Noiden Iso-Pepen avaamien keskustelujen inspiroimana täytyy sanoa, että hyökkäävältä vaikuttava kirjoittelu feministin taholta on saanut minutkin joskus ajattelemaan, että kyse ei ole tasa-arvoista vaan itsetehostuksesta, ja jotain pysyvämpää täytyy olla hampaankolossa miehiä kohtaan. Todellisuudessa feministien hyökkäävyys tuskin on aina tahallista, vaan pikemminkin kontrastia lukijan omiin käsityksiin nähden. Keskimääräinen naisellinen käytös ja yleinen mielipide siitä (joka kulkee vielä hiukan jälkijunassa nykyhetken todellisuuteen nähden) luovat eräänlaisen tasavärisen "pohjasävyn", jota vasten feministinen käytös voi näkyä räikeänä. Tämä pohjasävy täsmää todellisuuden kanssa yhtä hyvin kuin suomalaisten pituuden keskiarvo suhtautuu yksilöiden pituuteen, eli se harvemmin täsmää. Feministin joskus vähemmän naisellinen kirjoittelu tulkitaan silloin paljon helpommin hyökkääväksi ja korostuneen epäystävälliseksi kuin miehen vastaavan tyylinen kirjoitus.
Mitä todelliseen hyökkäävyyteen tulee, niin en pidä siitä siksi, että saan siitä mielikuvan epävarmuudesta ja siitä että kirjoittajalla on suojamuuri joka läpi on turha yrittää viestittää omia näkemyksiään. Silloin kun haluaa väitellä itse väittelyn vuoksi, ei hyökkäävyys häiritse, koska asiasisältö toimii siinä tapauksessa lähinnä välineenä, eikä sillä ole paljoakaan itseisarvoa. Toisaalta hyökkäävältäkin vaikuttavalla kirjoittajalla saattaa olla hyvä itseluottamus, jos tyyli on luonnollista temperamentin ilmaisua. Näyttämishalun ja temperamenttisuuden eroa on vain joskus vaikea havaita.
Jämäkkyys voi olla joskus myös kompensointia. "Minun oletetaan olevan pehmeä ja sävyisä, joten korostan sen vastakohtaa." Parasta on mielestäni olla oma itsensä toteuttaen todellista yksilöllisyyttään sisältä päin, eikä käyttäytyä ulkoa päin määräytyneesti yleisen mielipiteen mukaan tai sen vastaisesti. Omana itsenä oleminen paljastaa todellisen luonteen, ja se on siten myös rehellisyyttä muita kohtaan.
Käytännössä feminismiä eniten edistäviä ovatkin ehkä ne vahvat ja itseensä luottavat "tavalliset" naiset, jotka eivät kanna feminismi-nimikettä, tietäen että se on rajoittava ja vääristävä symboli joka tuskin vastaa omia pyrkimyksiä ja motiiveita, vaan pikemminkin luo ennakkoluuloja itsekkyyden tai "naiset ensin"- asenteen suuntaan. Jos he elävät ja toimivat tasa-arvoisesti ja sen puolesta ismittömästi omalla yksilöllisellä tavallaan, niin heidän ei tarvitse myöskään tuhlata aikaansa ennakkoluulojen oikomiseen, joka ei kuitenkaan tule onnistumaan. Varmasti joku närkästyy ja ajattelee että taas pitäisi kuunnella miesten ohjeita ja laittaa pää pensaaseen, mutta siitähän ei ole kyse. Jos nimittäin tasa-arvo aate on itselle se tärkein asia, niin feministititteliä ei tarvita, vaan oma esimerkki ja mielipiteiden ilmaisu riittää. Itsetehostukseenhan titteli soveltuu kyllä mainiosti, mutta se taas ei liity tasa-arvoon, pikemminkin päin vastoin. Itsetehostuksella voi päästä tasoihin, mutta motiivi ei ole tasa-arvoinen, vaan minäkeskeinen.
Itsestäänselvyyksiähän nämä taitavat olla, mutta tulipahan kerrattua.
Kirjoittelin muuten aikoinaan tälle palstalle "Mies-68" nikillä.
Mitä todelliseen hyökkäävyyteen tulee, niin en pidä siitä siksi, että saan siitä mielikuvan epävarmuudesta ja siitä että kirjoittajalla on suojamuuri joka läpi on turha yrittää viestittää omia näkemyksiään. Silloin kun haluaa väitellä itse väittelyn vuoksi, ei hyökkäävyys häiritse, koska asiasisältö toimii siinä tapauksessa lähinnä välineenä, eikä sillä ole paljoakaan itseisarvoa. Toisaalta hyökkäävältäkin vaikuttavalla kirjoittajalla saattaa olla hyvä itseluottamus, jos tyyli on luonnollista temperamentin ilmaisua. Näyttämishalun ja temperamenttisuuden eroa on vain joskus vaikea havaita.
Jämäkkyys voi olla joskus myös kompensointia. "Minun oletetaan olevan pehmeä ja sävyisä, joten korostan sen vastakohtaa." Parasta on mielestäni olla oma itsensä toteuttaen todellista yksilöllisyyttään sisältä päin, eikä käyttäytyä ulkoa päin määräytyneesti yleisen mielipiteen mukaan tai sen vastaisesti. Omana itsenä oleminen paljastaa todellisen luonteen, ja se on siten myös rehellisyyttä muita kohtaan.
Käytännössä feminismiä eniten edistäviä ovatkin ehkä ne vahvat ja itseensä luottavat "tavalliset" naiset, jotka eivät kanna feminismi-nimikettä, tietäen että se on rajoittava ja vääristävä symboli joka tuskin vastaa omia pyrkimyksiä ja motiiveita, vaan pikemminkin luo ennakkoluuloja itsekkyyden tai "naiset ensin"- asenteen suuntaan. Jos he elävät ja toimivat tasa-arvoisesti ja sen puolesta ismittömästi omalla yksilöllisellä tavallaan, niin heidän ei tarvitse myöskään tuhlata aikaansa ennakkoluulojen oikomiseen, joka ei kuitenkaan tule onnistumaan. Varmasti joku närkästyy ja ajattelee että taas pitäisi kuunnella miesten ohjeita ja laittaa pää pensaaseen, mutta siitähän ei ole kyse. Jos nimittäin tasa-arvo aate on itselle se tärkein asia, niin feministititteliä ei tarvita, vaan oma esimerkki ja mielipiteiden ilmaisu riittää. Itsetehostukseenhan titteli soveltuu kyllä mainiosti, mutta se taas ei liity tasa-arvoon, pikemminkin päin vastoin. Itsetehostuksella voi päästä tasoihin, mutta motiivi ei ole tasa-arvoinen, vaan minäkeskeinen.
Itsestäänselvyyksiähän nämä taitavat olla, mutta tulipahan kerrattua.
Kirjoittelin muuten aikoinaan tälle palstalle "Mies-68" nikillä.
Vastaukset 23
Vanhimmat
"Käytännössä feminismiä eniten edistäviä ovatkin ehkä ne vahvat ja itseensä luottavat "tavalliset" naiset, jotka eivät kanna feminismi-nimikettä, tietäen että se on rajoittava ja vääristävä symboli joka tuskin vastaa omia pyrkimyksiä ja motiiveita, vaan pikemminkin luo ennakkoluuloja itsekkyyden tai "naiset ensin"- asenteen suuntaan. Jos he elävät ja toimivat tasa-arvoisesti ja sen puolesta ismittömästi omalla yksilöllisellä tavallaan, niin heidän ei tarvitse myöskään tuhlata aikaansa ennakkoluulojen oikomiseen, joka ei kuitenkaan tule onnistumaan. Varmasti joku närkästyy ja ajattelee että taas pitäisi kuunnella miesten ohjeita ja laittaa pää pensaaseen, mutta siitähän ei ole kyse."
Tuo on hiukan kaksipiippuinen juttu. Jos kielletään kokonaan feminismin tarve ja verhoudutaan vain tasa-arvo-aatteen taakse, kielletään se tosiasia, että nimenomaan naisten asema kaipaa muutoksia. Tämä edellyttäisi sitä, että miesten ja naisten asema olisi ongelmien osalta nyky-yhteiskunnassa tasa-arvoinen, jolloin kummankaan sukupuolen asioita ei erityisesti tarvitsisi pyrkiä korjaamaan, vaan voitaisiin keskittyä vain yksilöiden elämässä ilmeneviin epäkohtiin. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että naisia koskevat erityiset ongelmat yhteiskunnassa ja miehiä erityiset ja tällöin syntyy/tarvitaan välttämättä erityviä liikkeitä ja aatteita.
Toisaalta myös, jos sivutetaan koko feminismin olemassaolo, osoittaa se melkoista piittaamattomuutta kaikkea sitä kohtaan, mitä feminismi liikkeenä on kuitenkin naisten hyväksi tehnyt. Toki ylilyöntejä on matkan varrella tapahtunut, ja osasyy feminismi-termin herättämiin negatiivisiin sävyihin on itse liikkeessä, mutta melko pitkälle nuo negatiiviset vivahteet ovat syntyneet feminismin vastustajien propagandan tuloksena. Tällöin feminismi-nimityksen käyttämättä jättäminen osittain on juuri tuota kuvaamaasi pään pensaaseen laittamista.
Olen siinä samaa mieltä, että tasa-arvopyrkimyksestä tulee olla merkkejä myös jukisuudessa ja mediassa. Sen jälkeen merkitsee vain motiivin suunta ja voima, sekä käytettävät keinot, ei nimitykset. Näistä keinoista olen edelleen pääpiirteissään samaa mieltä kuin tässä parin vuoden takaisessa viestissäni, joka on kyllä aika pitkä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=114&conference=1500000000000140&posting=3500000000015856#3500000000015856
Tuo henkilökohtaisen feminismi-nimityksen käyttö ei varmasti ole kovin olennainen asia, ja paisui vähän ylikorostuneeksi kirjoituksessani, mutta tätä henkilökohtaista titteliä ei kuitenkaan mielestäni tarvita, jos ajaa tasa-arvoasiaa käytännössä ja toimii sen mukaisesti. Jos tarvitaan niin mihin? Olen siis sitä mieltä että tämä titteli pikemminkin lisää kuin vähentää ennakkoluuloja, kääntyen siten alkuperäistä tarkoitustaan vastaan. Ilman titteliä ihminen ilmentää sitä mitä kunakin hetkenä haluaa, eikä hänen "paidassan" ole äärimmäisen typistettyjä ilmaisuja omasta motiivistaan, joiden sävyttämänä muut hänet näkevät, ja joiden alle se oma viesti enemmän tai vähemmän peittyy. Tittelitön ihminen näkyy muille enemmän sellaisena kuin on, ja sen luulisi olevan kaikkein tehokkain tapa tuoda esille täsmälleen se oma näkemys. Pään pensaaseen työntämistä olisi mielestäni se, että ei uskaltaisi kertoa mielipiteitään - mitä ne nyt sitten ovatkaan, ei niinkään se että ei käytä itsestään yleistävää nimitystä.
Toisaalta jos asialliset feministit kutsuisivat itseään feministeiksi, olisi heillä mahdollisuus parantaa sitä mielikuvaa joka tällä tittelillä on. Taitaa kuitenkin olla niin, että sitä käyttävät innokkaimmin ne, jotka haluavat korostaa itseään tai "näyttää" miehille (tämä on mutu). Myönnän, että itse suhtaudun ennakkoluuloisesti niinhin jotka korostavat omaa feministisyyttään, enkä voi välttyä siltä ensivaikutelmalta, että he kuuluvat edellämainitsemaani ryhmään. Pitempi keskustelu tietenkin paljastaa pitääkö vaikutelma paikkaansa vai ei.
Ei tarvinnut kirjoittaa itse vastinetta.
Kuten jo sanoin, tämä on vähän kaksijakoinen juttu. Monissa käytännön asioissa ja niiden hoitamisessa voi, vastapuolesta riippuen, olla yhteistyön kannalta hedelmällisempää olla liikoja korostamatta feminististä identiteettiään. Mutta toisaalta, ei nykyään kukaan odota esim. kristittyjen kieltävän tai edes millään tavoin peittelevän uskoaan, vaikka kristinuskoon ja uskovaisuuteen liittyykin varsin monenlaisia mielleyhtymiä. Ei tietenkään ole mitään tarvetta toitottaa aatteitaan tai uskomuksiaan sellaisissa asiayhteyksissä, joissa näillä seikoilla ei ole mitään tekemistä hoidettavan asian kanssa, mutta jos käsiteltävä asia edellyttää henkilöiden aatemaailman tuntemusta, niin mielestäni ei ole mitään syytä/tarvetta peitellä sitä, että on feministi.
Hyökkäävyyteen piilotetaan nimenomaan hyvinkin usein epävarmuus ja pelko. Olen tästä aiheesta muuten juuri kirjoittanut toiselle palstalle. :)
Henkilöä, joka on yhteistyökykyinen ja sävyisä ei juuri koskaan lasketa ulkopuolisen silmin määriteltynä eteenpäin pyrkiväksi ja vahvaksi vaan ihminen on siitä typerä olio, että se laskee vaikeuden luonteesta vahvuudeksi, jota se ei missään nimessä ole! Ja sitä käytetään tällaisissa tilanteissa hyväksi. Mutta katsokaa hyvät ihmiset kilven taa, onko asiaa vai onko vain tarkoitus näyttää siltä, että on asiaa ja että on vahva ja tahtonainen.
Feministititteliä en ole tähän päivään mennessä tarvinnut, ja tiedän, että jos sellainen olisin ollut, siitä olisi ollut haittaa minulle. Juuri sen negatiivissävytteisen imagon takia.
Minä edelleen irrotan tasa-arvon pois feminismistä.
Mielenkiintoinen kirjoitus.
Minä kun en oikein vieläkään usko, että nuo kaikista kiivaimmat naiskirjoittajat ovat ihan oikeasti ilkeitä tai miesvihamielisiä (ehkä olen hyväuskoinen). Minä kuule vielä raapaisen tuon kovan kuoren auki niin että naps vaan.
Ei tuossa reippaassa keskustelusa ole mielestäni mitään vikaa sinänsä. Hyökkäilykin sopii joihinkin tilanteisiin. Kaikista paskamaisinta on toisen kirjoitusten vesittäminen ja kirjoittajan vedätäminen. Täällä on myös esiintynyt joidenkin kirjoittajien mustamaalausta ja se on aika noloa. Minua tuossa hieman myllytetiin, mutta yritän ottaa siitä opiksi. En tiedä kuinka paljon olet palstan kirjoittelua seurannut, mutta kaikki ei aina välttämättä ole ihan sitä miltä äkkiseltään näyttää.
Jatkahan kirjoittelua, asiallisella linjalla tietenkin.
"Minä kun en oikein vieläkään usko, että nuo kaikista kiivaimmat naiskirjoittajat ovat ihan oikeasti ilkeitä tai miesvihamielisiä (ehkä olen hyväuskoinen)."
/
Enpä ole paljoa viimeaikoina seurannut tätä palstaa, mutta nykyään hyökkäävyys tuo ensimmäisenä mielikuvan mainitsemastani kiltteyden kompensoinnista pikemminkin kuin ilkeydestä. Ei niin että kokisi välttämättä itsensä liian kiltiksi ja kompensoisi sitä, vaan että kompensoidaan yleistä mielikuvaa naisellisesta käyttäytymisestä. Tämä on ikävää silloin, jos joutuu luopumaan naisellisista piirteistään sen takia, paitsi jos muutenkin haluaa luopua niistä omasta tahdostaan.
Ehkä olet hyvä uskoinen.
Tai olet, jos kuvittelet, ettei naiset olisi ilkeitä ja miesvihamielisiä.
Sitä monet ovat ja myös samalla naisvihamielisiä.
Jos nainen ei tunnustaudu saman aatteen kannattajaksi, hänet poljetaan hyökkäävydellä maanrakoon.
Joten, kyllä naiset ovat raakoja toisiaankin kohtaan.
Saatat olla oikeassa. Jos näin on kuten sanot, voivatko jotkut naiset vihata koko miessukupuolta? Olisi mielenkiintoista saada selville, mistä tämä johtuu.
Kuten sanoit, olet siis saanut kokea vihamielisyyttä naisena naisten taholta (tällä palstalla otaksun). Toisille feministeille se, että mies arvostelee feminismiä on äärettömän vastenmielistä ja se pitää vaijentaa keinolla millä hyvänsä, mutta jos sen tekee nainen, on se ennen kuulumatonta petturuutta ja siitä on leikki kaukana. Eli naiset ovat varmaan ainakin tässä asiassa raakoja sukupuolesta riippumatta.
No, kattellaan ja hämmästellään ja morjestellaan ja kirjoitellaan, olipa usko sitten hyvä tai huono ;)
En usko että miestä, joka arvostelee feminismiä pitää vaientaa.
Ensin hänet täytyy saada puolelleen ja jos se ei onnistu, sit tulee vasta satikutia.
Kaikki kun pitäisi saada ajattelemaan samalla tavalla kuin nämä naisen asiaa ajavat ihmiset.
Naisten taholta tuleva vihamielisyys on tullut työni kauttta.
Olen miesvaltaisella alalla.
Itseasiassa firman ainut naistyöntekijä.
Pidän matalaa profiilia työssäni, enkä näin ollen kuulemma edistä naisasiaa.
Pitäisi esiintyä siellä ja täällä lehdessä, mutta minua ei kiinnosta.
Tykkään työstäni ja työyhteisöstä, joka on minut työhön valinnut.
Minuna itsenäni, eikä naisena.
Nainen olen ennen kaikkea, mutta tarkoitan sitä, että olen ansainnut paikkai, enkä ole joutunut minkään tasa-arvopykalän kautta palkatuksi.
Toki jokainen saa itse valita, minkä asioiden puolesta toimii vai toimiiko minkään, eikä kenelläkään ei ole mitään oikeutta käskeä toista ihimistä toimimaan jonkin asian hyväksi, jos tämä ei sitä halua. Enkä oikein ymmärrä, kuinka jotkut nyt ovat aivan vihamielisyyteen saakka ajautuneet siitä, että et ole halunnut ko. asiaan puuttua.
Ymmärrän hyvin, että nuoremmat naiset eivät edes tule miettineeksi, miten erilaiset mahdollisuudet naisilla oli työelämässä vielä muutama vuosikymmen sitten tai sitä, kuinka paljon töitä muutos nykyiseen on vaatinut. Harvoin tulee miettineeksi sitä, kuinka kovasti lukuisat naiset ovat niin sinun kuin minunkin puolestani tehneet töitä ja taistelleet naisten työasioiden puolesta. Vielä muutama vuosikymmen sitten sinullakaan ei olisi ollut mahdollisuutta "ansaita paikkaasi" vaan tuon etuoikeuden eteen on täytynyt tehdä valtavasti töitä. Kun asioita tarkastelee tuolta kannalta, luulisi, että jokainen nainen olisi valmis osaltaan edistämään tasa-arvoisempaa työelämää.
Totta tämäkin.
mutta kun tilanne on nyt tämä, jo saavutettu tilanne, mielestäni nyt on aika näyttää osaamisensa.
Nyt on NAISTEN aika tehdä työnsä hyvin ja näyttää pärjäämisensa, tai saavutettu etu menetetään.
Jos vielä jatkaa meuhkaamislinjalla, lopputulos on katastrofi.
Ruohonjuuritasolla naisten täytyy näyttää, että me olemme oikeasti saavutetun etumme arvoisia.
Ja tämä on se syy, miksi en lähde fanaattisesti puolustamaan saavutettua etua.
Jonkun on pidettävä kiinni osaamisestaan ja asemastaan, ja näin näytettävä edes sille yhteisölle, että he ovat tehneet hyvän päätöksen.
Tasa-arvoasian ajaminen söisi minun työuskottavuutta ja ansaittua paikkaani.
Mielestäni teen jo sitä tasa-arvo työtä näyttämällä kykyni.
Enempään minulla ei ole resursseja yh äitinä.
En koskaan väheksy sitä, mitä naiset ovat saaneet aikaan.
Pitkälle ollaan edetty.
mutta työtä on vielä jäljellä.
Ja se työ, on pärjäämisen näyttämisen työ.
"Ruohonjuuritasolla naisten täytyy näyttää, että me olemme oikeasti saavutetun etumme arvoisia."
Naiset ovat aina olleet tasa-arvon ja ihmismäisen kohtelun arvoisia. Saavutettu etu ei ole mikään palkinto hyvästä käytöksestä ja ennenkaikkea ei ole mitään syytä tuntea kiitollisuutta siitä, joka jokaiselle ihmiselle kuuluisi ilman muuta. Tasa-arvoisuuteen on viellä matkaa, jos naiset kokevat tarvetta todistella yhteisölleen olevasa paikkansa ansaineet. Miehet eivät juurikaan osoita yleinmääräistä kiitollisuutta saamastaan asemasta, miksiköhän? Miehillä ei myöskään ole minkäänlaista tarvetta ylpeillä toisille miehille saamastaan työstä, jos vastaa heidän kokemustaan ja koulutustaan, heistä se kuuluu asiaan. Miehet eivät myöskään koskaan kehu menestyneensä sukupuolestaan huolimatta. Naisilla on vielä pitkä matka tähän tasa-arvoisuuden tilaan, jossa on luonnollista saada osaamistaan vastaava asema ja palkkaus.
On ymmärettävää ettei kaikilla ole halua eikä tarvetta ajaa tasa-arvoa, se on täysin ymmärettävää ja hyväksyttävissä. Osa ihmisistä on kuitenkin vielä "meuhkaamislinjalla" koska parantamisen varaa on edelleenkin, sekin on pakko hyväksyä.
Huonoa käytöstään jatkaen, naisellisesti niiaten.
Pahennusta herättävä
hertha.
Tasa-arvo on käsitteenä huomattavasti laajempi kuin pelkkä s-p tasa-arvoisuus. Tasa-arvon käsite, sisältää monien eturyhmien joko kuvitellun tai todellisen epätasa-arvoisuuden. Maahanmuuttajien yleinen kokemus syrijytyksi tulemisesta on hyvä esimerkki. Vierasmaalaiset kokevat ylisesti, että heitä kohdellaan huonommin kuin kantasuomalaisia. Maahanmuuttajilla on kuitenkin omia ryhmiään jota kohdellaan eriarvoisesti, englantilainen saa parempaa kohtelua kuin somali jne.. Somaliryhmän sisällä on vielä ihmisiä joiden kohtelu on keskimääräistä huonompaa esim. mielisairaat, vammaiset jne.. Ulkomaalaisia edustavien ryhmien sisällä on myös sukupuolesta johtuvaa epätasa-arvoa.
Suomalaisiakin syrjitään erilaisista syistä myös kotimaassaan. Tasa-arvon kenttä on siis hyvin laaja. Minua suorastaan huvittavat ihmiset jotka sanovat edistävänsä tasa-arvoa, lainkaan yksilöimättä mitä ja keiden tasa-arvosta on kyse. Tälläinen yleishumanistisuus kertoo ihmisestä lähinnä sen, ettei tasa-arvo ongelmia ole juurikaan tarvinnut/haluttu pohtia.
Puhumalla asiat harvoin edistyvät, maailmanrauha olisi jo saavutettu aikoja sitten, jos pelkällä ajatelulla ja edustamisella maailma paranisi.
Feminismi pyrkii lisäämään naisten tasa-arvoista kohtelua yhteiskunnassa. Toimintaa on sekä tutkimustasolla, että järjestöjen tekemänä, lisäksi tulevat erilaisiin ongelmakohtiin paneutuvat yksittäiset toiminnot esim. Tukinaisen kriisipalvelu. Aktiivisten ja usein vapaaehtoisesti toimivien naisten leimaaminen "itsensätehostajiksi" vaikuttaa varsin merkilliseltä ajattelutavalta.
Minun esimerkkini ei auta ketään naista mitenkään, ei edes Halosen esimerkki auta mm. pätkätyötä tekevän naisen kokonaistilanetta millään lailla. Yhteiskunnallisia ratkaisuja tarvitaan, lainsäädäntötyöstä ja asennekasvatuksesta on hyvä alkaa. Yhteiskunnan muutokseen ei riitä jeesustelu, aktiivista toimintaa tarvitaan ja on tarvittu aina.
Ei tasa-arvoa ole sellaisenaan. Tasa-arvoa voi olla tietyn asian suhteen: tasa-arvoisia lain edessä, tasa-arvoisia työelämässä, tasa-arvoisia krikollisessa elämässä. Kauneuskilpailuun osallistuvat naiset eivät ole keskenään tasa-arvoisia, eikä urheilukilpailuun osallistuvat miehet myöskään. Baletissa joku pääsee esiin ja joku jää takariviin, Karita Mattila pääsee minne tahansa solistiksi mutta joku tavallinen Taava ei pääse.
Nuoret hyvin koulutetut naiset haluavat tasa-arvoa, mutta entäs ne keski-ikäiset elämän koulimat, ovatko he tasa-arvoisia näiden nuorten kanssa. Miesten kesken tasa-arvosta ei ole puhettakaan. Aina löytyy joku asia, jossa toinen on etusijalla toiseen nähden. Siispä: jolleivat naiset ole keskenään tasa-arvoisia, eivätkä myöskään miehet keskenään, niin mitenkä miehet ja naiset ylipäätään voivat olla tasa-arvoisia? Onko se edes tarpeen?
Tasa-arvo on tarpeen. Ei ole oikein, että ihmiset luokitellaan paremmiksi tai huonommiksi sekundäärisillä argumenteillä. On ihmisoikeuksia loukkaavaa tulla määritellyksi alenpiarvoiseksi, täysin omasta toiminnasta riippumattomista syistä. Sukupuoli, rotu, etninen tausta jne... ovat vain eräitä ihmisen ominaispiirteitä. On kohtuutonta joutua yhteiskunnalliseen paarialuokkaan ominaisuuksiensa vuoksi, joihin mahdotonta itse vaikuttaa. Tasa-arvoisuus on vain lähes samanlaisten mahdollisuuksien antamista kaikille, henkilökohtaisten kykyjen ja taitojen tulisi olla se joka ratkaisee menestymisen jatkossa.
"Aktiivisten ja usein vapaaehtoisesti toimivien naisten leimaaminen "itsensätehostajiksi" vaikuttaa varsin merkilliseltä ajattelutavalta."
/
Johtunee siitä, että itselläsi ei ilmeisesti ole tarvetta korostaa itseäsi feminismin nimissä. Tarkoitinkin niitä, joille on tärkeää esiintyä feministinä, en niitä jotka ovat siinä määrin kiinnostuneita muiden ongelmista että toimivat käytännössä niiden hyväksi. Niin kuin sanoin, ei tämä tittelin käyttö ole mikään oleellinen asia vaan motiivi ja käytännön toiminta. Jos näitä itsetehostajia on, niin onko sillä merkitystä muutenkaan. Tuleehan se motiivi ilmi joka tapauksessa mielipiteiden kautta. Eli käyttäköön kukin itsestään niitä nimityksiä joita parhaaksi näkee.
Palsta on nykyään erittäin mukamas-isällinen.
Koen sen hyökkäävänä.
...
Itse koen tuollaisen "isällisyyden" itsensä korottamiseksi toisen kirjoittajan yläpuolelle. Torujaksi, ohjaajaksi, osoittajaksi, kelpuuttajaksi jne... Tasavertaisuus puuttuu kokonaan, sillä olemmehan aikuisia kirjoittajia kaikki. En nyt ehkä tässä ketjussa isällisyyttä havainnut, mutta kirjoitin isällisyydestä yleensä.
En tiedä kävikö tekstistäni ilmi, että käsittelin tuota titteliasiaa yleisellä tasolla, kun ei täällä sitä näytä esiintyvän. Koska itseäni kiinnostaa sisältö enemmän kuin muoto, niin minulla on suuri kiusaus tyrkyttää käsitystäni siitä, että jokin yksittäinen muoto (kuten titteli) voi sisältää niin monenlaista sisältöä yksilöstä riippuen, että sen informaatioarvo on hyvin pieni tai jopa harhaanjohtava.
Tietoinen pyrkimykseni ei ollut heristää isällistä sormea "pikku feministeille", mutta kun tarkastelen tekstiäni feministin kannalta, niin ymmärrän tällaisen tulkinnan syntymisen. Ja kun tarkemmin ajattelen omaa mentaliteettiani, niin jos olisin nainen, saattaisin hyvinkin olla feministi - kukaties fanaattinen sellainen. Ehkä olenkin itse henkisesti puperteetti-iässä (joka on käynyt mielessä aikaisemminkin), ja siksi näen feministeissä itsetehostusta enemmän kuin sitä todellisuudessa on.
Equalisti olen joka tapauksessa, eli pidän epätasa-arvoista kohtelua sukupuolten välillä suorastaan idioottimaisena, ja tietoista vielä typerämpänä. Muuta puolusteltavaa minulla ei motiivieni suhteen olekaan. Seli.
että on oivaltanut asian ytimen. Ja vielä osaa asettaa sanansakin noin fiksusti! Muoriska olisi kyllä saattanut sanoa suoraan, että kovin monen feministin mielipiteet ovat ainoastaan ja vain hyökkääviä, mitään rakentavaa niistä harvoin löytyy.