Jussi Pullisen kolumni HS:ssa vuoden lopulta:
Maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat mahdottomaan.
Toukokuussa 2014 Washington Post aloitti ylevän tehtävän. Tavoitteena oli laatia viikoittainen lista feikkiasioista, jotka olivat levinneet internetissä.
Tuolloin netissä oli puhjennut "urbaanien legendojen ja jekkujen epidemia", johon arvostettu lehti halusi vastata.
Syntyi What was fake on the Internet this week -sarja, netin viraalitarkistussivustojen esikuva.
Tarkoitus oli ampua alas villeimpiä sosiaalisessa mediassa leviäviä väitteitä.
Vuoden 2015 jälkeen on helppo toistaa: kyllä, maailmassa todella on ihmisiä, jotka uskovat mahdottomaan.
Kuinka siis kävikään niin, että viime viikolla Washington Post ilmoitti lopettavansa koko sarjan.
Syy on yksinkertainen: verkon ilmapiiri on Yhdysvalloissa muuttunut niin paljon, että valheiden alasampumisessa ei enää ole järkeä. Niitä näet on yksinkertaisesti liikaa.
Syitä on kaksi: raha ja valta.
Ensinnäkin valheilla tienaa.
Siinä missä aiemmin rahaa tehtiin kissavideoilla, nyt helppoa rahaa hakevat levittävät kovempaa kamaa.
Viime vuosina netin viraalitehtailijat ovat näet huomanneet, että sosiaalisen median jakomyllyssä tärkeintä ei ole tiedon paikkansapitävyys vaan sen herättämä tunne.
Tämän vahvistavat tutkimuksetkin: varma tapa saada ihminen jakamaan jotakin on saada hänet suuttumaan.
Vääryys maailmassa! Jakoon heti!
Kuvion ympärille on nyt syntynyt sivustoja, jotka tekevät valeuutisilla rahaa.
Washington Post kertoo esimerkiksi sivustosta, joka tehtailee älyttömiä rikosuutisia, varustaa ne netistä napsituilla kuvilla ja panee jakoon. Syntyy raivoa, ja joku tekee rahaa.
"Siinä missä nämä [yrittäjät] aiemmin tehtailivat valeuutisia julkkisten kuolemista tai 'satiiriuutisia', he pyörittävät nyt kokonaisia sivustoja, joiden tarkoitus on trollata sopivia vähemmistöjä tai käyttää hyväksi erilaisia irvikuvia", Washington Postin kriitikko Caitlin Dewey kirjoittaa.
Toinen kannustin on valetiedon tuoma valta.
Disinformaatio on kautta aikojen ollut hyvä keino aiheuttaa eripuraa eri ryhmien keskuudessa.
Taitava propagandisti ei pyri kertomaan, miten hyvä hänen oma argumenttinsa on, vaan rapauttamaan luottamuksen vastustajan järjestelmään.
Tähän tehokas keino on valheiden levittäminen.
Washington Postin Deweyn maalaama kuva on lohduton: luottamus on paikoin rapautunut jo niin pitkälle, että osa ihmisistä on valmiita kuluttamaan pelkästään omaa maailmankuvaansa tukevia juttuja - olivat ne sitten totta tai eivät.
Asiasta on puhuttu Suomessakin tänä vuonna paljon.
”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan”, totesi elokuussa perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kuulemastaan maahanmuuttoaiheisesta kertomuksesta Ilta-Sanomissa.
Lause jäi elämään (ja tietysti irtosi kontekstistaan) kuvauksena hullusta vuodesta 2015. ”Tuotantopäästä” saman tiivisti HS:n joulun alla haastattelema Tikkurilan seurakunnan työntekijä, joka oli joutunut vihapuheen vuoksi yllätyksekseen hyllytetyksi työstään.
”Mä saan ryhmään kirjoittaa mitä mä haluan. Niin moni muukin tuolla kirjoittaa mitä vaan”, hän sanoi.
Jos nämä mentaliteetit yleistyvät, verkon kannalta seuraukset voivat olla vain ikäviä.
Niin Ranskan kuin Yhdysvaltain johtajat ovat vaatineet verkkoon rajoituksia viimeaikaisten terrori-iskujen jälkeen.
Vihapuhetta haluaa suitsia myös Googlen hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidt, joka taannoin New York Timesissa ehdotti verkkoon "oikolukuohjelmaa" vihaa ja ahdistelua vastaan. Merkittävää on, että puhetta tulee nyt myös yhtiöiltä, jotka ovat kampanjoineet avoimen internetin puolesta.
Juuri nyt edessä näkyykin vain kaksi tietä, jotka molemmat ovat synkkiä.
Toisessa vallanpitäjät tai nettiyhtiöt ryhtyvät rajoittamaan verkon sananvapautta toden teolla, ja laajasti vapaan internetin aika käytännössä päättyy.
Toisessa taas sekoilu jatkuu ja verkko hajoaa yhä pienempien piirien saaristoksi, joissa yhteys yhteisesti jaettuun todellisuuteen katkeaa lopullisesti.
Koska mahdottomaan kannattaa uskoa, tekee mieli tarjota lääkkeeksi sitä ainoaa asiaa, joka voisi auttaa.
Ollaan netissä ihmisiksi.
Maailmassa on ihmisiä, jotka uskovat mahdottomaan.
Toukokuussa 2014 Washington Post aloitti ylevän tehtävän. Tavoitteena oli laatia viikoittainen lista feikkiasioista, jotka olivat levinneet internetissä.
Tuolloin netissä oli puhjennut "urbaanien legendojen ja jekkujen epidemia", johon arvostettu lehti halusi vastata.
Syntyi What was fake on the Internet this week -sarja, netin viraalitarkistussivustojen esikuva.
Tarkoitus oli ampua alas villeimpiä sosiaalisessa mediassa leviäviä väitteitä.
Vuoden 2015 jälkeen on helppo toistaa: kyllä, maailmassa todella on ihmisiä, jotka uskovat mahdottomaan.
Kuinka siis kävikään niin, että viime viikolla Washington Post ilmoitti lopettavansa koko sarjan.
Syy on yksinkertainen: verkon ilmapiiri on Yhdysvalloissa muuttunut niin paljon, että valheiden alasampumisessa ei enää ole järkeä. Niitä näet on yksinkertaisesti liikaa.
Syitä on kaksi: raha ja valta.
Ensinnäkin valheilla tienaa.
Siinä missä aiemmin rahaa tehtiin kissavideoilla, nyt helppoa rahaa hakevat levittävät kovempaa kamaa.
Viime vuosina netin viraalitehtailijat ovat näet huomanneet, että sosiaalisen median jakomyllyssä tärkeintä ei ole tiedon paikkansapitävyys vaan sen herättämä tunne.
Tämän vahvistavat tutkimuksetkin: varma tapa saada ihminen jakamaan jotakin on saada hänet suuttumaan.
Vääryys maailmassa! Jakoon heti!
Kuvion ympärille on nyt syntynyt sivustoja, jotka tekevät valeuutisilla rahaa.
Washington Post kertoo esimerkiksi sivustosta, joka tehtailee älyttömiä rikosuutisia, varustaa ne netistä napsituilla kuvilla ja panee jakoon. Syntyy raivoa, ja joku tekee rahaa.
"Siinä missä nämä [yrittäjät] aiemmin tehtailivat valeuutisia julkkisten kuolemista tai 'satiiriuutisia', he pyörittävät nyt kokonaisia sivustoja, joiden tarkoitus on trollata sopivia vähemmistöjä tai käyttää hyväksi erilaisia irvikuvia", Washington Postin kriitikko Caitlin Dewey kirjoittaa.
Toinen kannustin on valetiedon tuoma valta.
Disinformaatio on kautta aikojen ollut hyvä keino aiheuttaa eripuraa eri ryhmien keskuudessa.
Taitava propagandisti ei pyri kertomaan, miten hyvä hänen oma argumenttinsa on, vaan rapauttamaan luottamuksen vastustajan järjestelmään.
Tähän tehokas keino on valheiden levittäminen.
Washington Postin Deweyn maalaama kuva on lohduton: luottamus on paikoin rapautunut jo niin pitkälle, että osa ihmisistä on valmiita kuluttamaan pelkästään omaa maailmankuvaansa tukevia juttuja - olivat ne sitten totta tai eivät.
Asiasta on puhuttu Suomessakin tänä vuonna paljon.
”Onko tarina tosi tai ei, se on toinen juttu. Näin nämä asiat koetaan”, totesi elokuussa perussuomalaisten puoluesihteeri Riikka Slunga-Poutsalo kuulemastaan maahanmuuttoaiheisesta kertomuksesta Ilta-Sanomissa.
Lause jäi elämään (ja tietysti irtosi kontekstistaan) kuvauksena hullusta vuodesta 2015. ”Tuotantopäästä” saman tiivisti HS:n joulun alla haastattelema Tikkurilan seurakunnan työntekijä, joka oli joutunut vihapuheen vuoksi yllätyksekseen hyllytetyksi työstään.
”Mä saan ryhmään kirjoittaa mitä mä haluan. Niin moni muukin tuolla kirjoittaa mitä vaan”, hän sanoi.
Jos nämä mentaliteetit yleistyvät, verkon kannalta seuraukset voivat olla vain ikäviä.
Niin Ranskan kuin Yhdysvaltain johtajat ovat vaatineet verkkoon rajoituksia viimeaikaisten terrori-iskujen jälkeen.
Vihapuhetta haluaa suitsia myös Googlen hallituksen puheenjohtaja Eric Schmidt, joka taannoin New York Timesissa ehdotti verkkoon "oikolukuohjelmaa" vihaa ja ahdistelua vastaan. Merkittävää on, että puhetta tulee nyt myös yhtiöiltä, jotka ovat kampanjoineet avoimen internetin puolesta.
Juuri nyt edessä näkyykin vain kaksi tietä, jotka molemmat ovat synkkiä.
Toisessa vallanpitäjät tai nettiyhtiöt ryhtyvät rajoittamaan verkon sananvapautta toden teolla, ja laajasti vapaan internetin aika käytännössä päättyy.
Toisessa taas sekoilu jatkuu ja verkko hajoaa yhä pienempien piirien saaristoksi, joissa yhteys yhteisesti jaettuun todellisuuteen katkeaa lopullisesti.
Koska mahdottomaan kannattaa uskoa, tekee mieli tarjota lääkkeeksi sitä ainoaa asiaa, joka voisi auttaa.
Ollaan netissä ihmisiksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Hieno kirjoitus, joka peilaa hyvin yhteiskuntamme ja ihmisten henkistä tilaa, joka alkaa olla huolestuttava. Valehtelua valehtelun päälle.
Samaa mieltä kolumnistin kanssa
Nettilehden tiedon mukaan uhkailu julmilla murhatavoilla on Suomessa sallittua viitaten Helsingin hovioikeuden ennakkopäätökseen: http://mvlehti.net/2016/01/30/nyt-kaikki-laittomasti-uhkailemaan/
Lienee varmuuden vuoksi silti syytä odottaa kirjallisen päätöksen julkituloa ennenkuin paikalliset Eugen Schaumanit aloittavat edes puheet siitä, mitä aikovat tehdä ja kenelle. Sitä ennen asiasta kiinnostuneet juristit antakoot lausuntonsa.
Mitä vittua! Allaolevaanhan tämänkin roskalehtijulkaisijayhtiön ajatus perustuu. Puhun siis juuri tästä nettisaitista, jota luet.
" Viime vuosina netin viraalitehtailijat ovat näet huomanneet, että sosiaalisen median jakomyllyssä tärkeintä ei ole tiedon paikkansapitävyys vaan sen herättämä tunne.
Tämän vahvistavat tutkimuksetkin: varma tapa saada ihminen jakamaan jotakin on saada hänet suuttumaan. "
Ja sitä kautta avaamaan tämän roskasaitin sivuja mahdollisimman monta kertaa, että mainostajat saavat klikkauksia ja roskalehtiyhtiö tuloja. Meidän hölmöjen kustannuksella.
Älä muuta virka!
Tässäpä ajattelemisen aihetta. Kannattaa suhtautua kriittisesti muuhun, kuin tutkittuun tietoon ja poliisin sanomaan .
Tutkittu tietokaan ei ole enää luotettavaa. Suomessa.