Meille kaikille on tulvinut kauhukuvia Aasian katastrofista viikonpäivät ja olemme voimattomia ja sanattomia...
Itse olen kuin rikki mennyt lasiastia jonka sirujen keskellä palaa pieni rakkauden tuli...
Odotan että se tuli kasvaisi suureksi liekiksi ja sulattaisi sirpaleet massaksi jonka elämän hyvyys voisi muokata taas uudeksi, hiemen hienommaksi astiaksi.
Muutama siru jää sulamatta ja käyttämättä koska ne on omistettu tälle surulle ja kaikille menetyksen kokeneille...
Ilman sanoja, se saa osan minua....
Itse olen kuin rikki mennyt lasiastia jonka sirujen keskellä palaa pieni rakkauden tuli...
Odotan että se tuli kasvaisi suureksi liekiksi ja sulattaisi sirpaleet massaksi jonka elämän hyvyys voisi muokata taas uudeksi, hiemen hienommaksi astiaksi.
Muutama siru jää sulamatta ja käyttämättä koska ne on omistettu tälle surulle ja kaikille menetyksen kokeneille...
Ilman sanoja, se saa osan minua....
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tekstisi on uskomattoman kaunista ja niin on myös tuli jota kuvaat. Luovuus on sisäistä ja muokkaa sinua.
Todellinen myötätunto on harvoilla, kiitoksia kirjoituksestasi.
Kiitos, kiva kuulla että pidit...
Joskus sanat loppuvat, joskus sanattomuudesta kumpuaa hiljaisuuden jälkeen muutama ajatus jotka pukevat tunteet kirjainten kuviksi...
-Rakkautta Sinulle!