Tahtoni ja testamenttini.

Hyvät ystävät, ja kanssa Kristityt, sekä muut jotka tätä luette.

Sillä kuka minä olen, ei ole väliä. En viitsi tätä nimimerkkiä rekesteröidä koska tämä olkoon ainut kirjoitukseni. Mutta sen verran haluan sanoa että minulla on yksi rekisteröity nimimerkki näille foormueille mutta koska kadotin salasanani en voi sitä nyt käyttää kuten olisin halunnut.

Olen seurannut teidän keskusteluitanne noin vuoden ajan, ja muutaman kerran ottanut niihin osaakin. Kun en tiennyt silloin että minkälaiseen herhiläspesään käteni työnnän.

Olen uskossa oleva henkilö joka on tullut siihen lopputulokseen että minä en enää jaksa sitä riitelyä jota te kanssauskovat jatkuvasti keskenään haastatte.

Adventistit vastaan Luteraanit, Luteraanit vastaan Vapaakirkko jne. jne. Lista on pitkä ja karu. Sen sijaan että valitsesitte uskoa yhteen Jumalaan ja Hänen poikaansa te käytätte täällä aikaanne riidellen ja nahistellen keskenänne opillisista asioista.
Ensin herjaatte, sitten tuomitsette ja lopuksi sanotte rukoilevanne sen henkilön puolesta jota te itse olette juuri tulleet loukanneeksi omilla herjoillanne.

Todella surullista ja säälittävää.

Ja osa teistä ehkä istuu jopa siinä samassa seurakunnassa jossa minäkin käyn. Sinne tullessanne puette päällenne laupeuden naamion vaikka sisällänne virtaa myrkkyä, kateutta ja riidan henkeä. Kun Sunnuntai sitten vaihtuu Maanantaiksi, niin te tulette tänne jatkamaan ns. " toista elämäänne " eli riidan ja herjan heittämistä toinen toistenne niskaan. Omien veljienne ja sisartenne uskossa.

Sanotte että " Minä olen oikeassa! ". " Ei, vaan minäpäs olen! ". Mutta tähän minä taas vastaan että kaikki riidanhaastajat, ja kaksinaamaiset valhtelijat eivät olen Jumalasta, vaan siitä toisesta jonka nimeä en tässä mainitse. Omilla riidoillanne ja varomattomilla herjoillanne olette ehkä tulleet ajaneeksi ihmisiä tuhoon. Mutta mitä sitten? Tämä kaikkihan on vain Internettiä jossa onoikeus sanoa mitä kuka ikinen tahtoo. Eikö vain? Täällä ei tarvitse välittää Jumalasta, eikä mistään muustakaan.

Teiltä puuttuu rohkeutta kohdata veljenne taikka sisarenne kasvotusten ja näin sopia keskeiset riitanne ja erimielisyytenne.

Minä sanoudun irti omalta osaltani teidän riidoistanne, ja todella rukoilen että tekin vielä jonain päivänä löydätte sen oikean uskon yhteen Jumalaan ja Jeesukseen meidän pelastajana, ja että riitely ja väittely on kun rakentaisi taloa heikalle. Turhaa, ja järjetöntä touhua koska se uppoaa hiekkaan ajan myötä eikä teille silloin enää jää mitään sen jälkeen.

Kirjoitan tätä koska olen päätynyt siihen lopputulokseen etten enää tahdo elää, vaan että sanoudun vapaaehtoisesti irti tästä koko sekamelskasta jonka te olette onnistuneet eripurallanne luomaan.

On sanottu ettei itsemurha ole koskaan oikea tie ulos. Mutta joskus se närmmä on sitä. Kun kesä aikanaan koittaa niin sanon itse itseni irti tästä maailmasta ja lapsellisuuksista. Tämän maailman riidan haastajista, vääristä profeetoista sekä lahkoista joissa ihminen on jumala, ja joissa oikea Jumala ja oikea oppi ovat ottaneet sivustakatselijan paikan.

Olen vain kertakaikkisesti niin väsynyt ja tympääntynyt riitelyyn ja kaksinaamaisuuteen koska olen kohdannut sitä lähes jokaikiseltä ihmiseltä jonka olen tavannut. Aina on jokin agenda taikka ketunhäntä housissa olipa kyseessä sitten asia kun asia. Mitään tässä maailmassa ei saa ilmaiseksi. Ei edes uskovia ystäviä. Kuka voi minulle tulla sanomaan etten saa tehdä itselleni mitä tahdon kun sanoja itse ehkä on juuri riidankylväjä ja muka kaikkitietävä, vaikkei todellisuudessa tiedäkkään mitään oikeasta ahdistuksesta jota koen yllämainituista syistä.

Tekopyhä yrittää auttaa hädässä olevaa, sen kun näkisi.

Voin rehellisesti sanoa että uskon Jumalaan ihmeiden tekijänä, ja sellaisena olentona joka operoi kaikkien tunnettujen fysiikan ulkopuolella, ja joka osaa ja voi tyhjästä luoda maailman. Uskon myös että Jeesus on minut pelastanut, jopa omalta itseltäni. Mutta uskon myös että Hän tuntee jopa minutkin läpikotaisesti ja tietää siksi miten vaikeaa minun on elää tässä maailmassa, ja miten ahdistuneeksi sen kavalat ihmiset saavat oloni tuntemaan.

Tulin uskoon koska etsin rauhaa uskovien piiristä, mutta sen sijaan astuinkin lukuisten lahkojen ja oppien miinakenttään jossa jokainen on oikeassa Jumalaa ja Jeesusta lukuunottamatta jotka on heitetty syrjään keskinäisten riitelyiden takia.

Mitä te oikeastaan pelkäätte? Miksi te riitelette? Teidäthän on jo lunastettu. Miksi ette ole tästä onnellisia ja iloisia? Minä ainakin olen. Siksi etsin rauhaa seurakunnasta. Mutta näemmä turhaan.

Häpeisitte te jotka täällä riitelette keskenänne!

Teidän asianne eivät kuitenkaan pian enää kosketa minua, vaan teidän on mentävä kukin itseenne sillä jos ellette näin tee, ette koskaan voi nähdä mitä tuhoa te saatte aikaan riitelyllänne ja ymmärtää tekojenne seuraamuksia.

Tämä on minun tahtoni ja testamenttini.

- Janina