Suomalaisista yksi viidestä uskoo jälleensyntymiseen erään selvityksen mukaan. On aiheellista kysyä mistä ihminen on tullut tähän elämään, mutta muitakin vaihtoehtoja on kuin ajatella, että ihmisen sielu vaeltaa elämästä toiseen. Voidaan kysyä myös sitä, mistä ihmisen oleminen on alkanut ja onko olemassa jo esiyksilöllistä olemassaoloa.
Uskoa sielunvaellukseen perustellaan oikeudenmukaisuuden toteutumisella. Sielunvaelluksen tarkoituksena pidetään sitä, että ihminen sovittaa karmansa eli pahat tekonsa kärsimällä yhä uusissa elämissä, kunnes hän on kehittynyt riittävästi eikä enää aiheuta lisää sovitettavaa.
Esiyksilöllinen olemassaolo
Vaikka ei uskoisikaan jälleensyntymiseen, on perusteltua ajatella, että ihminen on ollut olemassa jollain tavalla jo ennen syntymäänsä ja että ihmisessä saattaa olla jopa jotain ikuista, jota kukaan ei ole luonut. Näin siksi, että tyhjästä ei voi syntyä mitään. Jo ennen Jumalankin olemassaoloa on ollut jotain, josta voi olla peräisin jokin ihmisessä. Luominen tarkoittaa jo olemassa olevien elementtien järjestämistä samaan tapaan, kuin taiteellisessa luomisessa kuvanveistäjä luo teoksensa käyttäen valitsemiaan materiaaleja. Kun taiteilija aloittaa työnsä, hänellä on mielessä idea, jonka hän haluaa toteuttaa. Tuo idea tai näkemys on taiteellisen luomisen tärkein vaihe. Se on syntynyt hengellisen ja esteettisen luomisen tuloksena. Vastaavasti voisi ajatella, että taivaallisella Isällämme on ”idea”, jonka Hän toteuttaa luomistyössään, jonka ainekset ovat ikuisia elementtejä – luomattomia mutta muokattavia.
Voidaan ajatella, että ihmisessä oleva vielä kehittymätön ”jokin” pyrkii esiin toteuttamaan itseensä sisältyvän mahdollisuuden. Olemassaolossa olevan järjestykseen tähtäävän negentropian vuoksi ”jokin” hakee toteutumisensa sieltä, missä se on mahdollista.
Jos on niin, että olemassaolossa on ennen ihmistä edetty jo paljon pitemmälle kuin se kehitysvaihe, jossa olemme, on samalla on syntynyt ”ura”, joka helpottaa tulevien ihmisten kehittymistä. Kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta, vaan voimme helpommin toteuttaa elämämme tarkoituksen kuin se ensimmäinen ”Jokin”, joka on kulkenut ennen meitä samantapaiset vaiheet.
Ennen ihmisen yksilöitymistä on täytynyt olla jotain, josta ihmisen ainekset koostuivat. Tuota olemassaolon tilaa voisi sanoa esiyksilölliseksi. Onko tämä se nirvana, johon hindut ja buddhalaiset tähtäävät eli sammumiseen ja vapautumiseen jälleensyntymisten ketjusta? Jos tämä olisi tarkoitus, niin kaikki olisi turhaa. Elämä vain kuin kuplisi ja haihtuisi jälkeä jättämättä.
On mahdollista, että maan päälle syntyneessä ihmisessä on ollut ensin jotain hyvin alkuperäistä ja luomatonta ja tästä on sitten tullut henki, Jumalan henkilapsi, jonka tarkoitus on toteuttaa itsensä myös fyysisesti. Hengeksi tulon yhteydessä on alkanut yksilöllinen olemassaolo.
Runoilija on kuvannut tuntojaan näin:
On syntymämme unhoitusta, unta.
Etäällä sielun tähtivaltakunta
on ollut, kunnes täällä,
se kodon sai maan päällä.
Ei murtamina vaivan,
ei alastonna aivan,
vaan kiireellämme rippeet kimmelteestä
tulemme Luojan eestä:
meit' ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!
Maa myöskin meille varaa riemujaan, tää
imettäjä luonnostaan on hellä
ja melkein kuni äiti konsanaan
se tahtois viihdytellä
nyt poikapuoltaan, ihmislasta,
hän että herkeis kaipaamasta
pois loistoon, missä kerran
hän asui palatsissa taivaan Herran.
(Ode on Intimations of Immortality
William Wordsworth
Suomentanut Yrjö Jylhä)
Uskoa sielunvaellukseen perustellaan oikeudenmukaisuuden toteutumisella. Sielunvaelluksen tarkoituksena pidetään sitä, että ihminen sovittaa karmansa eli pahat tekonsa kärsimällä yhä uusissa elämissä, kunnes hän on kehittynyt riittävästi eikä enää aiheuta lisää sovitettavaa.
Esiyksilöllinen olemassaolo
Vaikka ei uskoisikaan jälleensyntymiseen, on perusteltua ajatella, että ihminen on ollut olemassa jollain tavalla jo ennen syntymäänsä ja että ihmisessä saattaa olla jopa jotain ikuista, jota kukaan ei ole luonut. Näin siksi, että tyhjästä ei voi syntyä mitään. Jo ennen Jumalankin olemassaoloa on ollut jotain, josta voi olla peräisin jokin ihmisessä. Luominen tarkoittaa jo olemassa olevien elementtien järjestämistä samaan tapaan, kuin taiteellisessa luomisessa kuvanveistäjä luo teoksensa käyttäen valitsemiaan materiaaleja. Kun taiteilija aloittaa työnsä, hänellä on mielessä idea, jonka hän haluaa toteuttaa. Tuo idea tai näkemys on taiteellisen luomisen tärkein vaihe. Se on syntynyt hengellisen ja esteettisen luomisen tuloksena. Vastaavasti voisi ajatella, että taivaallisella Isällämme on ”idea”, jonka Hän toteuttaa luomistyössään, jonka ainekset ovat ikuisia elementtejä – luomattomia mutta muokattavia.
Voidaan ajatella, että ihmisessä oleva vielä kehittymätön ”jokin” pyrkii esiin toteuttamaan itseensä sisältyvän mahdollisuuden. Olemassaolossa olevan järjestykseen tähtäävän negentropian vuoksi ”jokin” hakee toteutumisensa sieltä, missä se on mahdollista.
Jos on niin, että olemassaolossa on ennen ihmistä edetty jo paljon pitemmälle kuin se kehitysvaihe, jossa olemme, on samalla on syntynyt ”ura”, joka helpottaa tulevien ihmisten kehittymistä. Kaikkea ei tarvitse aloittaa alusta, vaan voimme helpommin toteuttaa elämämme tarkoituksen kuin se ensimmäinen ”Jokin”, joka on kulkenut ennen meitä samantapaiset vaiheet.
Ennen ihmisen yksilöitymistä on täytynyt olla jotain, josta ihmisen ainekset koostuivat. Tuota olemassaolon tilaa voisi sanoa esiyksilölliseksi. Onko tämä se nirvana, johon hindut ja buddhalaiset tähtäävät eli sammumiseen ja vapautumiseen jälleensyntymisten ketjusta? Jos tämä olisi tarkoitus, niin kaikki olisi turhaa. Elämä vain kuin kuplisi ja haihtuisi jälkeä jättämättä.
On mahdollista, että maan päälle syntyneessä ihmisessä on ollut ensin jotain hyvin alkuperäistä ja luomatonta ja tästä on sitten tullut henki, Jumalan henkilapsi, jonka tarkoitus on toteuttaa itsensä myös fyysisesti. Hengeksi tulon yhteydessä on alkanut yksilöllinen olemassaolo.
Runoilija on kuvannut tuntojaan näin:
On syntymämme unhoitusta, unta.
Etäällä sielun tähtivaltakunta
on ollut, kunnes täällä,
se kodon sai maan päällä.
Ei murtamina vaivan,
ei alastonna aivan,
vaan kiireellämme rippeet kimmelteestä
tulemme Luojan eestä:
meit' ympäröitsee lapsuusaikaan taivas!
Maa myöskin meille varaa riemujaan, tää
imettäjä luonnostaan on hellä
ja melkein kuni äiti konsanaan
se tahtois viihdytellä
nyt poikapuoltaan, ihmislasta,
hän että herkeis kaipaamasta
pois loistoon, missä kerran
hän asui palatsissa taivaan Herran.
(Ode on Intimations of Immortality
William Wordsworth
Suomentanut Yrjö Jylhä)
Vastaukset 7
Vanhimmat
Yksilöllinen aikaisempi olemassaolo
Pyhät kirjoitukset antavatkin syyn ajatella, että ihminen on ollut ennen syntymäänsä taivaassa, jossa hän syntynyt Jumalan eli Taivaallisen Isän henkilapseksi. Saattaa olla, että olemme kaikki kehittyneet pienestä alusta henkiaikuisiksi taivaallisten vanhempiemme henkilapsina. Kehittymisemme olisi pysähtynyt taivaassa, jos emme olisi saaneet tilaisuutta syntyä maan päälle.
Jos olemme olleet yksilöitä taivaasta lähtiessämme, on ajateltava, että tarkoituksena on saada aikaan yhä lisää yksilöllisyyttä, joka pystyy toimimaan ja edistämään järjestäytymistä ja erityisesti hyvän lisääntymistä olemassaolossa. Tämä antaa mielekkyyttä ja tarkoituksellisuutta olemassaoloon.
Raamatussa on lukuisia kohtia, jotka viittaavat ihmisen aikaisempaan olemassaoloon. On merkillistä, ettei kirkoissa puhuta aikaisemmasta olemassaolosta. Silti rukoillaan: ”Isä meidän, joka olet taivaassa…” Koska ihmisille ei anneta tyydyttäviä vastauksia alkuperästämme, ei ole ihme, että täytetään aukko kuvitelmilla jälleensyntymisestä. On totta, että Jumalalla oli vain yksi poika eli Jeesus. Raamatussa puhutaan Hänen ainoasta Pojastaan, mutta tämä tarkoittaa sitä, että Jeesus oli Hänen ainosyntyinen Poikansa maan päälle, eli ettei kukaan ole syntynyt maan päälle samalla tavalla kirjaimellisesti taivaallisen Isämme lapseksi, mutta taivaassa Hänellä on lukuisia poikia ja tyttäriä. On oikeutettua uskoa, että mekin olemme olleet ennen syntymäämme näitä Hänen lapsiaan.
Job. 38: 4 - 7: ”Missä olit silloin kun minä laskin maan perustukset? Kerro miten se tapahtui, jos osaat! Kuka määräsi maan mitat? Tiedätkö sen? Kuka veti mittanuoran sen yli? Mihin laskettiin sen peruspylväät? Kuka pani paikoilleen sen kulmakiven, kun aamutähdet riemuiten karkeloivat ja Jumalan pojat riemuiten huusivat ääneen ilosta?” – Taivaassa oli tämän mukaan Jumalan poikia jo ennen maan luomista. Herra haluaa tässä muistuttaa Jobille jostain sellaisesta, minkä tämä oli unohtanut. Job oli itsekin ollut noita riemuitsevia Jumalan poikia.
Saarn. 12:7: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”
- Tässä todetaan, että ihmisen fyysinen ruumis on koottu maan aineksista, jollaisiksi se myös palaa, mutta henki palaa Jumalan luo, josta se on lähtenytkin.
Jer. 1:4-5: - ”Minulle tuli tämä Herran sana: - Jo ennen kuin sinut äidinkohdussa muovasin, minä valitsin sinut. Jo ennen kuin sinä synnyit maailmaan, minä pyhitin sinut omakseni ja määräsin sinut kansojen profeetaksi.”
– Kuinka Jeremia olisi voitu valita ja pyhittää, jos häntä ei olisi ollut olemassa ennen maanpäällistä syntymää?
Joh. 9:1-3: ”Tien sivussa Jeesus näki miehen, joka oli syntymästään saakka ollut sokea. Opetuslapset kysyivät häneltä: Rabbi, kuka on tehnyt sen synnin, jonka vuoksi hän on syntynyt sokeana? Hän itse vai hänen vanhempansa?”
– Kysymys osoittaa, että opetuslapset olivat tietoisia aikaisemmasta olemassaolosta, koska he osasivat kysyä, oliko syntymästään asti sokea tehnyt syntiä ennen syntymäänsä.
Hebr. 12:9: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, sillä se takaa meille elämän.”
– Tässä taas selkeästi osoitetaan tieto aikaisemmasta olemassaolosta.
Ilm. 12:7-8: ”Taivaassa syttyi sota. Mikael ja hänen enkelinsä kävivät taisteluun lohikäärmettä vastaan. Lohikäärme enkeleineen teki vastarintaa, mutta kärsi tappion, eikä sille ja sen joukolle ollut enää sijaa taivaassa.”
– Seuraavissa jakeissa kerrotaan, että lohikäärme seuraajineen syöstiin maan päälle. Tässä kerrotaan tapahtumista taivaassa ennen kuin maan päällä oli vielä ihmisiä. Kuvaus osoittaa, että taivaassakin meillä oli mahdollisuus käyttää vapaata tahtoamme, sillä eihän ilman sitä olisi voinut syttyä sotaa. Kuvauksesta käy selville, että osa taivaassa olleista syöstiin sieltä pois. Tämä tarkoittaa sitä, että he menettivät kehittymisen mahdollisuuden eli heille ei voitu suoda tilaisuutta saada fyysistä ruumista. Tämä käy selville seuraavasta:
Juuda 1:6: ”Ja niitä enkeleitä, jotka eivät pitäneet kiinni korkeasta asemastaan, vaan hylkäsivät omat asuinsijansa, hän pitää pimeydessä ikuisissa kahleissa suurta tuomion päivää varten.”
– Nämä enkelit olivat niitä taivaallisen Isän lapsia, jotka sotivat häntä vastaan. Piet. 2:4: ”Ei Jumala säästänyt enkeleitäkään, jotka olivat tehneet syntiä, vaan syöksi heidät kahleissa manalan pimentoihin odottamaan tuomion toteutumista.”
Raamatussa ei ole aikaisempaa olemassaoloa, vaan synnymme kerran ja sitten katoamme pois (VT), tai kristinuskon mukaan ylösnousemuksessa saamme loppusijoituspaikaksemme joko taivaan tai helvetin. Kukin ihminen kuolee kerran, ei monta kertaa ja nousee UT:n mukaan kuolleista kerran, ei monta kertaa.
"isä meidän"- tarkoittaa jumalaa luojanamme, sekin sanotaan Raamatussa moneen kertaan. Ei siis että Jahve, joka on luoja raamatussa, olisi kunkin siittäjä jonkun naisen kera jonka kanssa makaa ja asustelee jollain planeetalla ja josta jotenkin matkaamme hedelmöitettyyn maalliseen sikiöön.
Tiede on jo evoluutiolla osoittanut meidät maalliseksi olennoiksi sekä laji- että yksilötasolla, uskontojen höpinöitä ei syntyymme voi lisätä. Emme kierrä muuta kuin materiana, mehän menemme uusiokäyttöön heti kuoltuamme.
Jumalten pojat (bnei elohim) raamatussa olivat ne samat jotka taivaassa alkoivat himoita ihmisten tyttäriä ja lopulta ilmaantuivat tänne, makasivat nämä tyttäret ja tuloksena olivat "muinaisaikojen jättiläiset" . Lähes joka kansalla on jättiläissatunsa, niin myös israelilaisilla . Jättiläiset vedenpaisumukset, tornit, aatamit ja eevat eivät ole tositarinoita vaan myyttejä,osa suoraa lainaa Israelia vanhemmilta kuttuureilta
Saarn. 12:7: ”Tomu palaa maahan, josta se on tullut. Henki palaa Jumalan luo, joka on sen antanut.”Jumlahan on ihmisen luonut ja antnut tälle "elämän henkäyksen ".
Jahve on Raamatun mukaan kaikkitietä joten hänelle oman valitun profeetan syntymä ei ollut yllätys.Jeremia myös koetti vahvistaa omaa asemaansa joka jatkuvasti kyseenalaistettiin kertomalla että toisin kuin muut profeetat, hänet oli valitty tehtävään jo syntymästään saakka.
Arveletko myös että kaikki sodat, vallastasyöksyt ja muut joiden lopputuloksen Jahve ennusti, piti tapahtua ensin taivaassa, jotta Jahve tietäisi tuloksen ja voisi ilmoittaa profeetoille miten käy ?
Hebr. 12:9: ”Kun maalliset isämme kurittivat meitä, me emme tohtineet vastustaa. Vielä paljon suurempi syy meillä on alistua taivaallisen Isämme tahtoon, "Jahve on luoja ja siksi taivaallinen isä on kirjoituksissa ilmoitettu.
Joh. 9 jotkut juutalaiset oppineet tuohon aikaan selittivät sairaudet synnin syyksi, joko syy oli itsessä tai vanhemmissa, mutta eihän siinä ole ajatusta aikaisemmsasta elänsä tai sellaisessa tehdystä synnistä .
Ilmestyskirjan eskatologiaa tai sen enkelitarinoita en tunne, mutta sanoivat ne mitä hyvänsä enkeleistä, niin puhe on enkeleistä, ei ihmisistä Mormonismi näköjään sekoittaa aivan kaiken yhdeksi sekasotkuksi.
Kaikki vetoamiset Raamattuun ihmisen hengen aiemman olemassaolon suhteen ovat tulkinnanvaraisia. On kyllä mielestäni todennäköistä että Smith on saanut idean Raamatun jakeista (hänhän osasi olla erittäin "luova" lukiessaan raamattua) ja ajan kuluessa sitten muotoili tuon opin ja kirjoitti sen Abrahamin kirjaan.
Mormonin kirjaa kirjoitettaessa oppi aiemmasta olemassaolosta ei liene vielä noussut Josephin mieleen koska MK ei tuosta opista mtiään selkeätä opeta. Ihmetyttää hieman että MK siitä vaikenee, eikö se ollut nefiläisille tärkeä oppi?
Abrahamin kirja on ainut Smithin tuottama pyhä kirjoitus jossa aiempi olemassaolo on selkeästi ja ilman erityisiä "loogisia" päättelyketjuja ja arvailuja luettavissa ja ymmärrettävissä. Ehkäpä tästä syystä kirkko ei uskalla/voi tehdä pesäeroa Abrahamin kirjaan vaikka on selvästi osoitettu ettei se ole oikeasti mikään käännös muinaisista papyruksista.
Mitä hyötyä on ihmiselle tietää aiemmasta olemassaolosta vaikka se olisikin totta? Kirkon mukaan siitä emme voi mitään muistaa.
Haittaa tuosta opista sen sijaan on ollut, sillä sen avulla kehiteltiin oppeja miksi mustat eivät voineet aikanaan saada oikeutta temppelin korottaviin toimituksiin ja pappeuteen.
Mustat olivat MAP-profeettojen mukaan osoittaneet jonkinasteista neutraalia asennetta taivaan suuressa Sodassa aiemmassa olemassaolossa eli "ensimmäisessä asemassa" eli eivät olleet yhtä rohkeita taistelussa Kristuksen puolesta kuin valkoiset veljensä ja tästä syystä heille tuli seuraamuksia "toisessa asemassa" (maan päällisessä elämässä").
" ja niille, jotka pysyvät uskollisina ensimmäisessä asemassansa, annetaan lisää; mutta ne, jotka eivät pysy uskollisina ensimmäisessä asemassansa, eivät saa kirkkautta samassa valtakunnassa niiden kanssa, jotka pysyvät uskollisina ensimmäisessä asemassansa; ja niille, jotka pysyvät uskollisina toisessa asemassansa, annetaan lisää kirkkautta heidän päänsä päälle aina ja ikuisesti." Abraham 3:26
Mormoniopin mukaan ihmiset, jotka olivat taivaan sodassa vähemmän uskollisia, syntyivät maan päälle latteanenäisinä ja mustaihoisina. Myös Raamatussa mainitaan Kainin merkki, mutta kai vain veljesmurhan vuosi.
Onko sinulla Tapani (tai kahdella pisteellä) tietoa, että onko Raamatusta sensuroitu se, että mikä se Kainin merkki käytännössä on? Onko siis sama kuin tuo mormoniopissa oleva vähemmän uskollisista?
Raamattu puhuu vain merkistä joka oli Kainissa jotta häntä ei surmattaisi .En tiedä mistään sensuroinnista tässä tai muualla .
Kaikissa Raamatunversioissa näyttäisi olevan, että merkki on vain Kainissa, ei hänen jälkeläisissään. Smith on siis säveltänyt tuonkin opin.
Smith kirjasi kirjoittamaansa Mooseksen kirjaan (KH Mooses 7:22) että Kainin jälkeläiset ovat mustia:
"Ja Henok näki myös loput kansasta, joka oli Aadamin poikia; ja he olivat kaikkien Aadamin jälkeläisten sekoitus, paitsi Kainin jälkeläisten, sillä Kainin jälkeläiset olivat mustia, eikä heillä ollut sijaa heidän keskuudessaan."
Vielä 1970-luvulla puhuttiin mustista "Kainin jälkeläisinä". Nythän tällaiset puheet on kielletty.
En nyt äkkisiltään osaa sanoa puhuiko Smith kuinka paljon juuri itse Kainista ja kirouksesta (herra Younghan avasi suunsa aiheesta useammankin kerran) mutta Kanaan ja Haam olivat kyllä kirottuja henkilöitä Smithin kirjoissa ja heidän jälkeläistensä orjuus Jumalan sallimaa ja oikeutettua vielä 1800-luvun Amerikassa.
Oletan että herra Smith on lukiessaan Raamatusta jakeen "Kirottu olkoon Kanaan, tulkoon hänestä veljiensä orjienkin orja" saanut "innoitusta" kehitellä oppiaan kirouksista.
Raamatun mukaan Kanaan on Haamin poika ja Joseph Smith silmäillessään papyruksia sai "innoituksen" tulkita hieroglyfejä seuraavasti: "Haamista sai alkunsa tuo rotu, joka pysytti kirouksen maassa......, joka siunasi hänet maan siunauksilla ja viisauden siunauksilla mutta kirosi hänet, mitä tulee pappeuteen." (Abraham 1)
Näin Suomessakin aikanaan selitettiin että Kainin kirous jatkui vedenpaisumuksen jälkeen Haamin ja Kanaanin kautta.
Smithin mukaan "Haamin pojat" (Kanaanin pojat) ovat afrikkalaisia mustia ja orjuus oli siis oikeutettua.
Smith kirjoitti (jo ennen kuin Abrahamin kirjan "käännös" oli valmistunut):
"I do not believe that the people of the North have any more right to say that the South shall not hold slaves, than the South have to say the North shall.... the first mention we have of slavery is found in the Holy Bible.... And so far from that prediction being averse to the mind of God, it [slavery] remains as a lasting monument of the decree of Jehovah, to the shame and confusion of all who have cried out against the South, in consequence of their holding the sons of Ham in servitude."
"What could have been the design of the Almighty in this wonderful occurrence is not for me to say; but I can say, that the curse is not yet taken off the sons of Canaan, neither will be until it is affected by as great power as caused it to come; and the people who interfere the least with the decrees and purposes of God in this matter, will come under the least condemnation before him; and those who are determined to pursue a course which shows an opposition and a feverish restlessness against the designs of the Lord, will learn, when perhaps it is too late for their own good, that God can do his own work without the aid of those who are not dictated by his counsel."
http://josephsmithpapers.org/paperSummary/letter-to-oliver-cowdery-circa-april-1836#!/paperSummary/letter-to-oliver-cowdery-circa-april-1836&p=2