Pyhiin kirjoituksiin sisältyy siellä täällä viitteitä siitä, mikä ihminen on: ”Käsky käskyn päälle, käsky käskyn päälle, läksy läksyn päälle, läksy läksyn päälle, milloin siellä, milloin täällä.” (Jes. 2:7) Keskeinen kuvaus ihmisen identiteetistä sisältyy jo luomiskertomukseen: ”Herra Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (Moos. 2:7) Vanhassa käännöksessä sanotaan, että ihmisestä tuli elävä sielu.
Ennen maan päälle syntymistä ihminen oli luotu Raamatun mukaan Hänen lapsekseen. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 27) Kaikki muukin luotiin Raamatun mukaan ensin hengellisesti ja vasta sitten toteutettiin fyysinen olemassaolo. 1. Mooseksen kirjan 1. luku koskee hengellistä luomista ja 2. luku fyysistä luomista. Kun ihminen muovattiin maan tomusta, voi hyvin ymmärtää tämän tarkoittavan sitä, että ihmisen ruumis muokattiin maan eläimiä hyödyntäen eli siten kuin darvinismissakin kuvataan. Jotkut tulkitsevat, että 1. ja 2. luku olisivat kaksi eri luomiskertomusta samasta tapahtumasta, mutta miksi ne on silti liitetty toisiaan seuraaviksi? Ne esitetään Raamatussa eri asioita koskevina. Vasta sitten, kun maasta ”kumpusi vettä” alkoi maa viheriöidä.
Ihmisen alkuperä on Raamatun mukaan Jumalan kuvan mukaan tehty henki. Meillä on aikaisempi olemassaolo taivaassa Jumalallisten vanhempiemme henkilapsina. Hebr. 12:9 sanoo tästä: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” Jer. 1:4-5 toteaa: ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Tämä kohta osoittaa, että Jeremia oli ennen maanpäällistä syntymäänsä taivaassa henkiolentona, jollaisena hänet jo kutsuttiin profeetan tehtävään. Saarnaaja 12:7 sanoo: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
Raamatun mukaan ihmisen identiteetti eli samuus ei synny pelkästään mentaalisista ilmiöistä. Emme voi muistaa aikaisempaa olemassaoloamme taivaassa, mutta kuitenkin olemme pohjimmaltamme juuri sitä. Erik Ahlmanin filosofiassa on keskeisenä varsinaisen minän käsite, jolle on olemassa toisiakin nimityksiä: ”todellinen minä l. minuus”, ”syvempi t. syvin minuus”, minuuden ydin”. Saatetaan käyttää myös termiä ”itseys” ja ilmeisesti myös sanoja ”persoona” ja ”persoonallisuus” käytetään samassa merkityksessä. (”Ihmisen probleemi” s. 95) Ahlman ei esitä mitään varmaa mielipidettä siitä, mistä varsinainen minä on peräisin, mutta hän viittaa sielunvaelluksen mahdollisuuteen yhtenä selityksenä. Sen mukaan: ”Ihmisyksilö on aikaisemman kehityksensä, varsinkin aikaisempien ruumiillistumiensa aikana saamiensa kokemusten perusteella hankkinut itselleen tietoa, useimmiten vain vaistomaista tietoa siitä, mitä eetillinen laatu vaikuttaa. Hän tietää, että sillä on ratkaiseva merkitys hänen kohtalolleen, sillä hänen eetillinen laatunsa on hänen minuutensa ydin, joka salaperäisellä tavalla vaikuttaa hänen kohtaloonsa.” (”Ihmisen probleemi” s.134)
Mitään erityistä ilmoitusta ei ole annettu sielunvaelluksesta ja jälleensyntymisistä. Se kuitenkin on ilmoitettu pyhissä kirjoituksissa, että ihmisen henki on lähtenyt Jumalan luota.
Ihmisen fyysisen muodon kehitysvaiheita voidaan seurata eläinkunnan muodoista. Liekö tämä syynä hindulaisuuden peruskäsitykseen sielunvaelluksesta. Joka tapauksessa on vaikea selittää kaikkia ihmisessä tavattavia piirteitä olettamatta ihmisen aikaisempaa olemassaoloa. Ihmisessä on jotain sellaista, joka antaa syyn etsiä hänen identiteettiään muusta kuin maallisesta olemassaolosta. Sieluvaellusta ei kuitenkaan ole välttämätöntä olettaa
Ihmisen identiteetille on Raamatun mukaan ominaista, että hän on henki. Sielu on ruumiin ja hengen yhteistulos. Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. Tämän olennon täytyy koostua hienommista aineksista, kuin ajallisuudessa saatu ruumis, jos se on kuolematon.
Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin.
Ennen maan päälle syntymistä ihminen oli luotu Raamatun mukaan Hänen lapsekseen. ”Ja Jumala loi ihmisen kuvakseen, Jumalan kuvaksi hän hänet loi, mieheksi ja naiseksi hän loi heidät.” (1. Moos. 27) Kaikki muukin luotiin Raamatun mukaan ensin hengellisesti ja vasta sitten toteutettiin fyysinen olemassaolo. 1. Mooseksen kirjan 1. luku koskee hengellistä luomista ja 2. luku fyysistä luomista. Kun ihminen muovattiin maan tomusta, voi hyvin ymmärtää tämän tarkoittavan sitä, että ihmisen ruumis muokattiin maan eläimiä hyödyntäen eli siten kuin darvinismissakin kuvataan. Jotkut tulkitsevat, että 1. ja 2. luku olisivat kaksi eri luomiskertomusta samasta tapahtumasta, mutta miksi ne on silti liitetty toisiaan seuraaviksi? Ne esitetään Raamatussa eri asioita koskevina. Vasta sitten, kun maasta ”kumpusi vettä” alkoi maa viheriöidä.
Ihmisen alkuperä on Raamatun mukaan Jumalan kuvan mukaan tehty henki. Meillä on aikaisempi olemassaolo taivaassa Jumalallisten vanhempiemme henkilapsina. Hebr. 12:9 sanoo tästä: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.” Jer. 1:4-5 toteaa: ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidin kohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.” Tämä kohta osoittaa, että Jeremia oli ennen maanpäällistä syntymäänsä taivaassa henkiolentona, jollaisena hänet jo kutsuttiin profeetan tehtävään. Saarnaaja 12:7 sanoo: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
Raamatun mukaan ihmisen identiteetti eli samuus ei synny pelkästään mentaalisista ilmiöistä. Emme voi muistaa aikaisempaa olemassaoloamme taivaassa, mutta kuitenkin olemme pohjimmaltamme juuri sitä. Erik Ahlmanin filosofiassa on keskeisenä varsinaisen minän käsite, jolle on olemassa toisiakin nimityksiä: ”todellinen minä l. minuus”, ”syvempi t. syvin minuus”, minuuden ydin”. Saatetaan käyttää myös termiä ”itseys” ja ilmeisesti myös sanoja ”persoona” ja ”persoonallisuus” käytetään samassa merkityksessä. (”Ihmisen probleemi” s. 95) Ahlman ei esitä mitään varmaa mielipidettä siitä, mistä varsinainen minä on peräisin, mutta hän viittaa sielunvaelluksen mahdollisuuteen yhtenä selityksenä. Sen mukaan: ”Ihmisyksilö on aikaisemman kehityksensä, varsinkin aikaisempien ruumiillistumiensa aikana saamiensa kokemusten perusteella hankkinut itselleen tietoa, useimmiten vain vaistomaista tietoa siitä, mitä eetillinen laatu vaikuttaa. Hän tietää, että sillä on ratkaiseva merkitys hänen kohtalolleen, sillä hänen eetillinen laatunsa on hänen minuutensa ydin, joka salaperäisellä tavalla vaikuttaa hänen kohtaloonsa.” (”Ihmisen probleemi” s.134)
Mitään erityistä ilmoitusta ei ole annettu sielunvaelluksesta ja jälleensyntymisistä. Se kuitenkin on ilmoitettu pyhissä kirjoituksissa, että ihmisen henki on lähtenyt Jumalan luota.
Ihmisen fyysisen muodon kehitysvaiheita voidaan seurata eläinkunnan muodoista. Liekö tämä syynä hindulaisuuden peruskäsitykseen sielunvaelluksesta. Joka tapauksessa on vaikea selittää kaikkia ihmisessä tavattavia piirteitä olettamatta ihmisen aikaisempaa olemassaoloa. Ihmisessä on jotain sellaista, joka antaa syyn etsiä hänen identiteettiään muusta kuin maallisesta olemassaolosta. Sieluvaellusta ei kuitenkaan ole välttämätöntä olettaa
Ihmisen identiteetille on Raamatun mukaan ominaista, että hän on henki. Sielu on ruumiin ja hengen yhteistulos. Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. Tämän olennon täytyy koostua hienommista aineksista, kuin ajallisuudessa saatu ruumis, jos se on kuolematon.
Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Jatkoa:
Filosofi saattaa sanoa, että ihminen ei ole ollut aikaisemmin olemassa, koska hän ei muista siitä mitään. Tähän olettamukseen joudutaan, jos korostetaan mentaalisten ominaisuuksien samaisuutta identiteetin ehtona. Ahlman toteaa, ettei varsinainen minä voi olla subjekti, mutta se voi kuitenkin olla objekti, josta tullaan tietoiseksi.(”Ihmisen probleemi s. 104) Olisiko niin, että varsinainen minä on se henki, jonka saimme syntyessämme taivaallisen Isämme henkilapseksi? Kehittymisemme vuoksi olemme unohtaneet aikaisemman olemassaolomme. Tämän ajattelutavan mukaan on ihmisen identiteettiä etsittäessä mentävä mentaalisten ominaisuuksien taustaan ja hengen todellisuuteen. Mentaalinen todellisuus ei ole ainoa todellisuuden muoto. Muistamattomuus ei merkitse sitä, ettei muistettavaa voisi olla, vaikka sitä ei voisi mieleen palauttaakaan.
Ihmisen eettinen taju on hyvin erikoinen ilmiö olemassaolossa. Olisiko sillä yhteyttä entelekiaan siten, että se olisi vaistonomainen suunnannäyttäjä, jotta voisimme toteuttaa meihin sisältyvän mahdollisuuden täydellisyyteen? Eettisen tajumme vaikutuksesta tunnemme esim. niin, että epäitsekäs teko on arvokkaampi kuin hyötyyn tähtäävä. Voimme esimerkiksi tajuta, että ateisti, joka toimii lähimmäisensä parhaaksi epäitsekkäästi, toimii eettisesti arvokkaammin kuin kristitty, jonka mielessä teon motiivina päilyy palkkio taivaassa. Hyvän työn seuraukset voivat olla aivan samat, mutta kuitenkin kiinnitämme huomiota myös siihen motiiviin, josta teko lähtee.
Hepreassa ei ollut sielu- sanaa , sillä ei ollut mitään käsitevastinetta kreikan sielu sanalle, sanat jotka KÄÄNNETTIIN eri kielille sieluksi, tarkoittavat toinen hengittämistä ja toinen kurkkua, siis sitä minkä kautta hengitys kulkee .
”Jahve Jumala muovasi maan tomusta ihmisen ja puhalsi hänen sieraimiinsa elämän henkäyksen. Näin ihmisestä tuli elävä olento.” (Moos. 2:7)Tuo käännös on melko sanatarkka, tarkin olisi "elämän hengityksen/ elävä hengittävä ".
Mooseksen kirjojen alussa on 2 erilaista versiota niin maailman luomisesta kuin muutamasta muustakin tarinasta, yhdestä jopa 3 eri versiota.Syytä ei tiedetä, mutta arvellaan että kullakin kertomustraditiolla oli oma kuulijakunta ja tunnettuus, joten redaktori on päättänyt ottaa kunkin version mukaan sellaisenaan, yhdistämättä niitä. Tarinat myös ovat osin eriaikaisia , mutta kokoaminen yhdeksi "toraksi" on tapahtunut persialaisaikaan.
Toinen luomiskertomus esittää erilaisen version luomisesta kuin ensimmäinen, se ei siis ole tarkennusta ensimmäisestä, sehän on tarinoiden keskinäisten ristiriitojenkin vuoksi mahdotonta . Toinen ei myöskään kuvaa fyysistä, toinen hengellistä luomista, senkin selityksen mahdottomuuden näkee jo pelkästään lukemalla molemmat tarinat.
Vanhassa hepreassa ei muuten edes ollut sanaa "hengellinen" ei siis lainkaan tuota joidenkin myöhempien uskontojen käsitettä, joten sillä ei voi mitään taaksepäin selittää, se mitä kirjoittajat eivät tunteneet ei selitä sitä mitä he aikanaan kirjoittivat .
Jahve on ihmisten isä koska on ihmisten luoja "Mutta olethan sinä,Jahve, meidän isämme! Me olemme savea, sinä saven valaja, kaikki me olemme sinun kättesi tekoa". Jes 64 .8
Ihminen Raamatussa on maanpäällinen laji, ei aiemmin taivaassa henkiolentona jonkun jumalpariskunnan siittäminä syntynyt ja elänyt .
Jahve ilmottaa olevansa kaikkivaltias, valittuaan Jeremiaan profeetakseen hän totta kai tunsi tämän jo kohdusta alkaen kuten jokaisen ihmisen, sen miten kullekin käy, sekin sanotaan raamatussa. Arvelevatko mormonit että Jahvelle Raamatussa on yllätys mitä milloinkin tapahtuu? Tai siis Jeesukselle, hänhän mormonien uskonnon mukaan käyttää VT:ssä nimeä Jahve , ja on siten heidän mukaansa kaikkien isä joka ilmoittaa myös olevansa kaikkivoiva kaikesta yksin päättäjä...
Saarnaaja sanoo: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. palaa Jumalan luo, joka on sen antanut" muta Saarnaaja sanoo myös :
"Sillä ihmisten ja eläinten kohtalo on yhtäläinen: samalla tavoin kuolevat molemmat, yhtäläinen henki on kaikilla. Ihmisillä ei ole etusijaa eläimiin nähden, kaikki on turhuutta."
Jahve Raamatun mukaan on luonut sekä ihmiset että eläimet, siksi näillä kaikilla on elävä henki, ovat eläviä, mutta ei hän ole siittänyt kumpiakaan, ei yksin eikä kuvitellun vaimon kanssa eikä kummillakaan Raamatun mukaan ole maallista elämää edeltänyttä olemassaoloa .
En tiedä minkä verran loppujen lopuksi oikeastaan itse olet lukenut heprealaista raamattua, mutta siellä ei elämä pääty ylösnousemukseen, vaan siten kuin alkoikin, maahan. Kukaan missään ei lupaa että yksilön elämä jatkuisi kuoleman jälkeen muuta kuin ehkä maan alla, sheolissa. Jahve antoi elämän ja ottaa sen aikanaan kuolemassa kultakin pois.
Vai olisiko niin että on kaksi painotukseltaan hieman erilaista tarinaa samasta asiasta? Ensimmäisessä kertomuksesa sanotaan jo:
"Jumala sanoi: "Kasvakoon maa vihreyttä, siementä tekeviä kasveja ja hedelmäpuita, jotka maan päällä kantavat hedelmissään kukin lajinsa mukaista siementä." Ja niin tapahtui."
Ja niin tapahtui eli maa kasvoi vihreyttä.
Tarinoista ei kyllä voi vetää johtopäätöstä että olisi ollut joku "hengellinen" luominen ennen todellista luomista.
Millaisia ovat hengelliset kivet?
Kyllähän noissa on oleellinen ero mm. luomisjärjestyksen osalta. Tällä kertaa komppaan Tapania osaksi muistakin pohdinnoista.
Onhan siinä kaksi erilaista tarinaa. En silti osaa lukea että ensimmäinen tarina kuvaisi "henkiluomista". Onko puilla ja ruoholla henki?
Voi leikkiä ajatuksella, että kaikilla on henki "taivaassa", mutta vain ihmisillä se on "laskeutunut" fyysiseen ruumiiseen.
Jotta asia ei olisi liian yksinkertainen, onhan kautta aikojen puhuttu fyysisen ruumiin ohella myös mm. eetteriruumiista, astraaliruumiista, minuudesta ym.
Simppelissä uskonnossahan (luterilaisuus?) jopa sielu ja henki voidaan sekoittaa samaksi asiaksi, ortodoksisuudessa ei.
Ja tämä on siis ateistin kommentti...
MAP-kirkon opetusten mukaan sielu on ruumis ja henki yhdessä. Kun ihminen kuolee, henki menee henkimaailmaan, jossa on kaksi osaa: paratiisi ja henkivankila eli helvetti. Molemmat ovat ylösnousemuksen odotustiloja. Kun ihminen nousee kuolleista, henki saa taas ruumiin, jolloin ihmisestä tulee kuolematon sielu.
Tuo kirjoituksesi on kaikilta osin pelkästään sekavaa sepitelmää . Ahlmanin käsitykset ovat hänen omiaan, eivät liity Raamattuun mitenkään eivätkä ole ole todeksi osoitettuja vaan filosofin omaa pohdintaa .
"Ihmisen fyysisen muodon kehitysvaiheita voidaan seurata eläinkunnan muodoista. Liekö tämä syynä hindulaisuuden peruskäsitykseen sielunvaelluksesta. Joka tapauksessa on vaikea selittää kaikkia ihmisessä tavattavia piirteitä olettamatta ihmisen aikaisempaa olemassaoloa. Ihmisessä on jotain sellaista, joka antaa syyn etsiä hänen identiteettiään muusta kuin maallisesta olemassaolosta."
Evoluutiohan juuri selittää maallisen kehityksen kokonaan ilman jumaloletuksia ja pötyfilosofointia . Siksi sinunkin uskontosi vanhimmat sitä niin kiivasti vastustivat. Nyt ovat hiljaa kun todisteet puhuvat muuta.
Olemme sukua kaikelle elämälle maan päällä ja siitä kehittyneet, osa esi- isistäsi joita uskot tapaavasi perheenäsi taivaassa , olivat samat kuin simpanssien esi-isät ja osa oli kaloja , kun mennään vielä kauemmas taaksepäin . Joudut hankkimaan akvaarion joillekin yhdistetyn perheesi jäsenille kun heidät tapaat.
Lisää pötyä :" Ihmisen identiteetille on Raamatun mukaan ominaista, että hän on henki. Sielu on ruumiin ja hengen yhteistulos. " Raamattu ei noin opeta,mutta sinusta ihminen on rakennettu kolmesta eri materiasta. Sinun tekstisi mukaan kaikkihan on materiaa: on ruumismateria , on henkimateria ja vielä sielumateria. Miten ne eroavat toisistaan, sillä tutkimus havainnut vain yhdenlaisen koostumuksen koko ruumiissa? Läpimurto on siis vielä odotettavissa, mormonitiedemiehet voisivat nyt itse aloittaa jymy-yllätyksen etsimisen, teemalla "kyllä sekavinkin teologia aina biologian voittaa" .
Tietoisuus totta kai on muillakin lajeilla, nykytiedon mukaan ehkä jonkinlainen jopa kasveilla.
Sanot: " Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. "
Tarkoitat, että sielumateria lakkaa toimimasta ja kuolemattomuus on sitä että on vain ruumis ja henki yhdistettynä "kuolemattomasti" mutta lopputulos on kuitenkin "kuolematon sielu"?
Tosiasiallisesti Raamatun tässä käyttämä sana " henki" tuossa yhteydessä on "ruach", Saarnaajan mukaan se on sama ihmisillä kuin eläimillä. Jostain syytä eläimet eivät kuitenkaan ole kuolemattomia.
Väität myös "Tämän olennon täytyy koostua hienommista aineksista, kuin ajallisuudessa saatu ruumis, jos se on kuolematon".
Kolmea eri materiaa yhdessä tarvitaan kuolemattoman sielun olemassaoloon, mutta niiden "täytyy" muuttua hienommiksi aineksiksi . Noin koska parempaakaan selitystä et keksinyt . Hohhoijaa.
" Filosofit, teologit ja muut puhuvat useimmiten erikseen hengestä, sielusta ja ruumiista. Tästä aiheutuu mielestäni paljon hämäryyttä. Puhutaan esimerkiksi ihmisen kuolemattomasta sielusta. Kun ihminen kuolee, loppuu hänen sielullinen elämänsä, mutta hän elää pyhien kirjoitusten mukaan henkimaailmassa henkenä. Kuolematon sielu ihmisestä tulee vasta ylösnousemuksessa, kun hän saa kuolemattoman ruumiin."
Kumpaa tarjoat totena, tuota yllä vain tätä "Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. "
Entäs sitten vaikka näin olisikin: "Evoluutiohan juuri selittää maallisen kehityksen kokonaan ilman jumaloletuksia ja pötyfilosofointia." - Evoluutioon viittaamalla on koetettu panna Jumala sivuun, mutta entä Jos Jumalakin on evoluution tulosta? Mitä on evoluution taustalla? - Se on entelekia, luonnossa luomattomana oleva piirre pyrkiä täydellisyyteen. Minusta se ilmenee tässäkin:
Vuonna 1953 nuori amerikkalainen tutkja Stanley Miller, Nobelin palkinnon saaneen kuuluisan Harold Hreyn oppilas, sulki lasilaitteistoon niitä yksinkertaisia epäorgaanisia molekyylejä, joita hänen opettajansa oli sanonut olleen erityisen runsaasti maapallon ilmakehässä maapallon ollessa alkutilassaan: hiilidioksiinia, metaania, ammoniakkia ja molekylaarista vetyä. Hän kierätti liuosta joitakin päiviä laitteistossa, antoi sen vuoroin jäähtyä, vuoroin tiivistyä ”sateeksi”, ja toi mukaan ulkoiseksi energialäheeksi sähköpurkauksia, joilla hän jäljitteli niitä voimakkaita ukkosia, joita esiintyi alkumaapallon ilmakehässä.
Jokainen edes välttävää biologianopetusta saanut koululainen tietää nykyisin jutun lopun. Millerin ällistyttävän yksinkertainen yritys jäljitellä laitteistollaan niitä olosuhteita, jotka vallitsivat vielä elottoman maapllon pinnalla, johti siihen, että laitteistossa syntyi elämän biologisia rakenneosia, erityisesti aminohappojen muodossa. Tähän asti oli pidetty hyvin vaikeana, jopa mahdottomana selittää, miten tälaisia ”biopolymeereja” voisi syntyä ei-biologisissa olosuhteissa. Kovin aiheettomasti, kuten Miller osoitti kokeellaan. (Hoimar v. Ditfurt, ”Kosminen kylvö, s. 59. Gummerus 1981)
En saa selvää mitä tällä tarkoitat:
"Kumpaa tarjoat totena, tuota yllä vain tätä "Kun ihminen kuolee, lakkaa hänen sielullinen olemassaolonsa, mutta ”henki palaa Jumalan tykö, joka on sen antanutkin.” Henkenä ihminen odottaa Raamatun mukaan ylösnousemusta eli hengen ja ruumiin erottamatonta eli kuolematonta yhdistymistä. Tällöin ihmisestä tulee kuolematon sielu. "
Mikä on se yllä oleva, johon viittaat sanoen: "Kumpaa tarjoat totena, tuota yllä, vai..."
En ole käyttänyt tällaista ilmaisua, joten se on sinun laatimasi olkiukko: "Tarkoitat, että sielumateria lakkaa toimimasta ja kuolemattomuus on sitä että on vain ruumis ja henki yhdistettynä "kuolemattomasti" mutta lopputulos on kuitenkin "kuolematon sielu"?"
Ei ole erikseen sielumateriaa, vaan henki ja ruumis yhdessä ovat ihmisen sielu ilman muuta materiaa.
Mitä tuo sinun entelekiasi on , Aristototeleen vai kreationistien entelekia?
Kreationistien entelekialta omasi kuulosta http://keskustelu.suomi24.fi/t/1763232/entelekia
Kumpi hyvänsä kumpikin on ilman todisteita, niissä luonto ja luonnossa tapahtuva vain kuvitellaan jonkun suunnitelman ja päämärän toteutumiksi. Evoluution tunnettu kulku on niin täynnä sattumia ettei luulisi kenenkään enää uskovan että joku / jokin on ne suunnittellut /tarkoituksella voinut aikaansaada. Selityksetkin syiksi ovat vähintäin outoja .
Miller on jo vanhentunut koe, lue uudempaa ja puhtaasti tieteellistä kirjallisuutta, älä kirjoja joissa sekoitetaan uskonto siihen mitä tiedetään tai ei vielä tiedetä .
Kiitos! Sinulla on siis tietoa uudemmista kokeista. Olen hyvin kiinnostunut, joten toivon tietoja. - Olen varma, etteivät ne kumoa Millerin kokeen tulosta. Osaatko sanoa, mikä siinä sai aikaan järjestymistå? Sattumista huolimatta ja juuri niiden runsauden tähden tietyn suuntainen järjestyminen on ilmeistä koska ei jäädä kaaokseen. Sanon sitä entelekiaksi. Sana ei ole yleisessä käytössä vaan puhutaan evoluutiosta.
Sanakirja.org antaa tällaista:
1. (Aristotelian philosophy) The complete realisation and final form of some potential concept or function; the conditions under which a potential thing becomes actualised.
2. A particular type of motivation, need for self-determination, and inner strength directing life and growth to become all one is capable of being. It is the need to actualize one’s beliefs. It is having a personal vision and being able to actualize that vision from within.
3. Something complex that emerges when a large number of simple objects are put together.
"Ei ole erikseen sielumateriaa, vaan henki ja ruumis yhdessä ovat ihmisen sielu ilman muuta materiaa."
Mikä on sielu ja mikä on henki? Miten joku teologinen käsite yhdistyy materiaaliseen ruumiiseen, verbaalisesti mutta ei reaalisesti?
Pelkkä fyysinen ruumis ei koe kipua (kuollut, tajuton tai nukkuva). Henki ei koe kipua. Vain hengen ja fyysisen ruumiin liitto voi tuntea kivun.
Olemme olento jolla on tietoisuus, sekin rakentuu ruumiin ja sen hermojärjestelmien varaan kuten myös kivun tunne, joka evoluution kuluessa on kehittynyt elävän olion suojaksi. Varomme siis tilanteita jotka tuottavat kipua.
Mikä on henki, tai sielu, täällä niitä tarjotaan , mutta kukaan ei kerro mitä ne ovat. Ehkä tarkoitat vain että ihmisen tai muun elävän olennon on oltava tajunnan tilassa jotta kokisivat kivun?
Niin, sitähän minä en tiedä ja siitä nimimerkkinikin. JOS vastoin minun ateismiani jotain muutakin kuin fyysinen ruumis on olemassa, silloin kysymääsi sielun ja hengen eroa voisi yrittää ymmärtää esim. tuolla tavalla. Jos on parempia ehdotuksia, otan vastaan.
> Mikä on sielu ja mikä on henki?
En osaa itse kuvailla, mutta ortodoksit erottavat selvästi sielun ja hengen. Heidän kirjallisuudestaan asiaan voi etsiä lisävalaistusta. Tosin he sanovat suoraan, että muinaiset kirkkoisät lainasivat ihmisen kolmijaon (fyysinen ruumis, sielu, henki) Platonilta eli pohja löytyy kreikkalaisesta filosofiasta, josta asiaa voi myös tutkia. Itse en sanoo juuta enkä jaata, koska olen lähinnä negatiivinen ateisti enkä ole asiaan kovin syvällisesti paneutunut.
Tapani kuvasi asiaamormonismin kannalta (vai oliko hänen oma käsityksensä?). En tiedä miten lähellä se on Platonin ja muiden antiikin tyypien käsitystä.
Ja mysös antroposofit tekevät saman jaottelun, joskin heillä on vielä muutakin, mm. minuuden käsite kai vahvana.
Vielä lisään sen, että tietoisuus (joka toki on eläimilläkin) on aika merkillinen ilmiö. En oikein usko, että tietokoneelle ikinä saadaan tietoisuutta ellei sitä yhdistetä eläimen tai ihmisen aivoihin.
Toki en väitä, että tietoisuus olisi välttämättä jotain ikuista, joka ei voi syntyä ja lakata olemasta.