Rakastava Jumala epätoivon ja surun keskellä
Tiedotusvälineet ovat tuoneet television ja lehdistön välityksellä koteihimme suru-uutisen Vähä- Aasiaa kohdanneesta luonnonkatastrofista. Sen aiheuttamat tuhot ovat muuttaneet monen ihmisen elämän peruuttamattomasti. Kun kärsimys kohtaa, silloin usein pieni ihminen suuressa maailmassa kokee olevansa yksin, ilman mitään turvaa…
Eri tiedotusvälineiden mukaan jopa ammattiauttajat kokevat voimattomuutta tehtävässään lohduttaa katastrofin uhreiksi joutuneita. Monet kysyvät surun murtamina; "missä Jumala oli silloin, kun tuhannet ihmiset menehtyivät Aasian katastrofissa," ymmärtämättä laisinkaan, että Hän oli samassa paikassa surun murtamana kuin silloin, kun Hänen rakas Poikansa Jeesus julmasti ristiinnaulittiin Golgatalla. Liian usein tässä kristityssä maassamme opetetaan, että usko Jumalaan merkitsisi ulkonaisten asioiden sujumista, onnettomuuksilta välttymistä ja siksi monet Aasian katastrofia seuranneet ovat vaipuneet epätoivoon sekä epäuskoon Jumala suhteessaan. Jotkut ovat valitettavasti jopa menettäneet uskonsa kokonaan…
Kaikkivaltias Jumala ei ole niinkään luvannut poistaa kärsimyksiä, mutta sen sijaan Hän on luvannut olla niissä meidän kanssamme (1 Kor.15-19)! Kristityn maan kansalaisina olemme surun murtamina esittäneet paljon kysymyksiä, joihin valitettavasti edes monet kristilliset työntekijät eivät pysty antamaan tyhjentävää vastausta. Epäuskon ilmapiiri kun valtaa niin helposti ihmisen tämän joutuessa "elämän valtamerellä" kovan myrskyn armoille…
Tällainen syvä epätoivo ei ollut tuntematonta Raamatunkaan aikana. Kun opetuslapset Jeesuksen kanssa matkasivat järvellä, syntyi nopeasti raju myrsky. Opetuslapset pelkäsivät ja herättivät Jeesuksen joka tyynnytti myrskyn nimittäen heti sen jälkeen opetuslapsia pelkureiksi ja epäuskoisiksi (Matt.8:23-26). Me, tämän päivän Jeesuksen opetuslapset emme ole yhtään parempia, sillä liian helposti sorrumme epäuskoon elämämme myrskyissä, vaikka Jeesus on aivan siinä vierellämme, samassa veneessä, valmiina tyynnyttämään elämämme sisäisen myrskyn, kunhan vain sitä pyydämme…
Raamattu opettaa, että koko luomakunta huokaa ja odottaa vapautumistaan katoavaisuudesta, johon se alistettiin ihmisen langetessa syntiin paratiisissa (Room.8:19-23). Luonnonkatastrofit, sodat ja nälänhädät tulevat valitettavasti lisääntymään ennen kuin Jeesus toisessa tulemuksessaan luo pysyvän ja onnellisen rauhan valtakunnan (Mark.13:7-8). Tuo samainen kirja kertoo meille myöskin toisaalta sen ilosanoman, että kaiken tämän kurjuuden keskellä voi pieni ihminen laittaa toivonsa suureen rakastavaan Jumalaan ja täten kokea sisäistä rauhaa usein niin rauhattoman ja täynnä sotia sekä luonnonkatastrofeja täynnä olevan maailman keskellä (Joh.14:27). Raamatusta nouseva sanoma siis toisaalta kertoo meille synkän kuvan tulevaisuudesta mutta toisaalta myöskin toivon sanoman niille, jotka tahtovat laittaa turvansa ikiaikojen Rakastavaan Jumalaan. Elämän onnellisuus kun ei ole kuitenkaan vain ulkonaisista tekijöistä kiinni…
Tahdon lohduttaa kaikkia niitä, joiden ystävät ja sukulaiset menehtyivät Aasian luonnonkatastrofissa: Kaikkinäkevä Jumala näkee menetyksesi suuruuden, Hän tietää tuskasi ja surusi sekä ojentaa kätensä juuri sinua auttaakseen. Tartuthan rohkeasti siihen ja annat Hänen kantaa sinua läpi näiden vaikeiden surun aikojen kohti parempaa huomista. Voit väsyneenä nukahtaa Hänen käsivarsilleen ja huomata; Sinä et ole yksin surusi kanssa…
Sinua siunaten:
"Monta kertaa epäuskoon ja epätoivoon vaipunut veljesi" Marko Lind
Tiedotusvälineet ovat tuoneet television ja lehdistön välityksellä koteihimme suru-uutisen Vähä- Aasiaa kohdanneesta luonnonkatastrofista. Sen aiheuttamat tuhot ovat muuttaneet monen ihmisen elämän peruuttamattomasti. Kun kärsimys kohtaa, silloin usein pieni ihminen suuressa maailmassa kokee olevansa yksin, ilman mitään turvaa…
Eri tiedotusvälineiden mukaan jopa ammattiauttajat kokevat voimattomuutta tehtävässään lohduttaa katastrofin uhreiksi joutuneita. Monet kysyvät surun murtamina; "missä Jumala oli silloin, kun tuhannet ihmiset menehtyivät Aasian katastrofissa," ymmärtämättä laisinkaan, että Hän oli samassa paikassa surun murtamana kuin silloin, kun Hänen rakas Poikansa Jeesus julmasti ristiinnaulittiin Golgatalla. Liian usein tässä kristityssä maassamme opetetaan, että usko Jumalaan merkitsisi ulkonaisten asioiden sujumista, onnettomuuksilta välttymistä ja siksi monet Aasian katastrofia seuranneet ovat vaipuneet epätoivoon sekä epäuskoon Jumala suhteessaan. Jotkut ovat valitettavasti jopa menettäneet uskonsa kokonaan…
Kaikkivaltias Jumala ei ole niinkään luvannut poistaa kärsimyksiä, mutta sen sijaan Hän on luvannut olla niissä meidän kanssamme (1 Kor.15-19)! Kristityn maan kansalaisina olemme surun murtamina esittäneet paljon kysymyksiä, joihin valitettavasti edes monet kristilliset työntekijät eivät pysty antamaan tyhjentävää vastausta. Epäuskon ilmapiiri kun valtaa niin helposti ihmisen tämän joutuessa "elämän valtamerellä" kovan myrskyn armoille…
Tällainen syvä epätoivo ei ollut tuntematonta Raamatunkaan aikana. Kun opetuslapset Jeesuksen kanssa matkasivat järvellä, syntyi nopeasti raju myrsky. Opetuslapset pelkäsivät ja herättivät Jeesuksen joka tyynnytti myrskyn nimittäen heti sen jälkeen opetuslapsia pelkureiksi ja epäuskoisiksi (Matt.8:23-26). Me, tämän päivän Jeesuksen opetuslapset emme ole yhtään parempia, sillä liian helposti sorrumme epäuskoon elämämme myrskyissä, vaikka Jeesus on aivan siinä vierellämme, samassa veneessä, valmiina tyynnyttämään elämämme sisäisen myrskyn, kunhan vain sitä pyydämme…
Raamattu opettaa, että koko luomakunta huokaa ja odottaa vapautumistaan katoavaisuudesta, johon se alistettiin ihmisen langetessa syntiin paratiisissa (Room.8:19-23). Luonnonkatastrofit, sodat ja nälänhädät tulevat valitettavasti lisääntymään ennen kuin Jeesus toisessa tulemuksessaan luo pysyvän ja onnellisen rauhan valtakunnan (Mark.13:7-8). Tuo samainen kirja kertoo meille myöskin toisaalta sen ilosanoman, että kaiken tämän kurjuuden keskellä voi pieni ihminen laittaa toivonsa suureen rakastavaan Jumalaan ja täten kokea sisäistä rauhaa usein niin rauhattoman ja täynnä sotia sekä luonnonkatastrofeja täynnä olevan maailman keskellä (Joh.14:27). Raamatusta nouseva sanoma siis toisaalta kertoo meille synkän kuvan tulevaisuudesta mutta toisaalta myöskin toivon sanoman niille, jotka tahtovat laittaa turvansa ikiaikojen Rakastavaan Jumalaan. Elämän onnellisuus kun ei ole kuitenkaan vain ulkonaisista tekijöistä kiinni…
Tahdon lohduttaa kaikkia niitä, joiden ystävät ja sukulaiset menehtyivät Aasian luonnonkatastrofissa: Kaikkinäkevä Jumala näkee menetyksesi suuruuden, Hän tietää tuskasi ja surusi sekä ojentaa kätensä juuri sinua auttaakseen. Tartuthan rohkeasti siihen ja annat Hänen kantaa sinua läpi näiden vaikeiden surun aikojen kohti parempaa huomista. Voit väsyneenä nukahtaa Hänen käsivarsilleen ja huomata; Sinä et ole yksin surusi kanssa…
Sinua siunaten:
"Monta kertaa epäuskoon ja epätoivoon vaipunut veljesi" Marko Lind
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kyllä tuossa Vähä-Aasiassakin on ollut paljon inhimillistä kärsimystä, mutta tuo koko maailmaa järkyttänyt katstrofi oli kuitenkin Kaukoidässä ja Afrikan länsi rannikolle ulottuen.
Muuten yhdyn Marko Lindin kirjoitukseen. Suruvalittelut kaikille uhrien omaisille mutta myöskin näiden köyhien maiden asukkaille, jotka menettivät kaiken!
Hei!
Kiitos Sanasta. Sitä lukiessani tuli hyvä ja rauhallinen olo.
"Tällainen syvä epätoivo ei ollut tuntematonta Raamatunkaan aikana. Kun opetuslapset Jeesuksen kanssa matkasivat järvellä, syntyi nopeasti raju myrsky. Opetuslapset pelkäsivät ja herättivät Jeesuksen joka tyynnytti myrskyn nimittäen heti sen jälkeen opetuslapsia pelkureiksi ja epäuskoisiksi (Matt.8:23-26)."
...
Eli siis haukkuuko Jeesus kaikkia niitä tsunamin uhreja, jotka pelkäsivät tsunamin armoilla, "pelkureiksi" ja "epäuskoisiksi"?
Onko pelkääminen katastrofissa Jeesuksen mielestä halveksittavaa?
Ei todellakaan hauku pelkurikis tsunahmia ja muutakaan pelkääviä. Tuo Galileanmeren tapaus oli nimenomaan sanottu opetuslapsille, ei yleistetä sitä joka paikkaan!
Mitä väliä sillä on sanoiko hän sen opetuslapsille vai ei?
Jeesus antoi myös lähetyskäskyn vain opetuslapsille.
Miksi te sitten sovellatte sitä itseenne jos se ei kosketa teitä?
Ettekö te uskovaiset aina ole samaistaneet itsenne opetuslapsiin?
Joten jos joku uskovainen nyt tsunamin kynsissä sortuisi pelkäämään, niin haukkuisiko Jeesus pelkuriksi ja epäuskoiseksi?
Oliko Jumala mielissään kun ihmiskunnan esi-isät (Adam ja Eva) lankesivat paratiisissa? EI TIETENKÄÄN...
Oliko Jumala mielissään, kun Hän tämän tähden joutui antamaan rakkaan Poikansa ihmiskunnan lunastamiseksi? EI TIETENKÄÄN...
Oliko Jumala mielissään, kun Hänen rakasta poikaansa kidutettiin ja lopulta julmasti ristiinnaulittiin? EI TIETENKÄÄN...
Voimmeko siis päätellä, että Jumala surun murtamana seurasi koko Jeesuksen kärsimysnäytelmää? Kyllä voimme!
HUOMIO: Jumala ei varmasti tahtonut, että olisi joutunut antamaan Poikansa kuolemaan ihmiskunnan puolesta, VAAN HÄN JOUTUI TEKEMÄÄN TÄMÄN RATKAISUN ihmiskunnan pahuuden tähden!
Jumala tahtoo ihmisille vain pelkkää hyvää ja sama koskee Hänen Poikaansa Jeesusta. EI KUKAAN ISÄ KATSELE MIELELLÄÄN POIKANSA KÄRSIMYKSIÄ...
Kaikella rakkaudella: Marko Lind