Mistä kristityt tunnetaan? Raamatun mukaan siitä, että kristityillä on keskinäinen rakkaus. Mutta myös lähimmäisen rakkaus.
”300-luvulla elänyt syyrialainen munkki nimeltään Efraim laati paastorukouksen, josta on tullut klassikko. Lyhyessä rukouksessa pyydetään, että Jumala, elämäni valtias, estäisi minusta ”laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen” ja antaisi ”sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden hengen”.
Kristikunnan kuuluisimmassa paastorukouksessa ei ole sanaakaan makkaroista, piirakoista, leivoksista, kahvista, alkoholista, tupakasta tai suklaasta. Sen sijaan siinä puhutaan vallanhimosta, turhanpuhumisesta ja lähimmäisen tuomitsemisesta.
Voisi kokeilla vaikka turhasta puheesta paastoamista. Sanoisi vain välttämättömimmät.
Tai jos tuntuu liian vaikealta luopua aivan kaikesta turhasta puheesta, niin voisiko yrittää välttää edes pahan puhumista?
Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takana. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto.
Kilvoittelukertoimia voi halutessaan vieläkin nostaa: ei ainoastaan puhu hyvää vaan myös selittää toisten törttöilyt parhain päin. Ihan Lutherin katekismuksen kahdeksannen käskyn selityksen hengessä. Luultavasti sellainen iskisi Efraimin paastorukouksen muihinkin kartettaviin henkiin, varsinkin vallanhimon henkeen.
En nyt tarkoita mitään maireata mielistelyä tai alentuvaa mukahyvän puhumista. Tarkoitan oman ajattelun virittämistä hyvän näkemiseen toisessa.
Siinä voi kyllä herätä se kiusallinen kysymys, että miksi tällainen touhu pitäisi rajoittaa vain muutamaan viikkoon vuodessa.”
http://jaakkoheinimaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/64388-voisiko-pahan-puhumista-valttaa
”300-luvulla elänyt syyrialainen munkki nimeltään Efraim laati paastorukouksen, josta on tullut klassikko. Lyhyessä rukouksessa pyydetään, että Jumala, elämäni valtias, estäisi minusta ”laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen” ja antaisi ”sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden hengen”.
Kristikunnan kuuluisimmassa paastorukouksessa ei ole sanaakaan makkaroista, piirakoista, leivoksista, kahvista, alkoholista, tupakasta tai suklaasta. Sen sijaan siinä puhutaan vallanhimosta, turhanpuhumisesta ja lähimmäisen tuomitsemisesta.
Voisi kokeilla vaikka turhasta puheesta paastoamista. Sanoisi vain välttämättömimmät.
Tai jos tuntuu liian vaikealta luopua aivan kaikesta turhasta puheesta, niin voisiko yrittää välttää edes pahan puhumista?
Neljänkymmenen päivän urakka: puhua toisista ihmisistä pelkkää hyvää. Ei pahaa sanaa. Koskee myös nettikirjoittelua. Paastoprojektin voisi viedä jopa niin pitkälle, että alkaisi puhua toisista hyvää selän takana. Se lienee hyvän puhumisen vaikein muoto.
Kilvoittelukertoimia voi halutessaan vieläkin nostaa: ei ainoastaan puhu hyvää vaan myös selittää toisten törttöilyt parhain päin. Ihan Lutherin katekismuksen kahdeksannen käskyn selityksen hengessä. Luultavasti sellainen iskisi Efraimin paastorukouksen muihinkin kartettaviin henkiin, varsinkin vallanhimon henkeen.
En nyt tarkoita mitään maireata mielistelyä tai alentuvaa mukahyvän puhumista. Tarkoitan oman ajattelun virittämistä hyvän näkemiseen toisessa.
Siinä voi kyllä herätä se kiusallinen kysymys, että miksi tällainen touhu pitäisi rajoittaa vain muutamaan viikkoon vuodessa.”
http://jaakkoheinimaki.puheenvuoro.uusisuomi.fi/64388-voisiko-pahan-puhumista-valttaa
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tämä palsta on pahanpuhujien mekka!
Luther hylkäsi Jaakobin kirjeen. Miksi?
”Jaakobin kirje on osoitettu hajaannuksessa oleville juutalaisille, "kahdelletoista hajaannuksessa elävälle heimokunnnalle". Tosin on myös mahdollista, että viittaus koskee kirkkoa "uutena Israelina".
Kirjoittajan tavoitteena oli painottaa kristityn elämän käytännöllisiä velvollisuuksia. Hän varoittaa seuraavista asioista: kaavamaisuudesta, joka tekee Jumalan palvelemisesta pelkkiä ulkokohtaisia seremonioita aktiivisen rakkauden ja puhtauden sijaan; fatalismista, jossa synneistä syytetään Jumalaa; halpamaisuudesta, kuten rikkaiden edessä nöyristelystä; kielen synneistä, kuten pahan puhumisesta, valehtelusta ja kerskaamisesta; puolueellisuudesta; ja sortamisesta. Kirje haluaa opettaa, että kristityn suurimpia hyveitä on kärsivällisyys, kärsivällisyys syytettynä, hyvissä teoissa, provosoituna, sekä sorron ja vainon alla. Kärsivällisyys puolestaan perustuu siihen, että Herran paluu on lähellä ja tulee muuttamaan kärsityn vääryyden hyväksi.
Jaakobin opettama "vanhurskautus teoilla" voidaan katsoa vastakkaiseksi Paavalin kirjeissään opettamalle "vanhurskauttamiselle uskosta". Yksi tapa joilla kristityt voivat yhdistää nämä kaksi ensinäkemältä ristiriitaista opetusta on se, että Jaakobin voidaan katsoa opettaneen oikeudenmukaisuutta toisten ihmisten edessä, niin että kristityn tuli elää johdonmukaista elämää uskossa; kun taas Paavali painottaa oikeidenmukaisuutta Jumalan edessä, joka voidaan saavuttaa ainoastaan hyväksymällä Kristuksen vanhurskaus ja ottamalla se vastaan uskomalla. Biblialla on perusteltu tätä Jaakobin yllättävää näkemystä vastaan, sillä siinä ei puhuta teoilla vanhurskaaksi tulemisesta, vaan siitä, että ihminen tulee myös tekojensa avulla vanhurskaaksi tunnetuksi. Sen sijaan vanha kirkkoraamattu puhuu vanhurskaaksi tulemisesta uskon lisäksi tekojen kautta kuten alkutekstikin.”
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jaakobin_kirje
Erittäin hyvä idea – mutta kuten toteat hyvin vaikeaa toteuttaa.
Se vaatii sydämen ymmärtämistä siitä, mitä on rakkaus. Mutta kilvoittelun kohteena hyvä juttu. Voisi ainakin kokeilla?
”laiskuuden, velttouden, vallanhimon ja turhanpuhumisen hengen” ja antaisi ”sielun puhtauden, nöyryyden, kärsivällisyyden ja rakkauden hengen”.
Niinpä, ehkä kokeilen. En lupaa mitään täydellistä, mutta niin rehellistä kuin kykenen.