Yritysjohto ja päättäjät aktivoitaviksi

Jos pytty ei vedä, ei syy voi olla ainakaan siinä, joka ei pyttyä käytä. Syyn täytyy silloin olla joko infrastruktuurissa tai pytyn pytyn käyttäjässä. Analogia on sovellettavissa hyvin myös suomalaiseen talouselämään, joka on ollut jo pitkään lähes halvaantuneessa tilassa. Kiehunut omassa liemessään. Tässäkään tapauksessa ei syitä ongelmiin ole kahta enempää: joko julkinen valta tai sitten kyvyttömät yritysjohtajat. Koska korkean palkitsemistason kerrotaan olevan yhteydessä kyvykkyyteen, niin silloin suurin syy ”ummetukseen” löytyy yritysten johtamisesta.

Talous toimii hyvin silloin, kun taloudellisen toimeliaisuuden taso on korkea. Toisin sanoen pytty vetää. Päinvastaisessa tapauksessa talous on ongelmissa. Taloudellisen toimeliaisuuden tason määrittävät investoinnit. Investoinnit luovat talouteen uutta toimintaa sen lisäksi että olemassa oleva kapasiteetti uusinnetaan. Valitettavasti Suomessa ei ole investoitu vuosikausiin juuri mihinkään muuhun kuin ulkomaisiin elinkaarensa lopussa kituviin halvalla saataviin yrityksiin. Esimerkiksi Nokia, joka ei keksinyt enää muuta rahakasalleen kuin sijoittaa se ranskalaisen talouselämän pystyssä pitämiseen.

Investointirahat on vedetty pois markkinoilta ja tuotannollisesta toiminnasta ja jaettu kuvaannollisesti sanoen maailman tuuliin. Etupäässä kasvattamaan suursijoittajien portfolioita, osakesalkkuja. Investointien sijasta osinkorahaa on tahkottu jopa yrityksen seinistä jättämällä korvausinvestoinnitkin tekemättä. Halpa osinkoverotus on tehnyt keinottelusta investointeja houkuttelevampaa.

Nytkin osinkoja jaetaan kuuleman mukaan yksitoista miljardia, mutta silti vikistään heikosta kilpailukyvystä ja toiminnan kannattamattomuudesta. Poroporvarillinen hallitus on sitten suoranaisessa tyhmyydessään mennyt mukaan tähän elinkeinoelämän trollaukseen ja säätää lakeja vain entistä suurempien osinkojen mahdollistamiseksi. Ilmeisesti hallituksen jäsenillä on tässä vähintään oma sika ojassa, koska mitään muuta tolkkua ei niin kutsutuissa palkkoja alentavissa pakkolaeissa ole nähtävissä.

Jotenkin kornilta kuulostaa myös iänikuinen käniseminen siitä kuinka työttömiä pitäisi aktivoida, jotta talous saataisiin nousuun. Kokoomuskin suu hevosen naaman pituisena länkyttää mantraa ”työn kautta”, vaikka ei näköjään ymmärrä edes sitä, mitä työ on. Kannattaa muistaa, etteivät työttömät syrjäytyneinä kuulu edes yhteiskuntaan, joten kyllä vastuu menestyksestä kuuluu kaikille niille, jotka ovat osallisina, pytyn aktiivisina käyttäjinä. Siksi olisi oleellista, että niin poliittiset päättäjät kuin laiskat yritysjohtajatkin aktivoituisivat, tai ainakin hakeutuisivat itse aktivoitaviksi. Myös ilmausta hoitoon hakeutuminen on joskus käytetty vastaavasta tilanteesta.