Ruotsissa on viime päivinä herätelty puolustustahtoa varsin erikoisella tavalla.
Pääministeri Stefan Löfven on valmis tiivistämään Ruotsin ja Suomen välistä sotilaallista yhteistyötä.
Kohu syntyi, kun maavoimien komentaja, kenraalimajuri Anders Brännstöm ilmoitti maavoimien neuvottelupäivän kutsussa, että Ruotsi, tai sen lähinaapurit, voivat olla sodassa muutaman vuoden kuluttua.
Suomessa puolustusasiantuntijat ovat tulkinneet Brännströmin ulostuloa joko tahattomana tai tahallisena. Tahattomuuden puolesta puhuu se, että sodan uhkalla pelotteleva kutsu oli tarkoitettu vain pienelle sisäpiirille. Tahallisuuden puolesta puhuu se, että sodan uhkaa lietsomalla maavoimien komentaja voi helpommin vaatia poliitikoilta lisää rahaa maavoimien tehostamiseksi.
Suomessa vastaavaa sodan uhkaa ei koeta, vaikka yhteinen tilannekuva Ruotsin kanssa jaetaan. Tilannekuvan mukaan Venäjä on viime vuosina toiminut huomattavasti aiempaa aggressiivisemmin ja aktiivisemmin, myös Itämeren alueella. Lisäksi Venäjän strategiana on horjuttaa naapurimaidensa vakautta.
Yhteisen puolustuskyvyn tehostamiseksi Suomi ja Ruotsi ovat jo vuodesta 2009 valmistautuneet puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Operatiiviset suunnitelmat ovat alusta saakka pitäneet sisällään myös kriisiajan yhteistyön.
Kansalaisten kriisitietoisuutta herättelivät vuoden alussa myös Ruotsin ja Suomen pääministerit, jotka totesivat yhteiskirjoituksessaan, että nykyinen turvallisuustilanne on vakavin uhka Euroopan turvallisuudelle sitten kylmän sodan. Pääministerit, Löfven ja Sipilä, ovat valmiita tiivistämään maiden välistä sotilaallista yhteistyötä koskemaan myös aseellisia konflikteja.
Kriisiajan sotilaallinen yhteistyö vaatii molemmilta mailta poliittiset päätökset. Suomen eduskunta saa jo kevään aikana eteensä lakiesitykset, jotka mahdollistavat sotilaallisen yhteistyön ja avun antamisen myös kriisitilanteissa.
Mutta riittääkö pelkkä vapaaehtoisuuteen perustuva kriisiajan yhteistyö, vai pitäisikö sitä vahvistaa valtiosopimuksella? Sopimus tarkoittaisi Ruotsin ja Suomen sotilasliittoa, joka voi olla poliittisesti hankala ajatus liittoutumattomuutta arvostaville.
Toisaalta yhä useampi ruotsalainen kannattaa nykyisin Nato-jäsenyyttä. Ja mikäli Ruotsi päättäisi lähteä ilman Suomea Natoon, tarkoittaisi se sitä, että Suomen ja Ruotsin kriisiajan puolustusyhteistyöltä putoaisi pohja pois, koska Naton myötä Ruotsi turvaisi kriisin tullen liittokunnan apuun.
Sekä Suomi että Ruotsi tekevät tänä keväänä Nato-selvitykset. Toivottavasti molempien maiden virkamiehet ja poliitikot ovat tietoisia siitä, mihin suuntaan naapurin Nato-vaaka on kallistumassa.
Suomen ja Ruotsin nykyiset hallitukset eivät ole viemässä maitaan Natoon. Ruotsissa tilanne voi kuitenkin muuttua vuoden 2018 vaalien jälkeen, sillä maan porvariallianssi kannattaa Nato-jäsenyyttä, ja sille povataan nykygallupeissa vaalivoittoa.
Suomen on syytä seurata Ruotsin tilannetta tarkkaan, mutta tehdä itsenäisesti omat ratkaisunsa.
KREETA KARVALA
[email protected]
Ruotsissa on viime päivinä herätelty puolustustahtoa varsin erikoisella tavalla.
Pääministeri Stefan Löfven on valmis tiivistämään Ruotsin ja Suomen välistä sotilaallista yhteistyötä.
Kohu syntyi, kun maavoimien komentaja, kenraalimajuri Anders Brännstöm ilmoitti maavoimien neuvottelupäivän kutsussa, että Ruotsi, tai sen lähinaapurit, voivat olla sodassa muutaman vuoden kuluttua.
Suomessa puolustusasiantuntijat ovat tulkinneet Brännströmin ulostuloa joko tahattomana tai tahallisena. Tahattomuuden puolesta puhuu se, että sodan uhkalla pelotteleva kutsu oli tarkoitettu vain pienelle sisäpiirille. Tahallisuuden puolesta puhuu se, että sodan uhkaa lietsomalla maavoimien komentaja voi helpommin vaatia poliitikoilta lisää rahaa maavoimien tehostamiseksi.
Suomessa vastaavaa sodan uhkaa ei koeta, vaikka yhteinen tilannekuva Ruotsin kanssa jaetaan. Tilannekuvan mukaan Venäjä on viime vuosina toiminut huomattavasti aiempaa aggressiivisemmin ja aktiivisemmin, myös Itämeren alueella. Lisäksi Venäjän strategiana on horjuttaa naapurimaidensa vakautta.
Yhteisen puolustuskyvyn tehostamiseksi Suomi ja Ruotsi ovat jo vuodesta 2009 valmistautuneet puolustusyhteistyön tiivistämiseen. Operatiiviset suunnitelmat ovat alusta saakka pitäneet sisällään myös kriisiajan yhteistyön.
Kansalaisten kriisitietoisuutta herättelivät vuoden alussa myös Ruotsin ja Suomen pääministerit, jotka totesivat yhteiskirjoituksessaan, että nykyinen turvallisuustilanne on vakavin uhka Euroopan turvallisuudelle sitten kylmän sodan. Pääministerit, Löfven ja Sipilä, ovat valmiita tiivistämään maiden välistä sotilaallista yhteistyötä koskemaan myös aseellisia konflikteja.
Kriisiajan sotilaallinen yhteistyö vaatii molemmilta mailta poliittiset päätökset. Suomen eduskunta saa jo kevään aikana eteensä lakiesitykset, jotka mahdollistavat sotilaallisen yhteistyön ja avun antamisen myös kriisitilanteissa.
Mutta riittääkö pelkkä vapaaehtoisuuteen perustuva kriisiajan yhteistyö, vai pitäisikö sitä vahvistaa valtiosopimuksella? Sopimus tarkoittaisi Ruotsin ja Suomen sotilasliittoa, joka voi olla poliittisesti hankala ajatus liittoutumattomuutta arvostaville.
Toisaalta yhä useampi ruotsalainen kannattaa nykyisin Nato-jäsenyyttä. Ja mikäli Ruotsi päättäisi lähteä ilman Suomea Natoon, tarkoittaisi se sitä, että Suomen ja Ruotsin kriisiajan puolustusyhteistyöltä putoaisi pohja pois, koska Naton myötä Ruotsi turvaisi kriisin tullen liittokunnan apuun.
Sekä Suomi että Ruotsi tekevät tänä keväänä Nato-selvitykset. Toivottavasti molempien maiden virkamiehet ja poliitikot ovat tietoisia siitä, mihin suuntaan naapurin Nato-vaaka on kallistumassa.
Suomen ja Ruotsin nykyiset hallitukset eivät ole viemässä maitaan Natoon. Ruotsissa tilanne voi kuitenkin muuttua vuoden 2018 vaalien jälkeen, sillä maan porvariallianssi kannattaa Nato-jäsenyyttä, ja sille povataan nykygallupeissa vaalivoittoa.
Suomen on syytä seurata Ruotsin tilannetta tarkkaan, mutta tehdä itsenäisesti omat ratkaisunsa.
KREETA KARVALA
[email protected]
Vastaukset 1
Vanhimmat
Välittömästi Natoon