Moniavioinen perhe kristityksi?

Kristinuskossa ei ole moniavioisuus kielletty. Kyseessä on länsimaisen sivistyksen pohjalla oleva roomalainen ajattelutapa, jonka lakien alueelta meidän tuntemat kristinuskot ovat tulleet. Lutherkin kirjoitti, että yksiavioisuudella ei ole mitään Raamatullista perustaa.

Ei Suomessa tunneta lain edessä moniavioisuutta, joten tänne tulleet haaremitkin joutuvat tarkentamaan, kuka on aviovaimo, ja loput rakastajattaria ja apulaisia perheessä. Muslimin kuuluisi hankia jokaiselle vaimolle oma asunto ja elättää heidät tasa-arvoisella tavalla, luulisin, että siinä on niin iso haaste muslimimiehelle, ettei hänellä ole aikaa ruveta uskontoaan muuttamaan.

"Kun kerran Kreikassa ja Roomassa monogamia oli ainoa laillinen avioliittomuoto, niin ei voida väittää, että kristinusko on länsimaihin tuonut obligatorisen yksiavioisuuden. Ja vaikkakin Uusi Testamentti pitää monogamiaa normaalisena tai ihanteellisena avioliitomuotona, se ei nimenomaan kiellä polygyniaa, paitsi piispalta ja diakonilta. On huomautettu, että ensimmäisten kristillisten opettajien oli tarpeetonta tuomita polygynia, kun kerran yksivaimoisuus oli ainoa avioliittomuoto niillä kansoilla, joiden parissa he saarnasivat; mutta tämä ei pidä paikkaansa juutalaisiin nähden, jotka kristillisen ajan alussa sekä sallivat että harjoittivat polygyniaa. Eräät kirkkoisät syyttivät juutalaisia rabbiineja lihallisuudesta, mutta siitä huolimatta ei missään kirkolliskokouksessa ensimmäisinä vuosisatoina vastustettu polygyniaa, eikä kuninkaiden monivaimoisuudelle asetettu esteitä missään sellaisessa maassa, jossa sitä jo pakanuuden aikana oli esiintynyt. Puolivälissä 500-lukua oli Irlannin kuninkaalla Diarmaitilla kaksi vaimoa ja kaksi jalkavaimoa. Merovingilaiset kuninkaat olivat monesti polygynisteja. Kaarle Suurella oli kaksi vaimoa ja monta jalkavaimoa; ja eräs hänen lakinsa näkyy edellyttävän, ettei polygynia ollut tuntematon edes pappien keskuudessa. Myöhempinä aikoina Hessenin Filip ja Preussin Fredrik Vilhelm II luterilaisen papiston suostumuksella ottivat itselleen toisenkin vaimon. Itse Luther hyväksyi, samoin kuin Melanchtonkin, kuningas Filipin kaksivaimoisuuden. Useissa kohdin Luther merkittävän suvaitsevasti puhuu polygyniasta. Jumala ei ole kieltänyt tätä tapaa; ja Aabrahamilla, joka oli täydellinen kristitty, oli kaksi vaimoa... Epäilemättä monivaimoisuus on parempi kuin avioero. Heti Westfalenin rauhan jälkeen, kun asukasluku oli kovasti vähentynyt 30-vuotisen sodan johdosta, päättivät Frankenin maapäivät Nurnbergissä 1650, että siitä lähtien joka mies sai pitää kaksi vaimoa..."

http://www.lahetyspalvelu.fi/lehti_4.htm

Suosittelen lukemaan.

Tuskin se enää kovin kauan on kielletty. Kymmenen vuoden päästä luterilaisessa kirkossa otetaan innolla vastaan muita ehdotuksia häiden järjestämiseksi.

Tällä palstalla kiistellään silloin, pitäisikö muutama ihminen kertaheitolla vihkiä ja vieläpä kirkossa. Tuloksen tiedätte.

Mikäli moniavioinen perhe kääntyy kristityksi, ei tarvitse hylätä ketään vaimoista, vaan saa rakastaa heitä kaikkia ja pitää huolta heistä kaikista ja lapsista myös.

Rikas pitää ainoastaan olla, koska jokaiselle vaimolle on ostettava joka vuosi lahjaksi usean tuhannen euron arvosta kultakoruja, jotka ovat sitten lesken elatusvara, jos mies kuolee.

Hyvä kysymys. Suomen avioliittolaki ei tunnetusti tunne moniavioisuutta. Jos joku moniavioituu maassa, jossa polygaamiset avioliitot ovat juridisesti päteviä, ja muuttaa sitten useine puolisoineen Suomeen, mikä on hänen avioliittostatuksensa Suomen lain edessä?

Kysymys polygamiasta on relevantti juuri lähetystyön kontekstissa. Viime vuosisadan alkupuolella Afrikassa Albert Schweitzer jo mietti samaa asiaa. Hän katsoi, että lähetystyöntekijöiden tuli puhua monogamiasta kristillisenä ihanteena, mutta alkuasukkaita ei saanut pakottaa luopumaan polygamiasta, koska moniavioisuus oli elimellinen osa alkuasukasyhteisöjen sosiaalista ja taloudellista järjestystä, jonka purkamisesta olisi koitunut alkuasukasyhteisöille vakavia ongelmia.

Selvää on, että kristillinen avioliitto on ja voi olla vain monogaaminen. Monogamian tulee aina olla lopullisena tavoitteena, vaikka polygamiaa käytännön syistä jonkin aikaa siedettäisiinkin. Kristinuskon tulisi olla muutosvoima, joka hävittää polygamian ja tarvittaessa korjaa sellaiset sosiaaliset ja taloudelliset rakenteet, jotka pitävät yllä polygamiaa.

"Jos moniavioinen muslimiperhe päättäisi kääntyä kristityiksi, niin miten heidän tulisi toimia?"

SAnoisin, että eivät eroa. :)