Hyvinvointivaltio ja avoimet rajat ovat toisensa poissulkevia tavoitteita. On tehtävä valinta. Kumpi on tärkeämpää, avoimet rajat vai hyvinvointivaltio ja yhteiskuntarauha?
Suomella on edessään valinnan paikka: haluammeko avoimet rajat, vai haluammeko säilyttää hyvinvointivaltion? Molempia ei voi toteuttaa yhtä aikaa, joten valinta on tehtävä.
Nykyiset noin 33 000 turvapaikanhakijaa maksavat yhteiskunnalle jo peruskuluissa 63 miljoonaa joka kuukausi.
Ja suvaitsevaisto haluaa pitää rajat auki, koska ihmisoikeudet. Turvapaikanhakijat tuottavat paljon myös välillisiä kustannuksia. Monissa kunnissa poliisien resurssit valuvat tappeluiden selvittämiseen vastaanottokeskuksessa ja yksityinen terveydenhoito sekä kaikenlaiset kotoutus- ja harrastustoimet kustantavat miljoonia ja taas miljoonia.
Yksi tph voi maksaa vuorokaudessa jopa 443 euroa.
Turvapaikanhakijoiden tuottavuusennuste on kurja: heistä tulee kansantaloudelle nettotappioryhmä, saavat valtiolta säännönmukaisesti enemmän kuin tuottavat. Irakilaisten ja somalien työllisyysaste ei yllä edes 20%:in, näiden kansalaisuuksien naisten työllisyysaste on parhaimmillaan reilu muutaman prosentin.
Nämä tilastot eivät edes kuvaa viimeaikaisia turvapaikanhakijoita, vaan vuosia staattisena pysynyttä massatyöttömyyttä, joka ei paremmaksi muutu. Ulkomaalaisten työttömyys kasvaa valtaväestön työttömyyttä nopeammin.
Suomella on siis edessään kaksi realistista vaihtoehtoa:
A: Pidetään rajat auki. Mitä enemmän maahantulijoita tulee, sitä ylikuormitetumpi kotoutusjärjestelmä on ja sitä huonompi tulee heidän tuottavuutensa olemaan. Maahantulijoiden määrä ja kustannukset kasvavat vuosi vuodelta, jolloin peruspalveluita joudutaan leikkaamaan koko ajan enemmän.
Hyvinvointivaltio alasajetaan ja lopulta suomalaiset maksavat veroja saamatta yhtään mitään niiden vastineeksi. Jossain vaiheessa sekin sietokyky kansalta loppuu, ja yhteiskuntarauha on mennyttä.
B: Laitetaan rajat kiinni turvapaikanhakijoilta. Nykyisistä turvapaikanhakijoista kaikki, jotka ovat joko tulleet turvallisen maan kautta tai joiden kotimaassa on turvallisia alueita, palautetaan. Tällöin voidaan keskittyä talouden korjaamiseen ilman alati kasvavaa menoerää.
Verotulot voidaan käyttää todelliseen tarkoitukseensa: palveluihin niitä maksaneille kansalaisille.
Tämän vuoden budjettiin on leikkauksia tehty 900 miljoonan euron edestä, jotka Stubb ilolla ajoi läpi. Vastaanottokeskusten välittömät kulut muodostavat vuodelle ovat 756 miljoonaa, sen päälle tulevat vielä välittömät kulut sekä jo turvapaikan saaneiden ja vokeista lähteneiden ulkomaalaisten kulut.
Ilman turvapaikanhakijoita ei olisi tälle vuodelle tarvinnut tehdä yhtään leikkauksia, ja juuri samat säästöt syntyisivät, jopa suuremmat.
Hallitus siis suoraan vei leivän vanhusten, työttömien, julkisalojen työntekijöiden ja monien muiden Suomen kansalaisten suusta, ja ojensi sen turvallisista maista saapuville elintasopakolaisille.
Kauanko aiomme sietää tätä?
http://mvlehti.net/2016/03/06/hyvinvointivaltio-vai-avoimet-rajat/
Suomella on edessään valinnan paikka: haluammeko avoimet rajat, vai haluammeko säilyttää hyvinvointivaltion? Molempia ei voi toteuttaa yhtä aikaa, joten valinta on tehtävä.
Nykyiset noin 33 000 turvapaikanhakijaa maksavat yhteiskunnalle jo peruskuluissa 63 miljoonaa joka kuukausi.
Ja suvaitsevaisto haluaa pitää rajat auki, koska ihmisoikeudet. Turvapaikanhakijat tuottavat paljon myös välillisiä kustannuksia. Monissa kunnissa poliisien resurssit valuvat tappeluiden selvittämiseen vastaanottokeskuksessa ja yksityinen terveydenhoito sekä kaikenlaiset kotoutus- ja harrastustoimet kustantavat miljoonia ja taas miljoonia.
Yksi tph voi maksaa vuorokaudessa jopa 443 euroa.
Turvapaikanhakijoiden tuottavuusennuste on kurja: heistä tulee kansantaloudelle nettotappioryhmä, saavat valtiolta säännönmukaisesti enemmän kuin tuottavat. Irakilaisten ja somalien työllisyysaste ei yllä edes 20%:in, näiden kansalaisuuksien naisten työllisyysaste on parhaimmillaan reilu muutaman prosentin.
Nämä tilastot eivät edes kuvaa viimeaikaisia turvapaikanhakijoita, vaan vuosia staattisena pysynyttä massatyöttömyyttä, joka ei paremmaksi muutu. Ulkomaalaisten työttömyys kasvaa valtaväestön työttömyyttä nopeammin.
Suomella on siis edessään kaksi realistista vaihtoehtoa:
A: Pidetään rajat auki. Mitä enemmän maahantulijoita tulee, sitä ylikuormitetumpi kotoutusjärjestelmä on ja sitä huonompi tulee heidän tuottavuutensa olemaan. Maahantulijoiden määrä ja kustannukset kasvavat vuosi vuodelta, jolloin peruspalveluita joudutaan leikkaamaan koko ajan enemmän.
Hyvinvointivaltio alasajetaan ja lopulta suomalaiset maksavat veroja saamatta yhtään mitään niiden vastineeksi. Jossain vaiheessa sekin sietokyky kansalta loppuu, ja yhteiskuntarauha on mennyttä.
B: Laitetaan rajat kiinni turvapaikanhakijoilta. Nykyisistä turvapaikanhakijoista kaikki, jotka ovat joko tulleet turvallisen maan kautta tai joiden kotimaassa on turvallisia alueita, palautetaan. Tällöin voidaan keskittyä talouden korjaamiseen ilman alati kasvavaa menoerää.
Verotulot voidaan käyttää todelliseen tarkoitukseensa: palveluihin niitä maksaneille kansalaisille.
Tämän vuoden budjettiin on leikkauksia tehty 900 miljoonan euron edestä, jotka Stubb ilolla ajoi läpi. Vastaanottokeskusten välittömät kulut muodostavat vuodelle ovat 756 miljoonaa, sen päälle tulevat vielä välittömät kulut sekä jo turvapaikan saaneiden ja vokeista lähteneiden ulkomaalaisten kulut.
Ilman turvapaikanhakijoita ei olisi tälle vuodelle tarvinnut tehdä yhtään leikkauksia, ja juuri samat säästöt syntyisivät, jopa suuremmat.
Hallitus siis suoraan vei leivän vanhusten, työttömien, julkisalojen työntekijöiden ja monien muiden Suomen kansalaisten suusta, ja ojensi sen turvallisista maista saapuville elintasopakolaisille.
Kauanko aiomme sietää tätä?
http://mvlehti.net/2016/03/06/hyvinvointivaltio-vai-avoimet-rajat/
Vastaukset 2
Vanhimmat
loistava kirjoitus jokaisen tulisi lukea tuo, koska se on fakta, että edessämme on valinta molempia ei voi jatkaa.
Apu annetaan nyt väärille ihmisille kalliilla, vaikeasti ja tehottomasti. Apu pitää viedä perille ja oikeille ihmisille heidän omassa kulttuurissaan.