Vaikuttaako tutulta?
1) Väistäminen
"En minä kuitenkaan voi sille mitään". Tasa-arvokysymykset ovat laajoja ja
ongelmat ovat monien ihmisten toiminnan seurausta. Yksi mies voi tehdä niin
kovin vähän. Tämän vuoksi asia kannattaa siirtää sivuun. Sitä paitsi, jos
epätasa-arvo on ongelma nimenomaan naisille, (muut) miehet eivät kuitenkaan
motivoidu tekemään mitään. Siispä minunkaan ei tarvitse. Näin asia on
käsitelty ja syyllisyys unohtuu ajan myötä jos siitä ei muistuteta.
2) Ulkoistaminen
"En se minä ollut. Minä kyllä kuuntelen ja kunnioitan aina naisia. En lyö,
en raiskaa. Ne on ne pahat miehet, jotka ovat vastuussa kaikista
ongelmista." 'Pahojen miesten' pitäisi parantaa tapansa, ei minun.
Variaatio: Toisinaan ulkoistaminen johtaa toimintaan. Tällöin mies saattaa
ryhtyä osoittelemaan muita miehiä sormella oikeutettua vihaa uhkuen. Kaverit
saavat tuta, ettei blondivitsejä enää saa kertoa ja spontaani luento
(muiden) miesten pahoista teoista on jatkuvasti kielen alla. Oma syyllisyys
ikään kuin siirretään toisten miesten kannettavaksi.
Kummatkin näistä kahdesta tavasta reagoida syyllisyyden tunteisiin,
väistäminen ja ulkoistaminen, jättävät vastuun muutoksesta ja muuttumisesta
muiden kuin miehen itsensä tehtäväksi. Väistämällä jätetään muuttuminen
naisten tehtäväksi (lyökööt sitten nyrkkiä pöytään), ulkoistamalla taas
muiden miesten tehtäväksi.
3) Kiistäminen
"Väitteet epätasa-arvosta eivät pidä paikkaansa." On vaikea uskoa, että
naiset eivät pääse päättäjiksi, koska miehet tai järjestelmä sen estävät.
Eikös se ole niin, että jokainen voi itse valita mitä elämältään haluaa? Ja
naisethan eivät yleensä halua päättäjiksi. Jos raiskauksia on muka tuhansia
vuodessa, miksi niitä ei sitten ilmoiteta poliisille? Torjumalla väitteet
epätasa-arvosta tullaan samalla esittäneeksi, että syyllisyyden tunteet ovat
tarpeettomia.
Kiistäminen on melko vaikeaa, jos väitteet kumotaan systemaattisesti. Tämä
johtuu siitä, että sukupuolten epätasa-arvo on yleisesti hyväksytty seikka,
jonka olemassaoloon viittaavat useat julkisten tahojen tuottamat tiedot.
Käytännössä epätasa-arvon kiistäminen saattaa vaatia epäilyjä poliisin,
tilastokeskuksen ja hallituksen harjoittamasta systemaattisesta olennaisen
tiedon vääristelystä ja salaamisesta. Uskottava kiistäminen onkin
kohtuullisen hankala urakka, minkä vuoksi kukaan ei vielä ole esittänyt
tilastoihin ym. yleisesti hyväksyttyyn tietoon perustuvaa systemaattista
puheenvuoroa, jossa kiistettäisiin sukupuolten välisen epätasa-arvon
olemassaolo.
4) Kieriskely
"Teen ja ajattelen mitä tahansa, olen kuitenkin mies - alistajien
sukupuolta". Kaikki yrittäminen on viimekädessä turhaa, koska ei koskaan voi
täysin luopua miehisistä etuoikeuksista ja naisia halventavasta
käyttäytymisestä. Tasa-arvo-ongelmat koetaan omaksi syyksi. Jokapäiväinen
itsensä tarkkaileminen saattaa kuulua kuvaan.
Syyllisyydessä kieriskely johtaa hyvin nopeasti lamaannukseen ja
passiivisuuteen - pitkään jatkuessaan jopa itsetunto-ongelmiin. Tämä vaihe
kestääkin harvoin kauaa, koska se on psyykkisesti hyvin raskas.
5) Huomio miesten ongelmiin
"Kannatan tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta, mutta miehilläkin on ongelmia,
joihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Tasa-arvotyö on liian naiskeskeistä."
Toki, toki, naisten asemaa pitää parantaa, sehän nyt on itsestään selvää.
Mutta entäs miehet? Yliedustettuja syrjäytyneissä, itsemurhan tehneissä ja
kuolleissa. Avioerossakin miehiä kohdellaan kaltoin. Puhumattakaan
alistumisesta naisten valtaan kotona. Ja 2000-luvulla miesten
ulkonäköpaineet sen kuin kasvavat: mainokset pursuavat sikspäkkejään
esitteleviä adoniksia, mikä aiheuttaa epävarmuutta normaaleissa miehissä.
Tämä näkemys on oikeastaan variaatio kiistämisestä. Kiinnittämällä huomio
miesten kokemiin ongelmiin kiistetään käytännössä - mutta ei teoriassa -
naisten kokemien ongelmien ensisijaisuus. Samalla voidaan hyödyntää
uhriretoriikkaa ja vaatia tasa-arvotyön resursseja (tasa-arvon nimissä)
sijoitettavaksi voimakkaammin miesten aseman parantamiseen. Epäselvää on,
mitä tulisi tehdä kokonaisvaltaisen tilanteen parantamiseksi. Usein
näytetään haikailevan jonkinlaisen äidillisen valtion perään, joka panisi
asiat järjestykseen. Harvemmin ajatellaan, että ratkaisu miesten ongelmiin
olisi ongelmia kokevien miesten itsensä muuttuminen.
Tunteista toimintaan
Neljä ensimmäistä tapaa reagoida syyllisyyteen johtavat helposti
tasa-arvokysymysten vähittäiseen siirtymiseen tietoisuudesta sivummalle. Ne
eivät motivoi toimintaan tilanteen korjaamiseksi. Tällöin kuitenkin
syyllisyys jää kytemään ja nousee helposti uudelleen pintaan sen alunperin
laukaisseen tilanteen toistuessa.
Viides reaktiotapa sen sijaan tarjoaa motivaatiopohjan tehdä jotain
syyllisyyden laukaisseelle asialle. Se siirtää miehen potentiaalisesta
pahantekijästä potentiaalisen uhrin rooliin. Tasa-arvotyö määrittyy
uudelleen miesten ongelmien ratkaisemiseksi. Käytännön toimet miesten aseman
parantamiseksi saattavat tällöin suuntautua naisia tai miehiä itseään
vastaan. Voidaan esimerkiksi vaatia erillisiä poikakouluja parantamaan
poikien koulumenestystä. Tällaisesta koulusta valmistunut poika olisi
helposti muita poikia huonommin varustautunut yhteistyöhön naisten kanssa -
taito, jota miehet yhä enemmän nykyään elämässään tarvitsevat.
Mielestäni hedelmällisin reaktio syyllisyyteen tasa-arvokysymyksistä pitää
sisällään yhdistelmän syyllisyyden alkuperän, vallitsevan epätasa-arvon,
muistamisesta sekä huomion kiinnittämisen myös miesten kokemiin ongelmiin.
Oma lehmä ojassa motivoi. Katsotaan esimerkiksi heteroparisuhteessa
tapahtuvaa kotitöiden jakoa. Niiden epätasaista jakautumista pidetään yhtenä
tasa-arvo-ongelmista. Vastaavasti monet miehet kokevat syyllisyyttä ja
saavat vihaisia kommentteja, kun eivät viitsi tehdä osuuttaan. Samalla
kyseiset miehet voivat kokea itsensä ulkopuolisiksi omassa kodissaan -
nainen hoitaa ja päättää kaikki asiat.
Suurempi vastuunotto näyttäytyy gordionin solmun ratkaisuna. Tiskiharjaan ja
pölynimuriin tarttuminen tuo miehen lähemmäksi kodin ydintoimintoja. Samalla
syyllisyys korvautuu ylpeydellä ja vihainen puoliso onnellisesti sohvalla
lekottelevalla Afroditella... Ainakin joissakin tapauksissa.
Joka tapauksessa laiskojen tyrannipatriarkkojen aika alkaa olla ohi ja
meidän miesten on hyvä vihdoin tajuta se."
- Jouni Varanka
http://www.tuuhea.com/data/3b_mies_feminismi.html
1) Väistäminen
"En minä kuitenkaan voi sille mitään". Tasa-arvokysymykset ovat laajoja ja
ongelmat ovat monien ihmisten toiminnan seurausta. Yksi mies voi tehdä niin
kovin vähän. Tämän vuoksi asia kannattaa siirtää sivuun. Sitä paitsi, jos
epätasa-arvo on ongelma nimenomaan naisille, (muut) miehet eivät kuitenkaan
motivoidu tekemään mitään. Siispä minunkaan ei tarvitse. Näin asia on
käsitelty ja syyllisyys unohtuu ajan myötä jos siitä ei muistuteta.
2) Ulkoistaminen
"En se minä ollut. Minä kyllä kuuntelen ja kunnioitan aina naisia. En lyö,
en raiskaa. Ne on ne pahat miehet, jotka ovat vastuussa kaikista
ongelmista." 'Pahojen miesten' pitäisi parantaa tapansa, ei minun.
Variaatio: Toisinaan ulkoistaminen johtaa toimintaan. Tällöin mies saattaa
ryhtyä osoittelemaan muita miehiä sormella oikeutettua vihaa uhkuen. Kaverit
saavat tuta, ettei blondivitsejä enää saa kertoa ja spontaani luento
(muiden) miesten pahoista teoista on jatkuvasti kielen alla. Oma syyllisyys
ikään kuin siirretään toisten miesten kannettavaksi.
Kummatkin näistä kahdesta tavasta reagoida syyllisyyden tunteisiin,
väistäminen ja ulkoistaminen, jättävät vastuun muutoksesta ja muuttumisesta
muiden kuin miehen itsensä tehtäväksi. Väistämällä jätetään muuttuminen
naisten tehtäväksi (lyökööt sitten nyrkkiä pöytään), ulkoistamalla taas
muiden miesten tehtäväksi.
3) Kiistäminen
"Väitteet epätasa-arvosta eivät pidä paikkaansa." On vaikea uskoa, että
naiset eivät pääse päättäjiksi, koska miehet tai järjestelmä sen estävät.
Eikös se ole niin, että jokainen voi itse valita mitä elämältään haluaa? Ja
naisethan eivät yleensä halua päättäjiksi. Jos raiskauksia on muka tuhansia
vuodessa, miksi niitä ei sitten ilmoiteta poliisille? Torjumalla väitteet
epätasa-arvosta tullaan samalla esittäneeksi, että syyllisyyden tunteet ovat
tarpeettomia.
Kiistäminen on melko vaikeaa, jos väitteet kumotaan systemaattisesti. Tämä
johtuu siitä, että sukupuolten epätasa-arvo on yleisesti hyväksytty seikka,
jonka olemassaoloon viittaavat useat julkisten tahojen tuottamat tiedot.
Käytännössä epätasa-arvon kiistäminen saattaa vaatia epäilyjä poliisin,
tilastokeskuksen ja hallituksen harjoittamasta systemaattisesta olennaisen
tiedon vääristelystä ja salaamisesta. Uskottava kiistäminen onkin
kohtuullisen hankala urakka, minkä vuoksi kukaan ei vielä ole esittänyt
tilastoihin ym. yleisesti hyväksyttyyn tietoon perustuvaa systemaattista
puheenvuoroa, jossa kiistettäisiin sukupuolten välisen epätasa-arvon
olemassaolo.
4) Kieriskely
"Teen ja ajattelen mitä tahansa, olen kuitenkin mies - alistajien
sukupuolta". Kaikki yrittäminen on viimekädessä turhaa, koska ei koskaan voi
täysin luopua miehisistä etuoikeuksista ja naisia halventavasta
käyttäytymisestä. Tasa-arvo-ongelmat koetaan omaksi syyksi. Jokapäiväinen
itsensä tarkkaileminen saattaa kuulua kuvaan.
Syyllisyydessä kieriskely johtaa hyvin nopeasti lamaannukseen ja
passiivisuuteen - pitkään jatkuessaan jopa itsetunto-ongelmiin. Tämä vaihe
kestääkin harvoin kauaa, koska se on psyykkisesti hyvin raskas.
5) Huomio miesten ongelmiin
"Kannatan tasa-arvoa ja samapalkkaisuutta, mutta miehilläkin on ongelmia,
joihin pitää nyt kiinnittää huomiota. Tasa-arvotyö on liian naiskeskeistä."
Toki, toki, naisten asemaa pitää parantaa, sehän nyt on itsestään selvää.
Mutta entäs miehet? Yliedustettuja syrjäytyneissä, itsemurhan tehneissä ja
kuolleissa. Avioerossakin miehiä kohdellaan kaltoin. Puhumattakaan
alistumisesta naisten valtaan kotona. Ja 2000-luvulla miesten
ulkonäköpaineet sen kuin kasvavat: mainokset pursuavat sikspäkkejään
esitteleviä adoniksia, mikä aiheuttaa epävarmuutta normaaleissa miehissä.
Tämä näkemys on oikeastaan variaatio kiistämisestä. Kiinnittämällä huomio
miesten kokemiin ongelmiin kiistetään käytännössä - mutta ei teoriassa -
naisten kokemien ongelmien ensisijaisuus. Samalla voidaan hyödyntää
uhriretoriikkaa ja vaatia tasa-arvotyön resursseja (tasa-arvon nimissä)
sijoitettavaksi voimakkaammin miesten aseman parantamiseen. Epäselvää on,
mitä tulisi tehdä kokonaisvaltaisen tilanteen parantamiseksi. Usein
näytetään haikailevan jonkinlaisen äidillisen valtion perään, joka panisi
asiat järjestykseen. Harvemmin ajatellaan, että ratkaisu miesten ongelmiin
olisi ongelmia kokevien miesten itsensä muuttuminen.
Tunteista toimintaan
Neljä ensimmäistä tapaa reagoida syyllisyyteen johtavat helposti
tasa-arvokysymysten vähittäiseen siirtymiseen tietoisuudesta sivummalle. Ne
eivät motivoi toimintaan tilanteen korjaamiseksi. Tällöin kuitenkin
syyllisyys jää kytemään ja nousee helposti uudelleen pintaan sen alunperin
laukaisseen tilanteen toistuessa.
Viides reaktiotapa sen sijaan tarjoaa motivaatiopohjan tehdä jotain
syyllisyyden laukaisseelle asialle. Se siirtää miehen potentiaalisesta
pahantekijästä potentiaalisen uhrin rooliin. Tasa-arvotyö määrittyy
uudelleen miesten ongelmien ratkaisemiseksi. Käytännön toimet miesten aseman
parantamiseksi saattavat tällöin suuntautua naisia tai miehiä itseään
vastaan. Voidaan esimerkiksi vaatia erillisiä poikakouluja parantamaan
poikien koulumenestystä. Tällaisesta koulusta valmistunut poika olisi
helposti muita poikia huonommin varustautunut yhteistyöhön naisten kanssa -
taito, jota miehet yhä enemmän nykyään elämässään tarvitsevat.
Mielestäni hedelmällisin reaktio syyllisyyteen tasa-arvokysymyksistä pitää
sisällään yhdistelmän syyllisyyden alkuperän, vallitsevan epätasa-arvon,
muistamisesta sekä huomion kiinnittämisen myös miesten kokemiin ongelmiin.
Oma lehmä ojassa motivoi. Katsotaan esimerkiksi heteroparisuhteessa
tapahtuvaa kotitöiden jakoa. Niiden epätasaista jakautumista pidetään yhtenä
tasa-arvo-ongelmista. Vastaavasti monet miehet kokevat syyllisyyttä ja
saavat vihaisia kommentteja, kun eivät viitsi tehdä osuuttaan. Samalla
kyseiset miehet voivat kokea itsensä ulkopuolisiksi omassa kodissaan -
nainen hoitaa ja päättää kaikki asiat.
Suurempi vastuunotto näyttäytyy gordionin solmun ratkaisuna. Tiskiharjaan ja
pölynimuriin tarttuminen tuo miehen lähemmäksi kodin ydintoimintoja. Samalla
syyllisyys korvautuu ylpeydellä ja vihainen puoliso onnellisesti sohvalla
lekottelevalla Afroditella... Ainakin joissakin tapauksissa.
Joka tapauksessa laiskojen tyrannipatriarkkojen aika alkaa olla ohi ja
meidän miesten on hyvä vihdoin tajuta se."
- Jouni Varanka
http://www.tuuhea.com/data/3b_mies_feminismi.html
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hyvä aihe. Kiitos siitä. Pitänee laittautua yöpuulle ja huomenissa lukea tämä paremmin.
Mutta näissä on tuttu haju mukana
http://www.kallestrokirk.se/mall3.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall11.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall12.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall14.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall30.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall36.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall37.htm
http://www.kallestrokirk.se/mall50.htm
1)
Yksi mies ei ole vastuussa epätasa-arvosta, varsinkaan jos hän on itse tasa-arvoinen. Hänellä ei ole mitään moraalista velvollisuutta ottaa syyllisyyttä tuolloin epätasa-arvoisuudesta.
2)
Eli Varangan mielestä selviä syyllisiä ei edes saisi osoittaa, vaan kaikkien miesten kaikkialla tulee tuntea vastuuta epätasa-arvoisuudesta?
3) Mitkä tiedot? Ne, joita täälläkin useimmiten penätään, mutta jotka ilmestyessään ovat tulkinnanavaraisia?
4) Varmasti löytyy tätä tyyppiä ja varmasti feminismillä on tähän osuutensa.
5) Eli naisen ensisijaisuus on Varangan mielestä tasa-arvoa ja tämän kyseenalaistaminen epätasa-arvoa?
Samaa paatosta jota palstan feministit suoltavat päivästä toiseen.
Olen huomannut, että kohdan yksi, eli asian poissulkeminen mielestä, on melko tavallinen keino, eli asiaa ei haluta edes miettiä, vaikka sen todellisuus hyväksyttäisiinkin.
Tällä palstalla tosin näkee usein myös kohtaan kolme liitettäviä miehiä, eli ongelman olemassaolo halutaan kiistää kokonaan, jolloin joudutaan kyseenalaistamaan kaikki tutkimukset (paitsi ne, jotka näyttävät miehen itsensä olevan syrjitymmässä asemassa).
Myöskin kohta viisi näyttää olevan suuressa suosiossa, eli huomio halutaan keskittää miesten ongelmiin, samalla usein vähätellen naisten ongelmia.
En muista yhtäkään täällä ollutta kirjoitusta, joita ei voisi näihin kohtiin laskea. (paitsi tietenkin nämä suoranaiset naisten tai kirjoittajien solvausjutut, jotka varmasti edellä mainittuihin seikkoihin liittyvät)
"Olen huomannut, että kohdan yksi, eli asian poissulkeminen mielestä, on melko tavallinen keino, eli asiaa ei haluta edes miettiä, vaikka sen todellisuus hyväksyttäisiinkin."
Olen huomnannut, että tällaisilla analyyseilla pyritään sirtämään jonkinlaista todistustaakka feminismin vastustajille. Edesauttaako se feminismiä?
"Tällä palstalla tosin näkee usein myös kohtaan kolme liitettäviä miehiä, eli ongelman olemassaolo halutaan kiistää kokonaan, jolloin joudutaan kyseenalaistamaan kaikki tutkimukset (paitsi ne, jotka näyttävät miehen itsensä olevan syrjitymmässä asemassa)."
Vaikka feminismi olisi feministien mielestä kuinka hyvällä asialla, se on velvoitettu todistamaan väitteensä kuten muutkin suuntaukset. Sitä ei siteeraamalla tai keskusteluanalyyseillä poissuljeta.
"Myöskin kohta viisi näyttää olevan suuressa suosiossa, eli huomio halutaan keskittää miesten ongelmiin, samalla usein vähätellen naisten ongelmia."
Paradoksi. Feministit olettavat miesten ongelmiin paneutumisen olevan naisten ongelmien vähättelyä.
"En muista yhtäkään täällä ollutta kirjoitusta, joita ei voisi näihin kohtiin laskea. (paitsi tietenkin nämä suoranaiset naisten tai kirjoittajien solvausjutut, jotka varmasti edellä mainittuihin seikkoihin liittyvät)"
En muista, etteikö tätä olisi kirjoitettu täällä varmaankin palstan syntyajoista asti. Palstalla on tehty tuhat ja yksi "julkista analyysiä" vastaväittelijöistä.
Mihin ne johtavat? Miksi ne pitää toistaa säännöllisin väliajoin, vaikka samalla tuhahdetaan parin sanan väittelyn jälkeen jokseenkin näin; "olet antifeminismi, mielipiteesi ovat vääriä, olet siis idiootti eikä minun tarvitse keskustella kanssasi". Silti näitä mullistavia analyysejä tarjotaan sen seitsemäs päivä.
Jos feminismin vastustajista tehdään analyyttistä tulkintaa, niin mitä sillä muka tukahdutetaan? Eikö ole hyvä, että vastustajat löytävät itsensä ja ajattelukuvionsa analyysistä? Ei kai siitä nyt mitään haittaakaan voi olla?
Miten on sama feministeistä? Saadaan myös tilaus antifeminismille tälle palstalle:
jotta femakot löytäisivät itsensä ja ajatuksensa vastustajien analyyseistä. Sillä myöskään siitä ei voi olla haittaa.
Inspiroit minua tänään, Jorojukka!
"Jos feminismin vastustajista tehdään analyyttistä tulkintaa, niin mitä sillä muka tukahdutetaan?"
Ei yhtikäs mitään, vaikka sen tarkoitus onkin yrittää saada feministin vastustajat löytämään itsestään juuri sitä mitä analyysi tarjoaakin ja siten lopettamaan feminismin vastustamisen.
Vaikka näillä analyyseillä yritetäänkin "nousta" johonkin näennäisen objektiiviseen ja siten näennäisesti vastaväittelijöitä rationaalisempaan asemaan, ne eivät ole mitään muuta kuin yrittää väitellä väittelemättä itse asiasta.
"Eikö ole hyvä, että vastustajat löytävät itsensä ja ajattelukuvionsa analyysistä?"
Jos "vastustajat" löytäisivät "itsensä ja ajattelukuvionsa" analyysistä, se tarkoittaisi että "vastustajat" olisivat samanlaisia ja omaisivat saman ajattelukuvion, joka ei tietenkään pidä paikkaansa.
"Ei kai siitä nyt mitään haittaakaan voi olla?"
Ei tietenkään, mutta ei hyötyäkään. Toki se antaa tietyn kuvan analyysin sysääjästä.
Tuo femakko-Varanka on muuten ainoa "mies" joka on hyvaksytty sosiaali ja terveysministerion "tasa-arvoyksikkoon". Vuosi sitten siella oli muuten 100% edustus naisia, nykyaan kuitenkin femakkoja.
Täällä on pariin otteeseen ihmetelty sitä, että pitäisikö asiaan sivullisen kirjoittajan yhtenä miehenä kokea olevansa syyllinen väkivaltaisuuksiin tai jopa naisten huonompaan palkkatasoon. (ei tarvitse)
Näistä tutkimuksista sen verran, että kyllä on melkoisen vaikeaa kiistää toistuvia esim. tilastokeskuksen tekemiä tilastoja, tilastojen väärintulkita onkin seuraava vaihtoehto.
"Täällä on pariin otteeseen ihmetelty sitä, että pitäisikö asiaan sivullisen kirjoittajan yhtenä miehenä kokea olevansa syyllinen väkivaltaisuuksiin tai jopa naisten huonompaan palkkatasoon. (ei tarvitse)"
Mutta Varangan mielestä pitäsi silti tuntea olevansa jotenkin syyllinen epätasa-arvoon.
"Näistä tutkimuksista sen verran, että kyllä on melkoisen vaikeaa kiistää toistuvia esim. tilastokeskuksen tekemiä tilastoja, tilastojen väärintulkita onkin seuraava vaihtoehto."
Riippuu mitä väärintulkinnalla tarkoitetaan.
Olet varmaan silti kuullut sananlaskun: "tilasto, toinen tilasto, emävalhe"?
"Mutta Varangan mielestä pitäsi silti tuntea olevansa jotenkin syyllinen epätasa-arvoon."
Tässähän Varanka listasi miesten reaktioita, ei hän väittänyt, että miesten pitäisi tuntea syyllisyyttä, vaan kertoi jopa yhden keinon millä mies voi tuntea itsensä ylpeäksi.
"Olet varmaan silti kuullut sananlaskun: "tilasto, toinen tilasto, emävalhe"? "
No kukapa ei olisi, voikohan tämän lausahduksen perusteella kumota kaikkia tutkimuksia, vai eikö niitä edes kannattaisi tehdä?
"Tässähän Varanka listasi miesten reaktioita, ei hän väittänyt, että miesten pitäisi tuntea syyllisyyttä, vaan kertoi jopa yhden keinon millä mies voi tuntea itsensä ylpeäksi."
Varanka kirjoitti:
"Oma syyllisyys
ikään kuin siirretään toisten miesten kannettavaksi."
Kyse oli siis vain ulkoistamisesta. Jos linkissä esiintyy päinvastaista tietoa, myönnän, etten lukenut kuin lainauksesi.
"No kukapa ei olisi, voikohan tämän lausahduksen perusteella kumota kaikkia tutkimuksia, vai eikö niitä edes kannattaisi tehdä?"
Lähinnä että kyseessä voi olla myös käänteinen "monen korvan ja suun kautta" - ilmiö.
Mutta ei, se ei tarkoita ettei tutkimuksia ylipäätään kannattaisi tehdä.
Eli Varankan tarkoitus lienee ollut miettiä ensireaktioita asioiden todellisuuden tajuttua:
Naisilla ensimmäinen reaktio on Varankan mukaan suuttumus ja viha vääryttä kohtaan ja miesten reagtiot näkyvät listassa: Väistäminen, ulkoistaminen, kieriskely, kiistäminen, huomio miesten ongelmiin.
Eri asia sitten miten asiaa alkaa mielessään tai muutoin työstämään, jos mitenkään. Edelleenkin uskoisin, että yleisin tapa on asian väistäminen, eli on todettu asian laita ja sen jälkeen se halutaan unohtaa.
Jotkut uskovat herkemmin ja jotkut kyseenalaistavat. Ne jotka uskovat herkemmin, voivat syyttää kyseenalaistajia esimerkiksi väistämisestä.
Elikäs kaikki asiaan liittyvät tutkimukset kiistetään? Reaktio sekin, eikä siinä mitään, vaikka hankalaa onkin.
"Elikäs kaikki asiaan liittyvät tutkimukset kiistetään?"
Ei.
luvattu maa. Mistäpä ei olisi tutkimusta tehty!
Mutta en menisi niihin varauksetta uskomaankaan.
Eli mitkä tutkimukset on syytä kiistää ja minkä perusteella? Päteekö tämä kaikkiin samoin metodein tehtyihin tutkimuksiin?
Ja ihan henk.koht. kysymys: Mikä on ollut oma reaktiosi?
"Eli mitkä tutkimukset on syytä kiistää ja minkä perusteella?"
Itse tutkimusta ei ole aina syyytä kiistää (todistusarvottomiakin tutkimuksia kyllä löytyy ja niille ei suoda edes tulkinnanvaran etua).
"Päteekö tämä kaikkiin samoin metodein tehtyihin tutkimuksiin?"
Jos ne ovat epäpäteviä tai arveluttavia metodeja, tietenkin. Metodit ovat merkittävä, muttei ainoa tekijä tutkimuksen pätevyydessä.
"Ja ihan henk.koht. kysymys: Mikä on ollut oma reaktiosi?"
Mihin?
Mikä on ollut reaktiosi feminismiin?
Näetkö missään mitään sukupuolesta johtuvaa epätasa-arvoisuutta?
Näistä tutkimuksista vielä, että ainakin proffa hyväksyi kyselytutkimukset ajankäytöstä, mutta en muista hyväksyikö hän esim, usko, toivo ja hakkaus -tutkimuksen
"Mikä on ollut reaktiosi feminismiin?"
Äärisuuntaus, jota en kannata. Kuten en esimerkiksi sovinismiakaan.
"Näetkö missään mitään sukupuolesta johtuvaa epätasa-arvoisuutta?"
On vaikea sanoa tarkkaan, näenkö tällaista (epätasa-arvoisuutta näen kylläkin). Näen silti eroja sukupuolten kohteluiden välillä.
Unohdit sitten aika ovelasti naisille maksettavat lakisääteiset tulonsiirrot, jep, jep ;)
Neiti Varanka on näköjään keksinyt vekkulin tavan vongata... :D