Tietääkö joku jonkin suomen murteen, jossa esiintyy konsonanttiyhtymä ts? Yleensähän sitä ei murteissa ole (esim. mehtä, mettä, messä yleiskielen metsän sijasta).
Ts-yhtymästä
Jaakko
111254
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Jossakin kaakkoismurteen alaryhmässä tuota edustusta
on käsittääkseni tavattu (Kannaksella ja Inkerissä mahdollisesti?).
Ajatteletko ts:stäkin, että se on epäsuomalaisuus, jota ei olisi pitänyt ottaa mukaan yleiskieleemme?
Ajattelen, itse asiassa olisin voinut käsitellä tätäkin asiaa tuossa "d on perusteetta..." -viestissäni. Tämä ts-ts -edustushan on samanlainen, outo, vierasperäisen mallin mukainen normitus kuin d:kin. Vaikea tietysti sanoa, mikä perinteisten murteiden useasta edustuksesta olisi pitänyt ottaa kirjakieleen. Yleisimmät puhekieliset edustukset lienevät nykyään tt-t ja tt-tt, joten ilmeisesti valinta olisi kannattanut tehdä näiden välillä - vaikka jälkiviisasteluahan tämä toki onkin!
Vanhassa kirjasuomessa merkittiin erästä länsimurteissa silloin yleistä äännettä tz:lla tai dz:lla. Kun tuo äänne alkoi kadota murteista, alettiin tz ja dz lukea ts:ksi. 19. vuosisadan alkupuolella otettiin kirjoitukseenkin tz:n ja dz:n tilalle ts.
...oli vieraista kielistä saatu malli.
toisaalta, kai kaakkoismurteiden ts on ollut käytössä paljon kauemmin kuin Porin seudulla esiintyvä d. Tämän takia minusta ts ansaitsee olla kirjakielessämme ainakin vähän paremmin kuin d.
Onhan tuo ts-ts tolellakin ollut sentään jonkun murteen aito elustus, joten siinä mielessä sen paikka kirjakielessä on kyllä ansaitumpi kuin d:n. (Vaikka koko suomen kielen käyttäjäkuntaa ajatellen tuo elustus on kuitenkin ollut melko vähäistä...)
Niin, ja kyllähän tuota ts-ts:ää tapaa puhutussa kielessä huomattavasti useammin kuin d:tä, joten senkin vuoksi yhdyn mielipiteeseesi jossain määrin.
Sehän on selvässä ristiriidassa astevaihtelusääntöjen kanssa.
Esko Ahon kotitanhuvilla Vetelissä sanotaan: "Sikiä hukasa, messä palaa!" Mutta sitten ihmettelin: "Ku meet meshän, nii varo, ettei visha lyö oshan"
Siis ei kaikki käyttäneet -sh:ta...
Mutta tyypillistä tuolle murteelle se kuitenkin oli eli kun mentiin Pulkkiseen, mentiin Pulukkkishen! -Että tällaista täältä Ahon kotitanhuvilta Räyringistä.
PS. Huomaa kolmoiskonsonantin käyttö.
Ts on esiintynyt alunperin vain eteläisimmissä kaakkoismurteissa, eli Kannaksen eteläisissä osissa. Aikoinaan nykyisen ts:n paikalla oli soinniton dentaalispirantti, joka sitten katosi ja sen merkitsemiseen käytetty tz/dz alettiin ääntää "kirjain kirjaimelta" eli ts. Yksinkertaistetusti siis.
Ts-yhdistelmä esiintyy paikannimissä muuallakin kuin Etelä-Karjalassa. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa Värtsilä ja Kitsi ja Varsinais-Suomessa Vartsala. Osaako joku selittää sitten näitten nimien alkuperän?