Minua on uskoontulon jälkeen vaivannut enemmän tai vähemmän yksi asia. Olen lapsuudessani ja nuoruudessani ollut luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja olen kokenut siellä Pyhän Hengen läsnäoloa ja kuullut jopa Jumalan puhetta. Olen myös kokenut Jumalan rakkauden luterilaisissa tilaisuuksissa, varsinkin rippileirillä. Jumala siis vaikuttaa luterilaisessa kirkossa, siitä ei ole epäilystäkään.
Tarkoitukseni ei siis ole hyökätä luterilaisuutta vastaan. Kerron vain miten minä koen nyt uudestisyntyneenä uskovan luterilaiset jumalanpalvelukset Raamatun Sanan valossa.
Televisiosta näytetään usein luterilaisia jumalanpalveluksia joita joskus katson vähän. Minusta ne ovat kauniita ja usein hyvin juhlallisia tilaisuuksia. Ihmiset istuvat penkeissään ja pappi esiintyy, laulaa ja saarnaa ja johtaa liturgioita. Niin kaunista kaikenkaikkiaan. Mutta, mutta..... Jotakin tärkeää niistä puuttuu, ja se kiusaa minua. Uskon tietäväni mistä on kysymys. Näin ei Jumala ole suunnitellut seurakuntansa toimintaa ja jumalanpalveluksia.
Mielestäni tällaiset jumalanpalvelukset antavat uskosta osattomille väärän kuvan oikeasta aidosta uskosta. Ihmiset kun usein ajattelevat luterilaisten kaavamaisten jumalanpalvelusten olevan oikeaa kristillisyyttä ja niin esimerkki oikeasta uskonnollisuudesta. Sitten se, mikä tästä poikkeaa, on se väärä usko ja väärää uskonnon harjoittamista. Minusta luterilaisuuden jumalanpalvelukset on eksytystä koska sitä ei löydy Raamatusta ja se johtaa ihmisiä väärään käsitykseen oikeasta jumalasuhtesta ja oikeasta uskovan elämästä. Ihminen voi luulla että usko on siinä että käy kirkossa istumassa ja kaikki on siinä ja mitään enempää ei tarvita eikä ole.
Jos mennään Raamattuun ja kristinuskon alkujuurille, sinne lähtölaukaukseen asti, huomaamme ettei siellä seurakunnilla ollut suuria juhlallisia kirkkoja alttaritauluineen ja juhlallisine lamppuineen joissa kokoonnuttiin. Ei siellä ollut pyhimysten kuvia seinillä eikä urut soineet. Uskovat kokoontuivat yksinkertaisissa kodeissa. Myös taivasalla. Kokouksissa oli kaikilla uskovilla jotakin annettavaa, millä laulu, millä näky, millä ilmestys, millä profetia ja mikä puhui kielillä ja mikä selitti ja joku ehkä rukoili sairaiden puolesta siinä kokoontumisten aikana. Ei ollut mitään kokouskaavoja puhumattakaan liturgioista.
Sitten alkuseurakunnassa oli Pyhä Henki niin voimakkaasti läsnä että saatiin kokea Jumalan Hengen siunauksia siinä määrin että uskovien sielut, ja joskus liha, riehaantui siinä määrin että tuli jo epäjärjestystä ja Paavalin piti kirjoittaa seurakuntaan ja panna sääntöjä miten seurakunnassa tulee toimia ja olla.
Alkuseurakunnilla oli siis toisenlainen ongelma kuin meillä tämän päivän uskovilla. Heillä oli voimakas Pyhä Henki ja voimakas Pyhän Hengen toiminta. Nyt meillä monissa helluntaiseurakunnissa ja varsinkin luterilaisissa jumalanpalveluksissa on melko hiljaista ja kohta liian tiukat kaavat niin ettei siellä kukaan uskalla liikahtaa. Pyhä Henki ei pääse ollenkaan esille uskovien kautta. Yksi tai kaksi pappia on esillä ja puhuu ja muut istuvat hiljaa penkeissään. Puhumattakaan että joku profetoisi tai saisi ilmestyksia.
Seurakunta ja yksilö voi ajatella että tavallinen riviuskova ei saa esiintyä eikä puhua eikä pukahtaa, vaan pitää istua ihan hiljaa. Mutta missä Herran Henki on, siinä on vapaus. Vapaudessa uskaltaa ja saa liikkua ja pukahtaa.
Helluntailaisuudessa pyritään rohkaisemaan kaikkia uskovia profetoimaan ja todistamaan, aktivoimaan uskovia käyttämään armoitustaan ja armolahjojaan seurakunnan rakentumiseksi. Aivan niin kuin Raamatun Sana kehottaakin meitä pyrkimään saamaan runsaasti armolahjoja, mutta varsinkin profetoimisen lahjaa. Ymmärrämme että näitä lahjoja tulisi myös käyttää uskovien yhteydessä uskoville siunaukseksi, Mutta missä ovat nämä uskovat luterilaisissa jumalanpalveluksissa joilla on näitä lahjoja ja käyttävät niitä. Ei sen puoleen. Tätä ongelmaa esiintyy myös helluntaiseurakunnissa.
Olisiko meidän aihetta palata alkujuurille ja tavoitella Hengen täyteyttä ja armolahjoja ja antaa Pyhän Hengen muuttaa kokouskaavamme. Luterilaisessa kirkossa tämä taitaa olla vaikeaa kun jumalanpalvelusten kaavat ovat korkeammalta taholta päätetty eikä niitä taida yksi eikä kaksi pappia muuttaa.
Raamattu antaa vastauksen mikä on oikeaa Jumalan palvelemista. Se on Kristus meissä ja alkaa uskovan Jumalalle antautumisella. Sitten tulee kaste ja Pyhä Hengen täyteys. Sen jälkeen uskovan korkea tavoite on se että hän ei enää itse elä omaa itse suunnittelemaansa itsekästä elämään, vaan että Jeesus Kristus hänessä pääsee valtaan ja elää uskovassa ja hänen kauttaan ja tekee teot jotka ovat hänen. Uskova siis pyrkii seuraamaan Jeesusta Kristusta Hänen edeltä valmistamissa teoissa. Silloin Kristus elää uskovassa ja tekee tekojaan uskovan kautta. Pyhän Hengen täyteydessä uskova voi elää tällaista kristuselmää.
Lut. jumalanpalvelus/Raamatun mukainen palvelus
18
196
Vastaukset
>>Minua on uskoontulon jälkeen vaivannut enemmän tai vähemmän yksi asia. Olen lapsuudessani ja nuoruudessani ollut luterilaisen seurakunnan jumalanpalveluksissa ja olen kokenut siellä Pyhän Hengen läsnäoloa ja kuullut jopa Jumalan puhetta. Olen myös kokenut Jumalan rakkauden luterilaisissa tilaisuuksissa, varsinkin rippileirillä. Jumala siis vaikuttaa luterilaisessa kirkossa, siitä ei ole epäilystäkään.<<
Aikanani en pysytynyt oikein kuuntelemaan luterilaisia jumalanpalveluja. Nykyään kuuntelen, lisäksi myöskin aamu ja iltahartauksia. Voin kuunnelle niin helareiden kuin luterilaisten tilaisuuksia. Kuitenkin juuri luterilainen jumalanpalvelus antaa mulle sitä mitä kaipaankin. On niinkin ettei joskus jaksa kuunnella, silloin ei kuunnella. Vapaus täytyykin olla.- jaikaliii
Aloituksessa ei ole kysymys siitä saako luterilaisesta jumalanpalveluksesta jotakin hengellistä hyvää vai ei. Heti alussa totesin että sieltä saa hyvääkin. Tein sen jotta ei syntyisi väärinkäsityksiä. Minä en siis vastusta luterilaisen kirkon jumalanpalveluksia. Ne ovat usein jopa erittäin hyviäkin.
Aloituksessa on kysymys siitä antaako luterilaiset jumalanpalvelukset uskosta osattomalle väärän kuvan elävästä uskosta ja uskon harjoittamisesta. Onko siis luterilaiset jumalanpalvelukset oikeaa raamatullista elävää uskon harjoittamista? Löytyykö kirkon jumalanpalveluskaavat ja Raamatusta? Huomaa että en nyt kirjoittanut "uskonnon harjoittamisesta". Uskonto ja elävä usko ovat kaksi eri asiaa. Minä näen luterilaisen kirkon jumalanpalveluksissa paljon uskonnollisuutta ja se ei ole hyvä. Tästä on kysymys ja siitä tahdoin synnyttää keskustelua.
Vapaus on kuunnella ja katsoa jumalanpalveluksia ja käydä siellä istumassa mikäli on mahdollisuutta. Ja se onkin suotavaa silloin kun ei ole mahdollisuutta mennä elävän seurakunnan kokouksiin tai sellaista seurakuntaa ei paikkakunnalla ole.
Jumala on niin armollinen että Hän vaikuttaa siellä missä Jeesuksen evankeliumia pidetään esillä. Ei Hän vaikuta vain siellä missä oppi ja käytäntö on täydellistä koska sellaista seurakuntaa ei ole olemassakaan.
Jumala joutuu siis käyttämään vajavia ihmisiä ja vajavia seurakuntia. Siksi ei kannata vastustaa sellaista ihmistä eikä toimintaa jossa pidetään Herran Jeesuksen Kristuksen evankeliumia esillä. Näin minä aattelen. - jaikaliii
Itselläni on sellainen kokemus herätyksen tilassa ollessani -80 luvun lopussa ja -90 luvun alussa että Jumala veti minua helluntaiseurakuntaan. Vaikka paikkakunnalla olikin myös luterilainen kirkko, jopa suomalainenkin luterilainen seurakuntapiiri, luterilaisia uskovia (asun Ruotsissa), minä en koskaan kokenut että minun pitäisi mennä sinne jumalanpalvelukseen istumaan. En myöskään kuunnellut radiosta niitä enkä katsonut televisiostakaan.
Mutta helluntaiseurakunta veti puoleensa. Ja tämä on ihmeellistä koska minä kuitenkin sydämessäni vastustin helluntaiseurakuntaa ja sinne menoa. En olisi millään tahtonut mennä helluntaiseurakuntaan. Mutta Jumala painoi päälle ja lopulta minun täytyi nöyrtyä ja mennä helluntaiseurakuntaan. En saanut rauhaa ja pelastusvarmuutta missään muualla. Menin siis helluntaiseurakuntaan vain siitä syystä että Jumalan Henki suorastaan pakotti minut helluntaiseurakuntaan. Helluntaiseurakunnassa minä sain oikeaa hyvää raamatullista opetusta. Sain opetusta Pyhästä Hengestä ja armolahjoista ja pääsin sisälle sellaiseen elämään että tulin hyvin siunatuksi.
Ymmärrän että kaikille ihmisille ei helluntaiseurakunta sovi eikä Jumala vie kaikkia uskoon tulleita ihmisiä helluntaiseurakuntaan. Mutta minun kohdallani helluntaiseurakunta oli se oikea Jumalan seurakuntaa ja Hänen minulle valitsema hengellinen koti. Uskovan onkin tärkeää totella Jumalaa ja mennä sinne minne Pyhä Henki hänet vie. Näitä asioita ei voi eikä tarvitse kysellä ihmisiltä. Jumala kyllä puhuu jokaiselle vilpittömälle ihmiselle henkilökohtaisesti niin että ihminen tietää paikkansa.
- aaaaaaaaaee
minua eniten ihmetyttää yleinen rippi .Siis se ajauts filoseofisella tasolla että kuka tahansa joka sattumalta istuu kirkkosalissa, ja kuuntelee vaikka tv:n kautta sitä, saa "kaikki synniy anteeksi" kun se julistetaan. Siis ne jotka eivät ole pyytäneet, ei katuneet, ei selvittäneet vaikka murhiaan, tai jotka ovat vain turisteina seuraamassa kirkon tapahtumia, tai vahingossa paikalle sattuneina, ateisteina. Ei voi mennä noin Raamatun mukaan. Eikö se ole petos? koko ajatuskin on täysin käsittämätön? Siis kun ottaa sen kirjaimellisesti totena. Aika outoa.
Tässä mainitsit yhden epäraamatullisen asian. On todella Raamatun SananHengen vastaista julistaa synnit anteeksi kollektiivisesti kaikille paikalla oleville ja jopa television tai radion äärellä istuville katselijoille. Se voi eksyttää joitakin ihmisiä luulemaan että synnit ovat nyt anteeksi annettu ja saatu ja matka jatkuu synnissä (Kristuksen Jeesuksen ulkopuolella).
Mutta se siinä on hyvää että kun joku todella vilpitön synnin rasittama ihminen kuuntelee ja saa kuulla synninpäästön, Pyhä Henki voi siinä paikalla vahvistaa anteeksiantamuksen ja anteeksisaamisen Jumalan puolelta niin että ihminen kokee anteeksisaamisen ja jopa pelastuksen. Onhan niin että ihminen saa synnit anteeksi uskomalla Herraan Jeesukseen Kristukseen. Sitä kaikki eivät ymmärrä eikä voi ottaa vastaan uskon kautta. Mutta kun toinen ihminen julistaa vilpittömälle ihmiselle, joka uskoo Jeesukseen, synnit anteeksi, anteeksiantamus konkretisoituu ja ihminen kykenee ottamaan sen vastaan ja myös kokee anteeksiantamuksen. http://www.jaikal.se/48683146- woewoe
Hetkinen, taas ei tiedetä mistä puhutaan. Syntien anteeksi julistamista edeltää luterilaisessa liturgiassa aina synnintunnustus. Eihän niitä syntejä julisteta anteeksi tv-katsojille ja koko maailmalle, vaan niille, jotka ovat tunnustaneet juuri syntinsä. Ja siksi liturgiassa sanotaan syntien tunnustuksen jälkeen: joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupeus, jne. jne.
- bdgb
woewoe kirjoitti:
Hetkinen, taas ei tiedetä mistä puhutaan. Syntien anteeksi julistamista edeltää luterilaisessa liturgiassa aina synnintunnustus. Eihän niitä syntejä julisteta anteeksi tv-katsojille ja koko maailmalle, vaan niille, jotka ovat tunnustaneet juuri syntinsä. Ja siksi liturgiassa sanotaan syntien tunnustuksen jälkeen: joka syntinsä tunnustaa ja hylkää, hänelle tapahtuu laupeus, jne. jne.
kuulepa nyt. Tajuatko sinä mitä tarkoittaa että joku tunnustaa omat syntinsä? Se tarkoittaa sitä että hän: 1. menee ystävänsä luo ja TUNNUSTAA että se olin minä joka varastin sinulta sen 100 euroa kaksi vuotta sitten, ja maksaa sen takaisin. Se on synnin tunnustaminen. 2. hÄn tunnustaa rukouksessa Jumalalle kaikki sen mitä on tehnyt, nimeten en: valehtelin miehelleni, tein huorin, jne. 3.. hÄn menee papin puheille, ja yksityisessä ripissä kertoo rikoksensa, esim. Minä tein huorin . Ja PYTÄÄ anateeksi itse jeesukselta, siltä jota vastaan on rikkonut, ja KORVAA sen. Tämä ei pääse tapahtumaan "yleisessä" ripissä.
- eeeeeii32
samoin se tuntuu naurettavalta se pappien "Kirkkoääni" se tapa jolla puhutaan kun saarnataan. Kyllä he ihan normaalisti puhuu muualla.Muta kun saarnaavat, tai lausuuvat liturgioita, se ääni muuttuukin jotenkin teennäisen vakavaksi ja teennäisen hitaaksi ,ja painottavaksi, joka sanaa painotetaan, ja pysäytetään sanojen välillä.
Olen miettimyt tuota asiaa mistä mainitsit. Olen miettinyt että opetetaanko se saarnatyyli teologian kouluissa vai tuleeko se ikään kuin automaattisesti uudelle papille koska hän näkee ja kuulee toisten saarnaavan sillä tavalla.
Onhan myös helluntailaisilla oma saarnatyyli, ehkä vapaa, mutta tyyli sekin. Olen huomannut että helluntaiseurakunnissa jokaisella puhujalla on oma saarnatyylinsä. Hyvin harva puhuja pyrkii muuttamaan ääntään tai puhetyyliään saarnatessaan. En tiedä pyrkiikö luterilainen pappi tahallaan muuttamaan puhetyyliään saarnatessa vai tuleeko se automaattisesti ja mistä se siinä tapauksessa johtuu.- sosiaalistaälyä
Alttari on pyhä paikka. Ja siksi liturgiankin pitää olla juhlallinen. Onhan kirkossakin virallisen jumalanpalveluksen lisäksi myös rennompia tilaisuuksia, joissa puhutaan rennommin. Puheen tyyli riippuu aina paikasta ja tilaisuudesta. Jos pidän virallista juhlapuhetta, niin en puhu samoin, kuin kavereille jossain epävirallisessa tilanteessa.
- htttttttttt
Jaikal91 kirjoitti:
Olen miettimyt tuota asiaa mistä mainitsit. Olen miettinyt että opetetaanko se saarnatyyli teologian kouluissa vai tuleeko se ikään kuin automaattisesti uudelle papille koska hän näkee ja kuulee toisten saarnaavan sillä tavalla.
Onhan myös helluntailaisilla oma saarnatyyli, ehkä vapaa, mutta tyyli sekin. Olen huomannut että helluntaiseurakunnissa jokaisella puhujalla on oma saarnatyylinsä. Hyvin harva puhuja pyrkii muuttamaan ääntään tai puhetyyliään saarnatessaan. En tiedä pyrkiikö luterilainen pappi tahallaan muuttamaan puhetyyliään saarnatessa vai tuleeko se automaattisesti ja mistä se siinä tapauksessa johtuu.ei opeteta..ei oo tullu opinnoissani vielä vastaan. Ihme touhua opiskelijat kopioivat pappien puhetyylinkin.
- bfgfgbfgb
sosiaalistaälyä kirjoitti:
Alttari on pyhä paikka. Ja siksi liturgiankin pitää olla juhlallinen. Onhan kirkossakin virallisen jumalanpalveluksen lisäksi myös rennompia tilaisuuksia, joissa puhutaan rennommin. Puheen tyyli riippuu aina paikasta ja tilaisuudesta. Jos pidän virallista juhlapuhetta, niin en puhu samoin, kuin kavereille jossain epävirallisessa tilanteessa.
eikös se menny jotenkin niin että ainoa alttari jonka äärellä saatte uhrata oli se Liiton arkki, joka on nyt kateissa? Joten mitäs sivualttareita nyt teillä on muka? Uhri(Kristus) on kerran uhrattu, ei uutta uhrialtaria ole olemassakaan. Ja lammas-härkä-haju-juoma-uhrit loppu siihen paikkaan juutalaisiltakin. Mikä lie uusi oppi tuo?
htttttttttt kirjoitti:
ei opeteta..ei oo tullu opinnoissani vielä vastaan. Ihme touhua opiskelijat kopioivat pappien puhetyylinkin.
Niin minä ajattelinkin kuin kerroit. Uudet papit kopioivat puhetyylin toisilta vanhemmilta papeilta. Kyllä tätä varmasti ilmenee myös helluntaiseurakunnissa jossakin määrin. Joskus kuulee jonkun nuoren puhujan puheesta että se ei ole hänen oma tyylinsä puhua. Kerran eräässä kokouksessa nuori parikymppinen mies piti aloituspuheen. Se tuntui oudolta koska hänellä oli erikoinen puhetyyli joka ei ollut tavanomaista nuorelle miehelle. Sitten kun saarnaaja astui esille ja alkoi saarnaamaan, minä huomasin mistä nuori mies oli kopioinut tyylinsä. Tälle saarnaajalle tyyli oli luonnollinen mutta ei sille nuorelle miehelle.
- woewoe
Luterilainen liturgia on suoraan raamatusta, joten hämmästyn kuinka joku voi pitää sitä eksytyksenä. Aloitus on hyvä esimerkki siitä kuinka makuasioista tehdään oppikysymyksiä, joilla lyödään toisin ajattelevia.
Hellareissa kasvaneena olen vahvasti sitä mieltä, että heilläkin on oma "liturgiansa" ja maneerinsa niinkuin kaikilla muillakin. Sitä ei opita kirjoista, vaan mallioppimisen kautta. Esimerkkinä tästä vaikka se, että PH:n läsnäolon katsotaan usein liittyvän äänen volyymiin. Sekä saarnoissa että rukouksessa.
Itse tulen siunatuksi myös luterilaisessa kirkossa, kun toistan Jumalan elävää sanaa liturgian muodossa. Eikä minusta olen tarpeen, että kaikki rukoilla pölöttävät yhtäaikaa suureen ääneen. Jumala kuulee vähemmälläkin yrittämisellä.- eivoiollatottae
sori,,,mut naurattaa ihan. Missäs kohdassa se liturhgia annetaan Raamatussa? hahahahhahahahahahhahahhaah hahhaahha hhaahah haahhaa........
- PasiToivonen
>>Luterilainen liturgia on suoraan raamatusta...>>
Luther keksi luterilaisen liturgian. Ei kovin uskottavaa että "Raamatun liturgia" olisi ollut kateissa 1 500 vuotta, ja sitten Luther "löysi" sen.- woewoe
Luterilaisen kirkon liturgiassa toistetaan raamatun sanoja. Jos et sitä tiedä, niin et tunne luterilaista liturgiaa etkä raamattua. Luterilainen liturgia on pitkälti sama katolisen kirkon liturgian kanssa. Niin ovat kaikkien muidenkin kristillisten kirkkojen liturgiat. Koska katolinen kirkko on se, joka hyväksyi mm. tekstit tuntemaamme raamattuun.
Luther ei puhdistanut uskoa raamatusta, vaan tietyistä katolisen kirkon käytännöistä, jotka eivät liittyneet mitenkään raamattuun. Varmaan sulle on suurikin yllätys, että Luther luki raamattua. Minulle ei.
- ffffffffffe
kuules, oon ollu katolisessa messussa. Siellä heilutellaan hajusteaineita sellasessa hajuheilurissa,. samoion kuin ortodoksi kirkossakin. Ei ole sama liturginen kaava.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Persut eivät ole kertoneet euronkaan edestä säästökohteita
Mutta änkyttävät kysellä niistä muilta jatkuvasti. Vaikuttaa ettei persuilla ole kykyä omaan ajatteluun ja päätöksenteko2713376Työeläkeloisinta Suomen suurin talousongelma
Työeläkeloisinta maksaa vuodessa lähes 40 miljardia euroa, josta reilut 28 miljardia on pois palkansaajien ostovoimasta.1031673- 661223
Mun mielestäni on tosi loukkaavaa
Nainen, että luulet palatan typeriä, sekavia ja ilkeitä viestejä mun kirjoittamiksi. Mä en ole katkera, epätoivoinen, ra1991067- 561024
Odotettu tulos Taivalvaaran hiihtokeskuksen osalta
"MCS Finland Oy on ilmoittanut Taivalkosken kunnalle 30.4.2026, että se irtisanoo Taivalkosken kunnan ja MCS Finland Oy:50976- 63961
- 42807
- 47782
- 114748