Suur Suomen Kartta

Kartta oli Neuvostoliiton ja Suomen demokraattisen tasavallan välisen valtiosopimuksen liitteenä (se on julkaistu myös eräissä historiankirjoissa).
Sopimuksen allekirjoittivat pääministeri O.W.Kuusinen ja Neuvostoliiton pääministeri V.Molotov.
Sopimus toteutti suomalaisten vuosisataisen haaveen Itä-Karjalan yhdistämisestä Suomeen. Vastineeksi Suomi luopui vain vähäisestä osasta Karjalan kannasta.

Näin oli,Suomen kansantasavallan ja Neuvostoliiton yhteisellä sopimuksella Itä-
Karjala tuli osaksi Suur-Suomea :)

Saksalle -41 esitettyjä rajaluonnoksia. Ne ovat mm. Ohto Mannisen kirjassa "Suur-Suomen ääriviivat".
Mitään virallista Suur-Suomen aluetta ei koskaan määritetty. Kaavailut ulottuivat suurimmillaan kauas yli Syvärin ja Äänisen sekä sisälsivät koko Kuolan niemimaan. Sen mm. Hitler lupasi marraskuussa -41 ulkoministeri Wittingille.
Pienimmillään tyydyttiin 1920 rajoihin pienin tarkistuksin Kannaksella. Se olisi kompensoitu alueilla Itä-Karjalasta.

Eiköhän tuo löydy kirjasta Finnlands Lebensraum.

http://www.worldcat.org/title/finnlands-lebensraum-das-geographische-und-geschichtliche-finnland/oclc/17166438

Tossa jutussa Suur-Suomen kartta:

http://yle.fi/uutiset/suur-suomi_olisi_onnistunut_vain_natsi-saksan_avulla/7263681

Teikäläisille on ominaista suuri närkästys siitä, että pieni valtio harjoitti hetkellistä opportunismia, joka epäonnistui. Sen sijaan ette ole laisinkaan närkästyneitä suuren valtion, Neuvostoliiton, jatkuvasta ja onnistuneesta opportunismista naapurivaltioidensa suhteen!

Se kun kähmi maa-alueita Suomelta, Baltian maat kokonaan, Puolalta, Saksalta, Unkarilta, Romanialta ja Japanilta. Millä tavalla tämä oli jotenkin ylevää ja hyväksyttävää?

Olet vanhasta muistista ja suomettuneisuuden ajan jäljiltä kolmella mutkalla katumusharjoituksessa pelkästä aikeesta ja sivuutat tyystin maanhankinnan mestarin vastaavat haaveet, jotka onnistuivat

Uuno Kailaan vuonna 1931 ilmestyneen runokokoelman Uni ja kuolema tunnetuin runo on varmasti tämä:

RAJALLA

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Takana kaunis isänmaa

kaupungein ja kylin.

Sinua poikas puolustaa,

maani, aarteista ylin.

Öinen, ulvova tuuli tuo

rajan takaa lunta.

- Isäni, äitini, Herra, suo

nukkua tyyntä unta!

Anna jyviä hinkaloon,

anna karjojen siitä!

Kätes peltoja siunatkoon!

- Täällä suojelen niitä.

Synkeä, kylmä on talviyö,

hyisenä henkii Itä.

Siell’ ovat orjuus ja pakkotyö;

tähdet katsovat sitä.

Kaukaa aroilta kohoaa

Iivana Julman haamu.

Turman henki, se ennustaa:

verta on näkevä aamu.

Mut isät harmaat haudoistaan

aaveratsuilla ajaa;

karhunkeihäitä kourissaan

syöksyvät kohti rajaa.

- Henget taattojen, autuaat,

kuulkaa poikanne sana -

jos sen pettäisin, saapukaat

koston armeijana:

Ei ole polkeva häpäisten

sankarileponne majaa

rauta-antura vihollisen -

suojelen maani rajaa!

Ei ota vieraat milloinkaan

kallista perintöänne.

Tulkoot hurttina aroiltaan!

Mahtuvat multaan tänne.

Kontion rinnoin voimakkain

ryntään peitsiä vasten

naisen rukkia puolustain

ynnä kehtoa lasten.

Raja railona aukeaa.

Edessä Aasia, Itä.

Takana Länttä ja Eurooppaa;

varjelen, vartija, sitä.

Nykyään tällainen kulttuurien välinen jyrkkä antagonismi vallitsee tietysti länsimaisen sivilisaation ja islamin välillä.

Rajat kiinni

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/6cbb6f0f-a2f2-46a0-b4c6-11222393c931
Naiset olivat innokkaimpia Suur-Suomesta haaveilijoita, perheihannekin
tuli natsi-Saksasta – "Väestösyistä olisi hauskaa, jos pian pääsisit
lomalle"

Sota-ajan naiset suhtautuivat Suur-Suomeen miehiäkin vimmaisemmin.
Toisaalta heillä ei ollut juuri vaihtoehtoja kovalle roolilleen.
Akateemisten Naisten Karjala-Seuran 20-vuotisjuhlaa vietettiin
lokakuussa 1942. Juhla alkoi valatilaisuudella, minkä aikana 9
koejäsentä antoi lupauksen.

Haaveet Suur-Suomesta olisi kuopattu paljon pikaisemmin ilman Suomen
miesten vaimoja, äitejä, siskoja ja tyttäriä – siis Suomen naisia.

Sota-ajan naiset olivat hurmoshenkisyydessään jopa innokkaampia kuin
miehet, koska heillä ei ollut omakohtaista kokemusta eturintaman
kurjuudesta. Myös propaganda upposi naisiin tehokkaammin, koska miehet
vaikenivat raakuuksista naisia suojellakseen.

Lisäksi väitöskirjatutkija Jenni Kirves Helsingin yliopistosta
korostaa, että sodan elänyt sukupolvi oli jo lähtökohtaisestikin
valtavan ihanteellinen. Heidän, miesten ja naisten, ajattelussa
korostuivat velvollisuudet eivätkä niinkään oikeudet.

Kirves on perehtynyt tutkimuksissaan etenkin vaietumpaan
sotahistoriaan ja sen eläneiden kokemuksiin. Esimerkiksi
feministisestä ajattelusta ja Suur-Suomi-aatteesta ei voi hänen
mielestään edes puhua samassa lauseessa.

– Se on sukupolvi, joka oli kasvatettu pikkulotissa ja
suojeluskuntapojissa tähän ajatteluun jo lapsesta asti. He olivat
oikeasti valmiita uhraamaan vaikka henkensä seuraavien sukupolvien
onnen takia, Kirves alleviivaa.

– Koti, uskonto ja isänmaa eivät olleet heille pelkkiä sanoja, vaan he
myös elivät sitä todeksi omassa elämässään.

Nälkää naisillakin

Unelma Suur-Suomesta oli elänyt jo pitkään – niin valkoisten kuin
punaistenkin keskuudessa.

Mikä ihmeen suur-Suomi eihän suomi ole edes haaveillut suur-Suomesta. Suomen rajat olisivat pysyneet entisillä paikoilla. Voisi kirjoittaa vaikka- suur-Saksa. Ehkä olisi parempi ollutkin jos NL. paikalla olisi suur-Saksa.