Niin, kuin jotkut varmaan ovat huomanneet, tulin jonkinlaiseen uskoon muutama viikko sitten.
Eilen illalla kehittelin iltapuhteena pienen uskonnon, jossa ideana on että kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu täysin Jumalan tahdon mukaisesti.
http://www.iki.fi/manninen/nukke.html
Jos meillä sen sijaan on vähääkään vapaata tahtoa,
olemme tavallaan sokeita pikkujumalia, ja näemme vain välittömimmät seuraukset siitä, mitä luomme.
Tätä hypoteesiä voi tarkastella, osittain jo hieman vanhentuneen tekstini kanssa, jolloin
olin vielä agnostikko.
http://www.iki.fi/manninen/ajatteluni.html
Eilen illalla kehittelin iltapuhteena pienen uskonnon, jossa ideana on että kaikki mikä tapahtuu, tapahtuu täysin Jumalan tahdon mukaisesti.
http://www.iki.fi/manninen/nukke.html
Jos meillä sen sijaan on vähääkään vapaata tahtoa,
olemme tavallaan sokeita pikkujumalia, ja näemme vain välittömimmät seuraukset siitä, mitä luomme.
Tätä hypoteesiä voi tarkastella, osittain jo hieman vanhentuneen tekstini kanssa, jolloin
olin vielä agnostikko.
http://www.iki.fi/manninen/ajatteluni.html
Vastaukset 40
Vanhimmat
Itse olen tajunnut täysin saman asian. Tästä saan kiittää huonoja "aikamatkustuselokuvia", jotka saivat miettimään mitä oikeasti tapahtuisi jos matkustaisi ajassa taakseppäin.
"Even the smallest things can make the difference"
Olemme kuolemattomia, sillä tekomme vaikuttavat tulevaisuuteen ainiaan.
"Even the smallest things can make the difference"
"Olemme kuolemattomia, sillä tekomme vaikuttavat tulevaisuuteen ainiaan."
Niin, on se muuten kumma, että tästä asiasta ei ole pidetty suurempaa haloota. Melkein jopa tuntuu, että Jumala on ehkä halunnut harhauttaa kaikkia ihmiskunnan ajattelijoita ja teologeja.
No, mutta jo vuoden päästä syntyvät vauvat eivät syntyisi, ellei olisi esim. ollut tätä aasian katastrofia. Tilalla olisi muita vauvoja.
Kaikki pahimmat rikoksetkin hautautuvat todellisuuden syy-seurauskimppuverkkoihin.
Olenkin sanonut, että hyväksi koettu synnyttää sekä hyväksi koettua että pahaksi koettua. Pahaksi koettu synnyttää sekä hyväksi koettua että pahaksi koettua. Ja totuus synnyttää sekä hyväksi koettua että pahaksi koettua. Ja kaikki ihmisten tekemiset ja tekemättä jättämiset synnyttävät sekä hyväksi koettua että pahaksi koettua jne. jne. jne. jne. jne.
Minun seurakunnassani oli nuorten ilta ennen sitä iltaa kun menin kasteelle ja sinne tuli Luterilaisen kirkon teologosia opiskelijoita ja kun he lähtivät pois. Toinen nuorten illan ylläpitäjistä varoitti: he tietävät liikaa Raamatusta, liika tieto turruttaa ihmisen joten Immoralisti tiedät yksinkertaisesti liikaa asioista valitettavasti joten sinun hyvin vaikea tulla uskoon tai elää uskon elämässä.
Olen kyllä uskossa korkeampaan voimaan, joka on kaikkihyvä ja kaikkiarmelias. Mutta tosiaan tiedän liikaa. Tiedän muun muassa sen, että esimerkiksi muslimi voi tehdä parannuksen ajattelematta ristillä kärsivää ja kuoliaaksi kituvaa Jeesusta. En pysty puhumaan Jumalasta nimellä Jeesus, vaan muslimien ja juutalaisten tavoin jätän nimen sanomatta, vaikka joskus leikillään puhun "Väinämöisestä" tai "Ukko-Yli-Jumalasta". En pysty enää liittymään mihinkään maailmanuskontoon, vaan uskon omiin uskontoihini. Tuo nukketeatteriuskontoni ei ehkä kuitenkaan ole totuus. Mutta arvaisin, että jos Jeesuksen Kristuksen "kallis sovintoveri" kuitenkin minut lopulta pelastaisi, niin veikkaisin, että se tapahtuisi jossain muussa mielessä ja merkityksessä kuin oikeaoppiset kristityt nyt ajattelevat. Ajattelen kristinuskoa hirveänä uskontona, jossa uhataan pelkän uskonpuutteen takia ihmisiä ikuisella kidutuksessa helvetissä.
Mutta sen olen oppinut jo monta kertaa elämässäni, että koskaan ei tiedä, mihin huomenna uskoo!
Mutta minun on pakko sanoa että kahdessa viikossa ei ajatuksia saa uskoontulon jälkeen selvitettyä, pikemminkin siihen tarvitaan pari vuotta tai vuosikymmentä. Luin nopeasti tuon tekstisi tuolta, josta kyllä näkee että olet perillä jostakin, mutta vain hyvin pintapuolisesti.
Tai voisi sanoa että siemen on laitettu kasvamaan, mutta ei ole vielä puhjennut täyteen kukkaan.
Toivotan kumminkin sinulle Herran siunausta matkassasi eteenpäin.
Mainittakoon, että pohjatyö ennen nisunjyvän kylvämistä oli kuitenkin aika perusteellisesti tehty.
Olen harrastanut uskonnonfilosofiaa ja uskontoväittelyä noin
vuodesta 1993 lähtien, milloin aktiivisemmin, milloin hieman passiivisemmin. Ja olen kokenut elämäni aikana lähes kaikki mahdolliset asenteet uskontoon, tosin ei EVVK-asennetta. Olen
lukenut muuan muassa
koko Raamatun ja vähän muutakin. Olen tutustunut melko perusteellisesti filosofian osa-alueeseen nimeltä uskontokritiikki sekä myös vapaa-ajattelijoiden propagandamateriaaliin.
Olen molempien hengellisten heräämisteni 1996-97 ja 2004-2005 takia joutunut kiertämään psykiatrisen suljetun osaston kautta.
Tosin nyt on jo ihan leppoisa ja rauhallinen
mieli, tosin aika tukeva lääkitys päällä.
Veikkaan että minä sairastan samankaltaista
sairautta kuin joidenkin uskontojen profeetat
sairastivat. Tosin minulla on etuna 2000-luvun psyykenlääkkeet, jotka mahdollistavat vakavista asioista kirjoittamisen ilman että pää kuumenee.
Olen ollut valmis tarvittaessa luopumaan aivan kaikesta Jumalan ja uskoni takia.
Elät nyt vanhurskaan asemassa. Odota rauhallisesti ja Jumala tekee sinussa työtä sisältäpäin, hänen aikataulunsa mukaan.
Hän haluaa että voit elää siinä rauhassa jonka vain Jeesuksen Kristuksen tunteminen voi antaa, (Joh. 14:27).
Voit olla varma että hän ei irroita kättään (Heb. 13:5). Olet varmistanut paikkasi Kristuksen luona taivaassa.
Täytyy myöntää, että olen evankeliumien Jeesuksen
(myös mm. koptilainen Tuomaan evankeliumi) kanssa erittäin hyvissä väleissä. Tosin uskoni on tällä hetkellä se, että maailman pyhien tekstien ja mytologioiden mahdollisella historiallisuudella ei pidä olla mitään väliä. Niiden on elettävä tätä hetkeä ja tulevaisuutta, ei menneisyyttä.
Historiallisuuksiin uskominen heikentää uskoa, ja
aiheuttaa turhaa epäilyä eli skeptisyyttä.
Haaveeni on, että Jeremia 31:31-34 vielä koittaisi joskus kaikille maailman ihmisille,
eli että kaikki tietäisivät, pienimmästä suurimpaan, kuka on Herra!
Jos aiot kirjoittaa englanniksi, opettele englantia. Järkyttäviä kielioppi virheitä, tekevät joistain tekstin osista varsin epäselviä.
Jos kaikki tapahtuu jumalan tahdon mukaisesti, en minä halua kuulua siihen uskontoon.
En minä tuota uskontoa ihan 100 prosenttisen vakavassa mielessä kirjoittanut, koska en voi
tietää, onko ihmisellä yhtään vapaata tahtoa vai ei. Lisäksi minulla on pari kielenkääntäjäystävää,
jotka varmaankin ehkä noin lyhyen tekstin saavat tarvittaessa hetkessä kuntoon.
Immoralisti
On ilo lukea kirjoitustasi.
Nythän sinulla on vapaa tahto. Voit itse päättää mitä teet (valinnan vapaus).
Ihmistä joka ei ole Kistuksen oma paholainen vie kuin pässiä narussa eikä pässi voi mitään.
"Ihmistä joka ei ole Kistuksen oma paholainen vie kuin pässiä narussa eikä pässi voi mitään."
Olen kuullut sanonnan:
"Aikansa kutakin, sanoi pässi kun päätä leikattiin"
Itse asiassa uskon olevani enemmän pässi- kuin
lammas-uskovainen. Tosin minua ei ehkä vie narussa Paholainen, vaan totinen Jumala. Kuljen sinne, minne Jumala minut vie, ja teen sitä mitä Jumala haluaa minun tekevän. Uskon, että kaikki ja myös oma kohtaloni on täysin Jumalan kädessä.
(tosin tämä ei ollut tarkkaan ottaen kommentti tahdonvapauden ongelmaan)
Toivon että jätät tämän keskustelusäikeen henkiin, vaikka olikin vähän off-topic. Syntyi niin hedelmällistä keskustelua. Sitä paitsi uskon, että ateistit, agnostikot ja skeptikot ovat lähempänä Jumalaa kuin
uskontojen "oikeaoppiset" uskovat.
Täydellinen ateisti on vain viimeistä edellisellä portaalla kohti täydellistä uskoa, muistelen Dostojevskin sanoneen. Uskontojen "oikeaoppiset"
uskovat sen sijaan ovat useita portaita jäljessä.
En viitsinyt aloittaa nyt tätä varten uutta keskustelusäiettä
(ateisti kun en ole), mutta luin tuossa juuri
Mika Waltarin Feliks onnellisen, jota mm.
presidentti Ahtisaari kehui äskettäin TV:ssä.,
kun Jörn Donner kysyi häneltä, onko hän onnellinen ihminen - niin Ahtisaari viittasi siihen, että oli saanut joskus tämän kirjan lahjaksi.
Kirja on kristillinen, mutta jos haluaa ymmärtää
syvästi uskonnollisen ihmisen maailman ja elämänkatsomuksen eroa uskonnottoman ihmisen maailmaan ja elämänkatsomuksiin, suosittelen sen lukemista. Waltari on kuvannut hyvin uskonnollisen ihmisen merkityselämyksiä, ja sopivaan kohtaan tulevia sattumia, jotka ovat osa syvästi uskonnollisen ihmisen elämää.
Meneekö osapuilleenkaan oikein ?
Todellinen kirjailija Mika Waltari täysin ilman omaa tahtoa kirjoitti jonkun muun tahdon mukaisesti kuvitteellisesta hahmosta Felix kertoen taitavasti hänen syvästä uskonnollisuudestaan.
Nimim. Immoralisti täysin ilman omaa tahtoa suosittellee kirjaa muille palstalaisille niin että he ilman omaa tahtoa lukisivat Felixistä ja vetäisivät lukemastaan juuri sellaiset johtopäätökset kuin joku muu haluaa ?
Ei ihme että olen jäänyt pelkäksi ateistiksi, uskonnot ovat liian vaikeita minulle :o).
Kirjoitin tuon uskonnonpätkän iltapuhteena pyrkien jotenkin teologisesti pelastamaan Jumalan kaikkkihyvyys, kaikkiarmollisuus, kaikkitietävyys ja kaikkivoipuus. En minä tiedä, ehkä Jumala lähettää sielun ihmisille, mutta jättää maanpäällisen elämän ajaksi ihmiselle osittain vapaan tahdon. Ja yksilön kuoltua sitten, sielu palautuu taas "taivaaseen". Minun aivoni eivät ainakaan toistaiseksi kykene ratkaisemaan tahdonvapauden ongelmaa. Mutta tuskinpa kovin moni muukaan siihen pystyy. Uskon kuitenkin, että ihminen toimii joka hetki sisäisen todellisuutensa kannalta mielekkäästi, onpa sitten kyseessä pyhimys tai massamurhaaja.
>> Minun aivoni eivät ainakaan toistaiseksi kykene ratkaisemaan tahdonvapauden ongelmaa. Mutta tuskinpa kovin moni muukaan siihen pystyy >>
Yllättävän moni pystyy, ainakin tällä palstalla.
Vilisee nimittäin ateisteja, ja meille 'tahdonvapaus' ei ole ongelma eikä mikään. Niinkuin eivät ole monet muutkaan kysymykset joissa näyttää olevan mahdotonta olla sekä looginen että uskovainen samanaikaisesti.
"Yllättävän moni pystyy, ainakin tällä palstalla.
Vilisee nimittäin ateisteja, ja meille 'tahdonvapaus' ei ole ongelma eikä mikään"
Kannattaako sitten ottaa aksioomaksi sellaista,
jota ei voi todistaa. Onhan mahdollista, että aivomme vain luovat illuusion vapaasta tahdosta.
Tosin enhän minäkään voi objektiivisesti todistaa uskoani oikeaksi.
>> Onhan mahdollista, että aivomme vain luovat illuusion vapaasta tahdosta.
Tosin enhän minäkään voi objektiivisesti todistaa uskoani oikeaksi. >>
Taitaa olla niin että sinä ajattelet aivan liikaa?
Niin yksinkertaista asiaa ei olekkaan etteikö kymmenen viisasta miestä saisi sitä aivan toivottomaksi vyyhdeksi sotkettua, jos sitä riittävän kauan 'selvittelevät'.
Anna yksinkertaisen olla yksinkertaista, käytä illuusiosi ensi viikon lottorivin pähkäilyyn.
Olen filosofian ja varsinkin uskonnonfilosofian
kiivas harrastaja, ja kieltämättä välillä menee ööveriksi, kun jo kaksi kertaa elämässä on pitänyt olla pakkohoidossa Jumalani ja uskoni takia. Mutta se nyt ei minua sinänsä haittaa.
Se haittaa, jos harrastukseni aiheuttaa haittaa
ihmissuhteilleni.
Suo anteeksi jos tulin sohaisseeksi liian lähelle henkilökohtaisuuksia latteuksineni, ei ollut tarkoitus.
>> Olen filosofian ja varsinkin uskonnonfilosofian kiivas harrastaja.. >>
Minä taas olen korpifilosofian kirjeoppilas, etupäässä Konstan Pylkkäseltä inspiraationi ammentanut. Oppineempiin filosofian muotoihin tai teologian hienouksiin en lusikkaani pistä, on parempi olla tasapainoinen alhaalla kuin pelätä putoavansa ylhäältä.
Aivan totta, Immoralisti. Ei ihmisen kaikkea tarvitse tietää eikä ymmärtää, tämä on mukava maailma elää joka tapauksessa, kunhan vain itsensä kanssa pärjää.
Minäkin yritän pitää tämän "harrastukseni" vain harrastuksena. En halua, että pää kuumenee enää liikaa. Esim. seurustelukumppanini kanssa pyrin puhumaan aivan muista kuin uskontoasiosta.
"Minä taas olen korpifilosofian kirjeoppilas, etupäässä Konstan Pylkkäseltä inspiraationi ammentanut. Oppineempiin filosofian muotoihin tai teologian hienouksiin en lusikkaani pistä, on parempi olla tasapainoinen alhaalla kuin pelätä putoavansa ylhäältä."
Hitaasti etenevä "Konsta Pylkkäs"-filosofointi voi ollakin kaikkien paras ja tervein ratkaisu näihin kysymyksiin. Itse joudun usein liian innokkuuden valtaan, ja kohta tekee jo mieli korjata kirjoittamaansa.
Mutta jos kuolemanjälkeistä elämää ei ole, ja kärsimyksen ongelmalle ei löydy ratkaisua, tyydyn ehkä varauskontona esim. johonkin pan-psyykkisen panteismin, luonnonjumaluus-panteismin tai panenteismin muotoon.
>> Mutta jos kuolemanjälkeistä elämää ei ole, ja kärsimyksen ongelmalle ei löydy ratkaisua, tyydyn ehkä varauskontona esim. johonkin pan-psyykkisen panteismin, luonnonjumaluus-panteismin tai panenteismin muotoon. >>
'Kärsimys' ei ole ongelma ateistille muutoin kuin siinä mielessä että on vaikeaa rauhoitella omaatuntoaan ja hyväksyä voimattomuutensa silloin kun lähimmäisten tuska ja/tai avuntarve onnistuu uutiskynnyksen ylittämään.
Kuolemanjälkeinen elämä ei minua henkilökohtaisesti ole koskaan kiinnostanut, 'tiedän' että elämä jatkuu seuraavina sukupolvina, ja 'tiedän' myös että yksilötasolla se ei jatku. Olen aina kokenut oman varman 'tietoni' lohdulliseksi ja tuntenut sääliä niitä kohtaan, jotka eivät voi hyväksyä yksinkertaista tosiasiaa, vaan kehittelevät mitä merkillisimpiä uskoja ja filosofioita kuoleman lopullisuuden peittämiseksi.
Mihin tuollaista "pan-psyykkistä panteismia" tai "luonnonjumaluus-panteismia" (en tiedä mitä ne merkitevät ja olen laiska googlaamaan) tarvitaan, jos on onnistunut oman tulevan kuolemansa hyväksymään ?
Jos varauskoa kaipaa ratkeaa ikuisuuskysymysten tekninen puoli mukavasti tunnustautumalla tiedeuskovaksi.
" 'tiedän' myös että yksilötasolla se ei jatku."
Niin todellakin vain 'tiedät' eli uskot,
koska ei sitä voi tietää esim. mitä fysiikan lakeja on vielä löytämättä. Tutkimattomat ovat Herran tiet, jos Jumala on.
"vaan kehittelevät mitä merkillisimpiä uskoja ja filosofioita kuoleman lopullisuuden peittämiseksi."
Minä siis uskon, että vaikka minulla nyt on ns. "subjektiivinen varmuus" jonkin korkeamman
voiman olemassaolosta, se ei anna minulle filosofisessa mielessä vielä mennä oikeutta mennä lupaamaan, että on esim. varmasti kuolemanjälkeistä elämää, tai että kärsimyksen ongelma ratkeaa noilla kahdella kotisivuillani olevalla huonolla englanninkielellä kirjoitetuilla uskonnolla.
"Mihin tuollaista "pan-psyykkistä panteismia" tai "luonnonjumaluus-panteismia""
Tarvitsen juuri siksi, että ehkä kuolemanjälkeistä
elämää ei ole, ja jos kärsimyksen ongelma ei ratkea kuvaamallani tavalla. Ja sitten minulla on vielä tämä "uskonvarmuus", että Jumala on, vaikkei uskoisikaan, kuten Juice Leskinen kirjoitti.
http://www.funet.fi/~magi/metsola/arkisto/panteismi/muodot.html
Valitsen maailman myöntävän panenteismin näille
"pääuskonnoilleni", joissa siis tehdään "elämätrippejä" "taivaasta" maanpäälle.
Mutta siis kaikki olemassaoleva on jumalallista ja pyhää. Tarkoitus on elää Jumalan valtakunnassa.
Panpsyykkinen panteismi on ehkä hyvä siinä
mielessä, jos ei ole kuolemanjälkeistä elämää,
mutta tarkoituksemme on kuitenkin esim. evankeliuminen Jeesuksen hengessä elää Jumalan valtakunnassa loppuelämämme.
Luonnonpalvonta-panteismissa taas korostuu
huoli luonnontilasta, ja kiintymys järkevällä
tavalla suojella luontoa ihmisten tuhotöiltä.
Ja sama kuin edellä, että olla Jumalan/jumalien
valtakunnassa maan päällä kuolemaan asti.
"Jos varauskoa kaipaa ratkeaa
ikuisuuskysymysten tekninen puoli mukavasti tunnustautumalla tiedeusk"
En usko, että tiede voi vastata kovinkaan paljon perimmäisiin elämänongelmiimme.
Kun nyt pidän kaikkia myyttejä tavallaan
Jumalan osatotuuksina, musiikkikappaleista ja
taiteesta puhumattakaan. Niin
minua tässä uskon etsimisessä lohduttaa
Kalevalan 9.runo, jossa Väinämöinen laulaa Jumalasta.
Tässä lyhyt siteeraus:
-Siitä vanha Väinämöinen
Vielä tuon sanoiksi virkki:
"Elkätte, etinen kansa,
Kansa vasta kasvavainen,
Veikaten venettä tehkö,
Uhkaellen kaartakana;
Jumalass' on juoksun määrä,
Luojassa lopun asetus,
Ei uron osoannassa,
Vallassa väkevänkänä!"
Eli esim. tuo "veikaten venettä tehkö" on minun
muistettava. (kts. myös 17 runo) Eli siis ei kannata omia uskonnonfilosofisia pohdintoja todellakaan minään varmoina totuuksina julistaa.
Jarmo Antero Manninen
syntynyt 8.11.1970 Pieksämäessä
http://www.iki.fi/manninen/
>> Niin todellakin vain 'tiedät' eli uskot >>
Tottakai, tottakai ! **Uskon asiat ovat uskonasioita** on itsestäänselvä totuus, mutta kuitenkin siinä on sävyeroja. 'Tietää' tarkoitti tässä yhteydessä että kenellekkään en mitään yritä todistaa mutta omalta osaltani olen niin varma että en viitsi päätäni vaivat koko asialla.
Niinpä minulla ei myöskään ole 'kärsimyksen ongelmaa' eikä mitään huolia kuoleman jälkeisestä elämästä.
Senverran itsesuojeluvaistoa ja/tai egoismia löytyy, että kieltäydyn tästä eteenkin päin menettämästä yöuniani noiden ajatusten tiimoilta, tyydyn tuntemaan empatiaa kaikkia niitä kohtaan joiden elämän ne tarpeettoman vaikeaksi tekevät.
>> Luonnonpalvonta-panteismissa taas korostuu
huoli luonnontilasta, ja kiintymys järkevällä
tavalla suojella luontoa ihmisten tuhotöiltä. >>
Luonnonsuojelun ymmärrän, kutsun sitä 'luonnonsuojeluksi'.
>> En usko, että tiede voi vastata kovinkaan paljon perimmäisiin elämänongelmiimme >>
Puhuin 'ikuisuuskysymysten teknisestä puolesta', Big Bang'ista, kosmologiasta, elämän synnystä, evoluutiosta ja sellaisista tieteellisesti ainakin teoreettisesti tutkittavissa olevista pikkujutuista.
Ikuisuuskysymysten henkiset ulottuvuudet jätän viisaammilleni.
"Senverran itsesuojeluvaistoa ja/tai egoismia löytyy, että kieltäydyn tästä eteenkin päin menettämästä yöuniani noiden ajatusten tiimoilta, tyydyn tuntemaan empatiaa kaikkia niitä kohtaan joiden elämän ne tarpeettoman vaikeaksi tekevät."
Itselläni on taas ollut ongelmana, että Jumalan tullessa elämääni, olen pistänyt 100 prosenttisesti itseni peliin, ja pöpilän kautta kiertämisenhän se molemmilla kerroilla aiheutti.
Mutta, kaiken kaikkiaan, kyllä tämä kannatti, onpahan nyt usko, joka ei ehkä välttämättä ihan
heti ole kuihtumassa pois.
Nyt ymmärrän senkin miksi harhaasti uskovan ja uskonnottoman väittelyt internetissä ovat pääosin aivan turhia. Heidän maailmansa on niin erilaiset,
eivätkä he voi ymmärtää toisiaan. Hartaasti uskovan ihmisen elämässä on merkityselämyksiä ja outoja sattumia sekä muita uskonnollisia kokemuksia. Uskovan virhe on vain se, ettei hän usein tule ajatelleeksi, että samaa tapahtuu myös muissa uskonnoissa. Ja ettei uskonvarmuuskaan takaa elämää kuoleman jälkeen. Ja niinpä sitä ollaan tukkanuottasilla ties mitä vastaan.
Hyvää yötä!
Siltä varalta, että meillä on jonkin verran
vapaata tahtoa, perustin kotisivuilleni vielä toisen pienen uskonnon. Nämä kaksi uskontoa ovat kehitysvaiheessa ehkä koko loppuelämäni ajan, on sitä sitten jäljellä minuutti tai esim. 40 vuotta.
Mutta en itse halua uskoa kuin omiin uskontoihini,
ainakaan toistaiseksi.
Uusi uskonto löytyy kotisivuiltani:
http://www.iki.fi/manninen/vapaa.html
Sekin on kirjoitettu huonolla englannilla.
Mielenkiintoista, mutta ei kovin omaperäistä, sillä tekstisi ovat lähellä gnostilaisuutta, joten "uudelle uskonnollesi" ei ole enää tarvetta; se on jo olemassa, tosin sofistikoituneemmassa ja kehittyneemmässä muodossa...
Esimerkkejä:
http://www.thomasinechurch.org
http://www.gnosis.org
Jännä jos kristinuskon gnostilainen haara olisikin aikoinaan jäänyt henkiin näiden
"oikeaoppisten" haarojen sijasta. Olisi saattanut
ihmiskunta jopa ehkä säästyä monilta kärsimyksiltä
näiden viimeisen parin tuhannen vuoden ajan.
Mutta kuten olen sanonut, en vielä usko, että
Jumalan nimi on Jeesus Kristus, mutta mahdollistahan se toki on.
Pyrin noissa kahdessa uskonnossa mahdollisimman suureen pelkistykseen, eli että esim. mahdollisimman vähän puraisin Paratiisin
hyvän ja pahan tiedon puun hedelmästä.
Kannatan kuitenkin todellisuudessa esim. evakeliuminen Jeesuksen Rakkauden kaksoiskäskyä ja Kultaista sääntöä.
Useampi on yritänyt luoda "omaa uskontoa" Kiristinuskon pohjalta. Mm Islam, mormoonit ja jehovat.Lopputulos ei ole ollut kovinkaan hyvä. Ainoa saavutus mitä nämä "piraattituottet" ovat saaneet aikaan on hajaannus ja ristiriita.
Ihmisen on nöyrästi todettava, että on jotakin paljon suurempaa, kuin oma älyni ja ajatukseni.
Parempi pitäytyä raamatun sanassa (pohdittavaa ja ajateltava siinä kirjassa on aivan riitävästi.
Aina avautuu uutta ja rakentavaa).
"Useampi on yritänyt luoda "omaa uskontoa" Kiristinuskon pohjalta. Mm Islam, mormoonit ja jehovat.Lopputulos ei ole ollut kovinkaan hyvä. Ainoa saavutus mitä nämä "piraattituottet" ovat saaneet aikaan on hajaannus ja ristiriita."
Mutta tavoitteeni onkin nimenomaan välttää
Jehovan todistajien ja Myöhempien aikojen pyhien
Jeesuksen Kristuksen kirkon tekemät virheet. He ovat menneet syömään Eedenin hyvän ja pahan tiedon puun hedelmän aivan kuten juutalaisuus, ja sen seuraukset kristinusko ja islam jne. Lisäksi heistä oikeaoppiset vaativat pyhien tekstiensä historiallisuuteen uskomista, mikä on skeptikolta aivan liikaa vaadittu.
Uskontojeni tavoite on "suurin piirtein" se uskonto, joka vallitsi ennen Mooseksen lakeja.
Nuo uskonnot ovat lähinnä omaa itseäni varten.
Lisäksi minulla kolmas varauskonto, eli että jos
kuolemanjälkeistä elämää ei olekaan olemassa, eli uskon semmoiseen panteistiseen uskontoon, jossa
uskovan "hyöty" uskonnottomaan on vain siinä,
että saa uskoa kaiken olevan Jumalan kädessä ja että voi loppuelämänsä elää Jumalan valtakunnassa maan päällä.
Uskontojen puu on haarautunut erittäin paljon, ja siinä on oksia vaikka kuinka paljon. Kun joskus "syksyllä" puu pudottaa lopulliset hedelmänsä, voi olla että koko puu kaatuu Jumalan voimasta. Jää jäljelle ehkä enää vain Jumala, Pyhä Henki ja Totuuden Henki.
Mailmassa on monia tarinoita mutta haluan tässä tuoda esille yhden. Lainaan sen 6.1. 2005 Turun Sanomissa olleesta professori Antti Laaton kirjoituksesta (suosittelen koko artikkelin lukemista)
"Kuuluisan juutalaisen kertomuksen mukaan neljä rabbia lähti matkalle Taivaaseen. Yksi kuoli tällä matkalla, toinen tuli hulluna takaisin, kolmannesta tuli harhaoppinen ja vain yhden onnistui selvitä matkasta ilman fyysisiä tai henkisiä vammoja. Hän oli rabbi Akiba, joka oli juurtunut pyhiin kirjoituksiin. Nämä kirjoitukset varjelivat hänen ajatuksiaan ja tunteitaan vaarallisella taivasmatkalla. Kertomuksen tarkoituksena oli opettaa miten vaarallista Salatun Jumalan tutkiminen voi olla".
(löydät varmaankin koko tarinan jostakin)
Raamatun tuntemus ja tukimus ovat näillä "hengelisillä kentillä paras henkivakuutus" Haluan vielä tuoda esille erään raamatunkohdan mikä aikoinaan sai minut vapisemaan pelosta. Heprealaiskirje 4:12
Jumalan sana on elävä ja voimallinen ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka. Se tunkee läpi, kunnes erottaa sielun hengen, nivelet ja ytimet ja tuomitsee sydämen ajatukset ja aikeet. (sanan voi ymärtää myös tarkoittavan Jeesusta).= HÄN tietää kaiken.
Raamattu ei aukea ilman rukousta ja pyynöä, että Jeesus sen avaisi. Kaikki muut ihmisen kirjoittamat teokset kyllä aukeavat (mikäli maalliset älynlahjat riittävät).
Toivotan siunausta etsintääsi ja rukoilen sinun kohtaavan elävän Kristuksen.
"Kertomuksen tarkoituksena oli opettaa miten vaarallista Salatun Jumalan tutkiminen voi olla"
Kun minä ryhdyin toisen kerran elämässäni jaakobinpainiin totisen, salatun Jumalan kanssa, niin kyllä siinä tuska oli todella kova, ja kierto psykiatrisen osaston kautta pelkkä sivuseikka. Mutta pääni saatiin tällä kertaa huomattavasti nopeammin kuntoon, kuin "viime kerralla" eli vuodenvaihteessa 1996-97.
Mutta olen harhaoppinen, siksi koska mielestäni usko on aivan yliarvostettua uskovien keskuudessa.
Entä sitten teot? Siihen vastaan, että jokainen ihminen toimii joka hetki sisäisen todellisuutensa kannalta mielekkäästi (ainakin nyt valveilla ollessaan).
Kun kirjoitin tuota
http://www.iki.fi/manninen/uskonnonfilosofia.html
Niin eräissä vaiheissa henkinen tuska oli
kyllä niin kova, että oli todella vaikea
pitää itsensä kasassa. Ja sairaalareissuhan
siinä lopultakin tulikin. Kyseinen teksti on
tavallaan osadokumentti uskoontulostani, mutta
siihen liittyi muutakin.
En ollut lukenut sinun aikaisempia kirjoituksia.Olet kääntynyt Jeesuksen puoleen. Ole turvallisella mielellä ei Hän sinua jätä. Eikä Hän jätä alkamaansa työtä kesken.
Minua lohdutti kampailujen keskellä voimakkaasti Roomalaiskirje 8 ja siitä erityisesti jakeet 31-39.
Meillä kaikilla on oma tarinamme ja sielun vammat. En tässä halua(uskalla) kertoa omaani ja pitkäkin siitä tulisi. Sen voin sanoa, että helppo se ei ole ollut.
Neuvoja en enää rohkene antaa tai ehkä vielä yhden.
Raamattua ei kannata lukea Dostojevskillä tulkiten vaan päinvastoin.
Siunausta vaellukseesi
Monet evankeliumien Jeesuksen (mm. myös koptilainen Tuomaan evankeliumi) opetukset ovat minulle läheisiä. Mutta mikään "oikeaoppinen"
kristitty en ole, oikeastaan pidän evankeliumien Jeesusta juutalaisena uskonnonfilosofina. Mutta
turha väitellä tästä enempää, koska tosiaan koskaan ei tiedä, mihin huomenna uskoo. Tämän totuuden olen jo niin monta kertaa elämässäni läpikäynyt. Mutta saattoi Jumala koetella Jeesuksenkin mielenterveytttä, kun lähetti hänet 40 päiväksi "erämaahan" ja Jeesus tosiaan meuhkasi kaatamalla temppelin edestä rahanvaihtajien pöydät.
"kristitty en ole, oikeastaan pidän evankeliumien Jeesusta juutalaisena uskonnonfilosofina."
Vaikea sanoa, mikä pohjimmiltaan on Jeesuksen merkitys jumallisessa suunnitelmassa. En tiedä. Näyttää kuitenkin siltä, että monet itseään hartaina kristittyinä pitävät ymmärtävät esim. Jeesuksen vuorisaarnan ja Jeesuksen aika ehdottomat puheet anteeksiannosta evankeliumeissa aivan miten sattuu huomaamatta Jeesuksen opetuksen syvyyttä ja tajuamatta olevansa itse tietämättään aivan tekopyhiä.