Olen henkilökohtaisista syistä seurannut aktiivisesti tällä palstalla käytyä keskustelua tsunamin aiheuttamasta katastrofista. Pettymykseni on ollut suuri. Niin moni viestin lähettäjä on vaikuttanut iloitsevan toisten kärsimyksestä.
Joidenkin mielestä heikot ja tyhmät kuolivat. Jotkut iloitsivat, kun luonto puuttui liikakansoitukseen. Useimmiten monella oli vain pakonomainen tarve todeta, että sellaista sattuu ja sellaista elämä on sekä muuta vastaavaa tässä tilanteessa turhaa lässytystä.
Kuka tarvitsee teiltä tällaisia viisauksia. Taitaa elämän julmuus ja sattuman sadot olla sanomattakin selvää niille, joita luonnonmullistus on koskettanut.
Ainoa hyöty kommenteistanne oli se informaatio, että tunnevaimmaisia ihmisiä on pelottavan paljon.
Eikö äiti halannut koskaan? Opetelkaa hienotunteisuutta ja menkää hakemaan apua identiteettikriisiinne muualta. Jos oma elämä tuntuu synkältä ja tapahtunut katastrofi vahvistaa omaa synkeää maailmankuvaa, pitäkää se omana tietonanne. Ai niin - olisitte te selvinneet ja olette te kovia.
Joidenkin mielestä heikot ja tyhmät kuolivat. Jotkut iloitsivat, kun luonto puuttui liikakansoitukseen. Useimmiten monella oli vain pakonomainen tarve todeta, että sellaista sattuu ja sellaista elämä on sekä muuta vastaavaa tässä tilanteessa turhaa lässytystä.
Kuka tarvitsee teiltä tällaisia viisauksia. Taitaa elämän julmuus ja sattuman sadot olla sanomattakin selvää niille, joita luonnonmullistus on koskettanut.
Ainoa hyöty kommenteistanne oli se informaatio, että tunnevaimmaisia ihmisiä on pelottavan paljon.
Eikö äiti halannut koskaan? Opetelkaa hienotunteisuutta ja menkää hakemaan apua identiteettikriisiinne muualta. Jos oma elämä tuntuu synkältä ja tapahtunut katastrofi vahvistaa omaa synkeää maailmankuvaa, pitäkää se omana tietonanne. Ai niin - olisitte te selvinneet ja olette te kovia.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kerrankin asiaa!
Onko se merkki tunnevammaisuudesta tai välinpitämättömyydestä jos toteaa että "Sellaista sattuu" tai "Elämä on joskus sellaista". Kyllähän asia on niin että sellaista sattuu ja elämä on joskus kovaa. Ei se tee ihmisestä tunnevammaista tai välinpitämätöntä jos ymmärtää että asia yksinkertaisesti vaan on niin.
Olen itsekin antanut keräyksiin rahaa ja se osoittaa mielestäni jo pientä välittämistä ja myötätuntoa uhreja kohtaan
Itse vaikutat aika itsekeskeiseltä omaan-napaan tuijottajalta koska et suvaitse muiden näkökulmia elämästä.
ehkä sun kannattais hakea apua, koska olet noin aggressiivinen nuori poika/tyttö. tollaset patoutumat purkautuu jossain vaiheessa mielettömänä väkivaltana viattomia kohtaan.
kaiken lisäks toi sun ns. näkemys katastrofista ei ole sen oikeampi kuin kenen muunkaan. turhaa luulet ittestäsi liikoja, samaa lihaa ja luuta olet kun me muutkin
Sunkin threadi sopii "Maailmanmenoa" kategoriaan
Siis ihan älytöntä väittää ettei tollasta sattuis tai elämä ei ois sellasta kun justhan niin kävi, eli elämä oli sellanen. Koittakaa nyt ymmärtää.
...kadonnut, kuollut tai loukkaantunut joku läheinen, vai mikä hätänä?
Ja mitä mainitsemasi hienotunteisuus sisältäisi? En minäkään pidä "heikkojen ja tyhmien kuolemisesta" tai iloitse luonnon puuttumisesta liikakansoitukseen, mutta mitä muuta sinä toivoisit? Mielelläni esim tarjoaisin sinulle halutessansi jonkinlaista "olkapäätä" (vaikka näin paperilla), jota vasten voisit halutessasi itkeä menetyksiäsi.
Tämän jutun kommentointikin todistaa, ettei asenna- ja tunnevammaiset ole vieläkään osanneet hakeutua hoitoon.