Heresia sanan määritelmä
Ortodoksinen kirkko määrittelee heresia sanan seuraavalla tavalla:
Heresia, harhaoppi (sanasta hairesis, verbistä haireomai, "valita") on sanakirjan mukaan ”teologinen tai uskonnollinen mielipide tai opposition ylläpitämä väärä (uskon)oppi. Heresia on siis ristiriidassa vallalla olevan ”katolisen tai ortodoksisen kristillisen opin kanssa”. .... Kun kirkko nousi merkittäväksi valtarakenteelliseksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi myöhäisessä antiikissa ja keskiajalla, harhaoppisuudesta muodostui sekä maallinen että kirkollinen ongelma. Maallinen valta piti harhaoppisuutta myös itseään koskevana uhkana, ja ruhtinaat saattoivat pyytää kirkkoa toimimaan harhaoppisia vastaan. Joskus he saattoivat jopa murhauttaa harhaoppisia. Tämä toiminta kärjistyi huippuunsa myöhemmin 1000 – 1100-luvulta alkaen läntisen roomalaiskatolisen kirkon piirissä inkvisition ja noitavainojen kautta. Itäisessä ortodoksisessa kirkossa vainoaminen ei saanut näin järjestelmällisiä ja raakoja piirteitä. ... Vaikka termiä käytetään nykyisin usein osoittamaan kaikkea ei-ortodoksista uskoa kuten vaikka pakanuutta, määritteenä harhaoppi voi olla sidottu vain sellaiseen henkilöön, joka katsoo itsensä olevan kristitty, mutta joka samalla torjuu opetuksen kristillisestä kirkosta. ... Hereetikot eivät yleensä itse katso olevansa uskossaan harhaoppisia. Esimerkiksi roomalaiskatoliset pitävät protestantteja harhaoppisina ja jotkut ei-katoliset katsovat roomalaiskatolisuuden olevan "suuri apostaasi" (uskosta luopuminen).
Ortodoksisen kirkon käsityksen mukaan kaikki oppi, joka on ristiriidassa vallalla olevan katolisen ja ortodoksisen kirkon opin kanssa on väärää uskonoppia.
Rooman katolinen kirkko opettaa Uuden Liiton sakramenttien olevan pelastukseen välttämättömiä. Ortodoksisella kirkolla on seitsemän sakramenttia. Ortodoksinen kirkko opettaa, että vesikasteen ja ehtoollisen sakramenteissa ihminen saa syntinsä anteeksi.
Ortodoksisen kirkon mukaan heresia sanaa voidaan käyttää sellaisesta henkilöstä, joka torjuu ortodoksikirkon mukaisen opetuksen kirkosta. Ortodoksikirkon heresia opetuksen mukaan esimerkiksi vapaat suunnat ovat vääräoppisia, koska he eivät usko sakramenttien pelastukseen, vaan pelastukseen yksin uskon kautta Herraan Jeesukseen. Tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että vapaat suunnat eivät ole pelastuksen evankeliumin vaikutuspiirissä ortodoksisen kirkon opin mukaan, koska vapaat suunnat eivät usko kirkolliseen sakramenttioppiin, vaan Herraan Jeesukseen.
Ortodoksikirkko myöntää roomalaiskatolisen kirkon surmanneen harhaoppisia esim. inkvisition ja noitavainojen kautta. On tunnettu tosiasia, että Rooman katolinen kirkko on surmannut historiansa aikana useita kymmeniä miljoonia ihmisiä. Ortodoksikirkko on myös hyväksynyt sodan ja ihmisten tappamisen mm. oikeutetun sodan opetuksen kautta.
Uuden Liiton uskonjärjestykseen ei kuulu minkäänlainen tappaminen ei edes oikeutetussa sodassa (puolustussota). Ortodoksisen kirkon opetus oikeutetusta sodasta kristitylle on vastoin Uuden Liiton uskonjärjestystä.
Linkki: Esivalta sota ja uskovat
Loppusanat
Kun olemme tutkineet ortodoksikirkon oppia ja Raamatun oppia keskenään, niin sen lopputuloksena voimme sanoa ortodoksikirkon evankeliumin olevan toista evankeliumia, joka ei ole Raamatun evankeliumin mukaista. Ortodoksikirkon oppi ja traditio sekä perimätieto on epäraamatullista harhaoppia, joka eksyttää ihmisiä pois Herran Jeesuksen pelastuksesta.
Olen kirjoittanut tämän kirjoituksen rakkaudesta Jumalaan ja Hänen sanansa totuuteen, en lyödäkseni tai halventaakseni ortodokseja. Tutki ja koettele asioita Jumalan sanan valossa, sillä se on ainoa mahdollisuus löytää Jumalan sanan totuus.
Sinä, joka kuulut ortodoksiseen kirkkoon Herra Jeesus rakastaa sinua, anna Hänen siis johdattaa sinut uskomaan niin kuin Jumalan sanassa on kirjoitettu.
Ortodoksinen kirkko määrittelee heresia sanan seuraavalla tavalla:
Heresia, harhaoppi (sanasta hairesis, verbistä haireomai, "valita") on sanakirjan mukaan ”teologinen tai uskonnollinen mielipide tai opposition ylläpitämä väärä (uskon)oppi. Heresia on siis ristiriidassa vallalla olevan ”katolisen tai ortodoksisen kristillisen opin kanssa”. .... Kun kirkko nousi merkittäväksi valtarakenteelliseksi ja yhteiskunnalliseksi vaikuttajaksi myöhäisessä antiikissa ja keskiajalla, harhaoppisuudesta muodostui sekä maallinen että kirkollinen ongelma. Maallinen valta piti harhaoppisuutta myös itseään koskevana uhkana, ja ruhtinaat saattoivat pyytää kirkkoa toimimaan harhaoppisia vastaan. Joskus he saattoivat jopa murhauttaa harhaoppisia. Tämä toiminta kärjistyi huippuunsa myöhemmin 1000 – 1100-luvulta alkaen läntisen roomalaiskatolisen kirkon piirissä inkvisition ja noitavainojen kautta. Itäisessä ortodoksisessa kirkossa vainoaminen ei saanut näin järjestelmällisiä ja raakoja piirteitä. ... Vaikka termiä käytetään nykyisin usein osoittamaan kaikkea ei-ortodoksista uskoa kuten vaikka pakanuutta, määritteenä harhaoppi voi olla sidottu vain sellaiseen henkilöön, joka katsoo itsensä olevan kristitty, mutta joka samalla torjuu opetuksen kristillisestä kirkosta. ... Hereetikot eivät yleensä itse katso olevansa uskossaan harhaoppisia. Esimerkiksi roomalaiskatoliset pitävät protestantteja harhaoppisina ja jotkut ei-katoliset katsovat roomalaiskatolisuuden olevan "suuri apostaasi" (uskosta luopuminen).
Ortodoksisen kirkon käsityksen mukaan kaikki oppi, joka on ristiriidassa vallalla olevan katolisen ja ortodoksisen kirkon opin kanssa on väärää uskonoppia.
Rooman katolinen kirkko opettaa Uuden Liiton sakramenttien olevan pelastukseen välttämättömiä. Ortodoksisella kirkolla on seitsemän sakramenttia. Ortodoksinen kirkko opettaa, että vesikasteen ja ehtoollisen sakramenteissa ihminen saa syntinsä anteeksi.
Ortodoksisen kirkon mukaan heresia sanaa voidaan käyttää sellaisesta henkilöstä, joka torjuu ortodoksikirkon mukaisen opetuksen kirkosta. Ortodoksikirkon heresia opetuksen mukaan esimerkiksi vapaat suunnat ovat vääräoppisia, koska he eivät usko sakramenttien pelastukseen, vaan pelastukseen yksin uskon kautta Herraan Jeesukseen. Tämä näyttäisi tarkoittavan sitä, että vapaat suunnat eivät ole pelastuksen evankeliumin vaikutuspiirissä ortodoksisen kirkon opin mukaan, koska vapaat suunnat eivät usko kirkolliseen sakramenttioppiin, vaan Herraan Jeesukseen.
Ortodoksikirkko myöntää roomalaiskatolisen kirkon surmanneen harhaoppisia esim. inkvisition ja noitavainojen kautta. On tunnettu tosiasia, että Rooman katolinen kirkko on surmannut historiansa aikana useita kymmeniä miljoonia ihmisiä. Ortodoksikirkko on myös hyväksynyt sodan ja ihmisten tappamisen mm. oikeutetun sodan opetuksen kautta.
Uuden Liiton uskonjärjestykseen ei kuulu minkäänlainen tappaminen ei edes oikeutetussa sodassa (puolustussota). Ortodoksisen kirkon opetus oikeutetusta sodasta kristitylle on vastoin Uuden Liiton uskonjärjestystä.
Linkki: Esivalta sota ja uskovat
Loppusanat
Kun olemme tutkineet ortodoksikirkon oppia ja Raamatun oppia keskenään, niin sen lopputuloksena voimme sanoa ortodoksikirkon evankeliumin olevan toista evankeliumia, joka ei ole Raamatun evankeliumin mukaista. Ortodoksikirkon oppi ja traditio sekä perimätieto on epäraamatullista harhaoppia, joka eksyttää ihmisiä pois Herran Jeesuksen pelastuksesta.
Olen kirjoittanut tämän kirjoituksen rakkaudesta Jumalaan ja Hänen sanansa totuuteen, en lyödäkseni tai halventaakseni ortodokseja. Tutki ja koettele asioita Jumalan sanan valossa, sillä se on ainoa mahdollisuus löytää Jumalan sanan totuus.
Sinä, joka kuulut ortodoksiseen kirkkoon Herra Jeesus rakastaa sinua, anna Hänen siis johdattaa sinut uskomaan niin kuin Jumalan sanassa on kirjoitettu.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.