Minua kiinnostaa sellaisten ihmisten asema, jotka ovat jättäneet Jehovan todistajien järjestön, kritisoivat sitä nyt ehkä kovastikin, mutta uskovat edelleen Jehovan olemassaoloon ja suureen osaan niistä samoista ydinopetuksista kuin mitä JT:tkin opettavat. Esimerkiksi että ihmisten on tarkoitus elää onnellisina maan päällä eikä muuttua enkeliksi tms. ja että jotta tämä elämä olisi mahdollinen, on seurattava Jumalan (jonka nimi ehkä on Jehova, ehkä ei) opetusta eikä viime kädessä luotettava omaan järkeensä.
Onko täällä sellaisia? Jos on, kysyisin:
Näettekö mitään toivoa vartiotorniseurassa tai jehovan todistajien organisaatiossa tai seurakunnissa... toivotteko koskaan, että ne joskus tulevaisuudessa muuttuisivat avoimiksi ja rakkaudellisemmiksi, ja sallisivat ihmisille henkilökohtaisemman suhteen Jumalaan ja kääntyisivät kauemmas autoritäärisestä ihmisten sanelemasta hallintoporukasta.
Jos hallintojengiä tarvittaisiin, se olisi kuitenkin paaaaljon nöyrempää kuin nykyään.
Vai kuvittelenko nyt jotain ihan höperöitä? Jos ei kukaan tällaisen toteutumiseen uskoisikaan, onko toivokin sinänsä jo ihan väärällä pohjalla. Mutta mihin sitten toivonsa laittaa? Johonkin muuhun uskontokuntaan? Vain itseensä?
En itse usko jumalan olemassaoloon, toivon vain... olen viime aikoina pohtinut näitä asioita monelta kantilta ja seurannut mm. tämän palstan keskusteluja todella kiinnostuneena. Kiitos kaikille jotka jaksatte pitää ajatuksianne muidenkin nähtävänä.
Kressida
Onko täällä sellaisia? Jos on, kysyisin:
Näettekö mitään toivoa vartiotorniseurassa tai jehovan todistajien organisaatiossa tai seurakunnissa... toivotteko koskaan, että ne joskus tulevaisuudessa muuttuisivat avoimiksi ja rakkaudellisemmiksi, ja sallisivat ihmisille henkilökohtaisemman suhteen Jumalaan ja kääntyisivät kauemmas autoritäärisestä ihmisten sanelemasta hallintoporukasta.
Jos hallintojengiä tarvittaisiin, se olisi kuitenkin paaaaljon nöyrempää kuin nykyään.
Vai kuvittelenko nyt jotain ihan höperöitä? Jos ei kukaan tällaisen toteutumiseen uskoisikaan, onko toivokin sinänsä jo ihan väärällä pohjalla. Mutta mihin sitten toivonsa laittaa? Johonkin muuhun uskontokuntaan? Vain itseensä?
En itse usko jumalan olemassaoloon, toivon vain... olen viime aikoina pohtinut näitä asioita monelta kantilta ja seurannut mm. tämän palstan keskusteluja todella kiinnostuneena. Kiitos kaikille jotka jaksatte pitää ajatuksianne muidenkin nähtävänä.
Kressida
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pitää vielä lisätä, että "luopiot" otsikossa vain siksi, että piti tiivistää kysymykseni kohderyhmä otsikkoon... en pidä luopio-sanasta enkä voi ymmärtää, että kaikkia eronneita pidetään niin vaarallisina.
Enkä myöskään tarkoittanut lainausmerkeillä, että eronnut ei oikeasti olisi sydämessään eronnut tai muuta vastaavaa. Tuli mieleen otsikon itse nähdessäni että joku voi tulkita sen niin.
Terveisin
sanatarkka
Kressida
"luopio" sana ei edusta pelkästään eronneita,
on luopio kristillisyyttä, luopiohallituksia, luopioiden ajatuksia puhuvia ihmisiä, luopioiden pauloissa olevia, luopiot sitä luopiot tätä.
luopio sanalla ei jt:t tarkoita pelkästään eronneita jeppuja vaan todellisuudessa se koskee jokaista joka uskaltaa kyseenalaistaa heidän dogmejaan.
Kuinka voi olla luopio (= luopunut) jos ei ole koskaan kuulunutkaan johonkin jengiin :-)
katsokaas raamatun takaa sana Luopio. danielin kohassa puhutaan hyvin.
Ymmärtäisin, että kyse on sisäisestä pelotteesta. Sanalle "luopio" on ladattu sellainen tunnelataus, että sitä kannattaa hyödyntää pelotteena. Seuran oppeja arvosteleva on "luopiomateriaalia" kirjoittajan taustasta ja vaikuttimista riippumatta.
Kysymys on siitä, mistä "luopio" on luopunut. On turha keskustella sanasta, ellei sen merkityksestä olla yksimielisiä. Olisi hedelmällisempää yrittää keskittyä itse asiaan.
Erottaminen tai eroaminen jostakin järjestöstä (esim. uskonnollisesta tai poliittisesta)ei ole sama asia kuin tulla luopioksi. Vasta kun henkilö alkaa vastustaa entisiä periaatteitaan ja hylkää ne totaalisesti, silloin hänestä tulee luopio.
>>Vasta kun henkilö alkaa vastustaa entisiä periaatteitaan ja hylkää ne totaalisesti, silloin hänestä tulee luopio.
Tuo on puhtaasti Vartiotorniseuran käyttämä ikioma määrittely. Suomenkielen luopio-sana ei edellytä vastustamista tai periaatteiden hylkäämistä. Jehovantodistajien seurakunnissa on monia luopioita arvostetuissa asemissa, mutta Vartiotorniseura ei halua käyttää heihin tuota sanaa sen oikeassa merkityksessä.
jeesus tiesi tulevasta.
Apostolinteot. 20:29,30
29.Minä tiedän, että poismenoni jälkeen keskuuteenne tulee sortavia susia, jotka eivät kohtele laumaa hellästi, 30. ja omasta keskuudestanne nousee miehiä, jotka puhuvat vääristeltyjä asioita vetääkseen opetuslapset mukaansa