JUMALAN KOULUSSA
Jumalan koulussa opitaan kävelemään hiljaa
Raisuinkin Jumalan ori pannaan pakkokuolaimiin
ja vetämään niin raskasta kivikuormaa
että sen korskunta ja askeleet talttuvat.
Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että minä en ole mitään,
ja että vaikuttimeni ovat lähes kaiken aikaa
epävanhurskaita, itsekkäitä ja epärehellisiä.
Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että Jumalan työ ei mene eteenpäin
miehen voimalla, puhujataidoilla,
opin puhtaudella ja kiivaudella.
Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että Jumalan peltoa on muuallakin
kuin minun peltoaitauksessani
ja Jumalan ruoho vihertää muualla yhtä kirkkaasti,
kuin minun peltopalstallani.
Jumalan koulussa opitaan kokemaan
että Pyhän Hengen tulikaste ja herätys
ei ole minun ja ryhmäni yksinoikeus,
vaan että se on Herra, joka tekee ukkospilvet
ja antaa sadekuurot ja kasvun, joka miehen pellolle.
Jumalan koulussa minut riisutaan niin alastomaksi,
että minulle ei jää vaatteeksi,
kuin Kristuksen verinen armo
ja sekin niin ansiottomasti,
että minun on sitä häveten ihmeteltävä.
Jumalan koulussa, pellon loppupäässä
on nöyriä ja säyseitä hevosia
joita ei tarvitse enää suista suitsilla ja piiskalla.
Ne ontuvat lonkkajänteitään, niinkuin Jaakob
ja niiden turvat ja kyljet ovat haavoilla.
Mutta ne vetävät nöyrästi vakonsa loppupäätä.
Nöyrästi, hiljaa ja taitavasti,
niin että vaosta tulee suora.
Niin taidollisesti, että musta multa kaatuu syväksi vaoksi,
niin että Taivaallinen Kylväjä voi viskata siihen
------ satakertaisen jyvän.
Ja vakonsa loppupäässä ne pysähtyvät
ja luovat nöyrän katseen Jumalaansa,
pyytäen silmillään, että Suuri Viinitarhan Herra
laukaisisi heidän valjaansa ja rinnustimensa
ja laskisi heidät taivaan vihreille laitumille
----- nauttimaan hyvin ansaittua lepoa.
-- Tapio Nousiainen
Jumalan koulussa opitaan kävelemään hiljaa
Raisuinkin Jumalan ori pannaan pakkokuolaimiin
ja vetämään niin raskasta kivikuormaa
että sen korskunta ja askeleet talttuvat.
Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että minä en ole mitään,
ja että vaikuttimeni ovat lähes kaiken aikaa
epävanhurskaita, itsekkäitä ja epärehellisiä.
Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että Jumalan työ ei mene eteenpäin
miehen voimalla, puhujataidoilla,
opin puhtaudella ja kiivaudella.
Jumalan koulussa opitaan näkemään,
että Jumalan peltoa on muuallakin
kuin minun peltoaitauksessani
ja Jumalan ruoho vihertää muualla yhtä kirkkaasti,
kuin minun peltopalstallani.
Jumalan koulussa opitaan kokemaan
että Pyhän Hengen tulikaste ja herätys
ei ole minun ja ryhmäni yksinoikeus,
vaan että se on Herra, joka tekee ukkospilvet
ja antaa sadekuurot ja kasvun, joka miehen pellolle.
Jumalan koulussa minut riisutaan niin alastomaksi,
että minulle ei jää vaatteeksi,
kuin Kristuksen verinen armo
ja sekin niin ansiottomasti,
että minun on sitä häveten ihmeteltävä.
Jumalan koulussa, pellon loppupäässä
on nöyriä ja säyseitä hevosia
joita ei tarvitse enää suista suitsilla ja piiskalla.
Ne ontuvat lonkkajänteitään, niinkuin Jaakob
ja niiden turvat ja kyljet ovat haavoilla.
Mutta ne vetävät nöyrästi vakonsa loppupäätä.
Nöyrästi, hiljaa ja taitavasti,
niin että vaosta tulee suora.
Niin taidollisesti, että musta multa kaatuu syväksi vaoksi,
niin että Taivaallinen Kylväjä voi viskata siihen
------ satakertaisen jyvän.
Ja vakonsa loppupäässä ne pysähtyvät
ja luovat nöyrän katseen Jumalaansa,
pyytäen silmillään, että Suuri Viinitarhan Herra
laukaisisi heidän valjaansa ja rinnustimensa
ja laskisi heidät taivaan vihreille laitumille
----- nauttimaan hyvin ansaittua lepoa.
-- Tapio Nousiainen
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuon runon sanojen ydintä ei ymmärrä muut, kuin Jumalan koulussa ja - ahjossa hiotut ihmiset.
Helluntailaista hullutusta.
Ihana ja koskettava runo!