"Anteeksiantaminen on helpommin sanottu kuin tehty. Menneisyydessä koetut vääryydet muistuttavat itsestään helposti vuosienkin jälkeen. Jokin tilanne, lausutut sanat tai teko saattaa laukaista kipeät muistot. Eikä anteeksipyytäminenkään aina helppoa ole.
Jeesus ei päästä seuraajiaan helpolla. Olemme itse saaneet anteeksi, siksi meidän myös tulee antaa anteeksi. Isä meidän -rukouksessakin sanotaan: ”… anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Ja kirjeessään kolossalaisille Paavali kehoittaa: "Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin" (Kol. 3:13)
Kristityn ongelmana ei silti useinkaan ole itse anteeksiantaminen periaatteessa, vaan käytännössä. Harvoin on kyse tahallisesta tottelemattomuudesta ja katkeroituneesta haluttomuudesta antaa anteeksi. Useimmin ongelma on käytännönläheisempi: Miten kykenen antamaan anteeksi, kun se tuntuu niin vaikealta?
Lyhyessä kirjoituksessa on mahdotonta käydä anteeksiantamisen kaikkia ulottuvuuksia lävitse. Olen käsitellyt anteeksiantamisen haasteita laajemmin ihan tuoreessa Savenvalajan Pajan raamattutunnissa, jonka voit hankkia Kuvan ja Sanan verkkokaupasta (kts. tästä linkistä)
Suuntaviittoja anteeksiantamiselle
Kyetäksemme antamaan anteeksi, meidän on tunnettava Jumala anteeksiantavana Jumalana Kristuksessa. Sulkeudu itse synteinesi armahtavan Jumalan syliin Hänen lupauksissaan ja koe mitä on levätä Hänen rakkaudessaan pelkäämättä ansaittua rangaistusta rikkomuksistasi, jotka Jeesuksen veri on pessyt pois. Älä unohda mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt. Anna sielusi ja sisimpäsi kylpeä Jumalan rakkaudessa. On helpompi antaa anteeksi, kun on itse kokenut rakkautta, jossa on saanut anteeksi.
Pyri ymmärtämään ja erottamaan, milloin sinulle on oikeasti tehty vääryyttä ja milloin lähinnä vain oma egosi on saanut kolauksen. Jos rehellisiä ollaan, niin toisinaan me loukkaannumme siksi, että pidämme itseämme tärkeämpänä kuin olemme. Ja joskus siksi, että, vaikka toinen olisikin ilkeä ja puhuisi meistä pahaa, pidämme toista tärkeämpänä, kuin hän on. Muista myös mitä sanotaan Saarnaajan kirjan luvussa 7 jakeissa 21-22.
Kun sinulle on oikeasti tehty vääryyttä ja vahinkoa, älä koe syyllisyyttä siitä, että anteeksiantaminen tuntuu vaikealta. Loukkaantumisen ja suuttumuksen tunteiden tukahduttaminen kieltämällä olisi pitkän päälle yhtä haitallista, kuin suruprosessista kieltäytyminen läheisen kuoltua.
Sinun ei tarvitse hyvksyä anteeksiantamisella manipuloimista. Luonnehäiriöiset ihmiset saattavat pyrkiä peittelemään pahoja tekojaan vedoten siihen, että jos kerran olet ”todellinen kristitty” sinun pitää antaa anteeksi. Näin hän pyrkii aikaansaamaan sinussa syyllisyyden tunteen teosta, jonka hän itse on tehnyt. Tällaiselle syyllistämiselle ei tarvitse antaa periksi. Väkivaltaisia aviopuolisoita taikka lapsia hyväksikäyttäviä henkilöitä ei tarvitse suojella eikä heidän tekojaan peitellä anteeksiantamisen varjolla. Tilanteen vaatiessa saa ja tulee hakea myös ulkopuolista apua (Matt. 18:21-22). Anteeksiantaminen ei automaattisesti vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta.
Muista, että anteeksiantaminen on yksilöllinen prosessi, joka voi olla helpompi tai vaikeampi sekä henkilöstä, hänen tilanteestaan että tapahtuneesta riippuen. Vahingossa ja tahattomasti lausutut loukkaavat sanat on luonnollisesti helpompi antaa anteeksi, kun tietää, ettei toinen tarkoittanut sanoillaan mitään pahaa. Mutta jatkuva pahantahtoisten valheiden levittäminen selän takana tai suoranaista rikoksen uhriksi joutuminen ovat vaikeampia asioita. Jokaisen polku voi olla erilainen, helpompi tai vaikeampi, vaikka päämäärä, anteeksiantaminen, on sama.
Kenties Jeesuksen sanoja voidaan myös soveltaa anteeksiantamisen prosessiin. Hän sanoi, että meidän tulee olla valmiita antamaan anteeksi peräti ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa” (Matt. 18:21-22). Vaikka asia olisi käsitelty, anteeksipyydetty ja -annettu, voi sama asia vaatia ikään kuin anteeksiantamisen uudelleen joka kerta asian noustessa vaivaamaan mieltä. Kunnes ajan myötä asia ei enää paina, vaan siitä tulee vain muisto muiden muistojen joukossa.
Anteeksipyytäminen on Jumalan mielen mukainen kristillinen hyve siinä missä anteeksiantaminen. Tässäkin törmäämme usein meissä asuvaan itsepetokselliseen taipumukseen, joka estää meitä myöntämästä rehellisesti tehneemme väärin toista kohtaan. Ehkä häpeämme niin paljon, että vilpittömän anteeksipyynnön asemesta yritämme puolustella sellaista, mikä ei ole puolusteltavissa.
Pelkäätkö pyytää anteeksi koska pelkäät, ettei toinen ehkä anna? Muista tämä totuus:
Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa. (Snl. 29:25).
Kun tiedät tehneesi väärin, älä selittele asiaa. Turvaa Jeesukseen ja rukoile Häneltä rohkeutta pyytää reilusti anteeksi. Tässä on viisi sanaa avuksesi: ”Minä olin väärässä. Pyydän anteeksi.”
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/814/ei_ole_helppoa_antaa_anteeksi_eika_aina_pyytaakaan
Jeesus ei päästä seuraajiaan helpolla. Olemme itse saaneet anteeksi, siksi meidän myös tulee antaa anteeksi. Isä meidän -rukouksessakin sanotaan: ”… anna meille meidän syntimme anteeksi, niin kuin mekin annamme anteeksi niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet.” Ja kirjeessään kolossalaisille Paavali kehoittaa: "Niin kuin Herra on antanut teille anteeksi, niin antakaa tekin" (Kol. 3:13)
Kristityn ongelmana ei silti useinkaan ole itse anteeksiantaminen periaatteessa, vaan käytännössä. Harvoin on kyse tahallisesta tottelemattomuudesta ja katkeroituneesta haluttomuudesta antaa anteeksi. Useimmin ongelma on käytännönläheisempi: Miten kykenen antamaan anteeksi, kun se tuntuu niin vaikealta?
Lyhyessä kirjoituksessa on mahdotonta käydä anteeksiantamisen kaikkia ulottuvuuksia lävitse. Olen käsitellyt anteeksiantamisen haasteita laajemmin ihan tuoreessa Savenvalajan Pajan raamattutunnissa, jonka voit hankkia Kuvan ja Sanan verkkokaupasta (kts. tästä linkistä)
Suuntaviittoja anteeksiantamiselle
Kyetäksemme antamaan anteeksi, meidän on tunnettava Jumala anteeksiantavana Jumalana Kristuksessa. Sulkeudu itse synteinesi armahtavan Jumalan syliin Hänen lupauksissaan ja koe mitä on levätä Hänen rakkaudessaan pelkäämättä ansaittua rangaistusta rikkomuksistasi, jotka Jeesuksen veri on pessyt pois. Älä unohda mitä hyvää Hän on sinulle tehnyt. Anna sielusi ja sisimpäsi kylpeä Jumalan rakkaudessa. On helpompi antaa anteeksi, kun on itse kokenut rakkautta, jossa on saanut anteeksi.
Pyri ymmärtämään ja erottamaan, milloin sinulle on oikeasti tehty vääryyttä ja milloin lähinnä vain oma egosi on saanut kolauksen. Jos rehellisiä ollaan, niin toisinaan me loukkaannumme siksi, että pidämme itseämme tärkeämpänä kuin olemme. Ja joskus siksi, että, vaikka toinen olisikin ilkeä ja puhuisi meistä pahaa, pidämme toista tärkeämpänä, kuin hän on. Muista myös mitä sanotaan Saarnaajan kirjan luvussa 7 jakeissa 21-22.
Kun sinulle on oikeasti tehty vääryyttä ja vahinkoa, älä koe syyllisyyttä siitä, että anteeksiantaminen tuntuu vaikealta. Loukkaantumisen ja suuttumuksen tunteiden tukahduttaminen kieltämällä olisi pitkän päälle yhtä haitallista, kuin suruprosessista kieltäytyminen läheisen kuoltua.
Sinun ei tarvitse hyvksyä anteeksiantamisella manipuloimista. Luonnehäiriöiset ihmiset saattavat pyrkiä peittelemään pahoja tekojaan vedoten siihen, että jos kerran olet ”todellinen kristitty” sinun pitää antaa anteeksi. Näin hän pyrkii aikaansaamaan sinussa syyllisyyden tunteen teosta, jonka hän itse on tehnyt. Tällaiselle syyllistämiselle ei tarvitse antaa periksi. Väkivaltaisia aviopuolisoita taikka lapsia hyväksikäyttäviä henkilöitä ei tarvitse suojella eikä heidän tekojaan peitellä anteeksiantamisen varjolla. Tilanteen vaatiessa saa ja tulee hakea myös ulkopuolista apua (Matt. 18:21-22). Anteeksiantaminen ei automaattisesti vapauta rikosoikeudellisesta vastuusta.
Muista, että anteeksiantaminen on yksilöllinen prosessi, joka voi olla helpompi tai vaikeampi sekä henkilöstä, hänen tilanteestaan että tapahtuneesta riippuen. Vahingossa ja tahattomasti lausutut loukkaavat sanat on luonnollisesti helpompi antaa anteeksi, kun tietää, ettei toinen tarkoittanut sanoillaan mitään pahaa. Mutta jatkuva pahantahtoisten valheiden levittäminen selän takana tai suoranaista rikoksen uhriksi joutuminen ovat vaikeampia asioita. Jokaisen polku voi olla erilainen, helpompi tai vaikeampi, vaikka päämäärä, anteeksiantaminen, on sama.
Kenties Jeesuksen sanoja voidaan myös soveltaa anteeksiantamisen prosessiin. Hän sanoi, että meidän tulee olla valmiita antamaan anteeksi peräti ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa” (Matt. 18:21-22). Vaikka asia olisi käsitelty, anteeksipyydetty ja -annettu, voi sama asia vaatia ikään kuin anteeksiantamisen uudelleen joka kerta asian noustessa vaivaamaan mieltä. Kunnes ajan myötä asia ei enää paina, vaan siitä tulee vain muisto muiden muistojen joukossa.
Anteeksipyytäminen on Jumalan mielen mukainen kristillinen hyve siinä missä anteeksiantaminen. Tässäkin törmäämme usein meissä asuvaan itsepetokselliseen taipumukseen, joka estää meitä myöntämästä rehellisesti tehneemme väärin toista kohtaan. Ehkä häpeämme niin paljon, että vilpittömän anteeksipyynnön asemesta yritämme puolustella sellaista, mikä ei ole puolusteltavissa.
Pelkäätkö pyytää anteeksi koska pelkäät, ettei toinen ehkä anna? Muista tämä totuus:
Joka ihmisiä pelkää, on pelkonsa vanki, joka luottaa Herraan, on turvassa. (Snl. 29:25).
Kun tiedät tehneesi väärin, älä selittele asiaa. Turvaa Jeesukseen ja rukoile Häneltä rohkeutta pyytää reilusti anteeksi. Tässä on viisi sanaa avuksesi: ”Minä olin väärässä. Pyydän anteeksi.”
http://www.patmos.fi/blogi/kirjoitukset/814/ei_ole_helppoa_antaa_anteeksi_eika_aina_pyytaakaan
Vastaukset 19
Vanhimmat
Hieno ja ajatuksia herättävä blogi. Tässä varmaan meillä kaikilla on parantamisen paikka?
Raamatun mukainen kuten kaikki PT:n kirjoitukset.
Koskettava kirjoitus.
Luin eilen ilalla ja tämä aamu avautui kirkkaana ja mieli kevyenä.
Noin, Jumalan sana toimii!
Amen
”…meidän tulee olla valmiita antamaan anteeksi peräti ”seitsemänkymmentä kertaa seitsemän kertaa” (Matt. 18:21-22).”
Ehkä anteeksi pyytäminen on hiukan helpompaa kuin anteeksi antaminen? Mutta äärettömän tärkeä asia, jota jokaisen on ajateltava päivittäin.
Miksi et sitten pyydä anteeksi herjaamiltasi ihmisiltä tällä palstalla?
Kyllä pyydän mutta en ole herjannut ketään. Kyseenalaistanut kyllä moniakin asioita.
Ja aivan varmaan pyydän anteeksi kun aihetta on. Mutta monelle panettelijalle ja herjaajalle pyrin antamaan anteeksi.
Olet niin paatunut uskovien vihaaja, ettet edes pysty herjaamistasi tunnustamaan!
Aloitapa näyttämällä esimerkkiä, kun syntilistasi on sentään sata kertaa pitempi.
Emme me toistemme synneistä aina tiedä. Siinä mielessä kiukkusi on paikallaan sillä nämä jotkut uskovat eivät todellakaan mieti omia syntejään ilmeisesti koskaan.
No Räyhiksen osalta ei ole ikinä pienintäkään merkkiä näkynyt. Päinvastoin hän urakoi jo näillä palstoilla joka päivä lisää. Mitä sitten muualla tehneekään – vaikka eihän siihen paljon aikaa jää, eikä ehkä kuntoakaan.
Te ateistit ette ajattele omia syntejänne KOSKAAN koska te ette tee omasta mielestänne syntiä.
En ole ateisti. Tuota voisit pyytää anteeksi että herjaat minua? Onnistuuko?
On Jumalan armoa saada pyytää anteeksi väärin tekojaan!
Muista kuitenkin pyytää anteeksi ensisijaisesti siltä jota kohtaan teit väärin. Ei Jumala kuitenkaan hänelle juttutuokioistanne kerro, jos edes kuuntelee.
Aijotko käyttää koko loppuviikon anteeksipyytelyihisi?
4Moos.14:18. Herra on pitkämielinen ja suuri armossa, hän antaa anteeksi pahat teot ja rikokset, mutta ei jätä niitä rankaisematta, vaan kostaa isien pahat teot lapsille kolmanteen ja neljänteen polveen.