zhirinovskin uhoaminen ja uusien rajojen piirtely, joissa Suomi on välllä mahtavan imperiumin sisä- ja välillä ulkopuolella, on sisäpoliittisia tarkoituksia palvelevaa huomionherättämisen halua eikä suinkaan ulkopoliittista realismia.

Venäjän ulkopuoliset suurvallat ovat yleensä aina sen heikkouden aikana tehneet saman virheen: pyrkineet sekaantumaan sen sisäisiin asioihin. Leninin johdolla toteutetun sosialistisen vallankumouksen jälkeen puhjenneessa sisällissodassa länsivallat pyrkivät tukemaan "valkoisia", mutta sisällissodan päätyttyä Stalinin politiikka esti tehokkaasti ulkovaltojen Venäjän kehitykseen puuttumisen. Seurauksena tästä oli Neuvostoliiton varsin nopeasti - muusta maailmasta eristäytyneenä tapahtunut jaloilleen nouseminen.

Euroopan unionin taloudellinen tuki Venäjälle on riittävän vähäistä pitääkseen sen heikkouden tilassa, mutta sille silti riittävän tärkeää tehdäkseen Putinin hallinnon EU:ta johtavista länsimaista riippuvaiseksi. Tällainen tilanne ei voi pitkään jatkua entisellään. Putinin sisäpoliittinen asema saattaa heikentyä ja olisi joskus ehkä sotilasvallankaappauksella kaadettavissa. Mutta Venäjä on kaikesta huolimatta lähtenyt demokraattisen kokeilun tielle, eikä kukaan halua mielelllään nousta tätä kokeilua vastaan.

Putinin vaihtoehdot ovat näin ollen vähissä ja hänen päivänsä suurvallan johtajana luetut, ellei yllättäviä ihmeitä tapahdu. Hän joutuu ennen pitkää väistymään uuden presidentin tai diktaattorin tieltä.

Tämän jälken Venäjän hallinto tuskin enään nojautuu Euroopan unionin näennäiseen tukeen, vaan etsii yhteistyökumppaneita muualta, EU:n kilpailijoista, Yhdysvalloista, Japanista, Kiinasta tai Kaakkois-Aasian maista.

Tällaisten näköalojen edessä kuuluminen EU:hun on vakava uhka itsenäisyytensä menettäneen Suomen ja sen kansan turvallisuudelle.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu