Tappaisko jo ittensä?

Sitä ennen vaan pitäis myydä/hävittää suurin osa omaisuudesta etten jätä mitään jälkeeni ettei minun omaiset joudu häpeämään minua.

Elähän huoli!

Olet ottanut asian esille ja se on jo hyvän merkki.
Tarkoittaa että olet etsimässä tilanteeseen ratkaisua.

Oletpa alamaissa, kun tuollaisia haastelet.
Et näe tilanteessasi mitään muuta kuin huonoa ja kuitenkin olet käynyt terapiassa, ja se ei ole auttanut.

Jos tapat itsesi, niin mikä suru siitä tulee omaisillesi. Ehkäpä voisit jollekin kertoa mietteistäsi ja yhdessä sitten tuumisitte, että mitä tehdä. Moni omaisista ei vain huomaa mitään. Silloin on parasta kertoa, että asiasi ei ole nyt hyvin ja että pohdiskelet itsesi tappamista. Ihan varmasti saat rakkautta ja ymmärtämystä heiltä!

Ei ole milloinkaan liian myöhäistä aloittaa opiskelut sille alalle mille haluat.

Kyllä varmaan se tyttö jonka kanssa haluaisit olla ja seurustella löytyy sinulle. Mutta voithan yrittää jollain toisella tavalla ensi kerralla!
Voisit mennä vielä kerran sinne työnvälitykseen ja kertoa "että nyt tosiaan on niin hullusti asiat, että työ olisi saatava, muuten et jaksa".
Ja kerran vielä käydä juttelemassa jonkun kanssa.

Oletko kiinnostunut jostain? Esim luonnosta, taiteesta, urheilusta, musiikista tai tekniikasta tms?
Voitaisiin yhdessä pohtia, minkä harrastuksen keksisit. Harrastus tuo mielekkyyttä ja ja sinulla saattaa olla joku erikoislahjakkuus, mikä putkahtaa esille, kun saat vähän, vaikka pikkiriikkisen verran elämänuskoa.

Voisithan lukea vaikka jonkun elämänkerran, missä jollain henkilöllä on ollut kauheesti ahdistusta, mutta on siitä selvinnyt.

Ei sinun kannata missään nimessä tappaa itseäsi, mistäs tietää mitä kauheeta "siellä toisella puolella" on? Yritetään vaikka yhdessä! ja kerro ihmeessä jollekin huolistasi.
Sekin auttaa että vaikka kirjoitat että "tää ahdistaajust nyt" - ja sitten mietit että "miksi se ahdistaa ja että miten voit konkreettisesti itse/tai toisen avulla auttaa".

Niin monella on ahdistusta, kuten huomaat. Silti se "aurinko paistaa risukasaan", usko pois!
Kevättä kohti ollaan menossa.

Minulla itellä on sellainen keino, että kun oikein on vaikeeta, niin nojaan puuhun.
Noi puut ovat tosi lohduttavia. Saan aina ite voimaa niistä.

No tää oli vain yksi tapa.

Entä jos googlailet kivaa musiikkia tai katsot jonkun hauskan filmin? Ja hymyilet omalle peilikuvallesi? Tulee muuten heti iloisemmalle tuulelle. "Moi söpöläinen".
Entä huumori, et kai ole sitä unohtanut?


Kaikkea hyvää sinulle ja iso halaus minulta!

Kirjoitellaan!

No kiitos mutta ei minua nyt oikein enää mikään taida saada uskomaan parempaan elämään, olenhan täysin toivoton tapaus jota kukaan ei pysty auttamaan. On se tullut tässä todettua jo niin moneen kertaa vuosien varrella.

En ole edes pystynyt yrittämään mitään opiskelu, työ tai harrastusjuttuja tai edes yrittänyt lähestyä naisia missään kun ajattelen etten ole tarpeeksi hyvä heille ja annan periksi jo etukäteen. Kevään/kesän tulokaan ei paljoa piristä kun tietää että suurimmalle osalle ihmisistä se on hyvää aikaa ja itse vain murehdin paskaa elämääni kun en pysty tekemään tilanteelleni mitään.

No elähän luovuta!

Minusta (olen nainen, en yritä iskeä) sinä vaikutat miellyttävältä nuorelta mieheltä!

Usko nyt vain ihan huviksesi että on parempaa elämää ja että sinä pystyt tulemaan onnelliseksi ja iloiseksi! Sinulla vain taitaa olla huono itsetunto. Mietippä mistähän se voi johtua. Saitko pienenä tukea, vai alistettiinko. No - niin monta lasta nuijitaan, että itsetunto jää huonoksi. Et ole ainoa. Sama oli täällä.

Mutta ei silti kannata ruvet märehtimään entisiä. Nyt sun kannattaa vain "rakentaa uudelleen". Kirjastosta löytyy kirjoja että miten voi parantaa itsetuntoa.

Itse luin sellaisia kirjoja montakin. No klassikko on se Dale Carnegien kirjoittama: Miten saan ystäviä, menestystä, vaikutusvaltaa. On muitakin. Googlaile.

Täällä on hyviä neuvoja:
http://www.lily.fi/blogit/kivuliainta-parantuminen/opettele-onnelliseksi

Eihän sulle maksa mitään jos googlailet nää saitit ennen kuin "ryhdyt toimiin", veliseni.
Minua itseäni ovat auttaneet nää neuvot.

Saattaa olla muuten myös niin, että olet erittäin älykäs. Et vain yksinkertaisesti ole vielä tavannut sellaista tyttöä, johon haluaisit satsata. Ja etkä sellaista työtä.
Että tavallaan odottelet jotain enemmän sinulle sopivaa ja että nyt olet vain väliaikaisesti väsähtänyt.

Mutta eipä anneta nyt periksi.

Olet vasta 27 vuotta, ei se oo ikä eikä mikään.

Ei kun vain lisää haleja ja reipasta mieltä sinulle!
Kyllä se siitä, ei hätää!
sinun ainoa ongelma on huono itsetunto, minkä sinä itse kyllä pystyt nostamaan, kun vain yrität! Kukas sen kissanhännän nostaa, jos ei kissa itse?

Saatat olla myös yliherkkä? siihenkin vaivaan löytyy neuvot!

Aloitapa tämä päivä nyt ponnekkaasti ja googlaile ja kipaise kirjastoon.
Ajattele, että tästä keväästä tulee sun HUIPPU-KEVÄT!

Ymmärrän tuntemuksesi, että koet olevasi tunnelissa ja valoa ei näy. Onko tuo kaikki sitten mitä et ole vielä saavuttanut koko elämäntarkoitus. Kyllä kumppani on nuorelle ihmisille tärkeä, samoin ammatti ja työ, mutta jos elämä täällä on vain tätä, niin eipä meidän olemisella taita sitten olla kovinkaan suurta tarkoitusta.
Jospa tarkoitus on sitten vain se, että olemme syntyneet tänne ainutlaatuisina yksilöinä, ihmisinä. Kiinnitin huomion tuohon, että miksi käyttäisit tarkoitukseesi juuri Jeesus-teippiä. Olkiko tämä vihjaus, että älkää nyt alkako ehdottamaan uskonasioita? Vai koetko olevasi pettynyt Jumalaan?
Ei ihmisten elämänura kulje tai tarvitse kulkea samaa muottia. Ihminen on tärkeä vaikkei tekisi täällä päivääkään palkkatyötä. Olen varma että se sopiva kumppanikin tulee vielä rinnalle kun sen aika on. Ihminen tahtoo olla kärsimätön. Älä miellä itseäsi luuseriksi. Usein muutos etenee pienin harppauksin ja ratkaisuin.

Mulla samaa vikaa kuin aloittajalla. Minä nyt sentäs harrastan liikuntaa, mutta mieluusti yksin. Siitä johtuen, että ahdistun muiden läsnä ollessa. Diapamia ja klonatsepaamia on mennyt jo vuosia ja niiden avulla pysynyt jotenki järjissäni vaikka välistä vituttaakin kun muut menee ja tekee mitä tahtoo.. ja itse ei voi muutaku olla koneella, vahdata töllöä tai pelata jotain. Viikonloppuisin vedän yleensä kännit ja käyn baarissa.. oon niin tottunut jo tähän elämääni etten oikeastaan edes kaipaa työtä tai mitää suhdettakaan.

Terapiaa ei saanut ehdottaa, mutta kysyn silti, että oletko ollut ihan oikeassa psykoterapiassa, ettei kyse vain ole esim julkisen puolen sairaanhoitajan keskusteluavusta? Toivon kovasti, että et tapa itseäsi. Jokainen ihminen on arvokas ja tuska voi olla kovaa mutta toivon, että sinulle tulee vielä paljon hyviä päiviä. Tuska on varmasti kovaa. Itse yritän parantua vaikeasta pakko-oireisesta häiriöstä.

Moi, mitä jos tekisit jotakin todella repäisevää? lähdet vaikka toiseen kaupunkiin, Lappiin, etelään, mihin vaan. Lähet hakemaan jotakin uutta. Sen ei tarvitse olla mikään kallis ulkomaanreissu tms. Pidätkö muuten eläimistä? Itseä ainakin auttaa jos saan olla eläinten kanssa tekemisissä. Toivottavasti saat apua täältä, Paljon jaksamista ja halauksia!

Hei! Luin aloituksesi. Täytyy kohta mennä nukkumaan, mutta lyhyesti vain... monella meistä on sellainen tunne, että elämä on mennyt hukkaan. Onnellisimmillakin ihmisillä. He eivät ole saavuttaneet mitä ovat halunneet. Mutta mikä on sitten se elämän tarkoitus, mikä heidän tulisi löytää? Uskon, että jokaisella ihmisellä on tarkoitus, eikä kukaan ole tullut tänne sattumalta. Jokainen meistä on Jumalan ajatus ja luoma. Ei se, että sinulla ei lme vielä koskaan ollut tyttöystävää tai et ole saavuttanut elämässäsi haluamaasi, merkitse sitä, että olisit täysin toivoton tapaus. Et ole. Sanotaan nyt vaikka näin, että kuvittelepa sellainen rikas mies, joka on saavuttanut kaiken mitä maailma vaan voi tarjota, on autoja, on rahaa, on vaikutusvaltaa, on sitä ja tätä, mutta silti tää ihminen on yksinäinen ja masentunut. Ei kukaan ihminen voi olla Todella Onnellinen, vaikka saisi kaiken mitä haluaa, jollei hän löydä Jumalan tarkoitusta elämäänsä. Sitä kautta voi tosin saada kaiken muunkin, voi löytää ystäviä, puolison, työn ja tarkoituksen, kun vain ensin löytää sen tärkeimmän: Jeesuksen. Hän on ystävä ylitse muiden ja voi auttaa synkimmässäkin ahdistuksessa. Olen itse sieltä Hänen avullaan noussut. Voin kertoa, että pahimmassa vaiheessa olin jopa pelottavan näköinen kun olin niin ahdistunut. Mutta Jumala auttoi minua ja nosti siitä suosta.

Hän on myös kasvattanut niin etten enää pelkää ihmisiä niin kuin ennen. Hän on muuttanut minua. Elämä on muutanut ja kasvattanut minua. Jumala on ollut hyvä. Ja Hän on ollut todellinen, Hän on osoittanut olevansa todellinen. Tänään minulla on oma perhekin.

Jos haluat löytää parhaan Ystävän, niin se on todella Jeesus. Raamatun Jeesus.

Kerroit että olet uskonut H.neen lapsena -mikä uskosi vei? Elämän pettymykset, vai ateistiystävät? Eikö usko antaisi sinulle toivoa ja iloa elämään? Ymmärrän, että voi tuntua siltä, ettei rukouksiin vastata, mutta ymmärräthän, että kaikki vie aikaa, se ei tapahdu hetkessä. Harvoin ihmisen elämä, ajattelutapa, itsetunto/ käsitys itsestä ja kaikki elämän vaikeat olosuhteet ja tilanteet korjaantuvat hetkessä.

Mutta anna Jeesukselle mahdollisuus. Kun rukoilet Häntä ja pyydät Hänet elämääsi vilpiþömällä mielellä, Hän kyllä kuulee. Ja tulee. Hän lupaa Raamatussa että "Sitä, joka Minun tyköni tulee, Minä en heitä ulos."

Ja: "Minä olen teidän kanssanne maailman loppuun asti."

Jeesuksen seurassa oleminen ei tee elämää kivettömäksi poluksi, mutta antaa perusturvallisuuden, luottamuksen ja varmuuden siitä, että on matkalla Taivaan kotiin kun se aika koittaa. Sitä ei todellakaan kannata itse koettaa jouduttaa. En kyllä uskaltaisikaan, tai haluaisi. Elämällä on niin paljon annettavaa.

Oletko miettinyt, että tämä sinun kamppailusi tarkoitus voisikin olla se, etä löydät takaisin lapsuutesi turvallisen Jumalan syliin? Että löydät lohdun ja vapauden? Että saat avun? Jeesus on nimittäin todellinen henkilö eikä mikään satuhahmo, ja Hänellä on paljon ystäviä (opetuslapsia, eli seurakuntaa), joten kyllä sinä siitä joukosta ainakin löydät ystäviä elämääsi!

Satun tuntemaan aika paljon ihmisiä jo työnikin puolesta, ja voin vakuuttaa, että ihmisellä on taipumus kuvitella enemmän kuin mitä hän tietää. Se koskee varsinkin sitä jotain "muiden ihmisten elämää", jonka kuvitellaan olevan hohdokkaampaa ja onnellisempaa, varsinkin silloin, jos omat tunteet palavat negatiivisella.
Omat ajatukset ovat erittäin vahva voimavara - myös itsen masentamisessa.
Itsesuggestio. Se, kun vertaillaan hiljaa omassa mielessä sitä "omaa arkea" niihin kuvitteellisiin "muiden ihmisten arkiin", eikä haluta nähdä niissä kahdessa mitään yhteistä. Päinvastoin. Toisilla menee lujaa ja itsellä pelkästään huonosti. Masentunut mieli päättää, että asiat ovat niin, eikä keho voi muuta kun mennä mielen mukana - vaikka tuhoon.
Joitakin vuosia sitten eräs toinen nuori mieli oli ajautunut tismalleen samaan tilaan missä ketjun aloittaja nyt olet. Elämä vasta edessä, eikä silti mitään syytä elää. Joutui sitten tahtomattaan onnettomuuteen, josta selvisi hengissä vastoin kaikkia luonnonlakeja. Lääkäri oli varma, ettei hän muistaisi mitään, tuntisi ketään, ei puhuisi, söisi, kävelisi enää koskaan ilman apua.
No, toisin kävi. Tänään se ihminen puhuu, syö ja opettelee innolla kävelemään, tunnistaa kaikki tutut naamat, muistaa paljon, muttei sitä, kuinka masentunut oli ennen onnettomuutta. Sama vimmattu tahdonvoima joka oli syöstä sen elämän tuhoon, panee nyt ruhjoutuneen kehon kuntoutumaan, ja sitä ei voi kuin ihmetellä, mitä tahto voi saada aikaan silloin, kun negatiiviset tunteet ja kuvitelmat eivät ole järjen tiellä.

Pakko kommentoida, koska olin teininä hieman samankaltainen. Minulla ei ollut ystäviä, olin yksin tietokoneella, eikä mitään kontaktia vastakkaiseen sukupuoleen. Nyt opiskelen yliopistossa, matkustelen, minulla on laaja ystäväpiiri ja jatkuvasti naisia. Kaikessa on kyse siitä, että kuvittelet itsesi 5v päähän sellaisena kuin haluat olla. Olipa se sitten työpaikka, koulutus tai seurustelusuhde. Sen jälkeen alat määrätietoisesti tekemään töitä tavoitteesi eteen. Älä yritä haukata koko kakkua kerralla, vaan etene pienin askelin. Panosta ensiksi ulkonäköösi liikunnalla, uusilla vaatteilla, ja tuoksuilla. Tämä tuo sinulle itsevarmuutta arkipäiviin. Onko sinulla sosiaalisten tilanteiden pelko? Voitat sen altistumalla pelollesi vähitellen, aloita vaikka käymällä kaupan kassalla ja heittämällä jotain kommentia, joka ei kuulu kassalla käynnin rutiiniin; esim. onko pitkä työpäivä tänään? Kun selviydyt tälläisistä pienistä asioista saat itsevarmuutta yrittää isompaa jne. Aseta tavoitteeksi kehittyä jatkuvasti.

Olet vielä todella nuori ja jos tänään päätät muuttaa elämäsi suuntaa 5v päästä sinulla voi olla aivan tavallinen elämä ilman lääkkeitä. Jos kaipaat keskusteluseuraa tai motivaatio niin ota yhteyttä sähköpostilla: [email protected]

Hei Hesarissa oli just tänään tarinaa 29-v. kundista, joka sai apua omaan jumiutuneeseen elämäntilanteeseensa Tajua mut! -hankkeen kautta. Lukasepas, ja googlaa Tajua mut! niin saat lisätietoo tosta hankkeesta. Se on aikas uus juttu ja vasta kokeilussa siellä sun täällä, mut lisätietoo kandee udella oman paikkakunnan tutuilta terapeuteilta että miten siihen pääsee messiin yms.
Koklaa. Älä jumatsuide anna vielä periks kun sä et todellakaan ole yksin noine ongelmines ja vaihtareitakin ON vielä olemassa!
Tsemiä!

http://www.hs.fi/kaupunki/a1455777136412

Kerron lyhyesti oman tarinani, siitä joko on apua tai ei, kaikki me kuitenkin ollaan erilaisia.

Kaikki alkoi koulussa, kiusattiin ja hakattiin säännöllisesti. Päättötodistuksen sain kotona lukemalla ja samalla jo tein töitä. Työstä tuli mulle todella tärkeä, koska siinä pärjäsin, eikä kukaan kiusannut. Siitä vähitellen pääsin itseni kanssa jotenkin sinuiksi kunnes sairastuin niin, että työt oli pakko lopettaa juuri alle kolmekymppisenä.

Tästä alkoi alamäki ja mietin myös sitä lopullista ratkaisua. En ole yli kymmeneen vuoteen pystynyt olemaan ihmisten lähellä, kauppareissut on yhtä tuskaa, etköhän sinäkin tiedä mitä se on.

Se mikä oman mieleni muutti, oli kun noin vuosi sitten terapeutti kysyi, mitä tykkäsin tehdä lapsena ja siitä sain ahaa-elämyksen ja olenkin vähän kerrallaan kokeillut lapsuudenajan harrastuksia. Kaikkiin en pysty enää, kuten vaeltamaan tai kiipeilemään puissa mutta pyörällä kykenen vähän vielä ajamaan. Pari kuukauden päästä olen saanut säästettyä sen verran sukan varteen, että aion ostaa semmoisen sähköavusteisen pyörän.

Ensimmäistä kertaa vuosiin mulla on jotain mitä odotan. Niin moni asia muuttui sen yhden kysymyksen jälkeen.

Toki kaupassakäynti ja muut pakolliset menot on edelleen yhtä vaikeaa ja välillä mahdotonta mutta tulevana kesänä aion pyöräillä, laitan nappikuulokkeista musiikkia ja suuntaan tienoille missä tiedän olevan todella vähän ihmisiä. En usko, että se omalla kohdalla sen kummemmin itse ongelmaan auttaa mutta olisi jotain muuta kuin nämä neljä seinää.

Kuten sanoin, olemme kaikki erilaisia, kaikkiin ei samat keinot tepsi mutta toivon hartaasti, että AP, ja tietysti muutkin, löytäisivät jotain vastaavaa, edes sen yhden valopilkun jota seurata. Jokainen elämä on tärkeä.

Se sammuu se autos jos teippaat pakoputken umpeen, älä tuhlaa teippiä. Pakoputkesta olisi johdettava esim. imurinletku auton sisätiloihin, ja tiivistää läpivienti, jotta homma toimisi.

Ai että kun tuntuu helpottavalta ajatukselta, että täältä voisi lähteä vaikka huomenna.

Olen 36-vuotias mies ja samantapaisessa tilanteessa. Millään elämän osaalueella ei ole tapahtunut edistymistä 16 vuoteen; En ole koskaan seurustellut tai muutenkaan ollut minkäänlaisessa tekemisissä vastakkaisen sukupuolen kanssa, en ole koskaan ollut palkkatyössä, ei ammattikoulutusta, yhtä ainoaa kaveria tulee nähtyä harvoin, ym.
Kaikki mielenterveys-skeidat on tullut kokeiltua ja huonommaksi on tilanne vain mennyt. Ainoa asia mistä hyödyin tilapäisesti oli Joustava mieli-nimisen kirjan lukeminen. Hyöty olisi todennäköisesti ollut pitkäkestoisempi, jos olisin jaksanut työskennellä kirjan parissa päivittäin. Tuossa erään vastaajan hyväksi kokemassa 5-vuotis suunnitelmassa voisi ainakin omalla kohdallani olla järkeä. Sen mitä olen lukenut elämässään menestyneiden ihmisten tarinoita, ovat monet heistä kyenneet vahvasti visualisoimaan ne tavoitteet, joita kohdin edetä.