Hirttoköysi valmiina

Nyt jätä ajatukset jäähyväiskirjeistä ja hirttoköysistä ja tartu itse ongelmiin.Valitse sisaruksistasi joku jolle kerrot totuuden elämäntilanteestasi.Minut järkyttää ja kauhistuttaa ja raivostuttaa nuo ajatuksesi.
Sisareni teki 4viikkoa sitten itsemurhan hirttäytymällä vanhempieni autotalliin ja äiti hänet sieltä löysi. Koko asia tuli mulle puskista,ei tietoa vaikeuksista,tukalasta elämänttilanteesta. Tekisin mitä vain ,jos voisin tai olisin voinut auttaa häntä.
Syyllisyys ja avuttomuuus mukanani lopun elämääni.
Siispä luota johonkuhun sisaruksistasi tai vanhemmistasi,apua löytyy.

Jos tuhot itsesi, tuhoat lähdölläsi myös sisarusten ja vanhempien elämän. Heille jää suru lopuksi elämään. Ei ihminen ole vain tuotantokalua.

Olethan jutellut sisaruksillesi? Sinun on se tehtävä ennekuin teet mitään muuta , mitään liian lopullista. Anne heille mahdollisuus auttaa.

nYT RAUHOITUT JA ALAT ALUSTA PAREMMIN HYVÄ TULEE.

Yhteiskuntatuki on sitä varten,että tulee toimeen.Et ole ainoa joka on riippuvainen siitä.Jokainen ihminen on yhtä arvokas olento olipa varallisuus tms millainen tahansa ja sairaudelle ei voi muuta kuin yrittää edes hoitaa itseään. .Pyri hoitoon.Läheisille aiheutat kauhean surun jos tuohoat itsesi.Harrasta jotain vaikka kävelyä ja lukemista jos ei seura kiinnosta.

Minkä takia kaikki puhuu että aiheuttaa tuskaa tänne jääville.
En minä ainakaan ole tuskissani siitä että lähimmäisiäni on kuollut.
Heillä ei ainakaan ole enää näitä maallisia harmeja.
Jos ihminen ei osaa käsitellä kuolemaa elämään liittyvänä jatkeena, on päässä ja ajatuksissa pahasti jotain vialla.
Jokainen kuolee väistämättä, syyt ovatkin sitten moninaiset.

Hei

Hyvä, että kirjoitit tänne ennen kuin teet mitään. Toivottavasti voisit uskoa niitä viisaita sanoja joita olet saanut täältä.
Kuvaat olevasi pelkkä luuseri ja yhteiskunnan kuluerä. Koet, ettei elämälläsi ole tarkoitusta ja olet jo hylännyt nettituttavasikin (ettet itse tulisi hylätyksi?).
Kunpa jaksaisit hakeutua avun lähteille! Tosin kirjeestäsi ei ilmene oletko saanut miltään taholta apua.
Et ole luuseri, vaikka nyt tuntuisikin siltä. Etkä ole mikään kuluerä! Osaat tuomita itsesi hyvin, mutta se ei silti ole totta. Nimittäin olet ainutlaatuinen ihminen ja sinulla on ainutlaatuinen elämä. Vain tämä yksi elämä. Ymmärrän ettei tämä juuri nyt tunnu elämisen arvoiselta, mutta jos jaksaisit ajatella tulevaisuuteen päin.

Kun saat apua ja hoivaa itsellesi, ahdistus, masennus sekä riippvuudet alkavat vähitellen helpottaa. Elämässäsi tulee tapahtumaan vielä hienoja ja elämisen arvoisia asioita, vaikkei se nyt siltä tunnukaan.
Sinunlaistasi ihmistä ei ole toista maan päällä. Olet ainutlaatuinen ja arvokas. Myös vanhemmillesi ja sisaruksillesi olet korvaamaton.

Tiedän kokemuksesta, että itsemurhan tehneen omaisten on hyvin vaikea päästä eroon syyllisyydestä ja itsesyytöksistä. Jäähyväiskiejeen jättäminen ei paljon auta, silti jääjäljelle miksi-kysymyksiä, suurta surua ja myös vihantunteita. Eivätkä he saisi sinua takaisin, kaipaisivat loppuelämänsä sinua.

Hae apua itsellesi heti. Näytä vaikka tämä viestiketju kotiväellesi. He voivat yhdessä ammattilaisten kanssa auttaa sinua kohti parempaa elämää, ei suinkaan kohti kuolemaa. Opit vielä rakastamaan itseäsi ja elämäsi alkaa vähitellen tuntua elämisen arvoiselta.

Luota siihen rakas ihminen, vaikkei se nyt siltä tunnukaan.

Lämmöllä
Pappi Elisabet

Kyllä täältä tulee lähtö muutenkin, ei tartte oman käden kautta .-

Itselläni pohjatyötä oon tehny sen verran et oon opetellu juuttiköydellä hirttosilmukan teon. Tällä kertaa ei viel itsarikirjettä oo kirjotettuna. Siihen liittyviä runoja kylläkin.

Tänään oon pahimmillaan veitsenterällä. Niin paljon kuin lähipiirin satuttaminen moisel teol ahistaakin, on kissani tärkein syy jatkaa elooni. Se on miun henkireikä kirjaimellisesti. Tänään viedään hänet lääkäriin. Ulostees oli verta ja oksensi eilen kaikki syömänsä ruoat.

Oon myös vuosien tauon jälkeen saanu paniikkikohtauksii. Kuukausi pari elämä on kaventunu siihen et lopetin harrastukseni sen takii. Minulla on myös huumeongelma ja repsahdin uudelleen anoreksiaan.

Yli vuosi sit ystäväni teki itsarin ym laukasevia tekijöitä, minkä takii masennuin. Muitakin kavereita menetin erinäisistä suht oudoista syistä.

Oon 33 v nainen. Yksinäinen, epätoivoinen. Tunnen et kaikki on nähty ja eletty, niin surut kuin ilotkin. Niiku sellanen olo et oon valmis. Kuulostaa masennuksen ääneltä, mutta tämä on samalla eksistentiaalista pohdintaa. Jopa rationaalista.

Miksi jatkaa elämää jos menetän tän kaiken lisäks elämänsyyni. Kaksisuuntainen mielialahäiriökin… sen aiheuttama epävakaus aiheuttaa sen ettei päämääriä juuri ole.

Itsekin miettinyt millä tappaa itsensä,ero jaksaminen täysin loppu...mikä olis helpoin tapa...onko muita samas tilantees.

Feel u

Taas kerran tässä koko yön valvottuani mietin että tapan itseni tämän kesän jälkeen. Olen menettänyt elämässäni jo lähes kaikki tärkeät asiat (läheisiä ja kavereita menehtynyt ja loput kääntäny selkänsä kyllästyttyään mun ongelmiin). Liikaa sen lisäksi myös kaikkia mielenterveysongelmia joita ei vaan voi ratkaista. Päihdeongelmat ja muut riippuvuudet siihen päälle. Mikään ei muutu kuin korkeintaan huonommaksi. Olen 34-vuotias mies vaikka sillä nyt ei liene mitään merkitystä.

Sinä et ole ainoa,älä luovuta eiköhän tässä mennä joukolla samoja kivisiä polkuja eikun eteenpäin vaan kyllä se aurinko joskus meillekkin paistaa

Älä rakas ihminen päädy siihen ratkaisuun sinun perheesi kärsii jos teet sellaisen päätöksen
Minun paras ja rakas iso veli teki itsemurhan ja se oli maailman kauhein tieto kun hän kuoli