Niin paljon revisionismia liittyen Saksan väistämättömään tappioon toisessa maailmansodassa: "Saksa olisi voittanut, jos Hitler ei olisi tehnyt sitä tai tätä, tai jos Saksa olisi tehnyt idässä sitä tai toista". Epäilin aina suuresti Kurt von Tippelskirchin kirjoittamaa "Toisen maailmansodan historiaa" niin kovin pian sodan jälkeen.
Kirjoittajahan oli itse Saksan 4. armeijan komentaja ryssien aloittaessa Operaatio Bagrationin kesällä 1944. Suora rintamahyökkäys vastaan saksalaista vihollista, jolla olisi ollut yllin kyllin aikaa kantalinnoittaa vaikka 100 km syvä puolustusasema... mutta eipä tehty. Tippelskirchin tilannearvio oli täysin väärä. Hän uskoi, että pääisku tulee "koukkaamalla" eteläisestä rintamanpullistumasta. Niin upposi sinänsä operaatiotaidottomien ryssien ryntäys "maailman parhaita sotilaita" vastaan.
Tapahtunut ei luo paljoakaan uskoa kenraali Tippelskirschin ammatillista pätevyyttä kohtaan. Kun on itse möhlännyt niin paljon kuin möhlätä voi, täytynee kirjoittaa itselle apologeia oikein kovissa kansissa. Sitä myytiin 60-luvulla "toisen maailmansodan historiana" jopa suurelle suomalaiselle yleisölle kymmenin tuhansin kappalein. Huono omatunto ja revisionismi siinä puhuu. Oikean historian kanssa sillä ei ole tekemistä.
Kirjoittajahan oli itse Saksan 4. armeijan komentaja ryssien aloittaessa Operaatio Bagrationin kesällä 1944. Suora rintamahyökkäys vastaan saksalaista vihollista, jolla olisi ollut yllin kyllin aikaa kantalinnoittaa vaikka 100 km syvä puolustusasema... mutta eipä tehty. Tippelskirchin tilannearvio oli täysin väärä. Hän uskoi, että pääisku tulee "koukkaamalla" eteläisestä rintamanpullistumasta. Niin upposi sinänsä operaatiotaidottomien ryssien ryntäys "maailman parhaita sotilaita" vastaan.
Tapahtunut ei luo paljoakaan uskoa kenraali Tippelskirschin ammatillista pätevyyttä kohtaan. Kun on itse möhlännyt niin paljon kuin möhlätä voi, täytynee kirjoittaa itselle apologeia oikein kovissa kansissa. Sitä myytiin 60-luvulla "toisen maailmansodan historiana" jopa suurelle suomalaiselle yleisölle kymmenin tuhansin kappalein. Huono omatunto ja revisionismi siinä puhuu. Oikean historian kanssa sillä ei ole tekemistä.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kirjoitti teoksensa sotavankeudessa ollessaan... tilattu teosko?
T-ch oli brittien vankina pari vuotta. Tuollaisen teoksen kirjoittaminen oli täysin mahdoton juttu.
Tippelskirchin teossarja on klassinen selvitys 2. Maailmansodasta.
Tietysti siinä on saksalaista näkökulmaa, mutta kuvaus on melko tasapuolista ja ennen kaikkea todenmukaista. Brittikauna jonkin verran paistaa läpi.
Tippelskirch palveli sekä OKW:ssä että rintamakomentajana. Hänellä oli mahdollisuus haastatella suurta joukkoa saksalaisia ammattitovereitaan.
Toinen korjattu painos ilmestyi 1956 ja käännös suomeksi eräin täydennyksin on siitä.
Avaaja esittelee suurta asiantuntemattomuuttaan. Kenelle?
Tippelskirch komensi menestyksellä divisioonaa ja armeijakuntaa.
Kesän -44 taisteluista hän sai tammenlehvät ritariristiin.
Avaaja kirjoittaa tavanomaisen tietämättömyyden vallassa.
Sama sävy on kaikissa historiakirjoissa. Ne peilaavat aina kirjoittajan omia kansallistunteita.
"Tippelskirchin teossarja on klassinen selvitys 2. Maailmansodasta."
Siis OLI. Uudempien, taustoitettujen ja avarakatseisempien selvitysten valossa se on yhtä klassinen kuin Aristoteleen palvottu maakeskinen universumitulkinta. Jostain syystä sekin vain vanheni.
Saksassa näyttää muuten olleen tapana, että jokainen kenraali, joka ei noussut Hitleriä vastaan sai korillisen kunniamerkkejä ja ylennyksiä... todellisista ansioista täysin riippumatta. Rintamakomentajana KvT:tä ei mitenkään voida laskea suurten joukkoon vaikka asiaa kuinka katselisi rautaristin muotoisten silmälasien läpi. Vangiksi ensimmäisessä taistelussaan 1. maailmansodassa Marnella. Katsoi kyvyttömänä sivusta, kun hänen komentamansa 4. armeija romahti kesällä 1944. Kesti sittemmin peräti yhden viikon komentamassa 21. armeijaa, kunnes sekin romahti. Sitten olikin jo aika antautua amerikkalaisille. Siinä sinulle kovaa faktaa, jonka erheellisesti tulkitsit äsken "asiantuntemattomuudeksi". Eli kaada ittelles vaan...
T-ch:n teossarja on edelleen klassinen. Eivät sotatapahtumat ole mihinkään muuttuneet. Aristoteleen maailmankuvalla ei ole mitään tekemistä sotahistorian kanssa.
T.ch oli ansioitunut rintamakomentaja. Hänet mm. mainittiin tilannetiedotuksessa. Hän joutui 4.A:n komentajatehtävästä pois lento-onnettomuuden takia.
21. A:ssa hän ehti olla muutama päivän, kun sota loppui. Hän oli brittien vankina pari vuotta.
Jäät aina valeista kiinni.
Mikään, mitä olen esittänyt, ei ole valhetta. Todista toisin jos voit. Tosin et voi: yksisilmäisyys, asiantuntemattomuus ja sivistymättömyys paistavat läpi kuin Tippelin britti- ja neuvostokauna. Tippel oli korkeintaan keskinkertainen rintamakomentaja. Suurin ansio kunniamerkkien takana oli uskollisuus hullulle Hitlerille, mitä ei voitane pitää nykyisin kovinkaan mahtavana mainetekona.
Tippel hävisi jokaisen merkittävän taistelunsa, ja siksi kirjoitti itselleen suotuisan apologeian, jota kukaan sotahistoriaa vv. 1976 - 2016 vakavissaan tutkinut ei enää voi pitää minkäänlaisena klassikkona sen enempää kuin aristotelista maailmankuvaakaan.
Esität täysin perättömiä väitteitä sekä T-chn historiasta että urasta, kuten olen esittänyt.
Inttäminen ei tee valeita tosiksi.
Hitler ei tiennyt, että myös Tippelskirch oli limainen maanpetturihuijjari. Hän uhrasi joukkonsa 1944 sikamaisesti eikä lähettänyt ilmatukea eikä edes pudotuksia
Onnittelut että pystyitte pitämään keskustelun lähes asiallisena.
Avaaja on oikeassa. Tippelskirchin olisi ilman muuta pitänyt ryhmittää armeijaryhmä Mitte syvään puolustukseen ja siirtää Ukrainassa olevien panssaridivisioonien enemmistö niiden tueksi. Mutta hei... hänhän ei ollut päättämässä OKW:ssä, OKH:ssa tai edes armeijaryhmä Mittessä. Hän oli lento-onnettomuudessa loukkaantunut tilapäinen armeijan komentaja.
Täällä tällainen näkemys
https://sensuroituahistoriaa.wordpress.com/tag/kurt-von-tippelskirch/
Avaaja näkyy lukeneen tuon revaripläjäyksen!
Tippelskirch valehtelee, sinä sen sijaan puhut aina totta. Luottakaamme sinuun ja vain sinuun.
T. oli ensinnäkin mukana savotassa ja toisekseen itse puikoissa. Poika kuoli itärintamalla, mikä aiheutti katkeruutta. Astian makua tietty on, mutta aikalaiskuvauksena mielenkiintoinen ja ehdottomasti lukemisen arvoinen.
Taisi tuohon aikaan Euroopassa olla aihetta katkeruuteen joka ihmisellä. Harvalla oli mennyt hyvin koko sodan ajan.