Eli tämä on oikeastaan jo pitkään ollut mielessä mut nyt tahtoisin tosissani päästä tämän pelon yli.
Kun en uskalla ääneen rukoilla kenenkään puolesta kun oon varma että nolaan itseni jotenkin.
Jos jossain kotikokouksessakin jokaisen pitäisi vuorollaan ääneen rukoilla vaikka jonkun asian puolesta, niin en pystyisi.
Olenko ainoa tämän asian kanssa ja miten voisin olla yhtä rohkee kuin muutkin?
Itseäni oikeasti vaivaa se että jännitän liikaa että mokaan ja saisin sitten hävetä itseäni.
Kun en uskalla ääneen rukoilla kenenkään puolesta kun oon varma että nolaan itseni jotenkin.
Jos jossain kotikokouksessakin jokaisen pitäisi vuorollaan ääneen rukoilla vaikka jonkun asian puolesta, niin en pystyisi.
Olenko ainoa tämän asian kanssa ja miten voisin olla yhtä rohkee kuin muutkin?
Itseäni oikeasti vaivaa se että jännitän liikaa että mokaan ja saisin sitten hävetä itseäni.
Vastaukset 41
Vanhimmat
Elämäsi intiimeimmän asian suhteen voit muistaa vain sen, kuinka tuntematon Jumala on. Jeesus on siistimpi.
Miksi rukoilla jonkin puolesta? Miksi et tekisi asian edestä itse jotakin? Menkää ja tehkää...
Etkö nyt tajunnut mitä yritin sanoa vai eikö oikeasti kiinnosta.
Joissakin kokouksissa saatetaan pitää itsestään selvänä että jokainen rukoilee ääneen.
Esim yhdessä paikassa otettiin aina yksi lappu jossa oli asia minkä puolesta piti rukoilla.
Olen ujo ja jännitän äänessä olemista.
Tuntuu että kaikki muut osaa nämä asiat niin paljon paremmin.
Onkin se ongelma, että koetat esittää jotai !
Lopeta sellainen, ja ole aito -niinkuin todellisuudessa olet, äläkä muuta ! ja rukoile omalla tavallasi, ja anna piutpaut toisten luuloille-kun se on itseasiassa sinun luulosi, eikä muiden.
Rukoillessa pitää aina muistaa rukouksen vaikutus todelliseen maailmaan, nada, zero, zip, null, eli ei minkäänlaista vaikutusta.
Rukous on keksitty sijaistoiminnoksi, jolla on vaikutus vain ja ainoastaan rukoilijan omaan mieleen. Uskovainen saa valheellisen hyvän olon tekemättä mitään!
Todisteena rukoilun toimimattomuudelle löydämme toisen maailman sodan natsien keskitysleireiltä.Kirjaimellisesti miljoonat juutalaiset rukoilivat Jumalaa hätäänsä. Miljoonat kaasutettiin , ammuttiin, haudattiin elävältä tai tapettiin nälkään. Lapset , raskaana olevat naiset , vanhukset ja muuten heikot. Loput vahvemmat tekivät orjatyötä kunnes kuolivat.
Miksi Jumala ei auttanut heti ? Edes miljoonien juutalaisten ja muiden kristittyjen rukoukset eivät auttaneet ,vaan miljoonat tapettiin julmasti 4 vuoden aikana.
Sitten joku kertoo palstalla kuinka Herra Jumala Sebaot auttoi löytämään kadonneen lompakon....
Kun Jerusalem tuhottiin ja juutalaiset pakenivat kauas maailmaan, he eivät olleet vielä sisäistäneet Jeesuksen tuottamaa kristinuskoa. He ottivat mammonan turvakseen ja jumalakseen. Rituaalit säilyivät ennallaan, joten pintapuolinen juutalaisuus säilyi, mutta Jeesusta ei tunnettu. He eivät olleet kristittyjä, vaan vanhassa laissa kiinni. Kukaan ei pystynyt elämään lain mukaisesti. He olivat hylänneet Jeesuksen armon. Taivaan Isä, oli hyväksynyt Jeesuksen tuottaman sovituksen itsensä kanssa. Joten osa juutalaisista jäi vanhaan uskoonsa, tietämättään. Pelastuminen holokaustista oli yksilöllistä. Mutta loput jäivät sodan kurimuksen uhreiksi, kuten kymmenet miljoonat muutkin.
.
Meillä on sellainen periaate, että jos joku ei pysty/halua rukoilla ääneen, hänen ei todellakaan ole pakko rukoilla ääneen.
Joskus on hyvä opetella (jos haluaa) jonkun toisen uskovan kanssa rukoilemaan ääneen, ihan kahdestaan. Sen voi aloittaa, vaikka Isä meidän-rukouksella. Ja sitten pikkuhiljaa jatkaa omin sanoin. Tämän olen nähnyt "toimivan" yhden ystäväni kohdalla. Pakottamalla ei kukaan uskalla rukoilla.
Rukoushan on puhetta Jumalalle. Se on asioiden kertomista Hänelle. Sen me kaikki teemme hyvin vajavaisina ja jokainen sen ymmärtää. Ja jos ei ymmärrä, se on hänen itsensä häpeä.
Minulle itselleni on vaikeaa rukoilla toisten puolesta. Ja jos en tunne siihen tarvetta, en yleensä rukoile. Meillä on naisten kesken tapana rukoilla toistemme puolesta. Koska olen "eräänlainen vetäjä" siinä, joudun usein tilanteisiin, että minun pitäisi rukoilla ja minulla ei tunnu olevan sanoja, kumma tilanne sinällään. Silloin usein pyydän jota kuta toista rukoilemaan. Joskus pyydän jotain henkilöä tekemään sen. Olen jo oppinut tietämään, kenellä on armoitus rukoilla. Mutta ne rukoushetket ovatkin olleet antoisia.
Meillä on joitakin, joilla on profetoimisen-/tiedonsanan-lahja. Ja kun he ovat tuoneet asian esille, he usein kysyvät, pitikö paikkansa. Niin rukoiltava sitten kertoo, oliko siinä jotain, joka tuli ns. kohti.
Srk:ssa on aina muistettava, että on olemassa luonteeltaan ujoja ihmisiä ja heitä ei saa pakottaa rukoilemaan. Ja usein, nämä ujot ja arat ihmiset ovat niitä, jotka ovat armoitetut esirukouksen lahjalla.
Jokainen meistä mokaa! Niin olen tehnyt minäkin. Ja sitä harmittelee pitkän aikaa.
En osaa muuta neuvoa antaa kuin rukoile itsellesi tässä asiassa viisautta ja rohkeutta.
Jumalan Armossa saat olla juuri sellaisena kuin olet. Ihan niin arkana ja ujona kuin sinä olet! Sinä olet Jumalan Lapsi!
Kiitos vastauksista. Huomasin tässä jokin aika sitten eräässä kokouksessa jossa kysyttiin tuleeko jollekkin sanaa kielillä ja eräs mummo rupes pulputtamaan ja se ei kuulostanut miltään kieleltä ja huomasin miten toinen nainen näytti naureskelevan tuolle mummolle. Ja kenellekkään ei tullut sitten selitystäkään tuolle puhumiselle.
Ajattelin etten ikinä kehtaa puhua edes kielillä muitten kuullen koska saatan vaan nolata itseni.
Mutta tahdon päästä näistä peloista ja oppia rukoilemaan myös muitten kuullen.
Unohdat nyt heti alkuunsa sellaiset kielilläpuhumiset, ei niitä ennenkään rukouksissa tarvittu ja hyvin pärjättiin! Voit ajatella hyviä asioita mielessäsi niihin keskittyen - silloin HENKI rukoilee sinussa salaisesti. Se on sinun ja Jumalan välinen asia, mitä silloin tapahtuu, eikä se kuulu muille. Toivon sinulle VOIMAA HENGESSÄ!
On aika kummallista, että jotain erikseen pyydetään rukoilemaan kielillä. (Silloin olisi pitänyt kysyä myös, että onko selittäjää paikalla.) En itse ole siihen törmännyt. Rukoilen itse kielillä, mutta yleensä rukoilen ääneen ihan suomenkielellä yleisessä kokouksessa ts. rukousilloissa. Joskus joku rukoilee kielillä ja yleensä niihin tulee selitys tai puhuja itse selittää. Nuo tilanteet, ettei selittäjää ole, on harvinaisia. Mutta ne on rukoilijalle todella nöyryyttäviä.
Toisen kielillärukoilemiselle ei saa hymyillä eikä sitä saa ivailla. Jokaisen aikuisen tulisi osata pitää naamansa peruslukemissa. Se ei ole puheen arvioimista!
Koska on tilanteita, joissa ei voi rukoilla ääneen, voi mielestäni rukoilla ääneti. Jumala on sydänten tuntija ja tietää meidän ajatuksemme. Ja joskus oma rukoukseni on :Auta! Ja se on ollut täysin riittävä rukous. Meidän tulisi tuoda tarpeemme (maalliset, esirukoukset) Jumalan tietoon, vaikka Jumala kyllä ne jo tietää. Mutta näin Hän on sen säätänyt ja siihen on tyydyttävä. En tarkoita tällä sitä, pitääkö minun ostaa sininen vai punainen pusero? Vaan yleensä omien maallisten ja hengellisten tarpeiden tuomista Jumalan eteen.
Rukous on siis puhumista Herralle. Silloin ei tyhjennetä mieltä ja oteta jotain vastaan.
Kehottasin sinua keskustelemaan luotettavaksi tuntemasi uskovan kanssa asiasta. Jotenkin ajattelen, että kun sinua pelottaa se, että nolaat itsesi, onko jokin tilanne jäänyt kaihertamaan sisimpääsi? Sellainen, jossa olet kokenut nolaavasi itsesi?
Muista kuitenkin: Jeesus on kuollut Sinun puolestasi! Jumalan armossa sinä saat levätä ja kasvaa! Jumala hoitaa meitä niin, ettei Hän murjo meitä, vaan hellästi hoitaa meitä haavoitettuja ihmisiä! Siis myös sinua!
Selitähän mitä tarkoitit, että on hyvin parjättiin?? Nykyään meno on pahempaa kuin Sodomassa ja on raakuuksia, sotia, hirmutekoja, raiskauksia, murhia, kansainvaelluksia. Ei ainakaan nyt näytä hyvin pärjäämiseltä!!!
Oletko koskaan edes lukenut mitä Sanassa sanotaan: "Nouse, KOHOTA VALITUSHUUTO yöllä, kun alkavat yövartiot. Anna sydämesi vuotaa kuin vesi Herran kasvojen edessä. Kohota kätesi häntä kohden pienten lastesi elämän puolesta, kun ne nääntyvät nälkään kaikkien katujen kulmissa." Oletko kohottanut valitushuudon, vai oletko ollut kieltämässä ja pilkkaamassa viimeisiä uskollisia Herran palvelijoita???
auttakaaongelmassa, menisit pyytämän anteeksi siltä mummolta, jolle naureskeltiin. Herran palvelijattarelle naureskeltiin, etkä noussut puolustamaan mummoa (näin ymmärsin).
Oletko kastettu uskovana upottamalla? Oletko ottanut vastaan Pyhän Hengen? Nämä ovat tärkeitä kysymyksiä jokaiselle uskvalle. Näillä molemmilla asioilla on suuri merkitys uskovan elämään ja rukouselämään.
Jep, mutta yksityinen rukouselämä on yksi asia ja julkiset rukoukset toinen. Julkisten rukousten vaatimus ei tule Jumalalta vaan ihmisiltä. Kristillisissä piireissä on traditioita ja maneereja, joita harvoin kyseenalaistetaan. On vaan aina toimittu tietyllä tavalla. Vapaissa suunnissa suurella äänellä suoritetut - joskus jopa näytösluontoiset - rukoukset ovat yksi näistä. Hakoteillä ollaan, jos niistä tehdään hengellisyyden mittari kaikille. Hiljainen rukous kelpaa Herralle aivan yhtäläiseen. Hengellisissä asioissa ei saa painostaa ketään toimimaan itselleen vieraalla tavalla.
Olen kyllä käynyt upotuskasteella ja täyttynyt Pyhällä Hengellä.
Ongelma tosiaan on se että oon luonteeltani tälläinen.
Joskus jopa jos on jossain tilanteessa pyydetty lukemaan Raamattua ääneen niin se aiheuttaa etukäteen niin hirveetä jännitystä että oon varma että änkytän lukiessa.
Toisaalta kun oon mielessäni rukoillut niin lukeminen sujuu kyllä.
Kun olisi joskus ihanaa jos vaikka saisi tuolla kun ulkona liikkuu, niin kertoa Jeesuksesta ja rukoilla jonkun puolesta, mutta rohkeutta ei ole.
En pidä siitä kun oon tämmönen ja rukoilen kyllä muutosta että saisin minäki ruveta tekemään ja elämään niinkuin Jeesus tahtoo....
Sinä se jaikal aina osaat puhua asian vierestä. Tässä oli kyse rukouksesta ei kasteesta.
Ajatuksen eivät ole rukousta. Jeesus opetti: "Kun rukoilette SANOKAA ... Eikö sitten Jumala toimittaisi oikeutta valituillensa, jotka häntä yötä päivää avuksi HUUTAVAT, ja viivyttäisikö hän heiltä apuansa? He yksimielisesti korottivat ÄÄNENSÄ Jumalan puoleen ja SANOIVAT...Lihansa päivinä hän (Jeesus) väkevällä HUUDOLLA ja KYYNELILLÄ uhrasi rukouksia ja anomuksia...
Jos aikoo rukoilla Jumaln mielen mukaan, on katsottava esimerkkiä Raamatusta.
Jumala ei muuta meidän perusluonnettamme, kun tulemme uskoon. Arka on arka ja puhelias on puhelias, jos ne kuuluvat ihmisen perusluonteeseen. Mutta Hän kyllä varustaa ja kouluttaa omansa siihen tehtävään, johon Hän on ihmisen valinnut.
Sinulla on halu kertoa uskostasi ja se on hyvä asia. Rukoile Jumalalta viisautta ja oikeita sanoja itsellesi. Ja lue uskollisesti Raamattua. Huomaat, että eteesi tulee ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita uskonasioista ja saat niistä kertoa ja rukoilla heidän kanssaan. Voit myös mielessäsi siunata kohtaamiasi ihmisiä. Jumala kuulee meidän ajatuksemme ja sydämemme. Jeesus vastasi usein ihmisten ajatuksin tekemiin kysymyksiin. Ja Pyhä henki on kanssasi kun rukoilet ja tarvittaessa rukoilee puolestasi.
Room. 8:26 Myös Henki auttaa meitä heikkoudessamme. Emmehän tiedä, mitä meidän tulisi rukoilla ja miten, mutta Henki itse rukoilee meidän puolestamme sanattomin huokauksin.
27. Hän, joka tutkii sydämet, tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta.
Raamattu puhuu uskovista, joilla on enemmän intoa kuin taitoa. He saavat joskus aikaan enemmän pahaa kuin hyvää. Anna Jumalan tehdä ensin työtä sinussa itsessäsi. Sitten kun olet valmis, niin Jumala kyllä lähettää ihmisiä, joille saat olla vierelläkulkijana. Anna Jumalan osoittaa sinulle, mitkä ovat juuri sinun leiviskäsi Jumalan valtakunnassa.
Muista myös, että esirukous toisen ihmisen puolesta hiljaisuudessa on aivan yhtä arvokasta, kuin se, että pääsee rukoilemaan toisen puolesta ääneen. Siitä on hyvä aloittaa ja antaa Pyhän Hengen johtaa pienin askelin eteenpäin. Sananlaskuissa sanotaan: kultaomenia hopeamaljassa ovat sanat sanottuna oikeaan aikaan.
Niinpä niin Pyhä Henki rukoilee meidän puolestamme, mutta niin kuin eräs kirjoitti: "Unohdat nyt heti alkuunsa sellaiset kielilläpuhumiset," Uskovat eivät lainkaan ymmärrä mitä ovat "sellaiset kielilläpuhumiset". Lisäksi eivä he ymmärrä, mitä nuo sanattomat huokaukset ovat. Myös selvä Sana: "Hän, joka tutkii sydämet, tietää, mikä Hengen mieli on, sillä Henki rukoilee Jumalan tahdon mukaan pyhien puolesta, "jää uskoville epäselväksi.
Ja koska ei pidä heittää helmiä sioille, tämä tästä. Sikoja ovat useimmat diskovalo uskovat.
Kielillä puhujahan rakentaa vain itseään, ellei ole selittäjää. Parempi on srk:n keskellä enemmän hillitä itseään kuin puhua kovaan ääneen kielillä.
Kyvkugluh, voisitko katsoa mitä Raamuttu sanoo? Tuo selitys on penseän hellariporukan keksimä oppi.
Minun käsitys on, että kielilläpuhuva rakentaa itseään, mutta selitettynä se on lähes profetian veroinen ja rakentaa srk:a. Kielilläpuhumista yliarvostetaan ja sille on annettu jopa sellainen merkitys että kielilläpuhuminen on merkki PH:n kasteesta?, jota se ei ole. Nykyään tätä opetetaan vähemmän, mutta ajoittain törmään siihen.
1 Kor. 14:2. Kielillä puhuva ei näet puhu ihmisille vaan Jumalalle. Häntä ei ymmärrä kukaan, sillä hän puhuu salaisuuksia hengessä(7).
3. Profetoiva sen sijaan puhuu ihmisille rakentumiseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi.
4. Kielillä puhuva rakentaa itseään, mutta profetoiva rakentaa seurakuntaa.
5. Tahtoisin teidän kaikkien puhuvan kielillä, mutta vielä mieluummin tahtoisin teidän profetoivan. Profetoiva on suurempi kuin kielillä puhuva, ellei tämä samalla selitä, niin että seurakunta siitä rakentuu.
Kyvkugluh, et pelännyt Jumalaa, vaan lisäsit Häen Sanoihinsa yhden pienen sanan.
Ne kokouksissa ääneen rukoilut ovat pääasiassa pikku puheita läsnäolijoille. Hyvien asioiden ajattelu ei ole rukousta, eikä mielen keskittäminen tiettyihin asioihin ole rukousta, vaan itämaista harhaoppi uskontoa. Raamattu sanoo: "Minun on rukoiltava hengelläni, mutta minun on rukoiltava myöskin ymmärrykselläni." Kun rukoilet Jumalaa ymmärryksellä, puhu niin kuin puhuisit läsnäolevalle Jeesukselle, ääneen. Ja kun rukuilet hengelläsi, rukoile rohkeasti kielillä, ja niin kuin Raamattu sanoo: "jos minä rukoilen kielillä puhuen, niin minun henkeni kyllä rukoilee, mutta ymmärrykseni on hedelmätön" Siis et ajattele mitään, ei edes hyviä asioita, ymmärryksesi on hedelmätön. Nykyään on myös levitetään harhaopetusta ajatuksin kielillä rukoilemisesta, sellaista ei ole.Yleensä hellaritilaisuuksissa Jumalan rukoileminen on tehty lähes kokonaan kielletyksi.
Raamattu kehottaa: "Rukoilkaa lakkaamatta." Kannattaa rukoilla Kaikkivaltiasta Jumalaa rohkeasti. Saatat joutua seurakunnassisi vainotuksi, mutta uskolliset palkitaan.
Tässä viestissä vaarallista HARHAOPPIA jota syytä karttaa. Ääneen hölöttäminen ei varmasti ole Jumalalle mieleen!
Taitaa julkiset rukoukset olla tekoja.
Matt. 6:6
Vaan sinä, kun rukoilet, mene kammioosi ja sulje ovesi ja rukoile Isääsi, joka on salassa; ja sinun Isäsi, joka salassa näkee, maksaa sinulle.
Missähän kohtaa kirjoitin harhaoppia??? Itämaisiin uskontoihin kuuluu ns. meditaatio, joka hiljalleen on levinnyt myös seurakuntiin. Väität vielä, että ääneen hölöttäminen ei varmasti ole Jumalalle mieleen, tarkoitit sitten ettei edes Jeesuksen rukoukset olleet Jumalan mieleen??? Yritä nyt vähän selittää juttujasi!!!
Minulla oli sama ongelma kun olin tullut uskoon ja uskovien yhteyteen. Minä en uskaltanut avata suutani enkä rukoilla julkisesti. Pelkäsin että rukoilisin jotenkin väärin, väärillä sanoilla tai jopa Raamatun vastaisesti ja mokaisin itseni näiden hyvien rukoilijiden nähden ja kuullen.
Mutta sitten täytyin Pyhällä Hengellä ja sain rohkeutta ja vapautta rukoilla. aloitin julkisen rukoilemisen enemmän tai vähemmän pakosta. Minua pyydettiin rukoilemaan. Rukoilin mahdollisimman lyhyesti ja varmoilla sanoilla joita olin kuullut toisten käyttävän. Siitä rukoukset sitten kasvoivat ja pitenivät.
Sitten tulin tilanteeseen jossa en tahtonut millään lopettaa rukousta. Minun rukoukset ääneen tahtoivat venyä pitkiksi. Minun piti aina kokoustilanteissa ajatella tarkasti kuinka pitkiä rukouksia rukoilen että antaisin toisillenki mahdollisuuden rukoilla ääneen. Eihän ole tarkoitus että rukouskokouksessa yksi on äänessä ja toiset istuu hiljaa. Pitää antaa myös toisten rukoilla ääneen. Siksi rukoukset on hyvä esittää useina lyhykäisinä pätkiän jolloin toisillekin jää tilaa rukoilla.
Minulla oli siis uskoon tulon jälkeen ongelma kun en tahtonut osata rukoilla ollenkaan. Sitten tuli aika jolloin minulle tuli toinen ongelma. Minä en tahtonut löytää aamenta rukouksiini.
Mutta tänä päivänäkin minulla on molempia ongelmia. Joissakin tilanteissa koen että en voi rukoilla ollenkaan tai rukous vain ei luista ollenkaan. Sitten taas toisessa tilanteessa rukousta tulee koko ajan eikä siitä tahdo tulla loppua.
Sanoisin aloittajalle neuvoksi että rukoile lyhyitä rukouksia näin aluksi. Sitten rukoukset pitenevät ajan ja kokemuksen kanssa. Sinullekin voi vielä tulla sama ongelma kuin minulla että rukoukset venyvät ylipitkiksi.
Julkisia rukouksia on hyvä "harjoitella" omasa rukouskammiossa. Se voi olla autossa, saunassa, omassa makuuhuoneessa, keittiössä askarten parissa tai vaikka metsässä kävellesssä. Paikka voi siis olla miltei mikä tahansa jossa voi rukoilla. Kun rukoilee yksin, eikä kukaan näe eikä kuule, voi rukoilla vapaasti. Jos sattuu tulemaan vääriä sanoja tai rukoilee "väärin", Jumala ei siitä syytä eikä soimaa. Hän tietää mitä me tarkoitamme sanoa vaikka ulosantimme olisikin heikko. Jos oma rukouselmä, jossa rukoillaan ääneen toimii, sitä varmasti saa rohkeutta ja varmuutta rukoilla myös julkisesti.
Sitten Pyhä Henki tulee rukoilijalle avuksi. Silloin rukousta ei tahdo lopettaa, ei tahdo löytää sitä aamenta ja pistettä. Silloin on hyvä että on tilannearviokykyä ja osaa arvioida mihin kohtaa pannaan piste. Ettei rukoile vain rukouksen tähden väsyttäen toisia ihmisiä. Mutta kannattaa rukoilla niin pitkään kuin Henki on päällä ja kehottaa rukoilemaan. Tämän huomaa kun on jonkun verran ollut mukana näissä asioissa.
Muistan uskonvaellukseni alkumetreiltä erään tapauksen. Olin täyttynyt Pyhällä Hengellä ja elin valtavassa siunauksessa ja Herran läsnäolossa. Rukoilin pitkiä rukouksia kävelylenkeillä ja omassa kodissa ylistellen Jeesusta Kristusta. Minä siis elin rukouksessa. Mutta en ollut vielä kokenut julkinen rukoilija. Olin arka ihmisten edessä.
Erässä julkisessa kokouksessa seurakunnan pastori kertoi seurakunnan nuorten olevan Norjassa matkalla toisten seurakuntien nuorten kanssa. Hän kertoi matkan tarkoituksesta ja ohjelmasta. Sitten hän sanoi että rukoillaan heidän puolestaan. Minä säikähdin. Jotenkin koin että minun tulee nousta ylös ja rukoilla. Sitten pastori käänsi katseensa minuun ja sanoi: "Sinä, jaikal, rukoile näiden nuorten puolesta." Minä suorastaan järkytyin. Minä en mitenkään uskaltanut rukoilla näin tärkeän asian puolesta ja näin suuren yleisön keskellä. Miten minä rukoilisin ja millä sanoilla??? Mutta koska pastori pyysi minua rukoilemaan, ja uskova ei voi kieltäytyä, minä nousin pelokkaana ylös ja avasin suuni rukoukseen. Siinä samassa Pyhä Henki tuli päälleni ja rukoilin voimakkaasti lyhyen rukouksen. Ihmettelin sitä voima. Pyhä Henki voi siis tulla avuksi silloin kun "meistä ei ole" rukoilemaan emmekä osaa tai uskalla.
No,auttoiko tämä rukouksesi niitä Norjan ihmisiä vaiko sekö se sulle on taas pääasia että sinä sait avun? Olet, Jouko narsisti.
Ensimmäinen rukous ääneen ryhmässä jännittää todella. Muista,että puhut Vapahtajallesi,joka rakastaa ja auttaa. Uskalla yritää. Siunausta elämääsi
Miksi kaikkien on pakko rukoilla ääneen. Fiksuinta olisi sanoa, että ne jotka haluavat, voivat nyt rukoilla ääneen. Tiedän ihmisiä, jotka jättävät menemättä rukouskokouksiin, koska ovat niin ujoja. Ja pelkäävät että joku pakottaa rukoilemaan ääneen.
Puhukaa ihmeessä asiasta tilaisuuksien vetäjien kanssa. Ei ketään saa laittaa tilanteeseen, jossa hän ei tunne oloaan mukavaksi. Sehän on miltei hengellistä väkivaltaa. Aäneen rukoilemisella ole mitään tekemistä hengellisen kasvun kanssa. Eikä rukous ole mikään julkinen suoritus.
Minä kun koin muutama vuosi sitten hengellisen heräämisen, loppui kaikenlaiset rukoukset kertalaakista siihen paikkaan. En koe enää tarvetta höpötellä joutavia asioitani tai pyyntöjä taivaisiin. Asiaa tarkemmin ajateltuani ja luettuani ymmärsin, että nykyaikainen rukoilu on pelkkää epäjumalanpalvontaa tai jumalanpilkkaa! Siksi sanon tiukasti EI, kun rukouksesta on kyse.
Palvominen, hakea lohtua mielenrauhaan, tuntisin itseni hölmöksi hakiessani apua joltain tuonpuoleiselta.
Ei kannata tuollainen puuha, unohda mokomat rukoillut kokonaan. Minä rukoilin vuosia päivittäin ja sain vain harhoja. Rukouksiin ei vastattu. Nykyään harrastan meditaatiota. Siinä ei pyydetä mitään, vaan keskitytään siihen, mitä on.
Rukoilet itseksesi. Teet saman ääneen rukoilessasi. Vai onko sinulla tapana esittää jotain muuta kun olet?
Ei tässä ole kyse esittämisestä vaan rohkeudesta.
No kerron tämän yhden jutun vaikka en tiedä pitäisikö.
Tästä on jo muutama viikko aikaa.
Olin lenkillä ja oli sellanen surullinen mieli ja sitä sitten puhelin, ääneen :) Jeesukselle että "kuka tahtoisi edes kuulla multa mitään, kun aina tuntuu että oon jotenkin "vastenmielinen", että vaikka ihmiset haluisivatkin kuulla Jeesuksesta, niin tuskin haluavat että mä siitä kerron. Kun olisi ihmisiä jotka juuri minulta haluisi kuulla Jeesuksesta"
(Jumala siis tietää mitä oon lapsesta asti kantanu sisälläni enkä niistä sen enempää...)
No kävelin hetken ja huomasin edellä ison vanhan miehen.
Vanhoissa vaatteissa, ja näytti höpöttelevän jollekin näkymättömälle samalla.
Tulin kohdalle ja sanoin sitten vaan että ompa hieno ilma. Hymyilin hälle.
Mies oikein seisahtui ja kun katsoin häntä silmiin, niin ne ihan loisti ilosta.
Ihankuin olisi ilahtunut ehkä kun joku puhui hälle.
Hän siinä jotain sanoi ja jatkoin sitten matkaa.
Vähän matkaa käveltyä yhtäkkiä tuli niin voimakkaasti ajatus ja sanoinki Herralle, "tuollaisia ihmisiä sä Jeesus rakastat".
"Ihmisiä jotka ei oo mitään muitten silmissä"
Ja sitten itkin ja itkin vielä kotonakin kun ajattelin sitä miestä.
Koska en ollut sanonut hälle että Jeesus rakastaa häntä.
Rukoilin kyllä hänen puolestaan mutta mun ois pitänyt siinä tilanteessa sanoa se mitä oon halunnut päästä jollekkin sanomaan.
Heitin hukkaan tilaisuuden minkä Jeesus selvästi mulle antoi.
Naapurin muori rukoilee minulle pahaa, hän käy ehtoollisella rukoilemassa pahaa ja hän on tilannut kotiinsa ehtoollisleipiä, öylätti suussa rukoukset tehoavat. Hän on hyvä kristitty, hän tuntee papit, hän käy Kairos ajalla hiihtämässä hyvien kristittyjen kanssa. Hän vihaa köyhiä ja syrjäytyneet, kuten minä