Alussa oli Sana

jatkuu
Polveutuminen on poissuljettu

Eliön kehon arkkitehtuuri on tallennettu munasoluun. Myös tämä tosiasia sulkee pois uusien rakennetyyppien ”evoluution” aikaisemmista ”polveutumalla”. Jo Darwinkin huomasi, että kaikki eläinten rakennetyypit ilmestyivät evoluution näkökulmasta ”samassa silmänräpäyksessä”. Tästä voi lukea lisää Stephen C. Meyerin kirjasta Darwin’s doubt.

Perimän tietojenkäsittely on osoittautunut käsittämättömän monimutkaiseksi

Sen rinnalla tietokoneet näyttävät naurettavan yksinkertaisilta. Perimän tietokoneet eivät kaadu muutamasta ”viruksesta”. Niihin on asennettu vertaansa vailla oleva virustorjunta ja mutaatioiden korjaustoiminto, jonka avulla tässä langenneessa maailmassa voidaan elää, mutta vain joitakin tuhansia vuosia, kuten John Sanfordin Eliömaailma rappeutuu -kirjasta selviää.

Uusdarvinismi on osoittanut mekanismiksi, joka ei ”luo uutta” vaan kuljettaa kaikki eliöt kohti väistämätöntä sukupuuttoa. Jos se ei pysty estämään perimän tiedonkäsittelyohjelmien vähittäistä rappeutumista, kuinka se olisi voinut kirjottaa nämä mykistävän monimutkaiset ohjelmat?

Kehitysoppi lyöty kolmesti kanveesiin

Perimästä löydetty mutaatioiden korjausjärjestelmä, josta annettiin Nobel lokakuussa 2015, marraskuussa 2015 löydetty perimän kielioppi ja joulukuussa 2015 dinosauruksen luista eristetyt taipuisat verisuonet ovat kolminkertainen täystyrmäys uusdarvinismille. Nykynuorten sukupolvi, joka osaa kirjoittaa tietokoneohjelmia, tuskin uskoo enää kovin kauan, että Richard Dawkinsin markkinoima Sokea kelloseppä olisi tehnyt luonnon bio-ohjelmat.

Tiede etenee ”hautajaisista hautajaisiin”

Läpimurron tehneet tutkimukset hyväksytään usein vasta vuosikymmenien kuluttua, kun tutkimuslaitoksiaan ja -tuloksiaan varjelevat jarrumiehet ovat ensin siirtyneet ajasta ikuisuuteen. Mitään ei tapahdu, vaikka tieteellinen tutkimus on lyönyt evoluution ”ottamaan lukua”. Luonnossa olevaa älykästä suunnittelua ja sen vähittäistä rappeutumista ei nähdä ennen kuin sen näkeminen sallitaan.

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/alussa-oli-sana-ja-nyt-perimastamme-loytyi-kielioppi/

Tässäpä sitä pohtimista

Uskon ja tieteen taistelukentällä

http://www.seurakuntalainen.fi/blogit/uskon-ja-tieteen-taistelukentalla/

Ylen tämän viikon keskusteludebatti uskonnon ja tieteen suhteesta lähtee hiukan ontuen liikkeelle. Tai jos tarkoitus oli räväyttää kärjekkäimmät mielipiteet heti silmille, niin ehkä avaus oli onnistunein mahdollinen. Toimittaja Venla Kokkonen hyökkää uskontoja vastaan sellaisella vimmalla, jolla vain kunnon ateistit kykenevät sen tekemään. Todisteluketju kumisee tyhjyyttään, mutta antaa asioita tuntemattomalla vaikutelman, että kristinusko lyötiin kerralla maan rakoon.

Uusimmissa Seurakuntalaisen blogikirjoituksissa on kaksi erinomaista vastausta tähän debattiin. Juuso Loikkanen osoittaa, että Kokkosen hyökkäys ei osu maaliinsa siinä, kun tämä väittää evoluutioteorian kumoavan kristinuskon luomisopin. Evoluutiolla ei ensinnäkään ole mitään sanomista maailman alusta ja toiseksi kehitysopin ei tarvitse olla lainkaan ristiriidassa raamatullisen luomis- ja ihmiskäsityksen kanssa. Ne painivat eri sarjassa, mutta eivät kumoa toisiaan. Loikkasen teksti kannattaa lukea.

Leevi Launonen tuo jutussaan kiintoisan, kirkkohistoriasta nousevan näkökulman uskon ja tiedon jännitteeseen. Hän peräänkuuluttaa sekä sydämen että järjen käyttöä ja korostaa, että kyseessä ei ole ristiriita vaan hedelmällinen vuorovaikutus. Hieno kirjoitus.

Minä tartun Venla Kokkosen siihen teesiin, jossa hän katsoo maailmassa esiintyvän pahuuden kumoavan Jumalan kaikkivaltiuden. Facebookissa joku esitti nasevan vastauksen, joka ei vielä ratkaise ongelmaa, mutta kertoo yhden näkökulman. Kuvassa nuori mies kysyi Jeesukselta, miksi tämä sallii, että maailmassa on niin paljon sotaa, köyhyyttä, nälänhätää ja epätasa-arvoa. Kuvan Jeesus vastaa: ”Mielenkiintoista… Ajattelin kysyä sinulta sitä samaa.”

Otan toisenkin naamakirjatasoisen vastauksen. Parturi kertoi kristitylle asiakkaalleen, että Jumalaa ei voi olla olemassa, kun hänen toimintaansa ei näy missään. Asiakas meni hiukan hämilleen, mutta ulos tultuaan näki oikein pitkätukkaisen miehen. Hän talutti tämän parturin eteen ja sanoi: ”Partureita ei voi olla olemassa, kun tällä miehellä on näin pitkä tukka.” Parturi nauroi ja sanoi, että ei se todista, ettei partureita olisi, vaan ainoastaan sen, ettei tämä mies ole käyttänyt parturia.” ”Niinpä niin”, tokaisi kristitty, ”Jumala kyllä on olemassa, mutta kaikki eivät käytä hänen palvelujaan.”
jatkuu

jatkuu tässä.

Venla Kokkosesta tuli ateisti, kun hänen kissansa kuoli. Jos Jumala olisi olemassa, hän ei voisi sallia tällaista. Aikuisempana hän päätteli, että ”jos Jumala on hyvä ja olemassa, ei maailma olisi näin kamala ja pelottava paikka elää”. Kysymys maailman pahuuden ja Jumalan hyvyyden välisestä ristiriidasta on tietenkin todellinen ja pintatasolla ristiriita tuntuu väistämättömältä. Kristillinen teologia on käsitellyt sitä kaksituhatta vuotta ja sitä ennen se esiintyy Vanhassa testamentissa esimerkiksi Valitusvirsien syvällisissä pohdinnoissa.

Katselemalla maailman pahuutta ja kärsimystä ei ole helppo vakuuttua Jumalan hyvyydestä ja kaikkivaltiudesta. Katselemalla Jumalan hyvyyttä ja kaikkivaltiutta maailman pahuus ja kärsimys alkavat näyttää, jos eivät ymmärrettäviltä, niin kuitenkin sellaisilta, joille voi löytyä selitys. Eikä aina löydy selitystä, mutta voi löytyä tarkoitus. Ilman pahaa ei olisi hyvääkään. Ja kuka on luonut maailmaan hyvyyden, kauneuden, merkityksen ja rakkauden? Sitä paitsi, Jumala on erikoistunut kääntämään pahan hyväksi. Tästä ei olisi vaikea kertoa lukuisia esimerkkejä. Mikä siis lopulta on pahaa ja mikä hyvää?

Jumalan kaikkivaltiudesta ja hyvyydestä ei selvitä muutamalla retorisella heitolla. Mieti siis vielä tätä: Jumalan Pojan tappaminen on yksi maailmanhistorian suurimpia epäoikeudenmukaisuuksia. Mutta siitä tuli suurin mahdollinen siunaus ihmiskunnalle.

Kun tieteenrakennusovia kulkee hyväveliporukka sisään ja ulos, tämä valittu samamielinen porukka, niin tietysti evoluution puolesta aamennetaan suuresti.
Toiset mielipiteet vaiennetaan ja tieteentekijöiden keskuuteen estetään pääsy muilta.
Siis ko. edustuslaitoksen pätevyys absoluuttisen totuuden esiintuomiseen on hyvin kyseenalaista niin kauan, kun se "vastavoima" pidetään väkisin hiljaisena.

Porukkaa vastapuolelle on, mutta heille ei tule kanavaa, millä päästäisiin kansantietoisuuteen.
Näin se vain pojat on. Tieteen nimissä esiintyy väärä raha jota väitetään oikeaksi ja se on tavallaan tässä hetkessä maksuvälineenä, jolla ostetaan paikka "tohtorimaailmaan", edustamaan tätä maailmaa.

Mutta, ajat muuttuvat, sekä totuus avautuu nähtäville, sille ei voi mitään.