Jotkut päivät ovat sellaisia, ettei niihin kannattaisi herätä. Maaliskuun 8. päivä ei valjennut vaan koitti harmaan masentavana. Nollakeli, rännänsekaista vettä ja loskaisia katuja, tiekarhuja ja suolausautoja, on luvattu illaksi pakastuvaa.
Raskaan työpäivän jälkeen tuntui mukavalta päästä kotiin, mutta ei se niin tapahdu, tällaisena päivänä.
Mutta ei se niin mennyt. Vaimo oli jättänyt avaimet autoon ja tietenkin ovet lukossa. Houkuttelen vastahakoisen 11v. poikani matkaseuraksi edestakaiselle matkalle Heinolasta Lahteen saadaksemme äidin illaksi kotiin.
Paluumatkalla lämmin auto raukaisee mukavasti, Aleksikin torkahtaa viereeni. Leppoisa ajelu päättyy paukkeeseen kun vt 4 ylittävältä sillalta Ahtialan risteyksessä putoaa tuulilasille lunta ja jäätä. Peruutuspeilistä näen sillalla keltaisen vilkkuvan valon. Näköhavaintoni vahvistaa unesta pelästyen herännyt poikani.
Vastaantulevan liikenteen ja ohituskaistatien sulkuviivojen vuoksi on mahdotonta kääntyä myöhemmin tiekarhuksi osoittautuneen työkoneen perään. Tuulilasiin ei näyttänyt syntyneen vauriota, joten jatkamme tapahtuneesta virkistyneinä matkaamme varmistettuani tapahtumapaikan ja ajan.
Seuraavana päivänä auto pestiin ja lasiin syntyneet vauriot todettiin suhteellisen vähäisiksi, mutta häiritseviksi. 2 vuotta vanha tuulilasi oli ennen tapahtumaa normaalia kulumista lukuun ottamatta virheetön.
Korvausvaatimus Tiehallinnolle. Sovimme Tieliikelaitoksen Lahden alueurakan Martti Tulosen kanssa vahinkotarkastuksesta. Ylimalkainen tarkastus alkoi lupaavasti kymmenen metrin päästä autostani kommentein auton iästä ja kilometreistä. Hyvin pian ymmärrän Tulosen tehneen päätöksensä jo ennen tapaamistamme. Näinhän se oli, kielteinen päätös tulee. Sillalta ei ole pudonnut mitään, sen oli vahvistanut myös tiekarhun kuljettaja.
Tyytymättömänä päätökseen valitan Tiehallinnon Hämeen tiepiiriin Tampereelle.
Valituksen tueksi teen Lahden kihlakunnan poliisilaitokselle asiasta tutkintapyynnön.
Saatan reippaasti pelokkaan 11v poikani Heinolan poliisilaitokselle kuultavaksi. Ystävällinen poliisimies muistuttaa poikaani painokkaasti muutaman kerran, että totta pitää puhua ja vain niin kuin Hän tapahtuneen itse muistaa. Allekirjoitukset ja muistoksi pinssi ja heijastin. Hyvin meni ja pojalle jää ihan hyvä mieli ja jännittävä kokemus muistoksi.
Itse olin kuultavana Lahden poliisilaitoksella, jossa luin Tiepiirin Martti Tulosen kuulustelupöytäkirjan. Jostain syystä Tulonen lausunnossaan keksii epäillä, että auto olisi hiljakkoin maalattu.
Käsitys on tuulesta temmattu, eikä sillä ole totuuden eikä tuulilasin vaurioiden kanssa mitään tekemistä. Lausuntonsa liitteeksi Tulonen luovuttaa komean värivalokuvan tapahtumapaikasta ja olosuhteista. Silläkään ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Valokuva on otettu joltain sillalta. Jos se todella on Ahtialan sillalta niin se ei ole tapahtumapaikalta. Jos se edes lähellä sitä, on se ainakin tien väärältä puolelta. Kuvassa aurausvallin ja kaiteen väliin jää kevyen liikenteen väylä ja tämän poliisille todistusaineistona luovutetun väärän kuvan perusteella on selvää, ettei sillalta ole voinut pudota mitään.
Tutkintapöytäkirjojen lisäksi hankin valitukseni liitteeksi 10 vuotta tuulilaseja korjanneen yrittäjän lausunnon, jossa on arvio vaurioiden iästä ja syntytavasta.
Autokatsastuskonttorin 19.03 tarkastuskorttiin katsastusmies kirjasi korjauskehotuksen: Iskemiä
Valitus postiin liitteineen ja odottamaan.
Tiehallinto saa synnytettyä säädyllisen 9 kk 15 pv kuluttua tapahtumasta päätöksensä. Sillalta ei ole pudonnut mitään, vaatimus hylätään.
Valitustie päättyy tähän, jäljelle jää oikeuden saamiseksi käräjöinti vaivaisen 500 Euron vuoksi.
Yhdelläkään esitetyistä todistajalausunnoista ei ollut vähäisintäkään painoarvoa
Soitan päätöksen antaneelle Kerttu Saarelalle Tiehallintoon. Asia tehdään minulle hyvin selväksi. Päätös on tehty, korvausvaatimus on perusteeton, siis joku on valehdellut.
Tiedustellessani Kerttu Saarelalta kuinka isänä ja kasvattajana kerron 11v pojalleni, että Tiehallinnon päättäjien mielestä Hän on valehdellut poliisille lausunnossaan. Kerttu Saarela toteaa ykskantaan: ”siihen en ota kantaa, se on Teidän asianne!”
Pilke, silmässä malka
Raskaan työpäivän jälkeen tuntui mukavalta päästä kotiin, mutta ei se niin tapahdu, tällaisena päivänä.
Mutta ei se niin mennyt. Vaimo oli jättänyt avaimet autoon ja tietenkin ovet lukossa. Houkuttelen vastahakoisen 11v. poikani matkaseuraksi edestakaiselle matkalle Heinolasta Lahteen saadaksemme äidin illaksi kotiin.
Paluumatkalla lämmin auto raukaisee mukavasti, Aleksikin torkahtaa viereeni. Leppoisa ajelu päättyy paukkeeseen kun vt 4 ylittävältä sillalta Ahtialan risteyksessä putoaa tuulilasille lunta ja jäätä. Peruutuspeilistä näen sillalla keltaisen vilkkuvan valon. Näköhavaintoni vahvistaa unesta pelästyen herännyt poikani.
Vastaantulevan liikenteen ja ohituskaistatien sulkuviivojen vuoksi on mahdotonta kääntyä myöhemmin tiekarhuksi osoittautuneen työkoneen perään. Tuulilasiin ei näyttänyt syntyneen vauriota, joten jatkamme tapahtuneesta virkistyneinä matkaamme varmistettuani tapahtumapaikan ja ajan.
Seuraavana päivänä auto pestiin ja lasiin syntyneet vauriot todettiin suhteellisen vähäisiksi, mutta häiritseviksi. 2 vuotta vanha tuulilasi oli ennen tapahtumaa normaalia kulumista lukuun ottamatta virheetön.
Korvausvaatimus Tiehallinnolle. Sovimme Tieliikelaitoksen Lahden alueurakan Martti Tulosen kanssa vahinkotarkastuksesta. Ylimalkainen tarkastus alkoi lupaavasti kymmenen metrin päästä autostani kommentein auton iästä ja kilometreistä. Hyvin pian ymmärrän Tulosen tehneen päätöksensä jo ennen tapaamistamme. Näinhän se oli, kielteinen päätös tulee. Sillalta ei ole pudonnut mitään, sen oli vahvistanut myös tiekarhun kuljettaja.
Tyytymättömänä päätökseen valitan Tiehallinnon Hämeen tiepiiriin Tampereelle.
Valituksen tueksi teen Lahden kihlakunnan poliisilaitokselle asiasta tutkintapyynnön.
Saatan reippaasti pelokkaan 11v poikani Heinolan poliisilaitokselle kuultavaksi. Ystävällinen poliisimies muistuttaa poikaani painokkaasti muutaman kerran, että totta pitää puhua ja vain niin kuin Hän tapahtuneen itse muistaa. Allekirjoitukset ja muistoksi pinssi ja heijastin. Hyvin meni ja pojalle jää ihan hyvä mieli ja jännittävä kokemus muistoksi.
Itse olin kuultavana Lahden poliisilaitoksella, jossa luin Tiepiirin Martti Tulosen kuulustelupöytäkirjan. Jostain syystä Tulonen lausunnossaan keksii epäillä, että auto olisi hiljakkoin maalattu.
Käsitys on tuulesta temmattu, eikä sillä ole totuuden eikä tuulilasin vaurioiden kanssa mitään tekemistä. Lausuntonsa liitteeksi Tulonen luovuttaa komean värivalokuvan tapahtumapaikasta ja olosuhteista. Silläkään ei ole totuuden kanssa mitään tekemistä.
Valokuva on otettu joltain sillalta. Jos se todella on Ahtialan sillalta niin se ei ole tapahtumapaikalta. Jos se edes lähellä sitä, on se ainakin tien väärältä puolelta. Kuvassa aurausvallin ja kaiteen väliin jää kevyen liikenteen väylä ja tämän poliisille todistusaineistona luovutetun väärän kuvan perusteella on selvää, ettei sillalta ole voinut pudota mitään.
Tutkintapöytäkirjojen lisäksi hankin valitukseni liitteeksi 10 vuotta tuulilaseja korjanneen yrittäjän lausunnon, jossa on arvio vaurioiden iästä ja syntytavasta.
Autokatsastuskonttorin 19.03 tarkastuskorttiin katsastusmies kirjasi korjauskehotuksen: Iskemiä
Valitus postiin liitteineen ja odottamaan.
Tiehallinto saa synnytettyä säädyllisen 9 kk 15 pv kuluttua tapahtumasta päätöksensä. Sillalta ei ole pudonnut mitään, vaatimus hylätään.
Valitustie päättyy tähän, jäljelle jää oikeuden saamiseksi käräjöinti vaivaisen 500 Euron vuoksi.
Yhdelläkään esitetyistä todistajalausunnoista ei ollut vähäisintäkään painoarvoa
Soitan päätöksen antaneelle Kerttu Saarelalle Tiehallintoon. Asia tehdään minulle hyvin selväksi. Päätös on tehty, korvausvaatimus on perusteeton, siis joku on valehdellut.
Tiedustellessani Kerttu Saarelalta kuinka isänä ja kasvattajana kerron 11v pojalleni, että Tiehallinnon päättäjien mielestä Hän on valehdellut poliisille lausunnossaan. Kerttu Saarela toteaa ykskantaan: ”siihen en ota kantaa, se on Teidän asianne!”
Pilke, silmässä malka
Vastaukset 4
Vanhimmat
sitten ajoin kehä I:stä kurakelillä ja yhtäkkiä vaihtoi eteeni kaistaa elementtirekka,jonka lavetilta lensi konepellilleni betonimurikka.
Jouduin pitkään ajamaan k.o. rekan perässä valoja vilkuttaen ja äänimerkkejä antaen,ennenkuin sain sen pysähtymään. No poliisit paikalle kun ei kuski myöntänyt tapahtumaa,vaikka pellissä oli aivan tuoreet jäljet (huom ! kurakeli) ja lavetilla oli
muutama irrallinen murikka.
Poliisit totesivat,että kyllä tämä on selvä tapaus ja kirjasivat tiedot. Aikaa meni ja kun mitään ei kuulunut soitin Malmin poliisiin,jossa ylik. totesi: "Poliisi ei näe tässä mitään rikosta tapahtuneen", joten korjauksen maksoin minä.
- Mikä oli tarinan opetus ? - älä myönnä koskaan mitään,niin et joudu vastuuseen.
todellakin sellaisia, että niissä ei yleensä koskaan teon tekijä joudu mihinkään vastuuseen. Minulle sentään kävi paremmin viime keväänä, kun ajoin monttuun Lahdentieltä noustessani kehä1 ramppiin itään päin. Pysäytin autoni siihen pirun vaaralliseen paikkaan, kun näin pitää jonkun ääliön keksimänä tehdä ja soitin poliisille. Sieltä sanottiin, että kukaan ei ehdi paikalle, joten neuvottiin menemään itiksen poliisilaitokselle tekemään ilmoitus. Näin tein. Sitten alkoikin hurja rumba. Soittelin varmaan 6:lle tiehallinnon tyypille että mitä tehdään. Kukaan ei oikein ottanut asiaa omakseen. Lopulta sain selville, että minun pitää omalla kustannuksellani ajaa Ikean luo tielaitoksen varikolle, jossa otetaan kuvat. No, näin tein. Sitten käskettiin ajamaan Malminkartanoon näyttämään vak.yht. tyypeille tuota (lähes uusi 205/50/17 rengas ja bemun aluvanne rikki). No, ei se siellä käynyt. alkoi taas uusi soittorumba ja sitten selvisi, että minun on ensin ITSE ostettava nuo osat (joista tuli n.800e) ja sitten laitettava korvausHAKEMUS osoitteeseen jonka sitten vihdoin sain. Tässä vaiheessa en ollut yhtään varma saanko penniäkään pois. Sitten tuli päätös, että maksetaan. HUH. Olisi ollut iso raha maksaa itse.... Mutta helppoa se ei kyllä ollut. Varmaan yksi työpäivä meni noihin sotimisiin. No, kostona otin osat ovh. hinnoilla enkä tinkinyt yhtään.... Miksi tämä on näin vaikeaa?
Ajoin renkaan tien reunasssa olevaan sadevesikaivon aukkoon ja valitin vääntyneestä vanteesta Helsingin Vedelle.
Korvauspäätös oli kielteinen ja heidän mielestään ko. sadevesikaivon aukossa ei ole mitään vikaa.
Myöhemmin kuitenkin sadevesikaivon aukkoa on käyty korjaamassa pienemmäksi tuoreella asfaltilla....
koska poliisi tukee suoranaisesti tiehallintoa olemalla puolueellinen...
itselleni kävi näin että poliisi tuli samalla autolla tapahtuma paikalle josta olin tehnyt tutkintapyynnön ...ööö siis jos tilanne olisi sama kuin puukottaja tulisi samassa autossa puukotetun luokse toteamaan ja poliisi toteaisi ensimmäiseski että " oletko tosissasi asiasta ja onko näin edes tapahtunut" eli suoranainen puolueellinen asennevamma...mutta ikävä kyllä näin kävi itselleni ...
kyllä tiedän että poliisi on tutkijan asemassa aika housu kun epäillää tiehallintoa jostakin...
mutta kyllä se on vaikeaa otella kasvotonta vastaan...