Yhteiskuntamme ajaa alas vanhustenhuoltopalveluja

Hei OmaMaaEnsinKuntoon! Olen samaa mieltä kanssasi: OMA MAA ENSIN KUNTOON! Ja ketkä tämän maan ovat rakentaneet? Tämän maan vanhukset! Itse hoidin vanhan äitini kotona. Omaishoitaja olin kokopäiväisesti monen monta vuotta. Ihanaa oli, kun tiesin, että äidilläni oli kaikki hyvin. Hän sai parhaan mahdollisen hoidon ja sai nukkua pois omassa sängyssä omassa kodissaan. Fyysisiä sairauksia hänellä oli monia ja paljon apua hän tarvitsi joka päivä, mutta onneksi muisti pelasi. Väsyttävää se välillä oli, meille molemmille (tilanne on aina pahin sille, joka on sairas!), mutta omaishoitajalle se voi olla todella antoisaa, opettavaa ja rakkauden täytteistä. Parasta mitä olen elämässäni tehnyt. Tosin yhteiskunta ei meitä omaishoitajia niin kovin paljoa arvosta. Siitä työstä ei makseta paljon mitään (kun ottaa huomioon minkä tuntimäärän omaishoitaja tekee joka päivä hoitamalla liikuntakyvytöntä omaistaan), siitä ei kerry eläkettäkään kun palkkio on niin pieni. Kukaan ei kiitä, että luovut omasta työstäni ja vielä (omalla kohdallani) muutat toisesta maasta ja jätät kotisi hoitaaksesi omaisesi. Mutta se kiitos, minkä omaiseltaan saa (jokapäiväiset sydämen syvyyksistä tulevat aidot kiitokset) ja se ihana tunne omassa sydämessä, että on pystynyt ja halunnut antaa omaiselleen mahdollisimman hyvät viimeiset vuodet... siihen ei minkään valtion kiitokset ole verrattavissa!

Eräs keino tuossa alasajamisessa on vanhuksen luonteen uudelleenmäärittely. Kun ennen niin tarkka ja säntillinen vanhus ei enää muista asioita ja tulee kykenemättömäksi huoltamaan itseään ja pitämään asuntoaan siistinä, niin silloin todetaan, että kyseinen vanhus on luonteeltaan vain boheemi ja kaikki hänen siivottomassa ja jopa löyhkäävässä asunnossaan on itseasiassa ihan OK.