Mannerheim oli 1920-luvulla valtiovaltaa kohtaan äärimmäisen kitkerä äärioikeistolainen.
Tilanne muuttui täysin, kun hänet 1931 nimitettiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi paljolti itse muotoilemin valtuuksin.
Poliittiset mielipiteet alkoivat nopeasti lientyä ja M. pysytteli kaukana mm. Mäntsälän mellakasta. Sotamarsalkan arvonimi 1933 mairitteli M:a lisää. Hän piti Vapaussodan 15-vuotismuistojuhlassa varsin sovinnollisen puheen todeten, ettei enää pitänyt kysyä, missä kukin oli 1918.
Mannerheim pyrki esiintymään rakentavasti mm. kieliriidassa, joka riehui kiihkeänä haitaten suhteita erityisesti Ruotsiin.
Mannerheim kehitteli ajatuksiaan ja antoi toukokuussa 1935 evp eversti Paavo Talvelalle tehtävän kirjoittaa niistä ohjeidensa mukaisen muistion.
Esitelmä käsitteli Suomen sotilaspoliittista asemaa ja varustelutilannetta, pohjoismaista suuntausta, Euroopan tilannetta sekä yhdistelmän.
Mannerheim piti muistion pohjalta kesäkuun puolivälissä 1935 esitelmän 30:lle porvarillisen lehden päätoimittajalle.
Tapahtuma oli lajissaan aivan uusi ja herätti valtavan huomion.
Jatkuu...
Tilanne muuttui täysin, kun hänet 1931 nimitettiin puolustusneuvoston puheenjohtajaksi paljolti itse muotoilemin valtuuksin.
Poliittiset mielipiteet alkoivat nopeasti lientyä ja M. pysytteli kaukana mm. Mäntsälän mellakasta. Sotamarsalkan arvonimi 1933 mairitteli M:a lisää. Hän piti Vapaussodan 15-vuotismuistojuhlassa varsin sovinnollisen puheen todeten, ettei enää pitänyt kysyä, missä kukin oli 1918.
Mannerheim pyrki esiintymään rakentavasti mm. kieliriidassa, joka riehui kiihkeänä haitaten suhteita erityisesti Ruotsiin.
Mannerheim kehitteli ajatuksiaan ja antoi toukokuussa 1935 evp eversti Paavo Talvelalle tehtävän kirjoittaa niistä ohjeidensa mukaisen muistion.
Esitelmä käsitteli Suomen sotilaspoliittista asemaa ja varustelutilannetta, pohjoismaista suuntausta, Euroopan tilannetta sekä yhdistelmän.
Mannerheim piti muistion pohjalta kesäkuun puolivälissä 1935 esitelmän 30:lle porvarillisen lehden päätoimittajalle.
Tapahtuma oli lajissaan aivan uusi ja herätti valtavan huomion.
Jatkuu...
Vastaukset 10
Vanhimmat
itselleen kansallisen suurmiehen profiilia. Puolustusneuvoston pj:n asema antoi siihen kaikupohjaa, vaikka asema antoi vain esittelyoikeuden varustamiskysymyksiin, ei päätösvaltaa.
Varustelutilanteen esittely perustui valtiontalouskomitean työhön. Lisäksi 1934 oli selvitetty perinpohjin armeijan sotavarustuksen onneton tilanne. Kriisiaikana yhteydet ulkomaille kulkisivat vain Skandinavian kautta. Suomi ei pystysi sen enempää Itämeren kuin Jäämeren herruuteen.
Ruotsin kanssa tulisi jo rauhan aikana tehdä sopimukset, joilla aseiden ja raaka-aineiden toimitus voitaisiin varmistaa. Tätä asiaa oli jo pohjustettu.
Esitelmässä ei puututtu Viron kanssa pitkälle valmisteltuun Suomenlahden sulkuun. Se oli suuri salaisuus, joka tosin NL:ssa tunnettiin hyvin.
Mikä ihmeen salaisuus saattoi olla sulku, jonka venäläiset itse olivat aikanaan rakennuttaneet Pietarin suojaksi?
Koko 30-luvun veljeili Natsi-Saksan kanssa ja oli Mäntsälän kapinan taustalla. Salanimi oli "Andersson" - julkinen tieto oli että ulkomaisten diktaattorien kanssa oli jo neuvoteltu M:n johtaman Suomen sotilasdiktatuurin liittolaissuhteet. Jos Mäntsälän kaappaus olisi onnistunut niin Suomi olisi ollut täysiverinen Akselivalta muiden rinnalla.
Miten kukaan voi veljeillä "koko 30-luvun" valtion kanssa, jota ei ollut olemassakaan ennen vuotta 1939?
Siis ennen vuotta 1933.
vaan sen käyttö Suomen ja Viron yhteistyönä punalaivaston sulkemiseksi Suomenlahden pohjukkaan.
"Mikä ihmeen salaisuus saattoi olla sulku, jonka venäläiset itse olivat aikanaan rakennuttaneet Pietarin suojaksi?"
"Koko 30-luvun veljeili Natsi-Saksan kanssa ja oli Mäntsälän kapinan taustalla. Salanimi oli "Andersson" - julkinen tieto oli että ulkomaisten diktaattorien kanssa oli jo neuvoteltu M:n johtaman Suomen sotilasdiktatuurin liittolaissuhteet. Jos Mäntsälän kaappaus olisi onnistunut niin Suomi olisi ollut täysiverinen Akselivalta muiden rinnalla."
Osoita tutkimus, joka nuo väitteet todistaa.
Ei valeiden toisto tee niistä tosia.
Marskin linjanveto jatkui Skandinaviaan lähentymisenä.
Pohjoismaiden katsottiin olevan ainoa ryhmä, joka olisi Suomen itsenäisyydestä kiinnostunut.
Toisaalta esim. Ahvenanmaan puolustus kiinnosti Ruotsia suuresti.
Mannerheim katsoi, että maata ei kyetä puolustamaan, ellei saada Ruotsilta tukea.
Se on kuitenkin valmisteltava jo rauhan aikana.
Tuen tiellä oli kolme estettä. Ensimmäinen oli kielikiista, jota M:kin yrtti rauhoittaa. Ruotsia ei saanut aiheetta loukata.
Toinen este oli ulkopolitiikan linjattomuus. Oli suuntauduttu vuorollaan Saksaan, Englantiin tai Puolaan. Sellainen ei vedonnut pohjoisiin naapureihin.
Kolmas vaara oli Itä-Karjalan ja Inkerin asioiden varomaton ja ylimielinen käsittely julkisuudessa. Se herätti NL:ssa ymmärrettävää epäluuloa ja jopa sodan vaaran.
Marski katsoi myöhemmin olleensa Pohjoismaisen suuntauksen tien raivaajia. Se piti pitkälti paikkansa.
Seuraavaksi suhteet suurvaltoihin.
suhteissa suurvaltoihin. Niillä ei ollut intressiä Suomeen, kuin ehkä liittolaisena NL:a vastaan.
NL:n asevoimien ja vaikutusvallan kasvu näkyi jo 1935. Suomen kannalta se oli vaarallista, vaikka hyökkäämättömyyssopimus oli solmittu 1932 ja Suomi puolsi NL:n Kansainliiton jäsenyyttä 1934.
M. katsoi epäluuloisesti Ranskan ja NL:n sopimusta 1934, jonka hän katsoi merkitsevän Ranskan "petturuutta". Sieltä ei apua saataisi.
Englanti taas pelasi omaa peliään maailmanvaltana. Suomi ei sitä kiinnostanut.
Saksa oli ainoa suurvalta, joka oli selvästi NL:a vastaan. Saksan tuki toisi kuitenkin suuren riskin. Marski vieroksui natseja ja Hitleriä alusta alkaen, vaikka hyväksyi taistelun kommunisteja vastaan.
Puolaan ei voinut luottaa, eikä Baltian maihin.
Valittavaksi jäi siis vain Skandinavia eli käytännössä Ruotsi.
Puolustuspolitiikan hoitaminen vaati itsehillintää ja itsekuria, lojaalia julkista sanaa, nykyaikaista puolustuslaitosta ja määrätietoista ulkopolitiikkaa.
Marskin sanoissa on ikuista kantavuutta.
Marski oli, mutta ei selvänäkijä.
Tosin hän ehti ruveta varomaan liian lämpimiä suhteita Saksaan ja varoitella Englantia NL:n ja Saksan varustautumisesta, mutta Suomen äärioikeiston ärhentelyyn itänaapurille ja kulttuuriväen sekä sotilaiden jatkuvaan veljeilyyn Saksan kanssa hän ei puuttunut, vaikka Nl ärähti siitä hyvin selvästi.
Hallitus torjui Saksan hyökkäämättömyyssopimuksen, vaikka Marski sitä puolsi. Tuskin se olisi auttanut.
Hallituksen hitauteen pettynyt Marski jätti eronpyyntönsä heinäkuussa -39, mutta presidentti Kallio sai hänet taivuteltua.
Marski ei uskonut rauhan säilymiseen. MR sopimus ei häntä yllättänyt. Hän sai Saksasta siitä ennakkovihiä jo kesäkuussa ja ilmoituksen sodan väistämättömyydestä.
Mannerheimin politiikka oli ajanut kiville.