Suomen vähemmistöpolitiikka muotoutui sata vuotta sitten maan itsenäistyessä. Silloin maassa oli vain yksi merkittävä vähemmistö eli surut. Suruja oli silloin yli 10% ja muita vähemmistöjä yhteensäkään ei ollut useaa prosenttia.
Mutta maailma muuttuu ja Suomi sen mukana! Nykyään suruja on vain reilut 5% ja muita vähemmistöjä jo enemmän kuin suruja. Ja ero vain kasvaa nopeasti surujen vähentyessä ja mamujen määrän lisääntyessä vauhdilla.
Siten on täysin kohtuutonta, että vieläkin noudatetaan ikivanhaa vähemmistöpolitiikkaa. Suomessahan ei varsinaisesti olekaan vähemmistöpolitiikkaa, vaan se on naamioitu kielipolitiikan muotoon.
Siksi on vihdoin aika saattaa Suomi normaaliksi länsimaiseksi demokratiaksi ja alkaa noudattaa normaalia demokraattista vähemmistöpolitiikkaa. ELI kielipolitiikkaan tulee tehdä täysremontti!
Mutta maailma muuttuu ja Suomi sen mukana! Nykyään suruja on vain reilut 5% ja muita vähemmistöjä jo enemmän kuin suruja. Ja ero vain kasvaa nopeasti surujen vähentyessä ja mamujen määrän lisääntyessä vauhdilla.
Siten on täysin kohtuutonta, että vieläkin noudatetaan ikivanhaa vähemmistöpolitiikkaa. Suomessahan ei varsinaisesti olekaan vähemmistöpolitiikkaa, vaan se on naamioitu kielipolitiikan muotoon.
Siksi on vihdoin aika saattaa Suomi normaaliksi länsimaiseksi demokratiaksi ja alkaa noudattaa normaalia demokraattista vähemmistöpolitiikkaa. ELI kielipolitiikkaan tulee tehdä täysremontti!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Monet pakkoruotsittajat ovat sanoneet, että pitäisi tehdä LAAJEMPI kielipolitiikan muutos, jos ja kun pakkoruotsi lopetetaan. Ihan kuin se olisi jokin ongelma!?
Meille kielivapauden kannattajille sopii molemmat vaihtoehdot. Poistetaan ensiksi pakkoruotsi ja sitten pakkovirkaruotsi. Tai molemmat saman aikaan.
JOS niiden poistaminen vaatii suurempaa remonttia, niin sehän pitää sitten tehdä. Pääasia, että päästään eteenpäin maan nykyaikaistamisessa ja päivittämisessä.
Ei se, että vähemmistön määrä vähenee, estä tekemästä paljonkin vähemmistöjen hyväksi. Kehitys menee siis myös toiseen suuntaan. Vielä sata vuotta siten olisi ollut mahdotonta kuvitella silloisessa Suomessa, että meillä on pian vähemmistöinä saamelaiset, romanit ja viittomakieliset. Ei kyse ole siitä, että heidän määränsä olisi kasvussa, vaan siitä, että heidän oikeutensa turvataan.
Mikä ihmeen vähemmistö surut muka on? Jos on Suomen kansalainen ja omaa täydet suomalaisen oikeudet ja vastuut, niin ei edusta vähemmistöä vaan enemmistösuomalaisia. Jos puhuu äidinkielenään muuta kieltä kuin enemmistökieltä suomea, kuuluu korkeintaan kielivähemmistöön. Se mitä kieliä virkamiehen tulee osata tai koululaisten opiskella, on enemmistön politiikkaa. Vähemmistö ei näitä asioita päättää.
Aloittaja toteaa: Suomessahan ei varsinaisesti olekaan vähemmistöpolitiikkaa, vaan se on naamioitu kielipolitiikan muotoon.
Jos väittää, että kielipolitiikka on tänä päivänä vähemmistöpolitiikkaa niin täytyy olla sisäänlämpeävä. Olemme osa EU:ta ja suomen kielen ylläpitäminen on enemmän vähemmistöpolitiikkaa kuin ruotsin kielen ylläpitäminen. Ruotsia puhutaan EU:ssa huomattavasti enemmän kuin suomea.
Eli kielipolitiikka on kansallispolitiikkaa. Kansallispolitiikka määrittääkin paremmin fennojen ajatuksenkulkua.
Ei vähemmistö eikä enemmistö päätä, vaan eduskunta päättää. Suomi on demokraattinen oikeusvaltio, älä unohda olennaista.
Eli eduskunnan enemmistö, joka edustaa valtiosääntömme mukaan kansan enemmistöä. Mutta tätähän ei fennot usko.
Taas nettisvekot vastaavat suureen periaatteelliseen kysymykseen selittämällä miten HUONO päätös on tehty!?
Jos kyse on ikivanhasta vääryydestä, joka pitää korjata ja päivittää, niin on ihan sama, MILLÄ tavoin vääryys korjataan!
Tyypillistä svekoilua. Kun ei osata puolustaa itse vääryyttä, niin vedotaan vääryyden aiheuttajiin?
TIETYSTI eduskunta päättää, MUTTA sen pitää tietysti tehdä HYVIÄ päätöksiä! Jos ei tee, niin siitä pitää nostaa meteli ja korjata tilanne. Eikä suinkaan vedota huonon päätöksen "demokraattisuuteen". Mikä se ei itse asiassa ole, koska kansanvallassa tulee noudattaa kansan tahtoa. Edustuksellinen demokratia EI oikeuta syrjäyttämään kansalaisten suuren enemmistön tahtoa, joka HYVIN on tiedossa.
Edustuksellinen demokratia EI oikeuta syrjäyttämään kansalaisten suuren enemmistön tahtoa, joka HYVIN on tiedossa.
Kyllä oikeuttaa. Sitä varten on äänestetty hyvät, järkevät ja viisaat kansanedustajat, että he pystyvät syventymään asioihin paremmin kuin normaalit kansalaiset. Juuri siksi meillä on eduskunta, ettei asioita ratkaista kallupeilla vaan syvällisten keskustelujen ja analyysien pohjalta huomioiden lainsäädäntäkin. Esimerkiksi palstan fennot ovat olleet haltioissaan Talan IHRA- teeseistä ja niistä etuntuu löytyvän perusteluja joka lähtöön. Kansanedustajat eivät voi viitata millään tavoin tuollaisiin tunteenomaisiin panetteluihin vaan heidän on pysyttävä täysin asialinjalla.
Totta. Tämä se ei mene neffe jakeluun ei sitten millään: Eduskunta ja kansan tahto eivät ole sama asia. Me kyllä äänestämme mielestämme parhaat henkilöt eduskuntaan, mutta yhdenkään eduskunnan edustajan ei ole pakko toimia häntä äänestäneen kansalaisen edun mukaisesti 100 %. Eduskunnassa olevat käyttävät ennen kaikkea harkintaa, ja päätökset ovat monimutkaisen prosssin tulos. Siellä ei toimi huutoäänestys, kuten turuilla ja toreilla kansan parissa.
Demokratiassa on kansalla valta. Kansanedustajat ovat kansa valinneet, jotta kansanedustajat toimisivat kansan tahdon mukaan. Kansanedustajat ovat kansan palkkaamia renkejä, kansa on isäntä. Jos kansanedustajat eivät toimi kansan tahdon mukaan, niin kansa voi vaihtaa renkinsä uusiin renkeihin. Sooloilevat kansanedustajat voi kansa heittää tukevalla niska- persotteella eduskunnasta, jos kansa katsoo sen tarpeelliseksi.