Miksi seurata Jeesusta, jonka opetukset ihan selkeästi rajoittavat ihmisen elämää ja ovat paikoitellen todella sekavia? Miksi ihminen uskoo, että Jeesus voi vapauttaa ihmisen nk. synnistä? Miksi ihminen hylkää terveen järjen käytön ja luottamuksen tieteeseen, evoluutioon jne? Olen samaa mieltä, kuin eräs viisaasti ajatteleva pappi: Nykyajan maailmassa itselleen täysin rehellinen ihminen ei voi olla mitään muuta, kuin agnostikko.
Miksi seurata Jeesusta?
A-gnostikko
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
"Nykyajan maailmassa itselleen täysin rehellinen ihminen ei voi olla mitään muuta, kuin agnostikko."
Näinhän se on, viisaasti sanottu. Haaveilla voi vaikka minkälaisesta auvoisesta ja ikuisesta elämästä kuoleman jälkeen, eikä siltikään tarvitse pettyä. Pettymykset kuten muutkin tunteet loppuvat kuoleman osuessa kohdalle. Mikähän se on tässä tosiseikassa niin hirmuisen vaikeasti hyväksyttävissä?
Kyse on pitkälti lähimmäisen rakkauden mukaan elämisestä.. ei niinkään rajoitteista. Syntikäsitys uskonnoissa on yleensä varmaankin aika kahlitseva ja johtaa ihmistä ehkä pelon kautta suorittamaan asioita ja sellaisen "ostetun" Jumalan rakkauden hakemiseen.
Kuka pakottaa seuraamaan Jeesusta, jos ei tahdo ja elämä näyttäytyy sen kautta rajoittuneelta?
Miksi evoluutio rinnastetaan sisäisen uskon asiaan niin vahvasti...ja tämä näyttelee niin merkittävää osaa agnostikkojen ja ateistien näkökulmassa, siinä mitä usko on.
Minulla se on luottamusta Jumalaan ja elämistä siitä. En muuten olisi jaksanut tätä elämää täällä... ehkä se ei ole kaikkien juttu, nämä uskon asiat... eikä se minua häiritse.. uskooko toinen vai ei.... mutta usko on syvempi todellisuus kuin vain sen pohtimista... oliko dinoja tai alkueliöitä... se on sisimmän tie, löytää rauha sielulleen ja elää siitä käsin tätä elämää. Se on toisarvoinen seikka miten maailma luotiin loppuviimein siinä uskossa elämisessä... me nyt täällä eletään kuitenkin, tällaisina luomuksina maailmassa... onko kaikki vaan sattumaa? toiselle se on toiselle ei.
Usko on syvemmän ymmärryksen etsimistä, sen löytämistä ja siitä elämistä.
Se on sisimmän rauhan ja levon löytämistä.
Jokainen itse, tekee elämänsä sellaiseksi mitä elää.
Jos heti aluksi pienenkin vastoinkäymisen sattuessa heittää "pyyhkeen kehään", ei tosiaan voi enää muuta edellyttää kuin, että joku toinen hommaisi hänelle helpomman tavan tulla toimeen.
Nämä ovat juuri niitä olioita, jotka ovat ihan turhakkeina vahingossa syntyneitä, toistenkin elämän pilaajia.
Tämä maailma on kylmien arvojen maailma... niin se todellisesti on, vaikka silläkin on sokerikuorrutteensa jota se haluaa pitää esillä... mistä me tiedämme kenenkään toisen elämästä, mitä vastoinkäymisiä kelläkin on ollut tai on ja heittääkö hän pyyhkeitä kehään pienistäkin vastoinkäymisistä, vaikka se toiselle siltä voisi näyttääkin? On ihmisiä joilla se taakka jo tämän maailman toimesta laskettu jo kauan aikaa sitten... elämä ei ole mustavalkoista...
Kuka hommaa helpomman tien? Mitä se tarkoittaa?
...siis helpomman tavan tulla toimeen? Mitä se tarkoittaa?
Mutta totta on, että toimemme vaikuttaa ympäröivään maailmaan...
toisaalta jos on rikkinäinen tuskin osaa nähdä toimiensa seurauksia samalla tavoin kuin se jolla oli ne "paremmat eväät"... tai joka oli vahvempi yksilö muutoin tässä maailmassa. Joten sekään lause että jokainen tekee itse elämänsä sellaiseksi mitä elää... ei ehkä ole yksiselitteinen... vaikkakin voi olla tietyltä katsontakannalta katsottuna ihan todenkin mukainen.
Nyt innostun kunnolla sitten kirjoittamaan... mutta kirjoitetaan nyt, miten elämä voi muuttua.
Ennen olin sisältä sillä tavoin rikki.... että minulla oli haarniska sinne, että kukaan olisi voinut nähdä... kuka todella olen, olin suojannut itseni kovan kuoren alle... en enää luottanut, enkä uskonut ihmisiin... mutta sen kuoren alla, oli silloin vielä se haavoitettu ihminen ja todella epävarma ihminen.
Siinä sitten kävi niin, että sain laskea sen suojavarustuksen ja kuoren, joka ei ollut aito itseni ja uskoa, että vielä hyvyyttä on olemassa, sain alkaa luottamaan elämään ja oikeastaan jätin uskonnot ja uskonnollisuuden, siinä taisi kyllä käydä pikemminkin niinpäin sitten.. sitä se seuraaminen siis on ja miksi elää tästä kaikesta.
Mutta se kyllä tuli todelliseksi ymmärrykseen, että meidän tekomme ja sanamme... ne vaikuttavat ympäröivään maailmaan ja ne muuttavat maailmaa... valintoja voi tehdä siis ja sitä miten haluaa kohdata tässä maailmassa lähimmäiset, ihan arjessa.
Mutta en minä sillä tavoin elä, että odottaisin muilta tätä uskoa muuten, ei sellaisia odotuksia toisten elämään voi luoda itsestään käsin edes... vaan se on vaikuttanut siihen mitä olen ja miten näen itsenikin ja miten se vaikuttaa sitä kautta myös muihin ihmisiin... tällä tavoin ajattelen ja näen tämän.
Joskus suurin voima tulee näkyviin siinä, että voi näyttää ihmisyytensä... näyttää todellisen sydämensä... se saa aikaan muutosta.
Kun ihminen elää piilossa ja kätkeytyneenä... se onkin suojamuuri...
....millaiseksi Jumala meidät loi alunperin? ...ja miksi tämä maailma tekee ihmisistä jotain, että he kokevat tarvitsevansa toisiaan kohtaan naamarit, ollakseen hyväksyttyjä ja arvostettuja? Kun toisaalta oikeasti jokainen meistä kuitenkin arvostaa toisissamme sitä aitoutta... rikkinäinen vaan ei osaa olla sellainen, vahva.... joka uskaltaa näyttää tunteensa ja ihmisyytensä ja olla vaan se mikä on.
Miksi siis uskoa? Siksi kun... elämä koki muutoksen, totaalisen muutoksen... miksipä muuten...
Ja tapani mukaan "miljoonas viesti"... kun tuosta katsontakannasta kirjoitin aiemmin...ehkä mainintani osui väärällä tavalla johonkin tiettyihin "ryhmittymiin" eritoten ja huonolla tavalla asian ilmaisin siinä hetkessä...
Esim. todellisesti myös uskonnot... esim. kristinuskossa, aika paljon keskitytään kreationismin puolestapuhumiseenkin... että osa syy varmaan löytyy sieltä... ja eihän asioiden miettimisessä ole mitään väärää... olen varmaan joskus itsekin miettinyt enemmän avaruuteen ja sen sellaiseen liittyviä asioita... ja olen yhä tänäkin päivänä kiinnostunut kyllä kaikesta tieteestä ja historiasta... ja sen sellaisesta.
Lähinnä kait tahdoin sanoa, että itselleni se sitä kautta on vieras lähestymistapa... kun minulle usko on lähinnä elämistä luottamuksessa Jumalaan... se onko maailma evoluution kautta syntynyt, ei horjuttaisi tätä nykyä uskoani puoleen eikä toiseen... sillä ei loppuviimein ole enää niin suurta merkitystä miten tämä näkyväinen on saanut alkuunsa... usko on elämistä "näkymättömistä"... ja se on sisimmässä ja on vaikuttanut siellä ja vaikuttaa siellä, toki sen tulisi myös näkyvästi ympäröivään maailmaan.
Ongelma on se että Jeesus on ymmärretty väärin. Hän tuli vapauttaan ihmiset synneistä ja tämä sopii siihen aikakauteen kun hän oli täällä. Se mitä silloin ajateltiin syntinä jotka ovat henkisen kasvun tiellä. Ihmiset eivät ymmärtäneet hänen oppejaan ja siitä lähtien uskovaiset ovat vain tapelleet keskenään mikä on oikea tapa tulkita asioita.
Jos esim. alkoholi on synti niin se on henkisen kasvun tiellä jos ihminen on humalassa hän ei ole tietoisessa tilassa. Jos ihminen ei käytä lainkaan alkoholia niin hänen henkinen kasvu perustuu tietoisuuteen itsestään. Tosin itse nautin kyllä aina kylmän saunakaljan eikä se henkistä kasvuani tyrehdytä mutta pointti et eipä siellä kulmabaarissa ne jutut ole sieltä kehittyneimmästä päästä.
Jeesuksen tarkoitus oli saada sen ajan ihmisille henkisen kasvun alku mutta tämä on se mitä yksikään uskonto ei lopulta opeta. Ne perustuvat pelkoon eli pelastunko vai en. Se lamauttaa ihmisen.