Pakkoruotsi on kokonaan RKP:n hanke eikä muiden puolueiden kansanedustajilla ole ollut tässä valtaa, äänestäjistä nyt puhumattakaan.
Tämä asia tuli minulle varsin selväksi hallitusohjelmaa työstettäessä 2011:
- Folktinget (RKP) oli jo vuotta ennen vaaleja tilannut ns. Ahtisaariryhmältä suunnitelma seuraavan hallituksen kielipoliittiseksi ohjelmaksi, tietysti pakkoruotsia vahvistaen. Siis vuotta ennen vaaleja.
- Vaalikoneiden perusteella 2011 eduskunta oli selvästi pakkoruotsivastainen, enemmistö edustajista oli jo vaalikoneissa ilmoittanut vastustavansa ruotsin opetuksen pakollisuuden jatkamista.
- Mutta miten menivät hallitusneuvottelut. Kokoomus nosti RKP:n hallituspuolueeksi ja RKP:n ehtona oli, että ns. Ahtisaaripaperi pakkoruotsineen olisi osa hallitusohjelmaa. Ja sinnehän se meni, kuten folktinget oli jo vuotta aiemmin suunnitellut.
- Demokratiaa? Meillä - ei missään muualla.
Kyse on RKP:n vuosikymmeniä hiomasta taktiikasta, jossa kielipolitiikka pidetään RKP:n yksinoikeutena henkilökohtaisin ystävyyssuhtein, vaalirahoin, lehmänkaupoin ja leimaamisen pelolla (kuka haluaa leimautua ruotsinsyöjäksi?).
Jos muiden kieliryhmien poliitikot hoitaisivat pakkoruotsituksen vapaaehtoisesti, RKP:n ei olisi tarvinnut tehdä kaikkea tätä:
- RKP laati pakkoruotsin peruskouluun 1968.
- RKP opetusministeri toi pakkoruotsin yliopistolle ja korkeakouluihin 1978.
- RKP on vastustanut jokaista yritystä lieventää pakkoa.
- RKP tilasi lisää pakkoa laadittamalla hallitusohjelman kielipoliittisen osion jo ennen vaaleja 2011.
- RKP ei tyytynyt asiantuntijoiden tuntijakoon peruskouluille vaan ilmoitti ryhtyvänsä hallituksen suljettujen ovien takana hakemaan pakkoruotsin varhaistusta alakouluihin ja sai haluamansa 2012.
Kun RKP nyt on tehnyt kaiken tämän ja paljon, paljon muuta pakkoruotsin eteen, täytyy hyväksyä se, etteivät muut kieliryhmät osaa RKP:n mielestä pakkoruotsittaa itse.
Kun RKP ja muiden puolueiden ruotsinkieliset/mieliset folktingetissä ovat nostaneet pakkoruotsin kärkihankkeekseen, he ovat nostaneet sen myös ruotsinkielisten kärkihankkeeksi. Näin se menee.
On selvää, että kyse on ruotsinkielisten omasta agendasta, pakkoruotsi on ruotsinkielisen kieliryhmän etu. Järjellisiä perusteita pakkoruotsille ei sen paremmin sylttytehdas kuin sen tavalla tai toisella linjaansa sitomat perässähiihtäjät ole pystyneet antamaan.
Osallistuessaan julkiseen keskusteluun pakkoruotsista suomenruotsalaisten edustajat muotoilevat lähes uskomattomia selityksiä. Esimerkiksi Biaudet vertasi pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan. Muualla olisi media älähtänyt mutta meillä monin tavoin vallanpitäjiin sidottu media ei tohdi kritisoida näitä heittoja.
Tämä asia tuli minulle varsin selväksi hallitusohjelmaa työstettäessä 2011:
- Folktinget (RKP) oli jo vuotta ennen vaaleja tilannut ns. Ahtisaariryhmältä suunnitelma seuraavan hallituksen kielipoliittiseksi ohjelmaksi, tietysti pakkoruotsia vahvistaen. Siis vuotta ennen vaaleja.
- Vaalikoneiden perusteella 2011 eduskunta oli selvästi pakkoruotsivastainen, enemmistö edustajista oli jo vaalikoneissa ilmoittanut vastustavansa ruotsin opetuksen pakollisuuden jatkamista.
- Mutta miten menivät hallitusneuvottelut. Kokoomus nosti RKP:n hallituspuolueeksi ja RKP:n ehtona oli, että ns. Ahtisaaripaperi pakkoruotsineen olisi osa hallitusohjelmaa. Ja sinnehän se meni, kuten folktinget oli jo vuotta aiemmin suunnitellut.
- Demokratiaa? Meillä - ei missään muualla.
Kyse on RKP:n vuosikymmeniä hiomasta taktiikasta, jossa kielipolitiikka pidetään RKP:n yksinoikeutena henkilökohtaisin ystävyyssuhtein, vaalirahoin, lehmänkaupoin ja leimaamisen pelolla (kuka haluaa leimautua ruotsinsyöjäksi?).
Jos muiden kieliryhmien poliitikot hoitaisivat pakkoruotsituksen vapaaehtoisesti, RKP:n ei olisi tarvinnut tehdä kaikkea tätä:
- RKP laati pakkoruotsin peruskouluun 1968.
- RKP opetusministeri toi pakkoruotsin yliopistolle ja korkeakouluihin 1978.
- RKP on vastustanut jokaista yritystä lieventää pakkoa.
- RKP tilasi lisää pakkoa laadittamalla hallitusohjelman kielipoliittisen osion jo ennen vaaleja 2011.
- RKP ei tyytynyt asiantuntijoiden tuntijakoon peruskouluille vaan ilmoitti ryhtyvänsä hallituksen suljettujen ovien takana hakemaan pakkoruotsin varhaistusta alakouluihin ja sai haluamansa 2012.
Kun RKP nyt on tehnyt kaiken tämän ja paljon, paljon muuta pakkoruotsin eteen, täytyy hyväksyä se, etteivät muut kieliryhmät osaa RKP:n mielestä pakkoruotsittaa itse.
Kun RKP ja muiden puolueiden ruotsinkieliset/mieliset folktingetissä ovat nostaneet pakkoruotsin kärkihankkeekseen, he ovat nostaneet sen myös ruotsinkielisten kärkihankkeeksi. Näin se menee.
On selvää, että kyse on ruotsinkielisten omasta agendasta, pakkoruotsi on ruotsinkielisen kieliryhmän etu. Järjellisiä perusteita pakkoruotsille ei sen paremmin sylttytehdas kuin sen tavalla tai toisella linjaansa sitomat perässähiihtäjät ole pystyneet antamaan.
Osallistuessaan julkiseen keskusteluun pakkoruotsista suomenruotsalaisten edustajat muotoilevat lähes uskomattomia selityksiä. Esimerkiksi Biaudet vertasi pakkoruotsia kritisoivaa suomalaisperhettä intialaisperheeseen, jossa ei haluttaisi kouluttaa tyttölasta ja tyttö itsekin olisi valmis tämän hyväksymään. Ikään kuin suomalainen Pisa-huippua edustava oppilas olisi kehitysmaan lukutaidottoman lapsen tasolla ilman pakkoruotsiaan. Muualla olisi media älähtänyt mutta meillä monin tavoin vallanpitäjiin sidottu media ei tohdi kritisoida näitä heittoja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Wallin sanoi Höblän haastattelussa, että "Kokoomus on meidän taskussa"!!??
Katainen ja Wallin pitivät kahdestaan "hätäkokouksen" heti vaaliyönä, kun PS sai jytkyvoittonsa.
Kataisen AINOA kynnyskysymys oli RKP:n hallitukseen tulo ja siinä ohessa PS:n pitäminen ulkona.
Näin toimii SVEKOKRATIA! Aidosta demokratiasta ei ole tietoakaan.