Vasemmistoliitto ajaa

Insesti on syystäkin laitonta - riski saada vammaisia ja sairaita jälkeläisiä. Myös pitää jokin rajaa asettaa huonojen geenien etenemisille, kriminalisointi ei välttämättä auta, mutta valistusta pitää olla. Tiedän esimerkiksi reuman, diabeteksen, syövän ja astman olevan kansantauteja, eikä niiltä helposti välty nykypäivänä, mutta entä sitten kyse on oppimisvaikeuksista ja muista neurologisista jutuista?

Tunnen tällaisen perheen, jotka saivat tietää ensimmäisen lapsensa jälkeen vaikeaa geenivirhettä, joka aiheuttaa vaikeaa kehitysvammaisuutta. Kyseessä on aineenvaihduntasairaus, AGU-tauti. Aspartyyliglukosamiini-nimistä valkuaisaineitta kertyy soluihin ja tuhoaa aivosolun osia, tämän takia kyseinen tauti johtuu vaikeaan kehitysvammaisuuteen.

AGU-tautiset lapset vaikuttaa alussa terveiltä, mutta leikki-iässä ero ikätovereihin kasvaa ja oppiminen hidastuu, keskittyminen on vaikeaa, puhe viivästyy ja on sairastumisia, kuten hengitystieinfektioita. Tällöin lapsi on lievästi kehitysvammaisen tasolla. Murrosiän tullessa lapsi alentuu 6-vuotiaan tasolle ja teini-iässä voi ilmetä käytöshäiriötä. AGU-tautiset elää nelikymppisiksi asti ja tuolloin heidän henkinen ikä laskee 2-vuotiaan tasolle, jolloin taidot heikkenee, eikä lapsi osaa enää edes sanojakaan sanoa. Lisätauteja voi ilmetä, kuten luukatoa ja epilepsiaa.

Tuntemassani perheessä tietonsa jälkeen he rupesivat silti tehtailemaan biologisia lapsia, koska "Se on omaa lihaa ja verta, siihen sikiöön muodostuu side raskausaikana, on äitinsä/isänsä näköinen"-lätinää. Tuossa perheessä on kolme ensimmäistä ovat AGU-tautisia ja nuorin on ainoa terve, vähemälle huomiolle jäänyt lapsi vanhempiensa pitäessä huolta erityisistäänsä. Pitävät itseäänsä supervanhempina, kun on niin rankkaa ja itketäänkin välillä sen takia. Kannattiko heti ensimmäisen lapsen jälkeen ruveta sikiämään? Ei silloin itkettäisi. Maailmassa on nin paljon orpoja lapsia vailla rakastavia vanhempia, pitäisi välillä miettiä sitäkin vaihtoehtoa. Omat geenit ei ole aina tärkeitä, etenkään tässä tapauksessa. Vai pitääkö lapsen olla silläkin kustannuksella omaa lihaa ja verta, vaikka sillä tulisi olemaan oppimisvaikeutta tai ei opi pitämään huolta edes itsestäänsä kehitysvammansa takia? Pitäisi ajatella näitä asioita myös lapsen näkökulmastakin. Niin monissa perheissä, joissa on esim. useampi dysfaatikkolapsi yms. aiheuttaa lapsille pettymyksiä ja huonoa itseluottamusta ja -tuntemusta ja vanhemmat vaan ajattelee omia toiveita ja tarpeita, eikä lapsen parasta.