Vuosisatojen perusteella, maantieteen ja ihmisluonteen säilyessä muuttumattomina, tiedetään varsin tarkkaan, mikä on Venäjän perimmäinen intressi SUomen suunnalla.
Se ei, toisin kuin yleisesti EU/NATO-mielisen puoluevallan Venäjällä-pelottelu-propagandan uhrien keskuudessa yleisesti luullaan, suomalaisten tuhoaminen ja heidän olemassaolonsa kieltäminen. Jos propaganda pitäisi paikkaansa, olisi väestömäärältään 30-kertaisen maan pitänyt jo kauan sitten hävittää maan päältä pieni naapurinsa. Se että näin ei ole tapahtunut, osoittaa jo sinäsnä Venäjällä-pelottelu-propagandan perusteettomiksi.
Isonvihan aikana 1713-21 ja pikkuvihan 1741-43 aikana Suomi oli kokonaisuudessaan Venäjän miehittämä, mutta kummallakin kerralla tämä veti joukkonsa pois ja tyytyi vain siirtämään luoteista rajaansa kauemmaksi silloisesta pääkaupungistaan Pietarista.
Vuosina 1808-1809 käydyssä sodassa se taas miehitti Suomen, joka maan itsevaltiaan hallitsijan Aleksanteri I:n ja Ranskan keisarin Napoleonin v. 1807 Tilsitissä solmiman sopimuksen mukaisesti irroitettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään.
Mutta ei maakuntana, mikä asema Suomella oli ollut Ruotsin yhteydessä, vaan Aleksanteri I nosti Suomen kansakuntien joukkoon Porvoon valtiopäiville v. 1809 kokoontuneiden säätyjen kanssa asiasta sopien.
Hän antoi Suomelle sisäisen itsenäisyyden eli autonomian Venäjän yhteydessä. Suomesta tuli sisäisissä asioissaan Venäjän valtioelimistä riippumaton suuriruhtinaskunta. Sen hallitsijana Venäjän itsevaltias tsaari oli Suomen suuriruhtinas, joka oli sioutunut noudattamaan autonomisen valtion omia, Ruotsin vallan ajalta periytyviä perustuslakeja.
Autonomisena valtiona Suomi omaksui ensimmäisenä Euroopan maista demokraattisen valtiopäiväjärjestyksen sekä loi kansallisen kulttuurin ja kehittyvän kansantalouden. Sitkeällä korvenraivaaja-kansalla oli riittävästi itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihinsä toteuttaakseen valtiollinen itsenäistymisensä, kun tsaarinhallinto Venäjällä kukistui.
Myös toisen maailmansodan ja yhteistyössä Ädolf Hitlerin johtaman Natsi-Saksan Neuvostoliittoa vastaan käydyn ja hävityn sodan jälkeen Suomi kykeni säilyttämään itsenäisyytensä hamaan EU-kaappaukseen saakka.
Maailmanpoliittiseen määräysvaltaan - toiseksi maailman johtavista suurvalloista - nousseelle Neuvostoliitolle riitti sama kuin aikaisemmin Venäjälle: Suomen kansa sai elää haluamallaan tavalla, kunjan sen itäisellä suurvaltanaapurilla oli varmuus siitä, että Suomen aluetta ei enää voitaisi käyttää tukialueena Venäjän uhkaamiseen tai peräti sotatoimiin sitä vastaan, niin kuin Ruotsi oli tehnyt 1700-luvulle asti ja Saksa 1918 sekä uudelleen 1940-luvun alussa.
Se ei, toisin kuin yleisesti EU/NATO-mielisen puoluevallan Venäjällä-pelottelu-propagandan uhrien keskuudessa yleisesti luullaan, suomalaisten tuhoaminen ja heidän olemassaolonsa kieltäminen. Jos propaganda pitäisi paikkaansa, olisi väestömäärältään 30-kertaisen maan pitänyt jo kauan sitten hävittää maan päältä pieni naapurinsa. Se että näin ei ole tapahtunut, osoittaa jo sinäsnä Venäjällä-pelottelu-propagandan perusteettomiksi.
Isonvihan aikana 1713-21 ja pikkuvihan 1741-43 aikana Suomi oli kokonaisuudessaan Venäjän miehittämä, mutta kummallakin kerralla tämä veti joukkonsa pois ja tyytyi vain siirtämään luoteista rajaansa kauemmaksi silloisesta pääkaupungistaan Pietarista.
Vuosina 1808-1809 käydyssä sodassa se taas miehitti Suomen, joka maan itsevaltiaan hallitsijan Aleksanteri I:n ja Ranskan keisarin Napoleonin v. 1807 Tilsitissä solmiman sopimuksen mukaisesti irroitettiin Ruotsista ja liitettiin Venäjään.
Mutta ei maakuntana, mikä asema Suomella oli ollut Ruotsin yhteydessä, vaan Aleksanteri I nosti Suomen kansakuntien joukkoon Porvoon valtiopäiville v. 1809 kokoontuneiden säätyjen kanssa asiasta sopien.
Hän antoi Suomelle sisäisen itsenäisyyden eli autonomian Venäjän yhteydessä. Suomesta tuli sisäisissä asioissaan Venäjän valtioelimistä riippumaton suuriruhtinaskunta. Sen hallitsijana Venäjän itsevaltias tsaari oli Suomen suuriruhtinas, joka oli sioutunut noudattamaan autonomisen valtion omia, Ruotsin vallan ajalta periytyviä perustuslakeja.
Autonomisena valtiona Suomi omaksui ensimmäisenä Euroopan maista demokraattisen valtiopäiväjärjestyksen sekä loi kansallisen kulttuurin ja kehittyvän kansantalouden. Sitkeällä korvenraivaaja-kansalla oli riittävästi itsetuntoa ja uskoa omiin kykyihinsä toteuttaakseen valtiollinen itsenäistymisensä, kun tsaarinhallinto Venäjällä kukistui.
Myös toisen maailmansodan ja yhteistyössä Ädolf Hitlerin johtaman Natsi-Saksan Neuvostoliittoa vastaan käydyn ja hävityn sodan jälkeen Suomi kykeni säilyttämään itsenäisyytensä hamaan EU-kaappaukseen saakka.
Maailmanpoliittiseen määräysvaltaan - toiseksi maailman johtavista suurvalloista - nousseelle Neuvostoliitolle riitti sama kuin aikaisemmin Venäjälle: Suomen kansa sai elää haluamallaan tavalla, kunjan sen itäisellä suurvaltanaapurilla oli varmuus siitä, että Suomen aluetta ei enää voitaisi käyttää tukialueena Venäjän uhkaamiseen tai peräti sotatoimiin sitä vastaan, niin kuin Ruotsi oli tehnyt 1700-luvulle asti ja Saksa 1918 sekä uudelleen 1940-luvun alussa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
ei me tosiaan tarvita natoa mihinkään paitsi pönkittämään herrojen egoa ja pinentämään kansanvaltaa
EU-kaappaukseen saakka? Kannattaa muistaa, että Suomi liittyi vapaaehtoisesti kansan enemmistön tuella. Itsenäisyyttä on myös se, että pystyy päättämään, milloin kannattaa ryhtyä yhteistyöhön muiden kanssa.
Jos jotkut lipoo länttä, niin sinä nuolet idän aamuruskoa ihan huolella!