Uskovaisen tytär

trollipeelolle.

Jos oikeasti olet mitä väität niin valkkaa uskisvaihtoehto. Se on sulle helpompi ratkaisu, tarvitset sitä "armoa" vielä.

Me ateistit ollaan melkoisen paljon raadollisempia....

Aiheen tiimoilta löytyisi paljonkin keskusteltavaa...Mutta ei tällaisella palstalla, jossa feikit sekoittavat keskusteluyrityksetkin.
qterv,janos

kukaan ei voi sulle sanoa miten kannattais tehdä ja sillain..
mutta itse neuvoisin ettää..
sun pitää se _itse_ selvittää..
neuvoisin vaikka menemään katsomaan seurakunnan toimintaa, juttelemaan vaikka papin kaa ja tehdä itse oma kohtainen päätös sen jälkeen asiasta :)

Kerrot tässä empiväsi... Mitäpä siihen osaisin sanoa. Olen itse lähes samassa tilanteessa, paitsi että aikoinaan tein uskonratkaisun ja menin kasteelle. Silloin kaikki tuntui oikealta ja olin vakuuttunut ratkaisustani.

Nyt on kulunut vuosia ja olen kaiketi eksynyt, tai luopunut. Elän melko maallista elämää vaikkakin käyn kerran viikossa Jumalan palveluksessa.

Jotenkin tuntuu, että pysyvän, kokonaisvaltaisen ratkaisun tekeminen on niin äärettömän vaikeaa.

Uskon kyllä, että rukous auttaa, mutta esimerkiksi Raamatun lukeminen ei suuremmin kiinnosta ... paitsi sitten, kun sen avaa ja lukee, ... niin kauan kuin ajatukset pysyvät koossa ja keskittyminen toimii. On hienoa lukea kuinka Jumala on johtanut maailman tapahtumia ja omiaan. Mutta taas seuraavana päivänä lukemisen aloittaminen on niin vaikeaa...

Jumalala on sinulle ilmiselvästi asiaa. Itse et pysty tekemään kuitenkaan kestävää ratkaisua.

Luo katseesi Jeesukseen Kristukseen, älä omaan ongelmaasi, tulet saamaan häneltä vastauksen, hän kutsuu sinua tällä hetkelläkin.

Ota vastaan hänen kädenojennuksensa ja tulet huomaamaan, voit levossa kasvaa Kristuksen tuntemisessa. Olet aikuinen,sinulla on vastuu elämästäsi, älä katsele ympäristöä ja sen puutteellisuutta. Se sana jonka tulet Herralta saamaan johtaa sinut oikealle pohjalle.

Se on enemmän kuin maailma pystyy sinulle koskaan antaman. Sen jälkeen kun olet tehnyt uskon ratkaisun anna Jumalan johtaa sinut oikeaan kotiseurakuntaan, paikkaan jossa kelpaat juuri sellaisena kuin olet. Ja Jumala kasvattaa sinua sisäisesti.Oikea seurakunnan yksi hyvä tunnusmerkki, sinulta ei vaadita kuin uskoa Jeesukseen Kristukseen. Ja tunnet että voit elää siellä levossa.

uskot J-laan?
Sanot ettei sinusta saa ateistia tekemälläkään, mikä on ihan hieno asia. ;)

Ehdottaisin, että rukoilet Taivaan Isää, ja pyytäisit Häntä johdattamaan totuuteen. Ja jätä elämäsi Hänen käsiinsä. Se siitä. :)

Luojalla tuppaa olemaan oma aikataulunsa, ja jos itse aletaan kiirehtimään, tulee vain lyötyä päätään seinään, ja usein ihan turhaan.

J-la ei muuta elämästäsi mitään ,mistä et ole valmis luopumaan, valinnan teet sinä yksin.
Ei kukaan muu, ei mikään seurakunta, ei saarnamiehet.

Anna J-lan osoittaa elämäsi "epäkohdat" ja jos annat aHänelle luvan, Hän kyllä asettaa elämäsi Hänen mielen mukaiseen uomaan.

Älä ajattele sitä, miten uskovaiset käskevät sinun elää, kuuntele sisintäsi, ja rukoile
J-laa, se ei voi viedä harhaan. :)

Joskun tuntuu vievän aikaa, ennen kuin Hänen sunnitelmansa sinun varallesi pyörähtää käyntiin ,mutta älä lannistu, Hän tietää mitä tekee, meidän onni.

Jos alat miettiä, mikä seurakunta on oikea jne menet hetikohta solmuun, mutta enemmän tulee kuunnella J-laa kuin ihmistä, Hän näyttää sinulle kyllä tiensä, heti kun olet valmis ottamaan sen vastaan. Valinta on yksin sinun, mutta koskaan et häviä siinä mitään, jos valitset J-lan. Hän tuo rikkautta elämääsi, ja kasvattaakin, mutta ei murskaa, eikä (toistan) ota elämästäsi mitään tapojasi tai toiveitasi pois, ellet itse niitä Hänelle luovuta niitä.

(oikeudenmukainen kun on)


Anna itsellesi aikaa miettiä, Hän tietää että etsit Häntä, ja kun lähestyt Häntä, Hän lähestyy sinua.

Et voi hävitä.

Roshanan24

Moikka itse olen aina uskonut Jumalaan mutta silti elänyt maailmassa ja lujaa, olen ollut 3 kertaa linnassa huumausaine rikoksista ja kaikesta sonnasta mitä sekasin tullut tehtyä, sit 1,5 vuotta sitten pääsin linnasta ja nykyinen vaimoni oli tullut uskoon ja sai mut mukaan helsinkiin johkin kokoukseen ja siellä ajattelin heittää kapulan Jumalalle ja Jumala vastasi ja nyt on ruvennut asiat
menemään hyvin, en tarkoita että ilman vaikeuksia mutta joka päivä saan luottaa että kaikki menee hyvin ja Jeesus on kanssani. Onhan noi jotkut kaverit miettiny että oonko tullut hulluksi, mutta
aika hulluksi täytyy tulla että vapautuu 9 vuoden aine koukusta ja rupee elämään asiallista ja rikoksetonta elämää. Lisäksi raamattu on antanut todella paljon muihinkin asioihin vastauksia joten uskallan rehellisesti sanoa että Jeesus todella pelastaa ja on tie totuus ja elämä Amen

itse olen 29v.synnyin uskovaiseen kotiin ja olin vahvassa lapsen uskossa,kaikki meni hyvin ja minulla oli erityisen terve lapsuus. murrosiässä oli vaiheita jolloin olin henkeen ja vereen uskovaista ja vaiheita kun piti kokeilla mitä on aidan toisella puolella,se oli semmoista sinne tänne aikaa. ja sitten,niinkuin monelle meistä käy aloin enemmän ja enemmän langeta kaikkeen väärään,josta tosin itse ajattelin että eihän tässä ja tässä mitään vaaraa ole,valehtelin itselleni...kävin silloin tällöin hengellisissä tilaisuuksissa ja yritin aina löytää uskovaista kumppania,totesin kuitenkin että ne monet niinsanotut uskovaiset pojat eivät olleetkaan niin kovin kilttejä..heti oli niilläkin seksi mielessä. lankesin lopulta itsekin kokeilemaan esiaviollista sukup.. ja yksi ainoa kerta ilman ehkäisyä ja raskaana..no tiesin että on väärin tehdä abortti enkä edes halunnut sitä,mutta kun asia ilmeni perheessä,minut siihen kuitenkin painostettiin.Ymmärsin että Jumala tahtoi pysäyttää minut ja eräs seurakuntalainen rukoili paljon kanssani pahan olon keskellä.Jumala antoi minulle anteeksi.ikävä kyllä en tästä vielä oppinut.. otin uskosta osattoman puolison,joka vaikutti hyvältä mieheltä.menimme pian naimisiin ja halusimme pian lapsia,alkoi ilmetä jatkuvia riitoja...toisen lapsen jälkeen asiat alkoivat mennä todella huonosti,tajusin että kaikki johtui siitä että mieheni oli sairaalloisen mustasukkainen,hän ahdisti minua päivästä toiseen ja jopa heti synnytyksen jälkeen höpisi että minulla käy päivämiehiä kotona vaikka alapää oli tohjona.hän penkoi vaatteitani ja katsoi mitä olin käyttänyt ja selaili puheluitani ja otti selvää minne soittelin,hänestä tuli..missään en saanut käydä ilman että hän ei valittanut..elämä oli kauheaa.erota yritin monesti mutta aina hän lupasi muuttua,mikä kesti muutaman viikon. aloin itse hajota.laihduin 20kg,kun en pystynyt syömään pahan olon takia.hakeuduin erään ystävän seuraan joka oli myös masentunut,hänen kanssaan tuli kokeiltua jos jonkun näköistä juttua,kuten huumeita(vain kerran)tein myös sen mistä mieheni oli minua kaikki vuodet syyttänyt,halusin kostoa..synti rehotti elämässäni eikä minulla ollut voimaa saada sitä takaisin raiteille. näin unia että hukun.tuntui vain että haluan kuolla.silloin huusin Jeesusta auttamaan ja hän kuuli,hän antoi uuden voiman,hän antoi rauhan,hän paransi mieheni,jonka kanssa rakastuimme uudelleen,hän antoi elävän uskon vanhan uskonnollisuuden sijaan,HÄN PELASTI MINUT KUOLEMASTA JA ANTOI ELÄMÄN. joskus pitää mennä pohjalle asti että ymmärtää armon ja hänen rakkautensa meitä kohtaan.toivon ettei sinun tarvi.nykyään oltuani uudessa uskossa pari vuotta,en voi kuin ihmetellä hänen huolenpitoaan ja johdatustaan elämässämme.liityin myös uudelleen helluntaiseurakuntaan,jossa saan ravintoa ja olen saanut paljon uskonsisaria ja veljiä,tuemme toisiamme ja kannamme kun on vaikeaa. kärsimystä on elämä kaikilla,mutta uskovalla Jeesus jakaa taakan kanssasi ja auttaa tiellä eteenpäin.ilman Jeesusta kärsimys ei lopu koskaan. Eikö olisi ihanaa tietää mitä hyvää hänellä on sinua varten,sillä hän totisesti ON hyvä.on ihana kuulla sanaa häneltä jonkun uskovan kautta jolle se lahja on annettu ja saada tietää tulevia...itse aloitin ruloilemisen näin;anna minulle sitä mikä on minulle hyväksi,vaikka se ei tuntuisi minusta hyvältä,vaikuta niin että sinun hyvä tahtosi meissä tapahtuisi.Auta minua eteenpäin uskossa ja anna minulle Jumalan koko sota-asu,että voisin kestää kaikki perkeleen katalat juonet.Tänään en tahdo mitään muuta kuin totella Jumalaa ja ylistää ja palvoa häntä elämäni loppuun asti.kuulkaa,elämä Jeesuksen kanssa ei totisesti ole tylsää tai ilonpuutteista. siunausta kaikille!!!!