Miksi valkoista puhutaan lahtareina, kun yleisesti on tiedossa, että punaiset aloittivat verisen sisällissodan ja järjestelmällisen murhaamisen?
Tavoitehan oli kaataa laillinen hallitus asein, mutta eihän heillä ollut mitään toivoa onnistua vaikka apuna olikin suuri ja mahtava naapuri, se aseet ja miehistöä.
"Alajärveltä kotoisin olleen kolmen veljeksen elämä päättyi tienvarrella ammuttuihin laukauksiin Vihdin Nummelassa 1918. Suomi saattoi samalla menettää Alvar Aallon veroisen arkkitehdin.
ANNE PUUMALA
SEINÄJOKI Punakaartilaiset ryhmittyivät tielle riviin, latasivat kiväärinsä ja valmistautuivat yhteislaukaukseen.
Kapealla tiellä surmaajat ja surmattavat katsoivat toisiaan silmiin. Kello oli noin kaksi iltapäivällä.
Tämä dramaattinen kohtaus on dosentti Marko Paavilaisen ensi viikolla ilmestyvästä kirjasta Murhatut veljet. Valter, William ja Ivar Thomén elämä ja kuolema. Kohtausta seuraavat lauseet ovat kylmäävää luettavaa.
Teloittajaryhmä tekee puolustuskyvyttömistä uhreista selvää kiväärein ja pistimin. Seitsemän tienposkeen komennettua miestä menehtyy hankeen.
Eletään sisällissodan aattoa vuonna 1918. Lauri Kara -nimisen punapäällikön johtama murha- ja rosvojoukko on pääsemässä surmaamisen makuun. Se on tehnyt samana päivänä päivänä jo toisen joukkomurhan.
Tuona helmikuisena päivänä tienvarteen teloitettujen joukossa oli kolme veljestä, Alajärveltä kotoisin olleet Valter, William ja Ivar Thomé. Veljessarja oli monin tavoin poikkeuksellinen. Alajärven korpimailta lähteneet veljet olivat sivistyneistöksi harvinaisen maalaistaustaisia. He olivat myös poikkeuksellisen lahjakkaita. Veljet olivat tehneet näyttävän nousun Suomen elinkeinoelämän ja arkkitehtuurin huipulle. Heiltä oli lupa odottaa suuria.
Miksi veljet päätyivät tienvarteen ammuttaviksi? Miksi he ehtivät lyhyen elämänsä aikana saavuttaa niin paljon ja ennen kaikkea – miksi jälkimaailma unohti heidät?
Marko Paavilaisen Murhatut veljet tuo ensimmäistä kertaa päivänvaloon Thomén veljesten tarinan. Sen alku ulottuu 1800-luvun viimeisille vuosikymmenille Mustakorven kruununtorppaan Iiruujärven rannalle.
Veljesten isä, Viipurissa syntynyt Johan Thomé oli aloittanut Alajärven metsänhoitajana vuonna 1877. Köyhänpuoleisen pitäjän yläluokka oli olematon. Siihen kuului kahdeksanlapsisen Thomén perheen lisäksi kirkkoherra Jonatan Johansson perheineen.
Paavilainen on vakuuttunut, että veljekset saivat menestyksensä avaimet tästä poikkeuksellisesta kasvuympäristöstä. Sivistyneistön kanssa seurustelun sijaan he oppivat suhtautumaan luontevasti suomenkieliseen kansaan ja puhumaan suomea. Ruotsinsakin he höystivät alajärveläisellä puheenparrella. Paavilaisen mukaan Thomén pojista kasvoi työntekoon tottuneita riuskoja ulkoilmaihmisiä, jotka korostivat mielellään maskuliinisuuttaan ja olivat ylpeitä pohjalaisuudestaan.
– William opetteli eteläpohjalaisia kansanlauluja ja esitti niitä julkisesti kitaralla itseään säestäen. Varmin tapa saada hänet suuttumaan oli pilkata pohjalaisia, Paavilainen kertoo.
Tämä kaikki herätti huomiota yläluokan kammareissa. Paavilaisen mukaan Thomén veljiin se iskosti omanarvontunnon.
Veljekset jättivät Alajärven vuosien 1890-luvulla opintojen vuoksi. Williamista tuli metsänhoitaja, Ivarista ja Valterista arkkitehteja. Neljännestä veljestä, omia polkujaan kulkemaan lähteneestä Verneristä tuli taiteilija.
Valter, William ja Ivar keräsivät Helsingissä nopeasti ympärilleen merkittävän verkoston. Lähipiirin kuuluivat mm. Gösta Serlachius ja Magnus Enckell.
Valter ylsi samaan tuloluokkaan kuin aikansa pankinjohtajat ja suurliikemiehet. Maailmansota oli vain vauhdittanut bisneksiä.
Valterin ja Ivarin arkkitehtitoimisto voitti vuosina 1915–16 Stockmannin tavaratalon suunnittelukilpailun.
Kaiken piti olla hyvin. Sitten alkoivat kumista sisällissodan kaiut.
Tammikuun 28. päivän aamuna Helsingissä herättiin punakaartin hallitsemassa kaupungissa. Pääkaupunkiseudun porvarit uskoivat, että kapina jää lyhyeksi. Valkoinen rintama pohjoisessa alkoi kuitenkin houkutella Thomén veljeksiä. Pakoseurueeseen liittyivät laihialainen arkkitehti Väinö Hollo, Erik Castrén, Frans Wegelius ja Väinö Vuoristo. Arkkitehti J.S. Sirén jättäytyi viime hetkellä pois. Hän tuli myöhemmin tuli tunnetuksi eduskuntatalon suunnittelijana.
Ryhmä pääsi punaiseen Vihtiin asti. Siellä seurue pidätettiin. Reestä löytyi aseita, mikä oli punaisten silmissä raskauttavaa.
Paikalle osuneen hyvinkääläispartion johtaja Lauri Kara otti oikeuden omiin käsiinsä. Hän päätti teloittaa vangitut.
Teloituksesta alkoi liikkua tarinoita. Erään kertomuksen mukaan vasta päivää aikaisemmin avioitunut William olisi ehtinyt huutaa paikan ohi kulkeneelle naiselle seuraavat sanat:
– Menkää Helsinkiin ja kertokaa terveisiä nuorelle vaimolleni, jonka kanssa olen ollut naimisissa yhden ainoan päivän!
Sanomalehdistä ensimmäisenä Vihdin joukkomurhasta uutisoi Vaasa-lehti. Vaasassa ilmestyvä Valkoinen Suomi julkaisi etusivullaan uutisen otsikolla Hirmuvallan uhrit, jossa kerrottiin Thomén veljesten kohtalo
Tavoitehan oli kaataa laillinen hallitus asein, mutta eihän heillä ollut mitään toivoa onnistua vaikka apuna olikin suuri ja mahtava naapuri, se aseet ja miehistöä.
"Alajärveltä kotoisin olleen kolmen veljeksen elämä päättyi tienvarrella ammuttuihin laukauksiin Vihdin Nummelassa 1918. Suomi saattoi samalla menettää Alvar Aallon veroisen arkkitehdin.
ANNE PUUMALA
SEINÄJOKI Punakaartilaiset ryhmittyivät tielle riviin, latasivat kiväärinsä ja valmistautuivat yhteislaukaukseen.
Kapealla tiellä surmaajat ja surmattavat katsoivat toisiaan silmiin. Kello oli noin kaksi iltapäivällä.
Tämä dramaattinen kohtaus on dosentti Marko Paavilaisen ensi viikolla ilmestyvästä kirjasta Murhatut veljet. Valter, William ja Ivar Thomén elämä ja kuolema. Kohtausta seuraavat lauseet ovat kylmäävää luettavaa.
Teloittajaryhmä tekee puolustuskyvyttömistä uhreista selvää kiväärein ja pistimin. Seitsemän tienposkeen komennettua miestä menehtyy hankeen.
Eletään sisällissodan aattoa vuonna 1918. Lauri Kara -nimisen punapäällikön johtama murha- ja rosvojoukko on pääsemässä surmaamisen makuun. Se on tehnyt samana päivänä päivänä jo toisen joukkomurhan.
Tuona helmikuisena päivänä tienvarteen teloitettujen joukossa oli kolme veljestä, Alajärveltä kotoisin olleet Valter, William ja Ivar Thomé. Veljessarja oli monin tavoin poikkeuksellinen. Alajärven korpimailta lähteneet veljet olivat sivistyneistöksi harvinaisen maalaistaustaisia. He olivat myös poikkeuksellisen lahjakkaita. Veljet olivat tehneet näyttävän nousun Suomen elinkeinoelämän ja arkkitehtuurin huipulle. Heiltä oli lupa odottaa suuria.
Miksi veljet päätyivät tienvarteen ammuttaviksi? Miksi he ehtivät lyhyen elämänsä aikana saavuttaa niin paljon ja ennen kaikkea – miksi jälkimaailma unohti heidät?
Marko Paavilaisen Murhatut veljet tuo ensimmäistä kertaa päivänvaloon Thomén veljesten tarinan. Sen alku ulottuu 1800-luvun viimeisille vuosikymmenille Mustakorven kruununtorppaan Iiruujärven rannalle.
Veljesten isä, Viipurissa syntynyt Johan Thomé oli aloittanut Alajärven metsänhoitajana vuonna 1877. Köyhänpuoleisen pitäjän yläluokka oli olematon. Siihen kuului kahdeksanlapsisen Thomén perheen lisäksi kirkkoherra Jonatan Johansson perheineen.
Paavilainen on vakuuttunut, että veljekset saivat menestyksensä avaimet tästä poikkeuksellisesta kasvuympäristöstä. Sivistyneistön kanssa seurustelun sijaan he oppivat suhtautumaan luontevasti suomenkieliseen kansaan ja puhumaan suomea. Ruotsinsakin he höystivät alajärveläisellä puheenparrella. Paavilaisen mukaan Thomén pojista kasvoi työntekoon tottuneita riuskoja ulkoilmaihmisiä, jotka korostivat mielellään maskuliinisuuttaan ja olivat ylpeitä pohjalaisuudestaan.
– William opetteli eteläpohjalaisia kansanlauluja ja esitti niitä julkisesti kitaralla itseään säestäen. Varmin tapa saada hänet suuttumaan oli pilkata pohjalaisia, Paavilainen kertoo.
Tämä kaikki herätti huomiota yläluokan kammareissa. Paavilaisen mukaan Thomén veljiin se iskosti omanarvontunnon.
Veljekset jättivät Alajärven vuosien 1890-luvulla opintojen vuoksi. Williamista tuli metsänhoitaja, Ivarista ja Valterista arkkitehteja. Neljännestä veljestä, omia polkujaan kulkemaan lähteneestä Verneristä tuli taiteilija.
Valter, William ja Ivar keräsivät Helsingissä nopeasti ympärilleen merkittävän verkoston. Lähipiirin kuuluivat mm. Gösta Serlachius ja Magnus Enckell.
Valter ylsi samaan tuloluokkaan kuin aikansa pankinjohtajat ja suurliikemiehet. Maailmansota oli vain vauhdittanut bisneksiä.
Valterin ja Ivarin arkkitehtitoimisto voitti vuosina 1915–16 Stockmannin tavaratalon suunnittelukilpailun.
Kaiken piti olla hyvin. Sitten alkoivat kumista sisällissodan kaiut.
Tammikuun 28. päivän aamuna Helsingissä herättiin punakaartin hallitsemassa kaupungissa. Pääkaupunkiseudun porvarit uskoivat, että kapina jää lyhyeksi. Valkoinen rintama pohjoisessa alkoi kuitenkin houkutella Thomén veljeksiä. Pakoseurueeseen liittyivät laihialainen arkkitehti Väinö Hollo, Erik Castrén, Frans Wegelius ja Väinö Vuoristo. Arkkitehti J.S. Sirén jättäytyi viime hetkellä pois. Hän tuli myöhemmin tuli tunnetuksi eduskuntatalon suunnittelijana.
Ryhmä pääsi punaiseen Vihtiin asti. Siellä seurue pidätettiin. Reestä löytyi aseita, mikä oli punaisten silmissä raskauttavaa.
Paikalle osuneen hyvinkääläispartion johtaja Lauri Kara otti oikeuden omiin käsiinsä. Hän päätti teloittaa vangitut.
Teloituksesta alkoi liikkua tarinoita. Erään kertomuksen mukaan vasta päivää aikaisemmin avioitunut William olisi ehtinyt huutaa paikan ohi kulkeneelle naiselle seuraavat sanat:
– Menkää Helsinkiin ja kertokaa terveisiä nuorelle vaimolleni, jonka kanssa olen ollut naimisissa yhden ainoan päivän!
Sanomalehdistä ensimmäisenä Vihdin joukkomurhasta uutisoi Vaasa-lehti. Vaasassa ilmestyvä Valkoinen Suomi julkaisi etusivullaan uutisen otsikolla Hirmuvallan uhrit, jossa kerrottiin Thomén veljesten kohtalo
Vastaukset 11
Vanhimmat
Svedupetterit saivat sen mitä ansaitsivat.
Aloittaja lahtarin vähäpoika yrittää pestä lahtari isänsä mustat rikokset valkoiseksi!!!!!!!!!!!!!
Oliko ne kolme tappanut?
Punaisten vankileireilä kuoli 5 ja valkoisten vankileireillä 50 000.
Menehän vähäpoika takaisin koulun penkille opiskelemaan historiaa, jos et ymmärrä kuulemaasi, pyydä vääntämään rautalangasta.
Täälläkö se vokissa päivystävä housuton impi luuraa. Eikö onnistunut viime yönä ja nyt pitää kiukutella.
Minkähänlainen Suomi olisi jos kukaan ei olisi noussut vastarintaan ?
Nythän alkaa olla jo sellainen tilanne, että lahtarit taas jyrää, köyhät kyykkyyn asenteella.
Niinpä. Jokainen historiaa vähänkin lukenut näkee tässä ajassa merkkejä noista vuosista. Itseasiassa en enään ihmettelisi kun kansalle jaettaisiin tänävuonna hiha merkit kenen joukkoon kuulut. Senverran tulenarkaa tää jo on.
Kyllä tämän kokoisen kansan pitäisi pitää yhtä, eikä alkaa politiikan narriksi.
Sosiaalidemokraatit aloittivat kapinan, en oikeastaan tiedä kuka puukottaa selkään pahimmin, onko se punikki ( SDP ) vai joku toinen suomalainen. Itse en ole punikki enkä kokkarekaan, vaan omillaan yritän tulla toimeen. Punikit murhasivat syyttömiä aivan umpimähkäisesti, huoranäpärät sanan varsinaisessa merkityksessä.
Isoisäni oli valkoisten majoittaja. Punaiset murhasiat aivan lähellä muutamia. Ilmeisesti murhaajat tulivat jostain etelästä, ehkä Kotkasta. Lukemani perusteella murhaajat eivät olleet paikkakunnan punaisia. Kun punaiset huomasivat tilanteensa huonouden, paikkakunnan punaiset antautuivat. Aluksi punaiset saivat olla rauhassa, mutta murhien vuoksi jotkut kiihkomieliset valkoiset teloittivat ilmeisesti syyttömiä paikkakuntalaisia, lukumäärä jäi pieneksi.
Teot pitää nähdä sitä taustaa vasten miksi sisällissota puhkesi. Torapparit olivat lujilla suurmaanomistajien ikeessä. Nuo tapahtumat voivat toistua myös tänä päivä jos hallitus jatkaa epäoikeudenmukaista politiikkaansa. Ei mitään uutta auringonalla siis.