Aina kun ihminen kuolee puhutaan että "hän oli ihana, kiltti ja hyvä sekä menestynyt ihminen" "ei tekisi kenellekkään pahaa" jne kaikkea sellasta tekstiä. Missään ei kuitenkaan puhuta oliko henkilö uskossa Jeesukseen vaikka se on kaikkein tärkein asia koko elämässä sillä elämä jatkuu vasta kun täältä lähdemme. Kukaan meistä ei tiedä milloin lähtö tulee? Silloin on oltava valmis ikuisuuteen. Kuoltuasi et voi enää sanoa että "kyllä mä nyt uskon ja otan Jeesuksen elämääni"....silloin saatana vie kidutettavaksi helvettiin ikuisesti ja se on ikävä totuus. Kannattaa siis kuunnella ja kulkea kohti taivasta eikä vailla päämäärää ns kultaista keskitietä joka vie vain helvettiin.
Vain sillä lopulta väliä oletko uskossa?
Totuusontämävain
2<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Niinhän se on. Ihmiset elää täysillä vailla mitään yhteyttä Jumalaan ja sitten kun kupsahtaa ollaan todellisessa hädässä. Nimittäin se on sitten sellainen painajainen joka Jumalattomia odottaa ettei sitä toivos edes pahimmalle ihmiselle maan päällä. Mut kaikko ollaan pahoja ja syntisiä eikä ilman Jeesusta olla mitään.
Epäilen, että maailma loppuu siihen kun kuolee. Se on ikävää, ettei ole mitään pelastusta. Ei jeesusta, jumalaa, perkelettä tai enkeleitä. Elämä on vaan niin tarkoituksentonta, että ihmiset on keksineet kaikenmaailman uskontoja. Ja niitä on kyllä keksittykin. Tosin vallan välineenä hyvä. Isis vielä käyttää tätä, mutta sivistyneessä maailmassa kirkon valta on hiipunut ja hiipuu edelleen kunnes uskisia on vain yksinkertaisimmat jäljellä. Nämä 3 prosenttia ei luovu ja saavat uskonsa pitää. Tosin heillä on sama kohtalo kuin muilla. Tämä on totuus.