ja uuvuttavaa kun saa kutsun hautajaisiin ja sen voi saada kauniina päivänä jolloin vähiten sitä odottaa.Saa kortin johon on raapustettu kuinka taas ihana ja mukava ihminen on jättänyt tämän kauniin maailman taakseen.Jos ylipäätänsä jaksan raahautua sinne tapahtumaan jossa omaiset ja sukulaiset kilvan ihailevat ja muistelevat kyynel silmin edesmennyttä ihmistä niin ovatko he tosissaan vai ovatko he olleet koko elämänsä sokeita.Yleensä tämä vainaja on yksi kurjimmista kurjin otus mitä maa on päällänsä saanut kantaa.Itsekäs,valehtelija,manipuloija,pahantekijä,juoppo,irstas jne jne yksi kurjimmista kurjin otus ja tätä sitten ylistetään ja hehkutetaan.Jos tätä lurjusta ei ole vielä ehditty tuhkata ja jos kävisikin niin onnekkaasti että tämä seniili,irstas möhömaha olisikin elossa arkussa ja hörökorvillaan kuulisi hänestä ylistäviä tarinoita niin uskokaa tai älkää tämä puolimädäntynyt aivoton ketale ryömisi arkustaan ja alkaisi raivoamaan että olette unohtaneet minua ylistävistä asioista yli puolet.Kyllä,näin tämä kuolleista herännyt rakas vainaja puisi nyrkkiä ja kaataisi shokissa olevan papinkin kumoon ja huutelisi suustaan että silloin 50 luvulla annoin markan vaimolleni ja pennin kolehtiin ja kannoin liiteristä puita ja kaivosta vettä ja tämä vuodatus olisikin tosi pitkä.Se on ihmeellistä kuinka näistä kurjimmista ja itsekkäistä vainajista jaksetaan maalailla kauniita sulokuvia,kiiltokuvia vaikka nämä ketaleet ovat olleet antaneet lähimmäisilleen pelkkää kurjuutta ja kärsimystä ja jopa lopulta autuaallisen ja epäuskottavan helpotuksen olon kun nämä laskeutuvat arkkuuhinsa ja kannet laitetaan kiinni.Ovatpa jotkut rakastettavat sukulaiset menneet kokeilemaan arkun kantta että se on lujasti laitettu kiinni eikä siitä enään aukene.Kun puheet on pidetty ja ruoat on syöty ja arkku kuopattu niin taas on yksi tarina päättynyt ja monella on tunne että jokin raskas kiviriippa on harteilta pudonnut ja elämä alkaa taas tuntua kunnon elämältä niin kuin siinä hautajaiskortissa oli kuvana.Iloisia lintuja ja enkeleitä ja aurinko paistaa.
Ei ole mitään niin tylsistyttävää
Hyväthautajaiset
11<50
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
:))) Hyvin kirjoitettu! Mutta mitenkä olikaan: " Hirsi omassa silmässä jää näkemättä mutta kyllä roska toisen silmissä..."
Olen aina nuoruudesta lähtien pyrkinyt olemaan hyvä ja auttavainen ja luottamus siitä että ihminen on pohjimmiltaan hyvä.Olen kavahtanut tummanpuhuvia filosofeja,kyynikoita ja inhorealisteja mutta pitää tunnustaa että nämä pelottavat totuuden ja raadollisen totuuden etsijät osuvat valitettavasti oikeaan.Joku synkkä filosofi on sanonut että jos kadulla kulkiessamme meillä olisi silmälasit joilla näkisimme ihmisten julmat ja pahat teot emme uskaltaisi ulos ollenkaan.Vanha kohtelias herrasmies joka aina kadulla nostaa hatun kun nainen tai pariskunta kävelee ohi voi olla hänellä karmea menneisyys tai nykyhetkessä piilossa karmea teko joka ei kestä päivän valoa.Pahat ihmiset pystyvät kotiloimaan julmat tekonsa ja elää aivan kuin ei mitään olisi tapahtunutkaan.Me kaikki rakastamme vanhuksia ja monet ovat kokeneet elämässä hienoja asioita ja haluan uskoa että elämän viime metreillä ihminen löytää rauhan.Mutta yksi armoton filosofi on sanonut että kun nämä rauhalliset hyvät ja herttaiset vanhukset saisivat sellaista eliksiiriä,lääkettä että he nuorenisivat kymmenillä vuosilla niin nämä alkaisivat välittömästi pahan teot,
juonittelut ja ansojen rakentamiset ja ahnehtimisen sellaisella nopeudella että jopa urheilijat ja uraa tekevät olisivat kateellisia moisesta tehokkuudesta
Ihmisillä on käsittämätön taipumus kaunistella asioita.Roomassa eräs pariskunta ravintolassa syödessään hyvää ruokaa intoutuivat uneksinaan Roomasta satoja vuosia taaksepäin ja asumaan siellä ja kokemaan se historiallinen kauneus ja kulttuuri.Näillä taivaanrannan maalareilla ei ollut hajuakaan kuinka likainen ja kuvottava paikka se oli ennen.Kadut olivat vaikeakulkuisia puhumattakaan vanhuksista ja lika, löyhkä ja epämiellyttävä haju oli kaupungissa sietämätön.Upeita rakennuksia oli mutta niiden seinien viereen oli pinottu vihanneksia,multaisia ja kosteita tuotteita ja niihin piirtyivät puoliympyrän muotoisia homeisia ja multaisia kuvioita ja niitä oli joka puolella.Ihmiset olivat toisilleen epäkohteliaita ja rikollisuutta oli joka puolella.Päivisin rakennusten sisätiloissa oli hirveä kuumuus ja hiki haisi joka puolella.Kaupungissa harvoin tuuli ja sade oli tervetullut vieras.
Rooman kulttuuri silloin olisi nyky turistille kärsimysten ja epätoivon kaupunki.
Olisikin surullista ja järkytys että meille lapsina syötetty kuva maailmasta jossa maailma kylpee hyvyydessä ja iloinen perhe yhdessä lasten ja kissojen ja koirien kanssa potretissa joka on reunustettu ruusun ja enkelien kuvilla ja onnellinen elämä jossa kaikki ovat rehellisiä ja onnellisia.Sitten tulevat kulman takaa pelottavan näköiset filosofit ja uutterat ja lahjomattomat toimittajat ja ihmiset jotka repivät tämän kauniin ja hellän kuvan pirstaleiksi ja tuhoavat tämän sokerisen illuusion ja näyttävät totuuden kuinka raadollinen ja julma elämä on ja kuinka on ihme että pieni ihminen selviytyy elämän kuopista ja vaanivista pedoista ja kalkkarokäärmeistä ja ansoista joten kuten tyydyttävästi.
Tiedän tasan tarkkaan miltä sinusta tuntuu. Saada kutsu hautajaisiin, jossa pääosan esittäjä oli täysi 'mul'''u. Vuosien vi''''lu, nälviminen, mollaaminen, raivoaminen ym ym. Niitä vi''ttumaisia hetkiä et unohda milloinkaan, kun tuli turpiin oikein olan takaa. Yritä siinä suvun tanttojen kanssa esittää surevaa, pinnistää muutama kyynelkin vielä, hyi helvata. Tanssiksi laittaisin hautaanlaskun aikana, tai potkaisisin arkun tuhannen päreeksi. Ja vielä viedä kukkia, mokomalle pirulle. Ja just niitä imeliä puheita, 'kun oli niin hyvä ihminen........'jne.
Ei kait sinne ole pakko mennä.
Totta puhut, ei ole pakko mennä, mutta totesin vain aloittajalle, että tiedän miltä hänestä tuntuu. Tuttu tunne.
Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole mukavia ja ihania mutta soisi, että se sanottaisiin ja ilmoitettaisiin heille jo elinaikanaan. Mieluiten tavalla, joka saisi kohteen ajattelemaan, jos mahdollista. Niinpä aloittaja: aloita ihmisyyden ja inhimillisyyden arviointi omasta itsestäsi, koska et kuulosta sen kummemmalta kuin se vainajakaan, josta kerrot.
Joo elämä kovettaa ja muovaa ihmistä elämän aikana,vanhuuden tullen vielä sairauskin astuu osingolle...mutta jos vähänkin yrittää ymmärtää tätä ihmispoloa,on kulku helpompaa!En ole itsekkään täydellinen,vaan tosi veemäinen,itsekäs,ja toivon ettei haudalleni tulla märisemään ne jotka ovat minua haukkuneet tai pahaa ajatelleet taikka kadehtineet!
Onhan olemassa armo ja anteeksianto. Täytyykö kaikista asioista tässä maailmassa valittaa ja tehdä vastenmielisiä. Eikö ole hyvä jos omaiset muistelevat hyvällä kun pahalla. On kai jokaisessa ihmisessä ollut jotakin hyvääkin elämän aikana. Kuka täällä nyt pulmunen olisi.
Ei ole pakko mennä hautajaisiin, unohda koko juttu, kun noin pitää valitaa.
Täytyyhän siellä ainakin syömässä käydä, jos kutsu käy!