monella meistä lienee usko joutunut koetukselle, ehkäpä erityisesti niillä jotka ovat menettäneet läheisiään. Monet niistä jotka ovat tehneet kaiken mikä heille on ollut mahdollista, ovat joutuneet ankarankin arvostelun kohteeksi.
Kielteistä arvostelua on kohdannut mm. ev.lut. Helsingin piispa Eero Huovinen, joka minun oikeudentajuni mukaan kiistatta kuuluu näiden kaikkensa tehneiden joukkoon.
Hän hakeutui vahinkoalueelle kenenkään pyytämättä, omalla ajallaan ja omin kustannuksin. Tuskin hän omatoimisesti hakeutui asiassa julkisuuteen. Itse hän on arvioinut vihan purkausten olevan joillekin tarpeellisia ja siten hyväksyttäviä.
Tällekin palstalle moni on viimeaikoina purkanut vihaansa. Voisimmeko ajatella tekevämme hyvän työn jos jaksamme hyväksyä meihin kohdentuneet syytökset.
Kaikissa suuronnettomuuksissa kysymme miksi Jumala sallii tämän tapahtuvan? Onko Jumala paha? Loputtomasti kysymyksiä joihin ei ole selviä vastauksia.
Tuolla katolisella palstalla nimimerkki "rousku" vastasi kysymykseen seuraavalla tavalla joka minusta tuntuu oikealta.
"Ihminen elää syy-seuraus -suhteiden maailmankaikkeudessa, ja tiettyjen syiden seurauksia ei voida välttää. Tuli polttaa, vesi hukuttaa, taudinaiheuttajat tuhoavat. Näillä faktoilla on moraalisia seurauksia. Koska ihmiset elävät universumissa, jossa heidän tekojensa seuraukset ovat väistämättömiä, myös vastuu niistä on väistämätön. Ilman luonnonlakien taakkaa ihminen voisi tehdä mitä haluaisi ilman vastuuta. Jumala teki maailmankaikkeudesta tällaisen, koska hän on oikeudenmukainen Jumala, joka teki ihmisistä vastuullisia olentoja, jolla on vapaa tahto. Näistä luonnonlaeista seuraa myös, että ihminen voi vahingoittua tai jopa kuolla katastrofien tai eläinten vuoksi. Emme enää emmekä vielä elä paratiisissa, jossa maa ei järky ja jossa leijona käy kedolla lampaan kanssa. Tämä on hirveä asia, mutta Jumala ei suoranaisesti ole velkaa ihmisille suojelua luonnonlaeilta - aina, kun hän on säästänyt meidät (tiesimme siitä tai emme, olimme sitä rukoilleet tai emme) luonnonkatastrofilta, pedon kynsistä tai putoamasta kuiluun, se on tapahtunut erityisestä armosta, ei velvollisuudesta."
Minä haluaisin sisäistää tuon ajatus mallin. Minkälainen käsitys MAP kirkolla on Jumalan vastuusta luonnon katastrofeista?
Minun käsitykseni mukaan meille on tarpeellista jakaa kokemuksemme, uskomme ja voimamme, kuuluimme mihin tahansa uskonnolliseen tai muuhunkin yhteisöön. Olimme kuinka ainoassa oikeassa uskossa tahansa.
Tommossi kaikki mää ole joutunu viime päivin ajattelema. Tervessi vaa kaikil Turust!
Kielteistä arvostelua on kohdannut mm. ev.lut. Helsingin piispa Eero Huovinen, joka minun oikeudentajuni mukaan kiistatta kuuluu näiden kaikkensa tehneiden joukkoon.
Hän hakeutui vahinkoalueelle kenenkään pyytämättä, omalla ajallaan ja omin kustannuksin. Tuskin hän omatoimisesti hakeutui asiassa julkisuuteen. Itse hän on arvioinut vihan purkausten olevan joillekin tarpeellisia ja siten hyväksyttäviä.
Tällekin palstalle moni on viimeaikoina purkanut vihaansa. Voisimmeko ajatella tekevämme hyvän työn jos jaksamme hyväksyä meihin kohdentuneet syytökset.
Kaikissa suuronnettomuuksissa kysymme miksi Jumala sallii tämän tapahtuvan? Onko Jumala paha? Loputtomasti kysymyksiä joihin ei ole selviä vastauksia.
Tuolla katolisella palstalla nimimerkki "rousku" vastasi kysymykseen seuraavalla tavalla joka minusta tuntuu oikealta.
"Ihminen elää syy-seuraus -suhteiden maailmankaikkeudessa, ja tiettyjen syiden seurauksia ei voida välttää. Tuli polttaa, vesi hukuttaa, taudinaiheuttajat tuhoavat. Näillä faktoilla on moraalisia seurauksia. Koska ihmiset elävät universumissa, jossa heidän tekojensa seuraukset ovat väistämättömiä, myös vastuu niistä on väistämätön. Ilman luonnonlakien taakkaa ihminen voisi tehdä mitä haluaisi ilman vastuuta. Jumala teki maailmankaikkeudesta tällaisen, koska hän on oikeudenmukainen Jumala, joka teki ihmisistä vastuullisia olentoja, jolla on vapaa tahto. Näistä luonnonlaeista seuraa myös, että ihminen voi vahingoittua tai jopa kuolla katastrofien tai eläinten vuoksi. Emme enää emmekä vielä elä paratiisissa, jossa maa ei järky ja jossa leijona käy kedolla lampaan kanssa. Tämä on hirveä asia, mutta Jumala ei suoranaisesti ole velkaa ihmisille suojelua luonnonlaeilta - aina, kun hän on säästänyt meidät (tiesimme siitä tai emme, olimme sitä rukoilleet tai emme) luonnonkatastrofilta, pedon kynsistä tai putoamasta kuiluun, se on tapahtunut erityisestä armosta, ei velvollisuudesta."
Minä haluaisin sisäistää tuon ajatus mallin. Minkälainen käsitys MAP kirkolla on Jumalan vastuusta luonnon katastrofeista?
Minun käsitykseni mukaan meille on tarpeellista jakaa kokemuksemme, uskomme ja voimamme, kuuluimme mihin tahansa uskonnolliseen tai muuhunkin yhteisöön. Olimme kuinka ainoassa oikeassa uskossa tahansa.
Tommossi kaikki mää ole joutunu viime päivin ajattelema. Tervessi vaa kaikil Turust!
Vastaukset 13
Vanhimmat
Viisaasti oli "rousku" kirjoittanut. Olen samaa mieltä. Jumala on elämän ja kuoleman Herra, mutta luonto noudattaa omia lainalaisuuksiaan syy- ja seuraussuhteineen.
Mielestäni itämainen jing-jang -kuvio on viisas. Siinä musta ja valkoinen ajavat jatkuvasti toisiaan takaa maailmankaikkeutta kuvastavassa ympyrässä ja mustassa on silmänä pisara valkoista, valkoisessa silmänä pisara mustaa. Ilman toista emme näkisi toistakaan.
Samaan tapaan ajattelen Jumalan luoneen maapallon ja luomakunnan, myös meidät ihmiset. Elämä ja kuolema, alku ja loppu ovat mielekkäässä vuorovaikutuksessa ja syy-seuraussuhteessa keskenään. Tämä on ihmisjärjelle käsittämätön, mutta minulle silti lohdullinen ajatus.
Piispa Eero Huovisen inhimillisyys ja mykistyminen oli lohduttavampaa kuin mitkään mahdolliset lohdutuksen sanat tai kirkolliset korulauseet. Hän on jossain sanonut: rukous kuihtui huulille. Se on minusta liikuttava, syvästi nöyrän uskovan lause. Jumala häntä ja meitä kaikkia siunatkoon ja antakoon meille rakkautta ja viisautta.
En ole ollut Jumalalle vihainen tämän katastrofin takia. Mannerlaatat siinä vaan törmäsivät toisiinsa meren alla. Ei Jumala ole mikään temppumaakari, joka peukaloi luonnonlakeja pienen ihmisjärjen ohjeiden mukaan.
Tällä hetkellä Jumala ilmenee kaikessa siinä, miten ihmiset palvelevat toisiaan pyyteettömästi tämän luonnonkatastrofin jälkeen. Jumala on rakkaus, Kristus on Valo Valkeudesta.
katastrofialueella.
Hän oli lomamatkalla kai saarelle joka joutui
tulvan alle. Kone ohjattiin sentakia suoraan
Bangkokiin. Sieltä hän sitten siirtyi tuhoalueelle
kun ei kehdannut heti Helsinkiin palata.
Siellä hän uskoaan etsi ja siinä samalla jumalaansa.
Usko oli hänelläkin katkolla.
Tällaisen kuvan kuulija sai hänen haastattelustaan.
piispa Huovisen sanoista.
Tuntui että usko oli kovilla.
tai muu uskova rohkenee epäuskonsa tunnustaa, edes itselleen saatikka julkisesti.
Onko tuo julkisuuden edessä nöyrtyminen ja oman voimattomuutensa tunnustaminen suurikin synti?
Minusta ei näyttänyt, että Huovinen olisi hurraa huutoja kaivannut.
niiden kaikkensa tehneiden joukkoon kuulu, koska monet, monet kriisi-/kehitysyhteistyötekijät ovat joutuneet jäämään katastrofialueelle vielä pitkiksi ajoiksi ja muutaman kuukauden oleskelun jälkeen heidän voidaan sanoa antaneen kaikkensa.
senverran hänellä on hyvää sydäntä, että alkoi tehdä jotakin uhrien hyväksi, koska joutui alueelle pakon sanelemana.
minun mielestäni piispa huovinen oli hyvä tyyppi jo ennen tätä katastrofia.
joutumisesta tuolle alueelle ei nyt ole aivan oikea.
Pitää pakkansa, että hän oli lomamatkalla (omalla ajalla omalla kustannuksella). Päämääränä hänellä oli mennä lomalle tuolle vahinkoalueelle. Matka suunnitelmiin tuli kuitenkin katastrofin johdosta muutos ja hänen käyttämänsä lentokone teki alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeavan laskun Bangkokiin josta hänellä olisi ollut mahdollisuus muiden matkustajien tavoin palata Helsinkiin.
Syystä jota emme tiedä (johdatus?) hän hakeutui omatoimisesti (omin neuvoin) tuonne pahimmalle kriisialueelle. Ajatellessani itseäni uhriksi tuonne alueelle minun on vaikea ymmärtää, että joku voisi piispaa paremmin minua lohduttaa.
En edes yritä väittää, että hän oli paras eikä varsinkaan ainoa avun antaja tuolla alueella, mutta käsitän hänen tehneen oman osuutensa niin hyvin kuin HÄN pystyi. Sen enempään ei kukaan meistä pysty. Tästä syystä minua kyllä voimakkaasti koskettaa kielteinen suhtautuminen häneen. Vihamielinen suhtautuminen toteutuu erityisesti luterilaisuus palstalla.
Minä en kyllä löydä Raamatusta enkä katekismuksestamme oikeutusta tuon tyyppiselle selvälle vihamielisyydelle. Minun olisi huomattavasti helpompi hyväksyä Huoviseen kohdentuva moite jos se tulisi vaikka MAP kirkolta.
Nyt tämä vaatii minulta kyllä hieman toipumista.
Mää jouru aikataval ajattelema, vaikka katsoisin huomaamattani tätä asiaa vaaleanpunaisten silmälasien läpi, katson silti arvioni olevan oikeutettu. Kiitollinen olen siitä että voin useammin kiittää, kuin ketään tuomita.
Tervessi Turust!
ja vielä joulun aikaan.
Eikö hänellä olisi ollut kirkollisia tehtäviä
seurakunnassaan. Vai menikö vain kun muutkin menivät
ihmettelemään suu ammollaan idän ihmeitä.
Herra sen yksin tietää.
se varmaan oli hänen aasiaan lähtemisensä ja on vaikea kuvitella, että huovinen olisi matkannut kotiin ilmanko, että olisi pistäytynyt ollenkaan kriisialueella.
en ole aikoihin käynyt lut. palstalla, joten en tiedä kuinka kielteisesti huoviseen on siellä suhtauduttu. mitäpä noista kaikista vihamielisyyksistä...
on merkitystä, heikot kuolkoon!!!!.
ehkä voi sovelttaa puheena olevaan tapaukseen.
Urbanisoituessaan ja "kehittyessään" ihminen on rikkonut luonnonvalinnan. Helposti voi arvioita pitkällä juoksulla ihmisrodun heikkenevän.
Ajatuksesta seuraa, että joku Arvo Ylppö on tehnyt korjaamattoman vahingon Suomen kansalle.
Emme ehkä lopultakaan saa anteeksi luonnonvalinnan häirintää.
Olen samaa mieltä kyllä asiasta kanssasi. Maailmassa on paljon pahaa, ja monet viattomat hyvät ihmiset joutuvat kärsimään, jopa(tai varsinkin) lapset. Meille ei missään luvata että asiat tästä paljon paranisivat, Raamatussakin luvataan vallan päinvastaista. Mutta meidän tehtävämme ei ole miettiä sitä, vaan tehdä jotain hyvää ja omalta osin edes vähän parantaa maailmaa. Tosin tuntuisi todella tyhmältä sanoa jollekin juuri vaikkapa vaimonsa menettäneelle että, hei shit happens, meidän vaan täytyy yrittää tehdä oma osamme mutta minä uskon että se on totta. joku viisas on sanonut että "me emme voi valita sitä mitä meille tapahtuu, mutta sen me voimme valita miten siihen reagoimme" Siinä se tämä elämän testi varmaan on.
osaltasi ihan rehellisesti, mikä on pahin kokemus omassa elämässäsi. Puhu sitten sen jälkeen niistä elämän testeistä ja jumalan haasteista uudelleen.
Näin se tuli oikein lukemisen arvoinen vastaus katolisen suusta. Kiitos Turust kun toit tuon tällekin palstalle.
Minuunkin vaikutti Huovisen inhimillisyys hädän keskellä. Piispa Huovinen sanoi eräässä haastattelussa että tuollaisen kriisin keskellä tarvitaan "suurta korvaa ja varovaisia sanoja".
Minäkin olen omissa pienissä vaikeuksissani saanut juuri eniten lohtua lähimmäisistä jotka ovat vain kuunnelleet kun puren sydäntäni.
Monet hyvää tarkoittavat kokevat että heidän tulee antaa juuri sillä hetkellä ohjeita ja vastauksia. Huovinen toimi mielestäni kristillisesti kun tunnusti omankin uskonsa "vajaavuuden". En hetkeäkään epäile, että Piispa Huovinen ei uskoisi Kristukseen tai Jumalaan. Harvemmin kuulee ahkerilta kirkossa kävijöiltä tällaista. Useimmin todistellaan juuri tiedon ja uskon lujuutta.
Kaikille Rauhaa tälle Uudelle Alkaneelle vuodelle. Tarkoitan sisäistä rauhaa, vaikka maailma ympärillämme joskus tuntuu kaatuvan.