Filosofi Stephan Molyneux on kehittänyt terävän analyysin sille, miksi suvaitsija on sellainen kuin on: hänellä on addiktio. Otan tässä tuon Molyneux'n ydinajatuksen suvaitsemisesta riippuvuutena, jonka selitän ja jota laajennan omin päätelmin.
Kaikki tietävät, että hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Ihmiset kertovat osallistuvansa hyväntekeväisyystoimintaan, koska saavat siitä itse iloa. Auttamisesta koettu jalomielisyys aiheuttaa aivoissa endorfiinin ja dopamiinin ryöpyn, joka tuo hyvänolon tunteen. Juuri sama aivokemiallinen tapahtuma on kaikkien addiktioiden takana. Alkoholisti tai narkomaani kokee samanlaisen aivokemiallisen reaktion päihdettä nauttiessaan, ja lopulta tottuu tähän muuntuneeseen aivokemialliseen tilaan niin paljon, ettei pärjää ilman sitä, ja kyseisen palkkion saamisesta tulee kaikki kaikessa.
Tämä aivokemiallisen palkkion hakeminen ei ole ainoa asia, joka tekee yltiöpäisestä suvaitsemisesta sairaalloista; myös suvaitsevaiston käytös on tyypillistä addiktin käytöstä. Monikultturismiin uskovat toimittajat eivät halua raportoida negatiivisia uutisia pakolaisista vaan mieluummin jättävät ne huomiotta tai kiistävät niiden olemassaolon. Mukamas rasisminvastaiset rasmuslaiset haukkuvat raiskausten uhreja huoriksi ja valehtelijoiksi, bloggaaja Saku Timonen vaatii ahdistelluille tytöille oikeudellisia seurauksia rikosilmoituksen tekemisestä, ja Kyllikin Siskojen vetäjä Katja Hietala yritti viimeiseen asti leikkiä, että pikkupojan ryöstö Torniossa ei ollut totta.
Jos näytät ikäviä tosiasioita monikultturistille, hän menee puolustuskannalle ja suuttuu, eli toimii juuri kuin mikä tahansa addikti. Jos jollain on vaikkapa alkoholiongelma, ei hän halua, että hänelle näytetään hänen addiktionsa negatiivisia seurauksia. Ei hän halua nähdä, miten on laiminlyönyt lapsiaan, tai vaikkapa paksua nippua laskuja, joka on kertynyt kun arkiasioita ei ole hoidettu. Addikti menee puolustuskannalle jos hänet pakotetaan kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja pyrkii vähättelemään ja pakenemaan haittoja, juuri kuin suvaitsevaisto. Ikävien seurausten näkeminen tekee vaikeammaksi saada "auttamisesta" tulevaa säväriä: se jää kalvamaan mieleen, eikä omaa auttamista pysty kokemaan yhtä tärkeäksi ja hienoksi, jos joku näyttää todisteita siitä, että auttamisesi tuottaa tuhoa.
Kuten muutkin riippuvuuden ohjaamat sairaalloiset käytösmallit, on monikultturismikin itsekästä toimintaa. Monikultturisti ei välitä kärsimyksestä, jota hän tuottaa. Vain säväreillä on väliä. Suomessa sadat naiset ovat tulleet turvapaikanhakijoiden ahdistelemiksi, ilmoitettuja, turvapaikanhakijan tekemiksi tunnistettuja raiskauksia on ollut 25, ja niiden päälle on vielä valtava määrä omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Suvaitsija ei halua ajatella näitä uhreja, koska riippuvuus sekoittaa hänen tunne-elämänsä. Suvaitsija ei kykene tuntemaan myötätuntoa rikosten uhreja kohtaan, koska hänen hyvänolontunteensa on kiinni ajatuksessa, että hänen auttamisensa kohde on viaton hädänalainen. Vain riippuvuuden kohde tuottaa enää mielihyvää.
Samoin kuin muut riippuvaiset, suvaitsijat yrittävät saada ympäristön edesauttamaan käytöstään. Huumeidenkäyttäjä ruinaa rahaa perheeltä, aineita kavereilta ja pysyy ruoassa vanhempien ja sossun avulla. Hän tietää itsekin riippuvuuden olevan pahasta mutta ei siitä pysty ravistautumaan irti. Suvaitsija vaatii yhteiskunnalta ja kanssaihmisiltään oman addiktionsa mahdollistamista: pakolaisten vastaanottoa ja rahan syytämistä heidän elättämiseensä. Jos narkomaanin vanhempi sanoo, että nyt menee rahahanat kiinni, jos et mene katkolle, on riippuvaisen ensireaktio suuttumus ja kiukuttelu. Niin reagoi myös suvaitsija, jos hänelle sanotaan, että ei pidä enää antaa resursseja maahanmuuttoon tai ottaa uusia pakolaisia. Hän suuttuu, koska riippuvaiset tyypillisesti eivät kykene maksamaan oman riippuvuutensa hintaa. Samoin kuin päihdeongelmainen siivettää hyväntahtoisilla vanhemmilla, suvaitsija siivettää hyväntahtoisella valtiolla.
Monikultturismi-addiktiosta toivutaan samoin kuin mistä tahansa muustakin riippuvuudesta: joko riippuvaisen myötätunto ja rakkaus hänen riippuvuudestaan kärsiviä kohtaan käy ylitsekäymättömäksi, ja hän toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi kunnostautumisen. Tietyt suvaitsijat heräävät, kun lähipiiri alkaa kärsiä toiminnasta, vaikkapa oma perheenjäsen joutuu rikoksen uhriksi. Toinen tapa on kivipohjaan osuminen eli tilanne, josta on vain suunta ylöspäin. Näin käy, kun oma riippuvuus tulee itselle liian kalliiksi ja seuraukset tekevät elämästä sietämätöntä. Päihdeongelmaiselle tällainen osuma voi olla vaikkapa vankilaan tai kodittomaksi joutuminen, suvaitsijalle vaikkapa autettavien todellisen luonteen omakohtainen kokeminen.
Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla.
Kaikki tietävät, että hyvän tekemisestä tulee hyvä mieli. Ihmiset kertovat osallistuvansa hyväntekeväisyystoimintaan, koska saavat siitä itse iloa. Auttamisesta koettu jalomielisyys aiheuttaa aivoissa endorfiinin ja dopamiinin ryöpyn, joka tuo hyvänolon tunteen. Juuri sama aivokemiallinen tapahtuma on kaikkien addiktioiden takana. Alkoholisti tai narkomaani kokee samanlaisen aivokemiallisen reaktion päihdettä nauttiessaan, ja lopulta tottuu tähän muuntuneeseen aivokemialliseen tilaan niin paljon, ettei pärjää ilman sitä, ja kyseisen palkkion saamisesta tulee kaikki kaikessa.
Tämä aivokemiallisen palkkion hakeminen ei ole ainoa asia, joka tekee yltiöpäisestä suvaitsemisesta sairaalloista; myös suvaitsevaiston käytös on tyypillistä addiktin käytöstä. Monikultturismiin uskovat toimittajat eivät halua raportoida negatiivisia uutisia pakolaisista vaan mieluummin jättävät ne huomiotta tai kiistävät niiden olemassaolon. Mukamas rasisminvastaiset rasmuslaiset haukkuvat raiskausten uhreja huoriksi ja valehtelijoiksi, bloggaaja Saku Timonen vaatii ahdistelluille tytöille oikeudellisia seurauksia rikosilmoituksen tekemisestä, ja Kyllikin Siskojen vetäjä Katja Hietala yritti viimeiseen asti leikkiä, että pikkupojan ryöstö Torniossa ei ollut totta.
Jos näytät ikäviä tosiasioita monikultturistille, hän menee puolustuskannalle ja suuttuu, eli toimii juuri kuin mikä tahansa addikti. Jos jollain on vaikkapa alkoholiongelma, ei hän halua, että hänelle näytetään hänen addiktionsa negatiivisia seurauksia. Ei hän halua nähdä, miten on laiminlyönyt lapsiaan, tai vaikkapa paksua nippua laskuja, joka on kertynyt kun arkiasioita ei ole hoidettu. Addikti menee puolustuskannalle jos hänet pakotetaan kohtaamaan käytöksensä seuraukset ja pyrkii vähättelemään ja pakenemaan haittoja, juuri kuin suvaitsevaisto. Ikävien seurausten näkeminen tekee vaikeammaksi saada "auttamisesta" tulevaa säväriä: se jää kalvamaan mieleen, eikä omaa auttamista pysty kokemaan yhtä tärkeäksi ja hienoksi, jos joku näyttää todisteita siitä, että auttamisesi tuottaa tuhoa.
Kuten muutkin riippuvuuden ohjaamat sairaalloiset käytösmallit, on monikultturismikin itsekästä toimintaa. Monikultturisti ei välitä kärsimyksestä, jota hän tuottaa. Vain säväreillä on väliä. Suomessa sadat naiset ovat tulleet turvapaikanhakijoiden ahdistelemiksi, ilmoitettuja, turvapaikanhakijan tekemiksi tunnistettuja raiskauksia on ollut 25, ja niiden päälle on vielä valtava määrä omaisuus- ja väkivaltarikoksia. Suvaitsija ei halua ajatella näitä uhreja, koska riippuvuus sekoittaa hänen tunne-elämänsä. Suvaitsija ei kykene tuntemaan myötätuntoa rikosten uhreja kohtaan, koska hänen hyvänolontunteensa on kiinni ajatuksessa, että hänen auttamisensa kohde on viaton hädänalainen. Vain riippuvuuden kohde tuottaa enää mielihyvää.
Samoin kuin muut riippuvaiset, suvaitsijat yrittävät saada ympäristön edesauttamaan käytöstään. Huumeidenkäyttäjä ruinaa rahaa perheeltä, aineita kavereilta ja pysyy ruoassa vanhempien ja sossun avulla. Hän tietää itsekin riippuvuuden olevan pahasta mutta ei siitä pysty ravistautumaan irti. Suvaitsija vaatii yhteiskunnalta ja kanssaihmisiltään oman addiktionsa mahdollistamista: pakolaisten vastaanottoa ja rahan syytämistä heidän elättämiseensä. Jos narkomaanin vanhempi sanoo, että nyt menee rahahanat kiinni, jos et mene katkolle, on riippuvaisen ensireaktio suuttumus ja kiukuttelu. Niin reagoi myös suvaitsija, jos hänelle sanotaan, että ei pidä enää antaa resursseja maahanmuuttoon tai ottaa uusia pakolaisia. Hän suuttuu, koska riippuvaiset tyypillisesti eivät kykene maksamaan oman riippuvuutensa hintaa. Samoin kuin päihdeongelmainen siivettää hyväntahtoisilla vanhemmilla, suvaitsija siivettää hyväntahtoisella valtiolla.
Monikultturismi-addiktiosta toivutaan samoin kuin mistä tahansa muustakin riippuvuudesta: joko riippuvaisen myötätunto ja rakkaus hänen riippuvuudestaan kärsiviä kohtaan käy ylitsekäymättömäksi, ja hän toteaa ainoaksi vaihtoehdoksi kunnostautumisen. Tietyt suvaitsijat heräävät, kun lähipiiri alkaa kärsiä toiminnasta, vaikkapa oma perheenjäsen joutuu rikoksen uhriksi. Toinen tapa on kivipohjaan osuminen eli tilanne, josta on vain suunta ylöspäin. Näin käy, kun oma riippuvuus tulee itselle liian kalliiksi ja seuraukset tekevät elämästä sietämätöntä. Päihdeongelmaiselle tällainen osuma voi olla vaikkapa vankilaan tai kodittomaksi joutuminen, suvaitsijalle vaikkapa autettavien todellisen luonteen omakohtainen kokeminen.
Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla siihen saakka, että saavat ongelmansa kuriin. Heillä ei ole oikeutta romuttaa meidän ja tulevien sukupolvien yhteiskuntaa itsekkään riippuvuutensa ruokkimiseksi.
http://tuonenjoutsen.blogspot.fi/2016/02/monikulttuurisuuden-hurmos-on-riippuvuus.html
http://mvlehti.net/2016/02/15/miksi-suvaitsija-on-sellainen-kuin-on-hanella-on-addiktio/
Valtioiden monikulttuuristuminen johtaa maailman monokulttuuristumiseen!
Lopputuloksena maailman värikäs kulttuurimosaiikki harmaantuu.
Eli paradoksaalisesti multikultit ovat kulttuurien TUHON kannalla ja niiden pahimpia vihollisia.
Poikkeuksellisen hyvin argumentoitu aloitus jossa rinnastuksen loogisuus säilyy, vaikka aihealue on vaikea ja herkkä. Onko se lopulta totta vai ei, vaatii pidempää pohdiskelua, mutta ajatus "hyväntekemisen addiktiosta" on realistinen.
Sitä tukee myös kasvatuksemme ja kulttuurimme, joten siihen addiktioon riippuvaista ei tuomittaisi, eikä pyrittäisi ohjaamaan toiselle tielle.
Toisaalta samankaltaisena riippuvuutena voisi pitää joidenkin uskonnollisten ryhmien käännytys työtä, jonka tavoitteena on pelastaa ihmiset, mutta saattaa ajaa ihmisen entistä heikompaan asemaan. Olisimmeko valmiita ohjaamaan näitä käännyttäjiä pois nykyiseltä uraltaan, koska heidän päämääränsä on hyvä ?
"Onko se lopulta totta vai ei, vaatii pidempää pohdiskelua, mutta ajatus "hyväntekemisen addiktiosta" on realistinen."
Minä tiedän tuon kokemuksesta. Aivan täysin en allekirjoita addiktioteoriaa selityksenä kaikkeen, mutta totta on, että "suvaitsevaiset" ajatukset kaikkien koko maailman yhteisyydestä, kaikkien keskinäisestä veljeydestä jne kenenkään ominaislaatuihin katsomatta tuottavat hyvää oloa. Ainakin minulle on paljon helpompi ajatella kaikista ihmisryhmistä ja kulttuureista vain hyvää kuin alkaakin yhtäkkiä ajatella, että ihmisissä ja kulttuureissa on todellisia eroja, ja että jotkin niistä eroista ovat todellisia uhkia, ja että tapahtuvassa kehityksessä onkin jotain pahasti pielessä. Tosiasioiden huomiointi ja niiden pohjalta toiminen ”negatiivisella” tavalla on paljon rankempaa kuin ”positiivisten”, uskonnon tapaisten mielikuvien viljely pilvenlongalla. Negatiivisten totuuksien kohtaamiseen ja niiden pohjalta toimimiseen liittyvät välittäjäaineet aivoissa ovat selvästi epämiellyttävämmät kuin positiivisiin unelmiin liittyvät välittäjäaineet, ja näin se vain on.
Suvakkismista tosiasioiden tunnustajaksi siirtyminen on kuin lähtö sohvalta sipsejä popsimasta tekemään vastenmielisiksi koettuja kotitöitä (siivoamaan, imuroimaan, pesemään lattioita jne). Tosin yritin minäkin ikäänkuin pysyä sohvalla ja unohtaa siivouksen tarpeen olemassaolon, vaikka lika alkoi tulla näkyväksi. Mutta lopulta asia alkoi häiritä niin paljon, että en voinut vain jatkaa sohvalla makoiluani. En voinut enää nauttia pitkitetystä silmien ummistelusta sohvalla. Likaisen lattian haju tuli ikäänkuin jatkuvalla syötöllä sieraimiin, ja suvakkisesta nautiskelusta ei tullut enää mitään. Hommiin oli vain pakko ryhtyä.
Kyllä allekirjoitan näkemyksen suvakkismista hyvän olon tuottajana, ja sen, että suvakkismista kriitikoksi siirtyminen tuottaa jossain määrin pahaa oloa. Tosin siihen pahaan oloonkin jossain määrin tottuu ja se laimenee, samoin kuin työntekokin alkaa pikkuhiljaa sujua kun siihen vain ryhtyy. Jos pitäytyy tosiasiapohjalla, pidättäytyy pelkkään etnisyyteen ja rotuun pohjautuvista epäasiallisuuksista (joista toki suvakit eivät läheskään aina pidättäydy heidän ollessaan oman etnisen taustaryhmänsä vastaisia), ja on itsekriittinen pysyen sopusoinnussa todellisten arvojensa kanssa (joita nykyisen kaltainen sokea suvakkismi voisi edustaa täydellisessä ihannemaailmassa mutta ei tässä reaalimaailmassamme), niin nukkumaan voi mennä hyvällä omallatunnolla - ainakin paremmalla kuin silloin, jos toimisi parempaa tietämystään vastaan tai sivuuttaisi sen täysin. Pääasia kuitenkin on, että ei loukkaa tarpeettomasti ketään, vaan toimii niinkuin uskoo toimivansa paremman tai ainakin mahdollisimman vähän huonon tulevaisuuden puolesta. Omalta kohdaltani koen tärkeimmäksi pyrkiä estämään tulossa oleva katastrofi, johon suvakit (mukaanlukien ja ennenkaikkea media ja päättäjät) ovat meidät ajamassa, aivan kuin heiltä puuttuisi jokin perustavanlaatuinen ymmärrys tosiasioista ja maailman matemaattisistakin lainalaisuuksista. Ehkä suvakeilla on myös niin paljon työtä oman käsittelemättömän sisäisen rasisminsa kanssa, että heidän täytyy osoittaa olevansa jotakin muuta kuin rasisteja olemalla sitävastoin "umpisuvakkeja" ja "maahankuskaajia".
Varmaan moni suvakki ajattelee myös toimivansa paremman tulevaisuuden puolesta, mutta uskon, että he eivät vain ole vielä tunnustaneet itselleen todellisuutta. Ehkä he eivät ole vielä edes nähneet sitä. Täysin mitään tietämättömiä asioista he tuskin ovat, mutta voi olla, että he kuitenkin kieltäytyvät kuuntelemasta ja uskomasta todellista tietoa ja uskottelevat sen sijaan itselleen, että kyse on "rasistisesta propagandasta", keksityistä tarinoista jne, koska muuten he joutuisivat muuttamaan käsityksiään, mikä ei sekään ole helppoa. Se on rankka pala mielelle ja aivoille, ja on siis tavallaan sukua tuolle addiktioasialle.
Positiivinen ajattelutapa on siis ihan hyvä ja oikea tapa ajatella, joka tekee hyvää ja jota on syytä suosia niin kauan kuin siitä ei ole haittaa itselle tai ympäristölle. Kuten Suomessa asuva egyptiläinen lääkäri niin hyvin sanoi: "On eri asia olla suvaitsevainen kuin hölmö."
Yltiösuvaitsevaisilla todellisuudentaju on nätisti ilmaistuna hakusessa.
Käytännön realiteetit, kuten pakolaisvyöryn laajuus nyt ja etenkin tulevaisuudessa, ilmiön rahoitus, erilaisten kulttuurien yhteensovittamisen ongelmat jne., ovat heidän analysointikykyjen ulottumattomissa.
Oman ryhmänsä muodostavat vielä he, jotka kyllä haitat (= tuleva katastrofi) tiedostavat, mutta jotka henkilökohtaisen - todellisen tai kuvitellun - hyödyn toivossa kannattavat tuota idealismia.
Synnynnäiselle tyhmyydelle ei voi mitään, addiktio on sairaus, mutta tahallisuus on rikos.
Todella hyvä kirjoitus aloittajalta. Asia on juuri näin. Addiktoituneiden lisäksi on paljon myös niitä, jotka saavat taloudellista hyötyä turvapaikanhakijoista. He ehkä ymmärtävät pakolaisten tuomat haitat naisille sekä koko yhteiskunnalle, mutta sulkevat silmänsä.
"Samoin kuin emme kokisi moraalisesti oikeana mahdollistaa päihde- tai peliriippuvaisen itsetuhoa, meidän ei tule mahdollistaa suvaitsijoiden tuottamaa laajamittaista tuhoa. Sairaalloisesti käyttäytyvien ei tule olla päätöksentekoasemassa, vaan holhouksen alla."
JUURI NÄIN ASIA ON. HERÄTKÄÄ IHMISET, ERITYISESTI PÄÄTTÄJÄT.
Harvinaisen hyvä aloitus. Ihmettelen kovin, miksi valtamedia yrittää peittää kulttuurellisesti homogeenisen valtion hyvät puolet. Saksan ja Pohjoismaiden lähellä sosiaalidemokratiaa olevat yhteiskunnat ovat perustuneet homogeenisiin kansallisvaltioihin. Periaatteessa EU:sta olisi voinut muodostua tällainen yhteisten arvojen avulla, mutta se piti vain lähteä romuttamaan.
Nyt Euroopssa imaamit vaativat jopa 12 - 14 vuotiaitten tyttöjen naittamislupaa.
Seurauksena on laajan köyhälistön muodostuminen ja väkivaltainen yhteiskunta, joka vaatii, kuten olemme saaneet todeta, poliisivoimien lisäystä.