Rahan käyttötapa

Saarilla syntyy kunnon naisia. Tyhmät kuluttajat ei kauan elä.

Tuttavapiirissämme on yksi ensimmäisen virkkeesi kaltainen parsikunta. Onneksi molemmat ovat samaa maata. Varhain makka-aikaan ok:n myynnin ja osakkeen oston erotuksena jäänyt 100000mk sileäksi yhdessä vuodessa ilman näkyvää jälkeä.
Summa edusti silloin kahden matalapalkka-alan muutaman vuoden ansiota. Toinen kokoaikaisena, toinen osa-aikaisena työntekijänä.

Toistuvuuden ja kertalukujen merkitys tuntuu olevan vaikea ymmärtää.
Kun juon maitoa ka. 1,5l/pv on tölkin pienelläkin hintaerolla merkitystä kun sen laskee vuositasolla eikä halvemman tölkin haku aiheuta lisävaivaa.
Itse lasken aina esimerkiksi ravintotuotteen nettohinnan / painoyksikkö tai /kappale enkä tuijota yksipuolisesti pakkauksen hintaa.

Ollessani työelämässä, tehdessäni valintaa jonkin suuremman kohteen suhteen jonka vaihtoehtoina oli teettää tai tehdä itse niin laskin aina miten paljon minun täytyisi saada ylimääräistä bruttotuloa pystyäkseni maksamaan sen ulkopuoliselle. Tuli vastaan mm. harkitessani auton vaihtoa >< tehdä entiseen remontti itse ja jatkaa sen ikää. Ok-rakennuksella sama asia. Aikataulu venyi mutta rahaa säästyi.

Vaimoani en voi moittia. Todella järkevä ihminen. Joissakin asioissa turhankin saita. Pienen taivuttelun jälkeen olen saanut hänet turvautumaan omaa terveyttään koskevissa asioissa yksityisen sektorin puoleen.
Mm. kaihileikkaukset nopeasti, haluttuna ajankohtana kunnallisen jonottamisen ja epävarmuuden asemesta. Yms.

Näin se vaan menee, että joillakin ei raha pysy käsissä ja sanonta "kannettu vesi ei kaivossa pysy" pitää hyvin paikkansa.
Aikoinaan näin tämä hyvin, kun (v. 1950-luvulla syntyneenä) kansakoulun alaluokilla ollessani kaverini perhe voitti veikkauksessa melkoisen jättipotin siihen aikaan. Sillä veikkausvoitolla olisi saannut paikkakunnaltamme ihan hyvän omakotitalon taikka kaupungista siihen aikaan rakennetun uuden kerrostaloasunnon. Vaan kuinkas kävikään, se heidän veikkausvoittonsa valui aivan turhuuteen, taksilla ajeltiin ja juhlittiin voittorahoja oikein kavereiden voimalla, lopulta jäivät asumaan työnantajan tarjoamaan työsuhdeasuntoon. Avioerokin tuli sitten, kun rahat loppuivat.
Vanhin tätini eleli miehensä kanssa jatkuvassa köyhyydessä ja viimein tätini sai perintöjä kolmelta sukulaiseltaan muutaman vuoden aikana. Toiset sukulaiset saivat myös samat perintöosuudet ja hankkivat omia asuntoja, mutta tätini hävitti miehensä kanssa ne perinnöt niin tarkkaan, että eivät päässeet koskaan vuokra-asunnostaan mihinkään, yhden Ladan ruppanan ostivat jossain vaiheessa. Tädin kuoltua ei ollut edes hautajaisiin rahaa, sukulaiset joutuivat nekin kustantamaan.
Olisin ymmärtänyt em. tapaukset, jos nämä ihmiset olisivat tunnustaneet tosiasiat, että he itse hävittivät rahansa, mutta saimme aina kuulla, kuin kapitalistit riistävät ja vievät työlaisten kaikki rahat jne. ainaista katkeruutta vain itse aiheutetusta köyhyydestä.
Äitini tarjosi vielä tädilleni (sisarelleen) yhtä asuntoa, jonka täti olisi voinnut ostaa miehensä kanssa todella sopivasti, isäni ja enoni olisivat taannet lainankin alkuun pääsemiseksi, isäni kaveri olisi ottanut tädin miehen tehtaalleen töihin ja läheiseltä koululta olisi tädillekin ollut työpaikka, joten asuntolainan maksaminen ei olisi ollut mikään ongelma, vaan eipä kelvannut. Jälkeenpäin sain sitten tietää, että tädin perhe oli niin veloissaan, että he eivät olisi voinneet ostaa mitenkään tuota asuntoa omille nimilleen. Sinne ne perinnötkin sitten varmaan upposivat, velkoihin.

Tunnen yhen tyypin joka voitti 200 000 euroo v2006 ja se tuhlasi kaiken alle vuodessa. Oli sillä nainen joka tuhlaili sen miehen rahoja ja kaikki meni. Joutui myymään autonkin kun oli ostanut sen niillä voittorahoilla. Saan perintöö mutta en minä niitä tuhlaa, ostan uuden telkkarin ja käyn reissussa ja loput käytän hillitysti

Ja minä tunnen yhden tyypin, jolla ei myöskään minkäänlainen summa pysy käsissä kauaa. Sattuupa olemaan vielä miespuolinen, joten ei aina naisetkaan ole niitä tuhlareita.