Yhteiskuntasopimus

Minä en ymmärrä juuri mitään näistä hallituksen toimista Suomen parantamiseksi, ja uskon olevani aika hyväkin makrotaloustieteessä.
Sekä SOTE uudistus että tämä yhteiskuntasopimus ovat aivan huuhaata, vaikka molemmissa on hyviäkin elementtejä.
SOTE uudistuksen hyvä puoli on tehostaa terveydenhuoltoa. Sen huono puoli on että tehdään uusi himmeli päälle, joka vain sotkee uudistumisen mahdollisuuksia. SOTE muutokset avaavat nimenomaan yksityisille palveluntuottajille mahdollisuuden julkisessa terveydenhuollossa, ja se on ehdottomasti huono asia. Ne tulevat voittamaan muutoksessa koska ovat nopealiikkeisiä, mutta seurauksena tulee olemaan kustannustason nousu.
YHTEISKUNTASOPIMUKSEN hyvä puoli oli leikata julkisen sektorin pitkiä lomia, jotta alat olisivat vertailukelpoisia. Sen sijaan siinä täysin jäi purkamatta virkamiesten työsuojat ja muut edut, vaikka yksityiseltä puolelta haettiin paikallista sopimista ja joustoja. Unohdettiin että Suomen heikkous on julkinen sektori, ei yksityinen. Kokonaisuutena yhteiskuntasopimuksen anti työttömyydestä kärsivälle Suomelle on mitätön. Se tuottavuusloikka josta puhutaan on minulle hämärän peitossa. Ei tuottavuutta saada siten että lasketaan palkkoja, vaan pitää keskittyä tuloihin. Minä puhuisin enemmänkin sisäisestä devalvaatiosta tässä yhteiskuntasopimuksen yhteydessä. Mutta devalvaation, myös sisäisen, hyöty kohdistuu vientiteollisuuteen.
Se ei ole Suomen ongelma-ala, sillä Euron lasku on aiheuttanut jo ulkoisen devalvaation.
YHTEISKUNTASOPIMUS on askel Thatcherismiä kohdin. Se luo levottoman yhteiskunnan joka kärsii kroonisesta valtion vaihtotaseen vajeesta. Sopimuksen suurin arvo on siinä että osoitetaan että kykenemme yhdessä sopimaan suunnasta ja toimenpiteistä. (Vaikkakin katson että suunta ei ole harkittu)