Manipuloimisella tarkoitetaan käsittelyä, vaikuttamista, missä ihmistä ohjaillaan taitavasti hänen itsensä sitä huomaamatta. Määritelmänsä mukaan se tarkoittaa myös toisten hyväksikäyttöä ja juonittelua. Manipulaatio on siis sellaista ihmisen toiminnan säätelyä että hänet saadaan toimimaan vastoin omaa tahtoaan ja etuaan. Näin voidaan periaatteessa tehdä kahdella eri tavalla: vaikuttamalla joko suoraan ihmisen hermojärjestelmään tai välillisesti vaikuttamalla ihmisen psyykkiseen ohjausjärjestelmään.
Suorien manipulaatiomenetelmien käyttö on meidän yhteiskunnassamme laillisesti valvottua niin että ainoastaan lääketieteen piirissä siihen voidaan joissakin tapauksissa turvautua. Epäsuoriin manipulaatiomenetelmiin ei maassamme ole mitään valvontakoneistoa paitsi siltä osin, jos toiminnassa rikotaan yleistä lakia. Näissä tapauksissa näyttökysymys on kuitenkin vaikeaa.
Epäsuoria manipulaatiomenetelmiä on monentasoisia, mutta niiden äärimuotona voidaan pitää ns. aivopesua. Aivopesu suoritetaan vaiheittain. Ensin tuhotaan identiteetti. Tämä tehdään eristämisellä muista ihmisistä, valvottamalla, kiduttamalla ja syyttämällä aikaisemmasta ”rikollisesta” elämäntavasta ja maailmankatsomuksesta. Tarkoituksena on ihmisen murtaminen niin että hän on valmis sekä tunnustamaan että tuomitsemaan aikaisemman elämänsä vääränä. Tämän jälkeen alkaa uudelleen koulutusvaihe, jolloin ihminen opiskelee uuden minäkäsityksen ja maailmankatsomuksen entisten tilalle. Tätä menetelmää on käytetty tehokkaasti mm. poliittisten- ja sotavankien käsittelyssä mutta samanlaisia menetelmiä on havaittavissa tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen käännyttämistekniikoissa. Mm. teologi ja psykologi Pekka Järvinen on käsitellyt tätä aihetta Helsingin yliopistoon tekemässään pro gradu –tutkielmassaan yhdestä intialaisperäisestä Suomeen saapuneesta uususkonnollisesta mietiskelyliikkeestä.
Ihmisen keskeisenä toimintaa ohjaavana pyrkimyksenä on siis se, että hän voi kokea itse määräävänsä itsestään. Jopa pahasti alkoholista riippuvainen henkilö pitää kiinni itsemääräämistunteestaan väittämällä: ”Voin lopettaa juomisen koska vain itse haluan!”. Onnistuneen manipulaation edellytyksenä on siis ihmisen itsemääräämistunteen loukkaamattomuus. Manipulaatio pitää siksi toteuttaa niin, että sen kohde ei lainkaan huomaa käsittelyä vaan kuvittelee toimivansa oman tahtonsa mukaisesti. Tämä manipulaation perusedellytys on myös sen suurin ongelma: miten käsitellä ihmisiä niin hienovaraisesti, että he eivät sitä edes huomaa? Moniin uskonnollisiin liikkeisiin kuuluu manipulaatio. Kristillisissä liikkeissä se usein peitetään ja jumalallistetaan puhumalla Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Ihmiset pitää kuitenkin ensin saada kiinnostumaan liikkeen toiminnasta niin paljon että heidät saadaan liikkeen vaikutuskeinojen ulottuville. Tämä tapahtuu yleensä vetoamalla kaikissa ihmisissä uinuviin eksistentiaalisiin tarpeisiin: haluun vapautua yksinäisyydestä, terveyteen, olemassaolon tarkoitukseen, sisäiseen rauhaan, onneen tai ikuiseen elämään. Käsittelyssä ihminen saatetaan henkiseen tai hengelliseen kriisiin. Uskonnolliseen kriisiin saattamiseksi ihmisen oma usko ja uskonto on demonisoitava: ”Lapsenuskosi on väärää. Riivaajatkin uskovat ja vapisevat. Lapsikasteesi ei ole raamatullinen. Et ole uskossa etkä uudestisyntynyt, eikä sinulla ole Pyhää Henkeä. Olet menossa kadotukseen ja sinun ongelmasi johtuvat siitä, ettet ole oikeassa uskossa” jne. Uskonliikkeen on tehtävä itsestään uskottava ja pyrittävä osoittamaan että juuri heillä on totuus ja Jumala puolellaan. Tämä tapahtuu käyttämällä myös Raamattua hyvin mielivaltaisesti ja manipuloivasti. Paras käännytettävä on ihminen, joka jo valmiiksi on jossakin kriisissä, koska hän on silloin heikoimmillaan; hänen itsekunnioituksensa ja omanarvontunteensa voivat olla hyvin matalalla ja hän on turvautumassa melkein mihin tahansa ”apuun”. Kriisissä ihmisen itsemääräämistunne on myös kriisissä, koska hän ei omilla ponnistuksillaan ole päässyt kriisinsä yli ja hän tarvitsee muiden apua. Siksi monet uskonlahkot huomaavatkin juuri nämä ihmiset helposti.
Suorien manipulaatiomenetelmien käyttö on meidän yhteiskunnassamme laillisesti valvottua niin että ainoastaan lääketieteen piirissä siihen voidaan joissakin tapauksissa turvautua. Epäsuoriin manipulaatiomenetelmiin ei maassamme ole mitään valvontakoneistoa paitsi siltä osin, jos toiminnassa rikotaan yleistä lakia. Näissä tapauksissa näyttökysymys on kuitenkin vaikeaa.
Epäsuoria manipulaatiomenetelmiä on monentasoisia, mutta niiden äärimuotona voidaan pitää ns. aivopesua. Aivopesu suoritetaan vaiheittain. Ensin tuhotaan identiteetti. Tämä tehdään eristämisellä muista ihmisistä, valvottamalla, kiduttamalla ja syyttämällä aikaisemmasta ”rikollisesta” elämäntavasta ja maailmankatsomuksesta. Tarkoituksena on ihmisen murtaminen niin että hän on valmis sekä tunnustamaan että tuomitsemaan aikaisemman elämänsä vääränä. Tämän jälkeen alkaa uudelleen koulutusvaihe, jolloin ihminen opiskelee uuden minäkäsityksen ja maailmankatsomuksen entisten tilalle. Tätä menetelmää on käytetty tehokkaasti mm. poliittisten- ja sotavankien käsittelyssä mutta samanlaisia menetelmiä on havaittavissa tiettyjen uskonnollisten yhteisöjen käännyttämistekniikoissa. Mm. teologi ja psykologi Pekka Järvinen on käsitellyt tätä aihetta Helsingin yliopistoon tekemässään pro gradu –tutkielmassaan yhdestä intialaisperäisestä Suomeen saapuneesta uususkonnollisesta mietiskelyliikkeestä.
Ihmisen keskeisenä toimintaa ohjaavana pyrkimyksenä on siis se, että hän voi kokea itse määräävänsä itsestään. Jopa pahasti alkoholista riippuvainen henkilö pitää kiinni itsemääräämistunteestaan väittämällä: ”Voin lopettaa juomisen koska vain itse haluan!”. Onnistuneen manipulaation edellytyksenä on siis ihmisen itsemääräämistunteen loukkaamattomuus. Manipulaatio pitää siksi toteuttaa niin, että sen kohde ei lainkaan huomaa käsittelyä vaan kuvittelee toimivansa oman tahtonsa mukaisesti. Tämä manipulaation perusedellytys on myös sen suurin ongelma: miten käsitellä ihmisiä niin hienovaraisesti, että he eivät sitä edes huomaa? Moniin uskonnollisiin liikkeisiin kuuluu manipulaatio. Kristillisissä liikkeissä se usein peitetään ja jumalallistetaan puhumalla Pyhän Hengen vaikutuksesta.
Ihmiset pitää kuitenkin ensin saada kiinnostumaan liikkeen toiminnasta niin paljon että heidät saadaan liikkeen vaikutuskeinojen ulottuville. Tämä tapahtuu yleensä vetoamalla kaikissa ihmisissä uinuviin eksistentiaalisiin tarpeisiin: haluun vapautua yksinäisyydestä, terveyteen, olemassaolon tarkoitukseen, sisäiseen rauhaan, onneen tai ikuiseen elämään. Käsittelyssä ihminen saatetaan henkiseen tai hengelliseen kriisiin. Uskonnolliseen kriisiin saattamiseksi ihmisen oma usko ja uskonto on demonisoitava: ”Lapsenuskosi on väärää. Riivaajatkin uskovat ja vapisevat. Lapsikasteesi ei ole raamatullinen. Et ole uskossa etkä uudestisyntynyt, eikä sinulla ole Pyhää Henkeä. Olet menossa kadotukseen ja sinun ongelmasi johtuvat siitä, ettet ole oikeassa uskossa” jne. Uskonliikkeen on tehtävä itsestään uskottava ja pyrittävä osoittamaan että juuri heillä on totuus ja Jumala puolellaan. Tämä tapahtuu käyttämällä myös Raamattua hyvin mielivaltaisesti ja manipuloivasti. Paras käännytettävä on ihminen, joka jo valmiiksi on jossakin kriisissä, koska hän on silloin heikoimmillaan; hänen itsekunnioituksensa ja omanarvontunteensa voivat olla hyvin matalalla ja hän on turvautumassa melkein mihin tahansa ”apuun”. Kriisissä ihmisen itsemääräämistunne on myös kriisissä, koska hän ei omilla ponnistuksillaan ole päässyt kriisinsä yli ja hän tarvitsee muiden apua. Siksi monet uskonlahkot huomaavatkin juuri nämä ihmiset helposti.
Vastaukset 3
Vanhimmat
jatkoa
Kokonaan oma lukunsa olisivat ne vanhukset, jotka joutuvat erilaisten vaikuttamiskeinojen kohteeksi heikentyneen arvostelukykynsä takia kun uskonliike pyrkii saamaan heiltä rahat. Kun taivaspaikka luvataan tuonpuoleisessa, on moni vanhus valmis allekirjoittamaan testamentin. Sellaista manipulointia ei myöskään saa unohtaa jossa luvataan sairauksien paranevan pelkällä uskolla, sillä erityisesti mielenterveyspotilaille siitä saattaa olla suurta vahinkoa. Myös sodat tarvitsevat pappinsa manipuloimaan sotilaista pelottomia ja todistamaan sitä että jumala on vain meidän puolellamme ja että me olemme jumalan asialla. Sama koskee niitä lapsia, jotka lähetetään tallomaan miinakenttiä paratiisinavain kaulassa.
Uskonnollinen liike korostaa siis aluksi sitä, että ihmiset voivat tulla mukaan sellaisina kuin ovat, mutta se jättää sanomatta: ”me muutamme sinut mieleiseksemme”. Tässä vaiheessa liike ei vaadi mitään vaan antaa ilmaiseksi kahvia ja pullaa, lehtiä, kirjoja, esitelmiä, ystävällisyyttä jne. Liike pyrkiikin näennäisesti asettumaan uuden jäsenen puolelle tukemalla hänen itsemääräämispyrkimystään. Liike korostaakin sitä, että kuulija itse henkilökohtaisesti vastaa elämästään ja kohtalostaan täällä ja tuonpuoleisessa. Ns. etsikkoaika voi olla vain tämä hetki: ”Ota Jeesus vastaan. Sinä tiedät omassatunnossasi että Hän odottaa sinulta ratkaisua. Sinun elämäsi on juuri nyt veitsenterällä, missä vietät ikuisuutesi se ratkaistaan nyt. Jeesus auttaa sinua. Hän parantaa sinut ja antaa sinulle uuden elämän. Elämäsi voi muuttua nyt. Ota vastaan Jeesus omana henkilökohtaisena vapahtajanasi!” – kuulijan on nyt aika tehdä ratkaisunsa. Myönteisen ratkaisun tehnyt uusi jäsen otetaan liikkeeseen kasteen kautta, jonka merkitys on siinä että henkilö tietoisesti ja julkisesti sitoutuu liikkeeseen. Manipulaatio on onnistunut silloin kun ihminen alistuu noudattamaan liikkeen sääntöjä ja oppeja ja myöntää sille jumalallisen auktoriteetin.
Ratkaisunsa ja kasteensa jälkeen liike voi esittää jäsenelle jo näkyviä muutos- ja käyttäytymisvaatimuksia koska sitoutumisensa jälkeen uusi jäsen ei koe liikkeen taholta tulevia vaatimuksia manipulaationa. Erilaisten kurssitusten ja raamattutuntien avulla jäsen sisäistää vähitellen sellaisen oppi- ja käyttäytymisjärjestelmän, joka kieltää ja mitätöi jäsenen henkilökohtaisen itsemääräämispyrkimyksen.
Liikkeen opin ja normiston sisäistämisestä seuraa, että liikkeen jäsen alkaa tuntea syyllisyyttä aina, kun hän rikkoo liikkeen sääntöjä, arvostelee sitä tai epäilee sen totuuksia. Lopulta liikkeen jäsen hylkää väärinä omat henkilökohtaiset tarpeensa, ihmissuhteensa, harrastuksensa jne. Liike on saavuttanut tavoitteensa: jäsen tuomitsee itse itsensä ja uhrautuu liikkeelle. Samalla hän torjuu vihaisesti kaikki liikettä kohtaan tapahtuvat arvostelut ja puolustaa sitä fanaattisesti.
Mutta mitä jos ”Jeesus” ei auttanutkaan pois kriisistä ja henkilö jätetään yksin taistelemaan kriisiensä lisäksi nyt myös syyllisyydentunteidensa ja helvetinpelkojensa kanssa, sillä hänen hengellinenkin identiteettinsä on nyt lyöty matalaksi. Hänelle voidaan myös ilmoittaa että hänessä on riivaaja; hän ei ole ollut ratkaisussaan ja antautumisessaan täysin rehellinen ja näin hän voi syyttää ongelmistaan vain itseään.
Jos liikkeen jäsen päättää irtautua liikkeestä, hän kohtaa monenlaisia vaikeuksia. Hän ottaa kantaakseen tuomion, jonka hän tietää liikkeen oppien mukaan hänelle lankeavan. Se, minkälaiset ovat ex-jäsenen mahdollisuudet selviytyä riippuvat lähinnä hänen psyykkisistä voimavaroistaan ja sosiaalisesta elämäntilanteestaan.
nostetaan hyvä kirjoitus
Tule uskoon! Jeesus kutsuu sinua!