Todennäköisesti seuraavien portaiden kulkemisen kautta ihmisestä tulee ateisti ja hänelle kehittyy väärä Jumala-kuva.
1. Ensin henkilö ei HALUA uskoa Jumalaan sydämen tasolla, vaikka tietääkin Hänen olevan olemassa.
2. Sitten hän kieltää Jumalan olemassaolon suullaan. Näin hänestä on tullut ateisti.
3. Hänestä tulee Jumalan vihollinen.
4. Seuraavaksi hän lukee Vapaa-ajattelijoiden ja muiden ateistien nettisivuilta ja kirjoista tarkoitushakuisesti valikoituja raamatunkohtia siitä, kuinka Jumala rankaisee vihollisiaan.
5. Ateisti samaistuu näihin Jumalan vihollisiin ja kokee Jumalan vihan ja rangaistuksen kohdistuvan itseensä.
6. Edellä oleva saa hänet katkeroitumaan Jumalalle.
7. Hän alkaa kostoksi syyttämään Jumalaa julmaksi ja sadistiseksi.
8. Hän sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, koska Jumala on niin julma ja sadistinen.
Kaiken lähtökohta ja syy väärään Jumala-kuvaan syntyy kohdasta yksi.
Portaikkoa voisi verrata päällystakkiin, jossa on 8 nappia.
Jos ensimmäinen nappi menee väärään läveen, niin kaikki muutkin menevät jotenkin pieleen.
1. Ensin henkilö ei HALUA uskoa Jumalaan sydämen tasolla, vaikka tietääkin Hänen olevan olemassa.
2. Sitten hän kieltää Jumalan olemassaolon suullaan. Näin hänestä on tullut ateisti.
3. Hänestä tulee Jumalan vihollinen.
4. Seuraavaksi hän lukee Vapaa-ajattelijoiden ja muiden ateistien nettisivuilta ja kirjoista tarkoitushakuisesti valikoituja raamatunkohtia siitä, kuinka Jumala rankaisee vihollisiaan.
5. Ateisti samaistuu näihin Jumalan vihollisiin ja kokee Jumalan vihan ja rangaistuksen kohdistuvan itseensä.
6. Edellä oleva saa hänet katkeroitumaan Jumalalle.
7. Hän alkaa kostoksi syyttämään Jumalaa julmaksi ja sadistiseksi.
8. Hän sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, koska Jumala on niin julma ja sadistinen.
Kaiken lähtökohta ja syy väärään Jumala-kuvaan syntyy kohdasta yksi.
Portaikkoa voisi verrata päällystakkiin, jossa on 8 nappia.
Jos ensimmäinen nappi menee väärään läveen, niin kaikki muutkin menevät jotenkin pieleen.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Väitteesi ovat uskovaisten tapaan väärän todistuksen antamista. Olen ateisti, koska Jumalaa tai jumalia ei aikuisten oikeasti ole. Lisäksi uskovaisten lähimmäiskakkaus (aivan oikein kakkaus) on luokatonta ylimielisyyttä. Oikein puistattaa mokoma ihmisviha!
On nopeampikin tie:
1. Lue raamattua, muutama jae alusta riittää
2. Toteat, että jutussa ei ole päätä ei häntää. Pelkkiä muinaisten paimentolaisten satuja.
Ylläoleva pätee pääasiassa kristinuskoon mutta on avuksi myös muiden uskontojen arvioinnissa.
Ei voi sanoa muuta kuin että aloittajalla on hyvä mielikuvitus.
Oma tieni.
1. Tietämätön Jumalasta, kotona ei uskontoa tuputettu, ei myöskään uskontovastaisuutta.
2. 70- luvun tunnustuksellinen uskonnonopetus esitteli luterilaisen uskon ja sai sen istutettua pienen pojan päähän.
3.Kiinnostuin uskonnoista ja moraalikysymyksistä, aloin lukea Raamattua.
Tutustuin erilaisiin Raamatun tulkintoihin.
Kehitin oman näkemykseni luterilaisesta uskosta.
4. Elämäni varrella moni kiihkeä uskovainen yritti käännyttää minua, keskustelin mielelläni jehovantodistajien ja eräiden vapaiden suuntien edustajien ja helluntailaisten kanssa.
Tutustuin näiden traktaatteihin.
5. Uskoni alkoi murentua, fundamentalistien selkeä huuhaa oli luotaantyötävää, liberaalien näkemykset ympäripyöreitä.
Raamatun järjestelmällinen läpilukeminen tuki käsitykseni selkeytymistä,
Raamattu on kokoelma myyttejä ja tarinoita, ei minkään kaikkitietävän ja kaikkivaltiaan sanaa.
6. Ateistien teoksia aloin lukemaan vasta uskon haihduttua.
Jumaluskon omaavalle esim. Dawkins on niin jyrkkää tekstiä, että se aiheuttaa
puolustusreaktion.
1. Uskoon tultuani "tiesin" Jumalan olevan ja halusin uskoa häneen.
2. En kieltänyt vielä silloinkaan, kun huomasin suuren osan oppimastani vääräksi. En oikestaan kiellä nytkään muuta kuin uskontojen esittämät jumaluudet.
3. Miten kenestäkään voi tulla kuvitteellisen entieetin vihollinen?
4. Suuri osa ateisteista ei ole varmaan ikinä lukenut vapaa-ajattelijoiden valikoituja raamatuntekstejä. Monet ateisteista sen sijaan näyttävät tuntevan Raamattua melko hyvin.
5. Miten ihmeessä ateisti kokee sellaisen olennon vihan kohdostuvan häneen, jonka olemassaoloonkaan hän ei usko? Ei aikuinen pelkää joulupukin tuovan hänelle jouluaattona risuja. Loput kohdat 6,7,8 kuuluvat samaan sarjaan kuin kohta 5.
Jos olisit vähänkin ajatellut väitteitäsi ateistin näkökulmasta, et olisi kirjoittanut tuollaista soopaa.
Mulla ei ollut mitään selkeitä askeleita sihen, että aloin pitämään uskontoja huonona asiana.
Mut kasvatettiin uskomaan, mikä olisi varmaan toiminut ellen olisi ajatellut. Koska kysymyksiin ei ensin saanut vastauksia, sitten ei saanut edes kysyä, ryhdyttiin valehtelemaan ja lopulta yritettiin eristää ulkomaailmasta, en vaan voinut hyväksyä sitä.
Väitän ihan omien kokemusteni pohjalta, että keskustelu hihhulin - oli uskonto mikä hyvänsä - kanssa on hukkaan heitettyä aikaa. Ainoa mikä ihmisen voi muuttaa, on ihminen itse.
Väitän myös, että tämän ketjun aloittaja hengenheimolaisineen ei kykene keskusteluun. Ei kykene edes siihen, että olisi floodaamatta jakeita, vaikka se sovittaisiin kättelemällä.
Ja tänäkin päivänä uskonto erottaa mut omasta perheestäni. Sekoitan kuulema sen kuuluisan uskon ja uskonnon keskenään. Ja niskuroin jumalaa vastaan. Eikä oaatunut sydämeni halua ottaa Jeesusta vastaan. Ja vika on minussa.
Niin, minussahan se on. Tietenkin, en halua sen muuaĺla olevankaan. Jos on jumala, jonka kuvaksi minut on luotu, niin se on varmasti iloinen, että tiede on keksitty. Se varmasti toivoo, että jokainen uskonto lopulta katoaisi ja ihminen käyttäisi järkeään, mikä on jumalolennon lahjoista suurin.
Mutta miksi uskikset usein yrittävät juuri tuota usko vs. uskonto -juttua vastavetonaan?
Jos ihminen uskoo johonkin jumalaan, se jo on uskontoa. Eihän sillä uskonnon nimilapulla ole merkitystä.
Jotenkin kai se menee niin, että on toisaalta uskonto "kristinusko" ja toisaalta siihen liittyvä lahko. Lahkolla on tietty usko ja lahkon oppi on tietenkin se oikea, ja sitten on se uskonto, jonka oppi poikkeaa lahkon käsityksistä ja silloin se "uskonto" on väärässä. Ja siksi pitää jotenkin erottaa se "aito" usko uskonnosta!
Usko ja uskonto erotetaan mystiikan tähden. Kun mystiikka joutuu ahtaalle kysymysten ja tieteen paineessa, sitä tarvitaan lisää. Tällöin alkavat sinkoilla sellaiset termit ja käsitteet, kun "käsittämätön" ja "ymmärryskyvyn ylittävä", vaikka kyse olisi jopa tieteen selittämistä asioista. Samalla siteerataan Jobia, jossa jumala haastelee Jobin ymmärrystä. Myös muita vastaavia paikkoja lainataan pitkin Raamattua, vaikka ne eivät liittyisi yhtään mihinkään.
Koska Raamatulla on huono perustella mitään, käsitteistö on kyseenalaistettavissa ja aukkojen jumalakin tuottaa päänvaivaa, viedään mystiikka niin kauas harhamaille kun vain enää keksitään. Sieltä löytyy tämä usko ja uskonto erottelu.
Kaiken tarkoitus on löytää jotain niin hämärää ja sekavaa, ettei siitä voi kukaan saada selvää, ja sillä pidetään yllä illuusiota keskustelusta.
>>1. Ensin henkilö ei HALUA uskoa Jumalaan sydämen tasolla, vaikka tietääkin Hänen olevan olemassa.<<
Aloittaja ilmeisesti olettaa että aluksi pienenä poikana/tyttönä "kaikki tietävät", että on olemassa eräs tietty jumalolento (juuri se kristittyjen jumala).
Tällöinpä kukaan ei tarvitsisi minkäänlaista uskoa ollakseen uskovainen. Myöskään ei olisi mitään uskossa heikkoja uskovaisia, vain 100% varmoja jumaltietäväisiä. Vaan kun uskovaisten itsensä jutut todistavat aivan päinvastaista: rukoilevat uskoa voidakseen uskoa, jne.
Aloittajan olettamuksen voi testata lukemalla niistä metiköstä löytyneistä hyljätyistä lapsista ja kuinka moni niistä uskoo Jeesukseen. Jos ne ovat syntyneet uskovina varmasti ne ovat uskovia kaikki.
Susilapsia? Eihän ne kai opi juuri puhumaankaan.
Minun "herätykseni" tapahtui päästyäni ihmisten ilmoille.
Kun heti ensimmäinen kohtasi on jo TÄYDELLISESTI väärin, niin eipä noista muistakaan säälittävä typeristä luuloistasi kannata edes alkaa keskustelemaan.
Aika hyvin te aina onnistutte näyttämään uskonne säälittävän sokeana typeryytenä, jossa ei pieninkään järjen valo koskaan pilkahda. Ja josta lapsellisesta typeryydestä kaikki tervejärkiset siksi pysyvät mahdollisimman kaukana ja visusti erossa.
Miksi uskovilla on tarve luoda tällaisia "viholliskuvia" ateisteista? Mitä he yrittävät itselleen tällaisella tuuballa todistaa?
Se on hakuammuntaa. Katso mitä tahansa ketjua jonka hihhulit on täällä aloittaneet. Heti kun huomataan, ettei taaskaan osunut, lopetetaan lukeminem, poistutaan kaappiin miettimään ja aloitetaan uusi ketju.
Toinen taktiikka on huutaa "ÄääääÄääääÄÄÄÄÄÄ!" taukoamatta. Toisin sanoen floodata raamattua, linkkejä ja harhaisia kuvitelmia keskustelematta lainkaan. Kokeilin joskus tuollaisiin huutajiin, että välittääkö ne yhtään mitä sanoo. Eivät välitä. Oli yhdentekevää kirjoitinko/puhuinko suomea, englantia, vaiko pelkkää siansaksaa, mitään merkkiä kuuntelemisesta tai ymmärtämisestä ei ollut.
Olipa siinä paljon vääriä oletuksia. Voi olla että joillakin homma meneekin noin, mutta itseäni en arvailuistasi tunnista.
"1. Ensin henkilö ei HALUA uskoa Jumalaan sydämen tasolla, vaikka tietääkin Hänen olevan olemassa."
Miksi olisin "tietänyt" Jumalan olevan olemassa, jos en ollut nähnyt mitään sellaista joka minut siitä vakuuttaisi? Miksi minun täytyisi tietoisesti haluta lopettaa uskominen, jos en ole koskaan mitään uskoa edes kokenut?
"3. Hänestä tulee Jumalan vihollinen."
Miten minusta muka tulee vihollinen, jos en alunperinkään ole pitänyt sitä totena? Miten voi olla sellaisen vihollinen, jota ei edes pidä totena?
Sinulla tuntuu olevan koko punainen lanka hukassa. Suurin osa ateisteista ei mitenkään aktiivisesti vihaa Jumalaa, vaan se on heille yhdentekevä asia, joka ei ole osa heidän elämäänsä. Miksi miettiä ja vihata jatkuvasti jotain, jota ei edes pidä totena? Se ei silti tarkoita ettei voisi ärsyttää se kun Jumalaan uskovat rakentavat ateisteista jotain olkiukkoja joilla perustelevat miksi kaikki ateistit ovat pahoja.
uskomaton.ukko olet todellakin uskomaton, hieno kirjoitus.
Olen ollut syntymästäni (ja varmasti myös ennen syntymääni) asti uskonnoton. En siis ole tuollaista tietä kulkenut.
En käynyt läpi mitään vaiheita. Synnyin ateistiksi kuin muutkin ihmiset, eikä se käännytys toiminut. Usko tulee ulkoapäin.
Uskonto kuuluu "vellihousulle" jotka eivät muuten uskalla pistää päätään
ovesta ulos.
Elämisen pelko on hyvinkin ilmeistä uskovaisten keskuudessa ollut kautta aikojen.
Minä heräsin kun näin mitä kaikkea pahaa uusi kirkkoherra tekee.
Todennäköisesti seuraavien portaiden kulkemisen kautta ihmisestä tulee ateisti ja hänelle kehittyy väärä Jumala-kuva.
1. Ensin henkilö ei HALUA uskoa Jumalaan sydämen tasolla, vaikka tietääkin Hänen olevan olemassa.
2. Sitten hän kieltää Jumalan olemassaolon suullaan. Näin hänestä on tullut ateisti.
3. Hänestä tulee Jumalan vihollinen.
4. Seuraavaksi hän lukee Vapaa-ajattelijoiden ja muiden ateistien nettisivuilta ja kirjoista tarkoitushakuisesti valikoituja raamatunkohtia siitä, kuinka Jumala rankaisee vihollisiaan.
5. Ateisti samaistuu näihin Jumalan vihollisiin ja kokee Jumalan vihan ja rangaistuksen kohdistuvan itseensä.
6. Edellä oleva saa hänet katkeroitumaan Jumalalle.
7. Hän alkaa kostoksi syyttämään Jumalaa julmaksi ja sadistiseksi.
8. Hän sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, koska Jumala on niin julma ja sadistinen.
Kaiken lähtökohta ja syy väärään Jumala-kuvaan syntyy kohdasta yksi.
Portaikkoa voisi verrata päällystakkiin, jossa on 8 nappia.
Jos ensimmäinen nappi menee väärään läveen, niin kaikki muutkin menevät jotenkin pieleen.
1. Lapsena uskoin jumalaan, rippikoulussa koin että kristinusko on "minun juttuni" aloin jopa miettimään papiksi ryhtymistä. Rippikoulun jälkeen aloin tutkia raamattua jotta tuntisin jumalan ja hänen tahtonsa paremmin. Lukemisessa meni muutamia kuukausia ja luettuani sen olin kuin puulla päähän lyöty, se mitä raamatusta löysin ei ollut sitä mitä minulle oli opetettu, ei sieltä löytynyt mitään rakastavaa taivaan isää vaan sadistinen sosiopaatti jne. Lähes kaikki muukin mitä raamatusta luin oli täysin järjetöntä ja ristiriidassa minulle opetetun kanssa. Raamatun lukeminen avasi silmäni näkemään että se ei voinut mitenkään olla minkään rakastavan ja ylivertaisen viisaan olennon sanaa ja silloin tajusin että kyse on vain tietämättömien ja taikauskoisten ihmisten keksimistä tarinoista. Pappia ei minusta sitten tullutkaan vaan ateisti.
2. En kiellä jumalien olemassaoloa, en vain usko niiden olemassaoloon koska minkäänlaisia todisteita ei siitä ole olemassa.
3. Samalla tavallako kuin olen menninkäisten tai vuorenpeikkojen vihollinen?
4. Minusta tuli ateisti n. 35 vuotta sitten eikä silloin ollut mitään nettiä enkä tiennyt mitään mistään vapareista tai ateisteista. Olen vasta viimeisen kymmenen vuoden aikana lukenut muiden ateistien kirjoituksia ja huomannut että muutkin ajattelevat samoin kuin minä. Olen muuten lukenut raamattua taatusti enemmän kuin suurin osa uskovista, kannesta kanteen varmaan likemmäs kymmenen kertaa, apokryfit kertaalleen ja muutakin uskonnollista kirjallisuutta ja kaikki vain vahvistavat ateismiani. Tälläkin palstalla näkee etteivät uskovat tunne omaa pyhää kirjaansa läheskään niin hyvin kuin pitäisi.
5. Tarkoitatko että koen jumalan vihan ja rangaistuksen kohdistuvan minuun samoin kuin menninkäisten tai vuorenpeikkojen viha ja rangaistus kohdistuu?
Miksiköhän minä välittäisin mielikuvitusolentojen vihasta ja rangaistuksista?
6. Miksi katkeroituisin mielikuvitusolennoille, en minä ole katkera menninkäisillekään, oletko sinä katkera Helinä-keijulle?
7. Minä pidin joskus jumalaa hyvänä ja rakastavana mutta raamattu kertoikin että hän on sadistinen ja narsistinen psykopaatti, onneksi raamattu myös osoitti ettei mitään jumalaa oikeasti ollut edes olemassa.
8. En voi uskoa jumalaan koska mikään ei osoita että jumalaa tai jumalia olisi olemassa, hyviä tai pahoja. Olen aivan valmis uskomaan jumaliin jos jokin niistä osoittaisi olevansa olemassa ja kaikkivoipana ja tietävänä jumalan/jumalien pitäisi tietää mikä minut saisi uskomaan.
Tätä sinun "listaasi" voi verrata päällystakkiin, jossa on 8 nappia.
kun ensimmäinen nappi menee väärään läveen, niin kaikki muutkin menevät pieleen.
Kaikki lähti siitä kun uskonnontunnilla ussan ope pyys kaikilta lapulle nimettömänä jonkun kysymyksen mikä uskonasioissa mietityttää...
Yks lapuille kirjoitetuista kysymyksistä oli: "Jos se jumala on taivaassa, niin miks se ei näy tutkassa?" Selittelyjä en muista, siitä on jo 35 vuotta, kuitenkaan ne ei vakuuttanut, ja tuolloin aloin epäillä koko tarinaa.
1. Ensin henkilö ei HALUA uskoa Jumalaan sydämen tasolla, vaikka tietääkin Hänen olevan olemassa.
Ei, tiedän ettei jumalaa ole olemassa. Ei se halusta riipu.
2. Sitten hän kieltää Jumalan olemassaolon suullaan. Näin hänestä on tullut ateisti.
Entäs sitten?
3. Hänestä tulee Jumalan vihollinen.
Miten voi olla olemattoman vihollinen?
4. Seuraavaksi hän lukee Vapaa-ajattelijoiden ja muiden ateistien nettisivuilta ja kirjoista tarkoitushakuisesti valikoituja raamatunkohtia siitä, kuinka Jumala rankaisee vihollisiaan.
Ei, olen lukenut raamatun kannesta kanteen yli kymmenen kertaa.
5. Ateisti samaistuu näihin Jumalan vihollisiin ja kokee Jumalan vihan ja rangaistuksen kohdistuvan itseensä.
Miten loogisesti on mahdollista kokea tulleensa rangaistuksi sellaisen toimesta johon ei usko?
6. Edellä oleva saa hänet katkeroitumaan Jumalalle.
Ääh, ei jaksa katkeroitua olemattomalla.
7. Hän alkaa kostoksi syyttämään Jumalaa julmaksi ja sadistiseksi.
Et raamattua ole lukenut?
8. Hän sanoo, ettei hän voi uskoa Jumalaan, koska Jumala on niin julma ja sadistinen.
Ei, en vain usko jumalan olemassaoloon, ekä pidä sellaista tarpeellisena.
Oli muuten aika heikkoa tajunnanvirtaa jo uskovaistenkin standardeilla...