Pohjoinen ja Etelä ovat eri maata Suomessa

Loppuuko elämä pääkaupunkiseutuun, johon Kirkkonummi ankkuroi neljän junansa avulla?

Tampere on viimeinen saareke, jota kutsumme sivilisaatioksi.
Puhuvat vielä että Itä-Keskus olisi Suomen ensimmäinen kaupunki.

Turku on hienoinen tukijalka pääkaupunkiseudun pystyssä pysymisekseen. Muuten olisi erittäin ikävää ajaa vain Tamperelle ja takaisin. Nyt on olemassa asutuskeskusten kolmio, joiden välimatkat ovat about 160km.

Mutta kaikki muu ei enää mahdu käsityskykyyn. Oikeastaan Tampere ja Turku olisi leikattavissa. Pääkaupunkiseutua voi verrata vastasyntyneeseen vauvaan, joka ei osaa puhua, eikä kävellä. Häntä valvotaan tiuhaan ja rintaruokitaan. (Oletan että Suomessa vauvoja yhä rintaruokitaan eikä jätetä lasten tarhaan).

Pohjoinen kituu verisenä yksin loputtomassa Rasismin paineessa. Pohjoinen ei selviää. Rasismin luoteja lentää Etelä-Suomeen, että väliajoin joku herää pahaksi rasistikseen jopa Kirkkonummessa, vaikka pääkaupunkiseudun läheisyys rikastuttaa virrassa kellujaa.
Pohjoinen on kuin kojootti, joka syö kaiken edestä. Oulu on pelottava paikka, jossa näkymätön pyssy koskettaa kylmästi jokaista tulokasta ja vanhaa.
Pohjoisessa aika voi pysähtyä pahasti yli 50 vuotta taaksepäin. Tätä on vaikeaa uskoa. Pohjoisen ihmisen ihminen on tottunut puhumaan samoilla käsitteillä kuin Etelä Suomessa puhutaan, koska aika monella on televisio ja tietokone, jotta leksikooni menisi perille, mutta emme yhtään puhu samoista asioista Pohjoisen kanssa. Pohjoisessa on eletään jälkeen. Pitää varata reserviaikaa kun puhuu Pohjoisen kanssa.
Siellä voi yllättyä, että mistä puhumme ja puhumme siitä, mistä on puhuttu jo ajat sitten. Asia on vakavaa, sillä sen mukaan arvioidaan toisia - niiden realiteettien mukaan, mitkä ovat vallallaan.