Jumalan käsissä on ihmisen sielu

Kuolema on sitä pelottavampi mitä vähemmän tiedämme siitä sekä yleensä elämän/kaiken tarkoituksesta. Uskontomme on luonut meille kauhumielikuvia ikuisesta "levosta" ja sen jälkeen tapahtuvasta "tuomiosta joko taivaaseen tai helvetin ikuiseen kärsimykseen. Näistä johtuen moni ajatteleva ihminen onkin heittänyt uskonnot kokonaan pois elämästään. Toisaalta moni uskontoonsa edelleen luottava pitää tiukasti kiinni noista väittämistä juuri ja ainoastaan pelätessään jäävänsä tämän elämänsä jälkeen osattomaksi ns. Jumalan "armosta".
Kerron tässä heti, että Jumala ei tuomitse ketään niin täällä kuin kuoleman jälkeenkään! Eikä anna siis mitään "armoakaan" kenellekään, sillä kaikki toimii sielläkin kuoleman jälkeisessä "taivasmaailmassa"/astraalimaailmassa muuttumattomien lakien mukaisesti.
Kuolemansa jälkeen jokainen itse on itsensä "tuomari" käytyään ensin läpi elämänsä "filminauhan" ja tunnistaessaan virheensä. "Armo" on aina meidän omissa käsissämme ja se löytyy rakkaudessa ja anteeksiantamisessa niin itseä kuin toisia/kaikkea kohtaan! Tämä kuoleman jälkeinen tilinteko johon joudumme pian (siis vasta kun olemme siellä "hereillä") ratkaisee, minne olemisen tasolle joudumme eli mikä vastaa sielumme "värähtelytaajuutta" tai "väriä".
Valitettavan monet uskovat vielä kuoleman jälkeiseen "ikuiseen uneen" ja siksi heidän sielunsa toimii uskomustensa mukaisesti; he makaavat tiedottomina vaikka heillä olisi mahdollisuus herätä taivasmaailmaan milloin tahansa, mutta läheisten rukoukset ja enkelit auttavat tällaisia "nukkuvia" sielläkin heräämään tällaisesta typerästä "ikiunesta".

Taivaita on monia ja ne ovat yleensä iloisia lepo- ja oppimispaikkoja. Oikeasti näitä olemisen tasoja on lukemattomia, jokaiselle tietoisuuden taajuudelle omansa, siis myös sellaisille sieluille jotka ovat elämissään kohdistuneet ainoastaan itsekkyyteen ja pahuuteen; he löytävät itsensä ns, pimeyden syöväreistä, joita jotkut meistä jo täällä eläisään ovat kokeneetkin NDE-kokemuksessaan (tai huumehöyryissään yms.). Koska jokainen näissä taivasmaailmoissakin tiedostaa vain sitä, mitä kykenee ymmärtämään eli siis millä tietoisuuden asteella itse on: emme todellakaan "valaistu" heti kuoltuamme! Siispä emme tapaa siellä kuin samalla värähtelytaajuudella olevia sieluja eli ns. sukulaissieluja; monet omaisemme ja rakkaimpamme ovat niitä.
Mikään näistä taivasmaailmojen/astraalitasojen olemisen tasoista eli taivaista ei ole kenenkään kohdalla pysyviä (ikuisesti samoja), sillä palaamme välillä kokemaan fyysisen tasomme kaltaista elämää päästäksemme eteenpäin ja kasvaisimme tietoisuudessamme, sillä vain kokeminen antaa meille mahdollisuuden saavuttaa todellisen pysyvän viisauden = Valaistumisen.
Vasta kun olemme saavuttaneet sielumme päämäärän niin täällä kuin taivaismaailmoissakin , pääsemme siirtymään todelliseen Ikuiseen Taivaaseen (=toinen kuolema josta seuraa ainoa, todellinen "uudelleen syntyminen), palaaminen Isämme Kotiin ja alkuperäämme Henkenä, mutta siihen meillä on ikuisuus "aikaa" ja kaikki mahdollisuudet olemassa....

Emme ole kehomme; se on maan energioista ja palaa niihin kuoltuamme.
Emme ole sielumme; se on vain muistio ja suunnitelma (Minä Olen se joka minä olen eli ns. matrix) joka pitää meidät "taipaleella".
Perusolemukseltamme olemme osanen ikuista, ajatonta Henkeä, sitä joka syntyi Alkulähteestä jota kutsumme Jumalaksi. Henki = Valo josta kaikki ON! Henki on tietoisuutta ja energiaa eli maailmankaikkeuden perusprinsiipit. Kaikki mitä on, ilmenee (luodaan; on olemassa) alkuperältään vain näistä kahdesta aina yhdessä vaikuttavasta "voimasta". Meillekin ihmisille, jotka siis olemme osasia tuosta rajoittamattomasta Hengestä, annettiin mahdollisuus lähteä (ei pakotettu) ilmentämään maailmankaikkeutta omalta osaltamme ja siten tehdä tunnetuksi Jumalan äärettömyyden rajattomia mahdollisuuksia eli kaikkea sitä, mitä KAIKKEUS voikaan olla. Miksi siis kukaan auktoriteetti tuomitsisi meitä siitä?

Toi oli kyllä tosi kaukaa haettu ja hyvin keksitty !!
Missään ei luvata taivaaseen menosta, kirjoituksissa ei ainakaan.
Jeesuksen uudesta tulemisesta vain, sekä rajallisesta määrästä mukaan pääseviä.
Kaikki muu on vain suurta petosta, joko toisten syöttämää, tai oman mielikuvituksen tuottamaa toive ajattelua.