1930-luvulla köyhä Suomi hassasi rahoja tuollaisiin turhuuksiin, aivan järjetöntä. Olisi pitänyt ostaa kenttätykkejä, niihin kranaatteja, it ja pst-tykkejä, konekiväärejä, konepistooleja, jalkaväen varusteita joista Talvisodassa oli kova pula. Panssarilaivoista ja sukellusveneistä ei ollut juuri mitään hyötyä Talvi ja Jatkosodassa, hukkaan heitettyä rahaa!
Ostettiin panssarilaivoja ja sukellusveneitä!
Näin.se.vain.on
2885
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 28
Vanhimmat
Olisi pitänyt ottaa velkaa 30-luvulla ja käyttää rahat armeijan vahvistamiseen.
Ja aika moni tuon silloin ymmärsikin. Mannerheim, tietenkin. Ja yllätys, yllätys, myös paljon parjattu pääministeri Cajander.
Mihin lainan otto sitten kaatui?
Se kaatui siihen, että Suomen Pankin pääjohtaja Risto Ryti sanoi jyrkästi ei.
Rytin unelma oli tehdä Suomesta täysin velaton valtio. Ja aika lähelle hän siinä onnistuikin. Ulkomaisia velkoja maksettiin 30-luvulla pois niin ahkerasti, että Suomen nettovelka oli v. 1939 enää yksi prosentti BKT:sta.
Ryti oli totaalinen tunari. Mutta Neuvostoliitto pelasti hänet häpeältä. Sotasyyllisyysoikeudenkäynti antoi Rytille sellaisen marttyyrin sädekehän, että kaikki hänen karkeat virheensä unohdettiin.
Ei sitä olisi Ryti pystynyt yksin päättämää. Tanner oli velkaa vastaan ja hänen johtamiensa demareiden koko riitti velanoton estämiseen. Tanner ei myöskään uskonut sodan syttymiseen Euroopassa.
torpedovene S2:n uppoamisen hyödyntäminen kansanliikkeen avulla.
Laivastolaki ajettiin eduskunnassa läpi.
Hanke toteutui pääosin 1920-luvulla.
Se ei mitenkään estänyt 30-luvun hankintoja.
Sukellusveneet ja panssarilaivat ostettiin 1930-luvulla.
Juuri näin. Jos 20-luvulla ei olisi tehty laivastohankintoja, ei ole mitenkään varmaa että sama raha olisi tuolloin tai myöhemmin käytetty maavoimien hankintoihin. On ihan realistinen vaihtoehto että talvisodan alkaessa meillä olisi ollut sekä toteutunutta heikompi laivasto että yhtä huonosti varustettu armeija kuin oikeastikin oli. On myös hyvä ottaa huomioon se, että jos vaikka sama raha olisikin käytetty 20-luvun lopulla maavoimien tai ilmavoimien aseistukseen (mikä siis oli epätodennäköistä), toisessa maailmansodassa tuo aseistus olisi ollut jo monin tavoin vanhentunutta. Esimerkiksi ilmavoimien kehittämisessä suosittiin tuolloin pommikoneita - jos tuolla rahalla olisikin ostettu 20-luvun lopun hitaita ja kömpelöitä lentokoneita, niistä olisi ollut sodassa vielä vähemmän hyötyä.
Pitää myös muistaa että talvi- ja jatkosodassa panssarilaivat ja sukellusveneet olivat pelote joka Neuvostoliiton piti ottaa huomioon merialueilla. Panssarilaivat olivat merkittävä vastus jopa neuvostolaivaston vahvimmille taistelulaivoille, yhdessä sukellusveneiden, Suomen rannikkotykistön ja mm. miinoitusten kanssa. Niiden olemassaolo rajoitti Punalaivaston toimintaa Suomen rannikolla. On hyvin mahdollista että ilman panssarilaivojen ja sukellusveneiden uhkaa Neuvostoliitto olisi talvisodan alussa käynnistänyt operaation Ahvenanmaan valtaamiseksi. Tätä ei olisi heikko Suomen laivasto kyennyt estämään ja jos Suomen kauppatie länteen olisi näin katkaistu ja Suomen meriteitse saama ase- ja materiaaliapu olisi jäänyt tulematta, talvisota olisi hyvinkin voinut johtaa Suomen miehitykseen.
Summa summarum - 20-luvun laivastohankinnat olivat aika lailla monimutkaisempi asia kuin nimim. '"näin.se.vain.on" esittää yllä. Historian mutkien suoraksi vetäminen on toki houkuttelevaa, mutta muistetaan nyt ainakin että 20-luvun päättäjillä ei ollut käytössään kristallipalloa joka olisi kertonut heille mitä 30- ja 40-luvut tuovat tullessaan sisä- ja ulkopoliittisesti.
Suomen valtio tilasi ne vuosien 1926-28 välillä. Ensimmäisten sukellusveneiden rakennus alkoi 1927 ja panssarilaivojen vuotta myöhemmin. Ainoa poikkeus oli CV-707 eli Vesikko joka oli Turun telakan yksityisprojekti saksalaisten kanssa ja hankittiin Suomen valtiolle vasta 1930-luvulla.
Vesikko oli ainoa suomalaisten sukellusvene, joka upotti torpedolla aluksen toisessa maailmansodassa. Kohde oli kauppalaiva.
Muutoin sukellusveneet toimivat tehokkaasti miinanlaskijoina. Miinoituksilla saatiin ainaan eniten tuhoa vihollisen laivastoille.
Laivastolaki on laki, joka säädettiin 1927 Suomen laivaston perushankintaohjelman takaamiseksi. Laki mahdollisti laivaston uudistamisen siitä, mitä oli saatu pääasiassa venäläisiltä Suomen itsenäistyttyä. Keskustelu Suomen laivaston tilasta alkoi torpedovene S2:n uppoamisesta 1925, minkä seurauksena perustettiin asiaa ajamaan Suomen Laivastoyhdistys ry. Asiaa lähti edistämään myös Helsingin Sanomat.
Laivastolaissa määriteltiin hankittavaksi kaksi panssarilaivaa, Ilmarinen ja Väinänöinen, neljä sukellusvenettä ja neljä moottoritorpedovenettä.
Tällä valtiolla oli sukellusveneitä Suomea enemmän.
http://uboat.net/boats/listing.html
Ja ne rakennettiin kaikki sen jälkeen kun saksalaiset insinöörit ja sukellusveneupseerit olivat ensin voineet harjoitella Suomessa 1924-1934 ja rakentaa mm. CV-707:n (Vesikko) joka oli Saksan Typ II:n prototyyppi.
Huomaa toki että Suomen sukellusveneprojeksi tehtiin yhdessä Weimarin Saksan kanssa ja viimeinenkin veneistä oli lähes valmis ennen kuin A. Hitler nousi valtaan 1933.
Pitäähän amiraalien saada omat lelunsa vaikka ei niillä sodassa sitten ollut mitään käyttöä. Tuon takia tuhannet suomalaiset kaatuivat. Nytkin pitää ostaa jotain helvetin kalliita hävittäjiä monelle miljardilla vaikka vähempikin määrä riittäisi.
Todellinen tarve oli varmistaa Suomenlahden sulun kestäminen. Se oli Viron ja Suomen yhteinen hanke.
Hieno homma kaatui MR sopimukseen, jolla NL sai Viron haltuunsa.
melkolailla samanlaisia kuin saksalaiset eli state of the arttia ennen uudempia jotka jäivät kokeiluversion asteelle ei tuttu aihe niinkään muiden maiden sukellusveneet jotka isompia jopa lentokoneita sisällä jenkkien tyynenmeren veneet isompia
Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939 . Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."
"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!
"Lämpimästi tunteva, sydämellinen, hyvää tarkoittava ja herkkä ihminen." Noin luonnehti Risto Ryti Adolf Hitleriä.
Voiko mies enempää pihalla olla?
Ja vaimokin oli joku ihme okkultisti-hörhö...
Rytin luonnehdinta koski Hitleriä yksityishenkilönä. Hän totesi tilanteen olevan toinen, kun Aatu toimi Führerinä.
Ryti oli anglofiili, joka inhosi natseja ja kieltäytyi vierailemasta Saksassa.
"Olisi pitänyt ostaa kenttätykkejä, niihin kranaatteja, it ja pst-tykkejä, ...
Panssarilaivoista ja sukellusveneistä ..."
Kyllä, kyllä, mutta, mutta!
Suomella ei ollut kovaa valuttaa millä olisi voitu ostaa ulkomailta raskasta kalustoa esim. erilaisia tykkejä Suomenpankin kieltäydyttyä ottamasta valuuttalainaa. Kevyet aseet ja Laivat voitiin pääosin rakentaa kotimaassa. Laivat rakennettiin suurimmalta osalta 20 -luvun puolella ja vain suunnittelu ostettiin ulkomailta.
Tämän takia Suomi lopulta päätti vuonna 1936 perustaa Suomeen tykkitehtaan, jolloin tämä asia ratkeaisi. Tehdas valmistui vuonna 1938 ja se ei ehtinyt kunnolla aloittaa tuotantoaan ennen talvisotaa.
Wallin vs. Ryti ja malli Cajander
Espilässä
28.11.2011 13:53
Puolustusministeri Stefan Wallin (RKP) näyttää liittyvän samaan seuraan. Onko seuraavassa sodassa vuorossa varusteiden "malli Wallin" ?
IS "Wallinista olisi epäreilua rahoittaa ylisuuret puolustusmenot velaksi tulevien sukupolvien maksettavaksi."
Vertaile tekstejä:
Ryti ja Tanner olivat myöskin osasyyllisiä malli Cajanderiin. Nämä Suomen Pankin rahamiehet piti niin tiukkaa rahapolitiikkaa, ettei ruostuvia aseita olisi edes voitu hankkia vaikka olisi haluttukin!
Risto Ryti oli eräs syypää huonoon varustilanteeseen 1939. Hän vastusti ankarasti rahan haaskaamista aseisiin ja tässä on hänen paljon puhuva kommenttinsa vuodelta 1938:
Suomen pankin pääjohtaja Risto Ryti lausui valtiovarainvaliokunnassa keväällä 1938 näin:
"Emmehän voi hankkia patruunia, terästä ja lentokoneita sillä, mitä meidän lapsemme mahdollisesti ansaitsevat."
"Vielä syyskesällä 1939 Aimo Cajander kertoo yrittäneensä painostaa Rytiä, jotta voitaisiin saada huomattavampaa luottoa puolustustarkoituksiin. - Vaikuttaa siltä, ettei Ryti yrittänytkään hankkia lainaa. lainan vastustajiin kuului myös Tanner. Molemmat rahamiehet olivat sangen mielissään siitä, että Suomen talous vaikean pula-ajan jälkeen nyt oli erinomaisessa kunnossa, eivätkä he olleet mitenkään halukkaista heikentämään sitä ottamalla lainoja, ei edes siviilivarastojen hankkimiseen."
Sellaisia isänmaan ystäviä meillä oli ja Cajanderia aina vain moititaan!
--
4500e/minuutti - HS: Kello tikittää Suomelle
Julkaistu: 28.11.2011 06:27
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/4500eminuutti---hs-kello-tikittaa-suomelle/art-1288431343124.html
Puolustusministeri Stefan Wallin (r) antaa Helsingin Sanomien haastattelussa karun kuvan Suomen valtionvelan kasvamisesta.
Stefan Wallin perustelee haastattelussa armeijan säästötarpeita Suomen huimalla velkaantumisella.
– Ensi vuonna Suomen valtio maksaa pelkkinä korkomenoina 4500 euroa joka minuutti, Wallin kuvaa velkataakan kokoa, Wallin sanoo HS:lle.
Wallinista olisi epäreilua rahoittaa ylisuuret puolustusmenot velaksi tulevien sukupolvien maksettavaksi.
Wallinin mukaan ehdotus Puolustusvoimien uudistuksesta ja säästöohjelmasta annetaan julki tammikuussa.
Samalla ilmoitetaan listat lakkautettavista varuskunnista.
Upseereille saatetaan tarjota lähtöpaketteja.
– Tällöin saisi yhden kahden vuoden bruttopalkkaa vastaavan pronssisen kädenpuristuksen. Tätä lähdetään nyt selvittämään muun muassa sosiaali- ja terveysministeriön ja puolustusministeriön voimin, Wallin sanoo HS:lle.
IS
---
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939
Lainaukset otettu Annikki Kalelan kirjasta Isäni A. K.Cajander, Kirjayhtymä 1985. Kirjassa on luku Puhe Viipurin Espilässä, s. 441-443 ja liitteenä kirjan lopussa on koko puhe sivuilla 458-462.
Cajanderin puhe Viipurin Espilässä 12.8.1939 pidettiin ennen NL:n ja Saksan solmimaa hyökkäämättömyyssopimusta, joka tuli muuttamaan poliittista asennoitumista ja aikana, jolloin kukaan ei voinut tietää sodan syttyvän 1.9.1939
s. 442: "Vain harvat kuulivat puheen ja vielä harvemmat ovat lukeneet sen."
A. K. Cajander tarkastelee puheensa aluksi itsenäisen Suomen kahden ensimäisen vuosikymmenen taloudellista kehitystä.
Tässä on sen puheen kaikkein eniten polemiikkia herättänyt kohta:
s. 459: "Jos meidän olisi ollut pakko alusta alkaen kiihdyttää varustelujamme, olisimme epäilemättä nyt köyhä kansa. Emme ole vieläkään mikään varakas kansa, kaukana siitä, mutta meidän vaurautemme on nyt, pulavuosistakin huolimatta, kokonaan toisenlainen kuin oli v. 1918. Nyt on kansallisvarallisuutemme sellainen, että olemme jaksaneet ja jaksamme sotatarpeitakin hankkia vallan toisella tavalla kuin silloin, sekä voimme huomattavaksi osaksi niitä valmistaa omassa maassamme, mihin silloin ei ollut mahdollisuuksia olemassa. Ja lisäksi, mitä silloin olisimme hankkineet esim. lentokoneita, ilmatorjuntavälineitä, tankkeja y.m. olisivat nyt jo suurelta osalta vanhentuneita, ehkäpä romutettaviakin. Sitäpaitsi mahdollisuutemme kestää pitkäaikainenkin sota, on toinen kuin silloin, koska talouselämämme on, kuten äsken osoitin, voimakkaasti kehittynyt ja paremmin mobilisoitavissakin.
Meillä on syytä eräässä toisessakin suhteessa olla tyytyväisiä siihen, että meille on ollut suotu hengähdysaikaa. V. 1918 me olimme kahtia jakaantunut, rikkinäinen kansa, jonka vastustuskyky vakavaa ulkonaista vaaraa vastaan olisi ollut verrattain rajoitettu. Nyt olemme suurin piirtein eheä kansa, jonka suunnilleen jokainen jäsen tuntee Suomen yhtäläisesti omaksi isänmaakseen ja on yhtäläisesti sitä valmis puolustamaan. Tämän seikan merkitystä ei tosin ole yliarvioitava mutta ei myöskään aliarvioitava. Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
Tietenkin 1920-luvulla hankitut aseet ehkä tykkejä ja käsiaseita lukuun ottamatta olisivat olleet vanhentuneita 1939.
Nyt vain ei ehditty hankkia uudempiakaan, vaan oltiin suunnattomassa materiaalipulassa. Kotimainen tuotantokin oli alkuasteellaan.
"Yksimielinenkään kansa ilman aseita ei pitkälle pysty, mutta hampaisiinkaan aseistettu ei ulkoista painoa kestä, jos siltä puuttuu sisäinen yhteenkuuluvaisuuden tunto."
Tuossa Cajander oli täysin oikeassa. Hänet on aivan suotta tuomittu, sillä hänen hallituksensa kiinnitti suurta huomiota puolustusvalmiuteen. Sillä oli siihen hartioita, silla johtavina puolueina olivat maalaisliitto ja sdp. Molempien vahvat miehet Niukkanen ja Tanner olivat hallituksessa.
..(wikipedia)Neuvostoliiton Suomenlahdelle sijoittamat alukset:
2 taistelulaivaa (Marat ja Oktjabrskaja Revolutsija)
1 ristelijä (Kirov)
17 hävittäjää
7 torpedovenettä
52 sukellusvenettä
17 tykkivenettä
40 moottoritorpedovenettä
4 miinalaivaa
48 miinanraivaajaa
60 vartioalusta
Itämeren laivaston ilmavoimat, yhteensä 469 lentokonetta ennen sotaa[11]
Alkuperäisinä tukikohtinaan laivasto käytti miinoilla suojattuja Kronstadtia, jossa sijaitsi laivaston johtoesikunta, ja Laukkaanlahtea. Osa voimista oli siirretty aluksi Viroon ja Latviaan.[5] Neuvostoliiton laivaston vahvuus oli Suomen merivoimiin verrattuna täysin ylivoimainen Suomenlahdella.
Suomen merivoimat ennen sotaa:
Suomen merivoimien raskain alus, panssarilaiva Väinämöinen
Syksyllä 1939 Suomen merivoimiin kuuluneet alukset:
2 panssarilaivaa (Väinämöinen ja Ilmarinen)
5 sukellusvenettä (Vetehinen, Iku-Turso, Vesihiisi, Vesikko ja Saukko)
4 tykkivenettä (Turunmaa, Karjala, Uusimaa ja Hämeenmaa)[1]
7 moottoritorpedovenettä (Sisu, Hurja, Isku, Syöksy, Nuoli, Vinha ja Raju)[1]
14 vartiovenettä (VMV 1, VMV 2, VMV 5, VMV 6, VMV 8, VMV 9, VMV 10, VMV 11, VMV 12, VMV 13, VMV 14, VMV 15, VMV 16 ja VMV 17)[1]
1 miinalaiva (Louhi)
6 miinanraivaajaa
1 koululaiva (Suomen Joutsen)!!
Merivoimien vahvuutta nostettiin ylimääräisten kertausharjoitusten alettua lokakuussa varustamalla neljä höyrylaivaa miinalaivoiksi.
Alusten valmistelutyöt sujuivat nopeasti, vaikka ammattitaitoisen henkilöstön puute häiritsi varustelua. Eniten kuitenkin puuttui päälliköitä ja muuta koulutettua henkilöstöä.
Koulutuksen puute johtui sotaa edeltäneiden vuosien niukasta määrärahoista.
Yhteensä Suomen merivoimilla oli talvisodan alkaessa 190 erilaista alusta ja 363 moottorivenettä.
Miehiä meripuolustuksella oli 33 200, joista 3 850 merivoimilla. Näiden miesten lisäksi merivoimille oli alistettu 8 650 miestä rannikonpuolustustehtäviin. Miesten keski-ikä oli 35 vuotta. Merimiinoja oli marraskuussa noin 3 600, mutta niistä yli puolet oli ensimmäisen maailmansodan aikaisia. Valtaosa merivoimien torpedoista oli sotasaalista vuodelta 1918. Torpedoista ei kuitenkaan ollut varsinaista pulaa, sillä niitä oli kolme kappaletta jokaista alusten ammuntalaitetta kohden. Syvyyspommeja oli sodan alkaessa lähes 1 000 ja sodan aikana saatiin Ruotsista 500 pommia lisää ja kotimaassa oli valmisteilla toiset 500.Pudottimia oli kaikilla tykkiveneillä ja vartiomoottoriveneillä. Ennen sodan alkua saatiin ruotsista vielä neljä heitintä ja myöhemmin maasta ostettiin vielä neljä lisää....
Suomi oli eurooppalaisittain katsoen hyvin varustautunut talvisotaan, jos mittareina pidetään esimerkiksi aseistuksen ja sotilaiden määrää. Asia selviää Historian kosto – Suomen talvisota kehyksissään -teoksesta (Siltala 2015).
"Suomi oli yksi varustautuneimpia valtioita Euroopassa 1930-luvulla, jos pohjaksi otetaan bruttokansantulo."
Suomen puolustusmenot olivat 15–20 prosenttia valtion kokonaismenoista. Lisäksi 1930-luvulla vaikuttivat suojeluskunnat, ja ajan henki tuki vahvoja puolustusvoimia. Muun muassa urheilu ja koululiikunta kytkettiin varsin avoimesti maanpuolustushenkisyyteen.
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/suomi-varustautui-hyvin-talvisotaan-historiankirjoitus-kumoaa-myytteja/2176676
tuota pötyä.
Suuret prosenttimenot eivät toteutuneet hankinnoissa. Perushankinnat jäivät kesken. Ei ollut yhtään ajanmukaista hävittäjää, panssarivaunua tai tykkiä. Panssarintorjunta oli riittämätön. Ilmatorjuntayksiköt kotiutettiin kaluston puutteessa.
Eurooppaan vertaIlu on järjetöntä. AINOA VIHOLLINEN OLI NL, JOHON VERRATEN SUOMI OLI ASEISTARIISUTTU MAA.
MAANPUOLUSTUTAHTO JA KOULUTUS OLIVAT KORKEALLA TASOLLA ÄÄRIVASEMMISTON YRITYKSISTÄ HUOLIMATTA.
Itsehän tuppaat juuri sitä pötyä joka tuossakin tutkimuksessa on kumottu. Suomi varustautui 30-luvulla vähintään siinä missä muutkin valtiot, ja käytti suuren osan valtion budjetista armeijansa aseistamiseen (3-4 kertaa nykyinen taso). Suomella oli paljonkin ajanmukaista kalustoa, vaikka tietenkään kaikki ei voinut olla uusinta uutta. Tuohon aikaan aseet pysyivät kurantteina nykyistä pidempään. Mannerheim muuten oli jo -35 käynyt puhumassa Göringin kanssa tulevasta suursodasta.
pötyä. Varustautuminen ei tapahtunut prosenteilla vaan markoilla.
Niillä mitaten varustus oli vähäinen ja enimmäkseen vanhentunut.
Pääosa puolustusbudjetista meni ylläpitoon ja vain vähän riitti perushankintoihin. Nekin ohjelmat jäivät aina kesken.
Toisaalta valtion koko budjettikaan ei olisi riittänyt kilpaan NL:n kanssa.
Ei ole mitään tutkimusta, joka ketoisi muuta.
Voi jeesus mitä selittelyä. Kyllä se 15-20% valtion koko budjetista oli tuohonkin aikaan miljardiluokan panostus. Tietenkään Suomella ei ollut varaa varustautua samalla tavoin kuin tuon ajan supervallat, eikä ole tänäkään päivänä. Opettelehan lukemaan:
"... tuon ajan aseistuskin oli vertailukelpoista muihin maihin, kuten Neuvostoliittoon.
– Armeijalle riittää yleensä kaikki tarpeellinen ja vähän enemmänkin, Nummela sanoo ja antaa ymmärtää, että on varsin suhteellista verrata Suomen talvisodan aseistusta muihin sotaa käyneisiin maihin.
– Jos sotilaita on 300 000, heille riittää 300 000 asetta.
Ilta-Sanomat kertoi torstaina, että kiväärien ja kranaatinheitinten määrää kasvatettiin armeijassa ennen talvisotaa ja sodan aikana.
Armeijan mielestä tietenkin enemmän olisi ollut hyvä, mutta ei se tilanne sen kummempi ollut muillakaan valtioilla."
http://www.ksml.fi/uutiset/kotimaa/suomi-varustautui-hyvin-talvisotaan-historiankirjoitus-kumoaa-myytteja/2176676
Fakta on se, että Suomi varustautui varsin hyvin 30-luvulla, vähintäänkin siinä missä esim. Saksa ja NL.
Vai että varustautui Suomi siinä missä Saksa ja Nl. Katsotaanpa sitten jälleen kerran niitä lukuja:
Tässä vertailun vuoksi muutaman valtakunnan asevoimiin käytetty osuus bruttokansantuotteesta 1930 ja 1938. Puheet Suomen suuresta varustautumisesta muihin verrattuna ovat selvästi pötyä. Paitsi Tanskaan, josta tiedetään, kuinka sen kävi.
Valtio / sotilasmenot 1930 / sotilasmenot 1938 (%-osuus bkt:sta)
Tanska / 1,0 / 1,0
Ranska / 4,0 / 7,0
Britannia / 2,5 / 6,5
Suomi / 3,0 / 4,0
Saksa / 1,0 / 15
Italia / 4,0 / 7,0
Japani / 3,0 / 22
Neuvostoliitto / 3,0 / 11
Lähde:
http://eh.net/encyclopedia/military-spending-patterns-in-history/
Millä tavalla 4% pienen maan budjetista on sama kuin toistakymmentä prosenttia suurvallan menoista? Ei ainakaan valuutassa mitattuna.
Tuo viimeinen "budjetista" pitää luonnollisesti olla "bkt:sta" sekä Suomen että suurvaltojen osalta.
Jälkiviisaus on imelää viisautta. Myös armeija jahkaili päätöksiä liian pitkään eikä hankinnatkaan tainneet mennä ihan oikein. Toisaalta ennakoiminen on pikkusen vaikeata ja eri aselajit pitävät omaansa etuoikeutettuna.