Mistä ihmisessä oleva "pimeä" puoli kumpuaa ja mistä se valoisampi eli kaikki "hyvä" jota ihminen toiminnallaan tavoittelee.
Ihmismielessä kun kuitenkin ovat nämä kaksi asiaa läsnä vastaansanomattomasti: On kateutta, kaunaa, katkeruutta, pahasuopuutta..omaneduntav.jne. ja sitten on se toinen puoli: auttamishalu, toisen huomioiminen, antaminen ainakin tiettyyn rajaan saakka :) ja muu tällainen.
Miksi nämä ylipäätään ovat meidän eittämättömiä ominaisuuksiamme, ja onko jopa kenties tarpeen jonkun mielestä tämä "varjopuolikin"?
Toiset ajattelevat tietty että ihminen itsessään on läpeensä vain paha ja toiset jotain muuta, että hyvyyttäkin ripaus on jne.
Keskustelua tästä toivon. vaikka laitan kyssärin.
Ihmismielessä kun kuitenkin ovat nämä kaksi asiaa läsnä vastaansanomattomasti: On kateutta, kaunaa, katkeruutta, pahasuopuutta..omaneduntav.jne. ja sitten on se toinen puoli: auttamishalu, toisen huomioiminen, antaminen ainakin tiettyyn rajaan saakka :) ja muu tällainen.
Miksi nämä ylipäätään ovat meidän eittämättömiä ominaisuuksiamme, ja onko jopa kenties tarpeen jonkun mielestä tämä "varjopuolikin"?
Toiset ajattelevat tietty että ihminen itsessään on läpeensä vain paha ja toiset jotain muuta, että hyvyyttäkin ripaus on jne.
Keskustelua tästä toivon. vaikka laitan kyssärin.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmisen ylpeydestä ja kiintymisestä tämän maailman viettelyksiin jotka nykyään ovat huomattavasti viekkaammat ja vahvemmat ja vaarallisemmat kuin apostolien aikana MISSÄ ON SYDÄMESI SIELLÄ ON AARTEESI niin kauan kuin etsimässä tämän maailman hyvää mainitsemasi "auttamishalu, toisen huomioiminen, antaminen" vallitsevat vain niin kauan kuin oma etu ei ole uhattuna kun taas kristityn tien tulisi olla RISTIN tie jolloin luovutaan vapaaehtoisesti omasta elämästäänkin. Kuka enää suuntaa elämänsä kristillisen vaelluksen mukaan kun maailma on täynnä houkutuksia ja mahdollisuuksia ja ihanaa elämää joissa ei tietenkään sinänsä ole mitään pahaa mutta me kiinnymme niihin emmekä ota niitä vastaa HERRAN väliaikaisina lahjoina.